Olen useasti tällä palstalla peräänkuuluttanut eutanasiaa parantumattomasti sairaille, ennen kaikkea dementoituneille vanhuksille tai ainakin passiivista eutanasiaa eli luopumista iv-antibiooteista, letkuruokinnasta ja nesteytyksestä. Monet muutkin ovat ilmaisseet saman suuntaisia ajatuksia ja yleensä täysin järkevästi perustellen.
Sitten ovat eräät, jotka vastaavat näihin kirjoituksiin haukkumalla natsiksi jne. Esim. vanhusten ystävä ei ole kertaakaan perustellut kantaansa millään muulla tavalla.
Niinpä pyydän vanhusten ystävää ja muitakin perustelemaan, miksi esim. dementoitunutta vanhusta pitäisi hoitaa.
Mikäli vanhusten puolustajat eivät kykene perustelemaan kantaansa, niin voi helposti vetää sen johtopäätöksen, että vanhuksia todellakin on turha hoitaa.
Näin toimitaan muillakin osa-alueilla. Hyviä ideoita kehitetään edelleen ja ne johtavat mahdollisesti toimenpiteisiin, mutta kelvottomat ideat hylätään. Tällä tavoin päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Sitten ovat eräät, jotka vastaavat näihin kirjoituksiin haukkumalla natsiksi jne. Esim. vanhusten ystävä ei ole kertaakaan perustellut kantaansa millään muulla tavalla.
Niinpä pyydän vanhusten ystävää ja muitakin perustelemaan, miksi esim. dementoitunutta vanhusta pitäisi hoitaa.
Mikäli vanhusten puolustajat eivät kykene perustelemaan kantaansa, niin voi helposti vetää sen johtopäätöksen, että vanhuksia todellakin on turha hoitaa.
Näin toimitaan muillakin osa-alueilla. Hyviä ideoita kehitetään edelleen ja ne johtavat mahdollisesti toimenpiteisiin, mutta kelvottomat ideat hylätään. Tällä tavoin päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On kaksi aivan eri asiaa jos täyspäinen parantumattomasti sairas henkilö tahtoo lyhentää kärsimyksiään verrattuna sinun saarnaamaasi vanhusten ja dementoituneitten joukkotuhoamiseen.
Ensimmäisessä tapauksessa päättää täyspäinen henkilö itse että hän ei enää tahdo elää kipujensä ja sairautensa vuoksi, mutta jos alat lahtaamaan dementoituneita ja vanhuksia, niin silloin olet vain tavallinen murhaaja.
Sitäpaitsi propagandasi vanhuksia kohtaan täyttää kaikki rasismin kriteerit.
HUHUH.
Äläkä jankuta aina samaa tolkutonta soopaa uudelleen ja uudelleen.
Suosittelen sinulle menemistä kirjoituskursseille. Solvaat aina toisia ilman mitään perusteluja. Hyvin ovat yksipuolisia muutenkin nämä viestisi.
Ei näihin viitsi yksinkertaisesti mitään kommentoida eikä perustella, koska tällä palstalla sallitaan ainoastaan yksi mielipide vanhusten hoitamisesta. Jos uskaltaa olla jotain muuta mieltä ja selittää vielä miksi, niin heti leimataan "jeesustelijaksi, hurskastelijaksi" ym. ja saa vielä kaiken lisäksi hirveän haukkumaryöpyn niskaansa. Mikäli kaipaatte keskustelua, niin sallikaa myös vastakkaiset mielipiteet, sillä omiin mielipiteisiinhän meillä jokaisella on oikeus. Siitä olen kansanne samaa mieltä, että jokainen mielipide pitäisi pystyä perustelemaan perustuu se sitten tunteisiin tai faktaan.
Tunteet eivät ole perusteluja tai sitten ne on otettava myös huomioon vastapuolen kannalta, eikö?
Jos joku henkilö puolustaa riutuvien ja elämässä väkisin kiinnipidettävien vanhusten tai erittäin vaikeasti vammaisten elämää, näkemättä siinä minkäänlaista julmuuden siementäkään - vetoamalla ehkä ihmisarvoon - tai painottamalla heidän oikeaa hoitoaan (kykenemättä kuitenkaan perustelemaan sitä ,mikä on hyvää hoitoa ja millä mittareilla sitä mitataan)- niin eikö samalla oikeudella toisilla ole oikeutta puolustaa näiden ihmisten oikeutta arvokkaseen kuolemaan samalla tavalla?
