Demarit pelottelee

Suomea on ennenkin pitäneet pystyssä yritteliäät ihmiset ja näin tulee olemaan jatkossakin.

Se, että normaali enemmän yritteliäät ihmiset löytyvät tietyistä puolueisa on nähtävästi jotenkin yhteydessä tulevaisuuteen katsomiseen.

Niissä puolueissa, joissa yritteliäisyys on kirosana, nojataan aatteellisesti historiallisiin vääryyksiin ja epäkohtiin - ja haetaan näistä oikeutusta nykypolitiikkaan..

Onneksi on olemassa keskusta ja kokoomus.
Muuten loppuisi tästä maasta merkittävä yritteliäisyys ja yrittäjyys kokonaan, eikä hyvinvointia jäisi jaettavaksi sen vertaan, että edes koko sana hyvinvointi säilyisi missään muualla kuin vanhoissa teksteissä vanhoista hyvistä ajoista, kun kaikille halukkaille riitti leipää ja löytyi katto pään päälle...

Asia ei ole näin yksinkertainen kuin Jaba väittää. Laatukriteerien asettaminen ei nimittäin ole kovin helppo asia.

Kunnallisten palvelujen kilpailuttaminen voi olla joillakin alueilla käyttökelpoinen ratkaisu, toisissa taas asia ei ole näin yksinkertainen. Helppoa olla ymmärtäväinen esim. koulu- ja laitosruokailun tai kaupunkien puistojen hoitamisen kilpailutaminen, mutta esim. sosiaalitoimessa ja vanhusten huollossa voi laadun kannalta tärkein elementti toiminnan looginen jatkuvuus ja työntekijöiden kokeneisuus.

Jokaisen on helppo havaita, mihin kilpailuttaminen on esim. siivouksen osalta johtanut. Alan kilpailu on kova ja silloin tingitään sekä laadusta että työntekijöiden palkoista Kun tähän kierteeseen on päästy, siivousyrityksen vaihtaminen ei juurikaan laatua paranna.

Kriteerit ovat usein määrällisiä. Voidaan helposti laskea esim, että yksityinen yrittäjä kykenee hoitamaan ja huoltamaan enemmän vanhuksia kuin kunnallinen vanhusten huolto. Vanhusten itsensä kannalta voi kuitenkin usein olla parasta laatua se, että työntekijällä on kaikessa rayhassa aikaa vaihtaa muutama sana. Tällaiset inhimilliset laatutekijät usein unohtuvat.

Manninen taisi elisessä keskustelussa tuoda myös esiin sen, ettei pienissä kunnissa löydy riittävästi kilpailua, jolloin on sekä kunnan että yrittäjän kannalta huono tilanne hirttäytyä vuosi kerrallaan yhteen.

Palvelujen yksityistämistä tulee tehdä mutta harkiten. Ensin pitää tosiaan miettiä tarkoin se, mitkä ovat laatukriteerit ja miten niiden noudattamista on mahdollista valvoa. Miten esim. dementoituneen vanhuksen huollon mahdollista leväperäisyyttä valvotaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Asia ei ole näin yksinkertainen kuin Jaba väittää. Laatukriteerien asettaminen ei nimittäin ole kovin helppo asia.

Kunnallisten palvelujen kilpailuttaminen voi olla joillakin alueilla käyttökelpoinen ratkaisu, toisissa taas asia ei ole näin yksinkertainen. Helppoa olla ymmärtäväinen esim. koulu- ja laitosruokailun tai kaupunkien puistojen hoitamisen kilpailutaminen, mutta esim. sosiaalitoimessa ja vanhusten huollossa voi laadun kannalta tärkein elementti toiminnan looginen jatkuvuus ja työntekijöiden kokeneisuus.

Jokaisen on helppo havaita, mihin kilpailuttaminen on esim. siivouksen osalta johtanut. Alan kilpailu on kova ja silloin tingitään sekä laadusta että työntekijöiden palkoista Kun tähän kierteeseen on päästy, siivousyrityksen vaihtaminen ei juurikaan laatua paranna.

Kriteerit ovat usein määrällisiä. Voidaan helposti laskea esim, että yksityinen yrittäjä kykenee hoitamaan ja huoltamaan enemmän vanhuksia kuin kunnallinen vanhusten huolto. Vanhusten itsensä kannalta voi kuitenkin usein olla parasta laatua se, että työntekijällä on kaikessa rayhassa aikaa vaihtaa muutama sana