Jos ja kun yhteiskunta asettaa selkeät rajat (taloudelliset) - kaikelle, niin se koskee myös vanhusten hoitoa.
Monet lapset kärsivät esim. pääkaupunkiseudulla siitä, etteivät pääse esim psykiatriseen hoitoon! Lasten masennus on selkeästi lisääntynyt ja tarvitaan hoitoonohjausta ja tarpeeksi ajoissa asioihin puuttumista. Jos samaan aikaan laitosvanhuksen omaiset itkevät sitä, että dementoitunet eivät saa tarpeeksi lämmintä ruokaa, niin - ohoh..jotain kohtuullisuuta ja järkeä tähän touhuun täytyy saada. Kyllä lasten mielenterveys on miljoona kertaa tärkeämpää kuin elämänsä eläneen laitosvanhuksen vaippa-tai ruokaongelmat - niitä tietenkään vähättelemättä.
Laitosvanhuksella on oikeus elämäänsä, mutta keinotekoinen ja väkisin tehty elämä on jo raakuutta ja sitä ei voi millään lailla puolustella.
Lapset kasvavat aikuisiksi, sitä ennen on ongelmallinen nuoruus ja koulunkäynti, ammatin-ja uravalinta, perheen perustaminen jne. Jos lapset eivät saa tarpeeksi ajoissa apua, ongelmat tulevat vastaan viimeistään murrosiässä ja silloin ne tulevat monta kertaa kalliimmiksi. Ne ongelmat moninkertaistuvat.
Vanhus vain vanhenee, eikä Suomessa vanhusten kohtelu ole mitenkään huonoa. He saavat lämpöä, ruokaa ja puhtautta..ainoa mitä he eivät saa - on oikeus kuolla ihmisarvonsa säilyttäen. Sitä oikeuta heillä ei ole.
Täällä on jo useamman kuin yhden kerran tullut selväksi, mitä vanhustenhuollossa kritisoidaan ja se nimenomaan on turhat hoidot - jotka myös maksavat erittäin paljon.
Rajan veto siinä - mikä on turhaa - mikä ei - sen tekeminen tulee kuulua aina ammatti-ihmiselle eli lääkärille - ei itkunsa kanssa taistelevalle omaiselle - maallikolle siis..jonka tiedot ovat peräisin amerikkalais-sarjoista tai naisten aikakausilehtien lääkäripalstoilta.
Maallikko on aina maallikko ja tunteilla näitä asioita ei voida ratkaista -vaan tarpeeksi tukea sureville omaisille ja ennen kaikkea realistista tietoa sairauksista, niiden vaikutuksista ja lopusta - eikä katteettomia lupauksia tai turhan toivon antamista, sillä pitkitetään vain suru-ja luopumisprosessin käynnistymistä. En minäkään mene arvostelemaan DI:n tai arkkitehdin tekemiä päätelmiä ja laskelmia, saatika kyseenlaistaa heidän ammatiosaamistaan.
Yhdenkään lääkärin etu ei ole potilaan kuolema, päinvastoin - lääketiede Suomessa tekee yleensä kaikkensa potilaan eteen. Mutta - joskus tulee raja vastaan - ongelma on siinä - että ihmiset eivät hyväksy mitään rajoja - he eivät hyväsky niitä muillakaan elämisen osa-alueilla.
Toisaalta - lääketiede on niin jokapäiväistynyt, maallikoistunut - siis, kuka tahansa voi saada tietoa sairauksista - mutta ei yhtä eksaktia kuin lääkäri, joka on opiskellut alaa monen monta vuotta.
Näin luodaan pohja alan arkipäiväistymiselle - sille, että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, kenen tahansa vaivoista tai paranemisen mahdollisuuksista. Arkkitehti tai Di - heidän ammattiosaamisensa pysyy heidän omassa hallussaan - kuka tahansa ei tule arkkitehtitoimiston ovelle neuvomaan laskelmien laatimisessa - paitsi toinen arkkitehti - mutta ei suoraan kadulta tule kukaan.
Näin kuitenkin esim perusterveydenhuollon alaisissa sairaaloissa käytännössä tapahtuu. Kuka tahansa voi kysenlaistaa mitä tahansa - tämähän on jo eräiden ammmattitaidon ja -osamisen hirvittävää aliarvioimista - mutta sehän on jo arkipäivää terveydenhuollossa. Ja tulee jatkossa olemaan vielä runsaampaa - nyt kun jotkut kaupungit pitävät asukkaitaan asiakkaina - joita palvellaan. Kaupunki palveluineen edustaa siis yritystä..taitaa muutoin Tamperekin olla kaupunkiyritys - vai onko? Koskas Tampereella aletaan tulosvastuuta laskea siitä, montako leikauspotilasta jää henkiin ja montako kuolee - eli kohta kirurgit joutuvat vankulaan vastaamaan siitä, että tulos ei vastaa odotuksia - vaan potilaat kuolevat. Se on niitä yrityksen toimintaperiaatteita - muun muassa..ulos talosta - jos leikkaat väärää potilasta ja tämä menehtyy. Et osaa arvioida potilaan kestokykyä - ja toisaalta - jos et ota riskiä - et leikkaa - ja et saa onnistuneitaakaan tuloksia? Tai leikkaat potilaan eli asiakkaan toivomuksesta riskit tiedostaen ja niistä asiakkaalle kertoen, mutta joutuen kuitenkin vastuuseen kuolemantuottamuksesta. Eli teit niin tai näin - aina istut syytettyjen pelkillä pää pölkyllä? Näinhän se käytännösää on - vai olenko ihan väärässä?
Olet todella uuvuttava, etkö voisi hetkeksi vaihtaa kasettia.Tai mennä vaikka jankkaamaan jollekin toiselle palstalle.
En tunne, kuka on ja mitä tekee..ja millä ihmeen toisella palstalla?
Melkein sitä samaa kasettia muuten soitat itsekkin eli älä syytä toista siitä, mihin itsekkin syyllistyt.
Tällä palstalla on tarkoitus esittää mielipiteitä ja keskustella niistä mahdollisesti. Minun mielestäni mielipide voi olla tunnepohjainen tai faktaan perustuva ja ne molemmat voivat olla myös perusteltuja mielipiteitä ja molemmilla on oikeus olla olemassa. Ei meistä kukaan voi sanoa, mikä mielipide on huono tai hyvä siihen pohjautuen, että ovatko ne tunteita tai faktoja. Ne lähtevät silloin tosin eri näkökulmasta, mutta mielestäni näin voi olla.
(Ja tämä oli nyt vain minun mielipide, joka sallittakoon):-).
Siinä olen kanssasi yhtä mieltä, että perustella täytyy.
Sinänsä varsinaiseen aiheeseen en edelleenkään ota kantaa puoleen enkä toiseen.
Olen ajatellut, joskus tuota asiaa. Minä en kylläkään ole aivan samoilla linjoilla kanssasi. Et pitäisikö sitä nyt ihan ajatella noin. Jos vanhus on vain dementoitunut. Jos henkilö on vain dementoitunut niin hänellä on oikeus elää. Mutta jos ihmisellä ei ole tulevaisuutta kuin letkuruokinnassa taikka sitten niin sanotusti (vihanneksena) en tiedä oliko nyt ihan oikea sanamuoto. Mutta tarkoitin nyt lähinnä sitä, että on toisen käänneltävänä ja toisten armoilla. Eli jos ihminen kärsii itse niin silloin voisi tulla tämä eutanasia tulla kysymykseen. Eli jos sitä omaiset haluavat.
Vaikka tekee minkä rikoksen hyvänsä ei ole kuolemantuomiota! Se on vähän sama asia kuin eutanaasia, kummassakaan tapauksessa kuolemantuomion saava ei ole yhteiskunnalla muuta kuin rasite! Esimerkiksi autolla voi tappaa mutta murha se ei ole koskaan ellei vaatimalla vaadi ja todista itseään vastaan :) Selviää korkeintaan muutamalla vuodella vankilaa ja kun monesti on vain törkeäliikenteen vaarantaminen niin saa vain ehdollista vaikka aiheuttaa jonkun kuoleman! Tätä on sivistynyt yhteiskunta. Vanhustenhoito on suuri menoerä Suomelle, kuten on myös pakolaispolitiikka. Pakolaisia pitää ottaa ja elättää vaikka omistakaan ei ole varaa pitää huolta. Jotenkin saisi muuttaa että keillä olisi oikeis ylipäätään sairaanhoitoon! Koko ikänsä hunningolla elävä ihminen kuormittaa monella tavalla yhteiskunnan varoja elämänsä aikana ja kun heitä tuhansia niin siitä kertyy iso potti.
Mihin rahaa menee? On se hienoo kun yksityistäminen lisääntyy, siinä myös yksi asia joka saa Suomalainen työntekijän vaihtamaan alaa.
Mulla on sellanen tunne että Suomi menee alamäkeä ja kovaa.
Jos päätetään ettei dementoituneita hoideta, voidaan yhtä hyvin tehdä demokratian nimissä päätös, ettei kuolemansairaita hoideta. Tai pahasti vammaisia, tai niitä joiden älykkyys ei täytä määrättyä kynnystä. Mihin raja vedetään. Kaikilla on ihmisarvo riippumatta minkälainen tai missa kunnossa ihminen on, länsimaisen ajattelun mukaan ainakin.
Olen samaa mieltä että kaikilla on ihmisarvo.
Vaikeita kysymyksiä tällä palstalla.
Kun ihminen on niin viisas että se osaa hoitaa vaikeesti sairaita. Joutuikohan "aikojen alussa" pohtimaan tommosta kun ei kukaan ollut vielä keksinyt vaikeesti sairaiden tehokkaita hoitokeinoja? Ja dementoituneet ehkä joutui jonkun pedon saaliiksi jos eksyi liian kauas muiden ihmisten läheltä....
Itse en pystyis päättämään ettei jollakin ole oikeutta hoitoon ja jollakin toisella taas on.
Muinoin kaikkien parjaama lääkäri Lantto sanoi Persona non grata-ohjelmassa joskus näin: silloin, kun et pysty itse syömään, et tekemään mitään, vain makaamaan, on syytä ryhtyä pohtimaan elämisen mielekkyyttä. Nyt emme edes pohdi asiaa, ei tule keskustelua, koska kaikki vain toteavat aiheen vaikeuden ja rajanvedon mahdottomuuden.
Jos ryhtyy pohtimaan asioita, kuten tällä palstalla on tehty melko railakkaastikkin, mitä seuraa? Pelkäävätkö ihmiset , että kirjoitetut sanat tai lauseet jo vievät hengen?
Miksi meidän kultturissamme esim. keskustelukin eutanasiasta tukahdutetaan? Vaikka syyttelemällä, tai nimittelemällä? Siinä pohdittavaa.
Luettelitkin melko hyvät kriteerit sille, milloin luovutaan elämän ylläpidosta. Siitä olisi hyvä jatkaa rakentavaa keskustelua.
Moni näistä potilaista, jotka eivät kykene syömään tai liikkumaan, ovat lisäksi menettäneet henkiset kykynsä. Sopii kysyä, että onko tällainen potilas edes ihminen. Kristityt uskovat sielun vapautuvan ihmisen kuollessa. Dementoituneella sielu on tainnut vapautua ruumiista jo hyvissä ajoin ennen kuolemaa.
Päteviä argumentteja on tällä palstalla esitetty eutanasian ja järjen käytön puolesta vanhustenhoidossa. Eri mieltä olevien olisi nyt aika lyödä omat argumenttinsa pöytään. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut kertaakaan tähän mennessä.
Uskon kuitenkin, että lopulta järki voittaa. Kestihän kauan senkin tosiasian tunnustaminen, että Maa kiertää Aurinkoa. Ei keskustelu eutanasiasta ole sen monimutkaisempaa.
Kiertääkö dementia sitten aurinkoa, en usko? Dementia on kuule niin monenlaista. Kasveja sairaaloissa on niin monesta syystä. Aivofilmi tai tietokonekuva voisi olla yksi mittari.Minun puolesta se ainakin minulle sopisi.
Onkohan semmonen mahdollista että itse päättäis asiasta. Esim. niin että tekis "testamentin" silloin kun vielä ei ole sairastunut. En tiedä onko edes mahdollista että ihminen itse vois vaikuttaa siihen asiaan mitenkään?
Tai päättäähän jotkut esim. silloin kun ne tekee itsarin. Silloin kai kovasti pohditaan että ompa joku/jotkut kohdelleet pahasti kun noin ikävän ratkaisun teki.
Voi pyytää lääkäriä tekemään mitään aktiivisemmin, vaikka jouduttamaan kuolemaa? On vielä niinkin vanhakantaisia lääkäreitä, jotka eivät määrää esim. morkkua kivuista kärsivälle tarpeeksi, koska potilas voi menehtyä. Tämä on ihan totta, vaikka kuulostaa uskomattomalta. Tai siitä pelosta, etä potilas tulee riippuvaiseksi.
En mä kyllä osais päättää euthanasiasta, tarkasti ottaen edes omalta kohdaltani.
Lääkäreiden koulutuksen yhteydessäkin noudatetaan periaatetta, että tavoitteena hoidossa on elämän jatkaminen?
Toisaalta tuntuu pahalle ajatella että vanhus kärsii mutta kuiteskin....
Taitaa olla niin että ei tommosta ole tarvinnut pohtia ennenkun senjälkeen kun lääketiede on kehittynyt. Ennenkin elämää ylläpidettiin niin kauan kun se oli mahdollista. Lääketiede on kehittynyt niin että vaikeita sairauksia pystytään entistä paremmin hoitamaan mutta ei se oikeuta valitsemaan ketä hoidetaan ja ketä ei. Näin se kyllä mun mielestä on. Olen tätä mieltä. Piste ja loppu mun osalta keskustelu tästä aiheesta.Josko se ketään kiinnostaa...
Tämä taitaa olla jo vanha kirjoitus mutta enpäs ole siihen aikaisemmin törmännyt.. Elä hyvä ihminen puhu että dementoituneille eutanasia olisi oikea vaihtoehto. Dementoitunut vanhus on onnellinen siinä tilassaan missä on niin miksi riistää heiltä se viimeinen onni? Kai heillä on ihan samalainen oikeus olla onnelisia kuin meillä ns. terveillä ihmisillä? Kyllä tiedän että "pää ei pelaa mutta jalat sitäkin paremmin" dementoituneet ovat haasteellisia ja ehkäpä rasittaviakin hoitaa mutta mitä sitten jos he ovat onnellisia. Kai meistä jokainen toivoo että saamme kaikki olla onnellisia.. Vauvalla, lapsella, nuorella, aikuisella, vanhuksella ja myös dementoituneella on oikeus perushoitoon. Joidenkin vanhusten kohdalla kuolema on todellakin tervetullut mutta ei todellakaan kaikkien. Tehohoitoihin vanhusten kohdalla yleensä ei kannata ruveta, mutta minusta on kohtuullista että he saisivat elää sen aikaa kun heidän on tarkoitettu elävän. -Luopumista nesteytyksestä, haluaisitko itse kuivua ja kuolla..? En usko..
On helppo sanoa, että dementikko on onnellinen, kun ei ole sitä itse..siis dementikko.
Ulkoisesti kaikki hyvin; ilmeettömyys, jäykkyys, tai nauru, hyvä ruoka, istuminen, puhtaus jne.? Kaikki perustarpeet tyydytetty, vai onko?
Dementikkoja hoitaneena tiedän myös sen, että ei ole aina hauskaa olla dementikko. Dementia on sairaus ei onnellisuuden tila, vai voiko joku sanoa, että on onnellinen, kun on sairas? Onko flunssainen tai poskiontelotulehduksesta kärsivä onnellinen, tai onko syöpäpotilas aina onnellinen?
Huolimatta siitä, että äärimielipiteitäkin on esiintynyt, uskallan edelleen väittää, että eutanasia on kaikkein inhimillisin ratkaisu vuosia kestävän makuuttamisen, pakkosyöttämisen pakkolääkitsemisen tai pakkoistuttamisen sijaan.
Inhimillisen vanhuuden voi antaa vain jos hyväksyy sen tosiasian, että ihminen on enemmän kuin luidensa, lihastensa , kudostensa ja sisäelinten ja verenkierron nesteidensä summa.
On inhimillistä myöntää se tosiasia, että vanhuus voi olla hirvittävää, kiduttavaa, raakaa ja julmaa olemassaoloa..jos se voi olla myös antoisaa ja virikkeellistäkin.
Mutta koskaan emme voi sanoa, että vanhus voi hyvin, koska itse voimme hyvin, eikö? Ja..kun toisen nahan alle ei pääse, ei toisen sielunmaisemaan ja ajatuksiin tai tunteisiin, on parempi jos ihminen itse voisi päättää siitä, mikä on hyvä ja minkälaisen lopun hän itselleen haluaa, vai onko se liikaa vaadittu? Nyt sitä mahdollisuutta ei todellisuudessa ole..koska aina joku toinen määrittelee sinun hyväsi ja sinun pahasi, et sinä itse ja se on dementiassa se huono puoli..tosin..jos voisitkin itse päättää, et sairas olisikaan.
jos unohdat jonkun henkilön jossain tilassa hoitamatta, joka on kyvytön itse itseään hoitamaan tavalla tai toisella,jätät hänet tiettesi heitteille, suomen lakien mukaan; se on rikos, että sen takia hoitoa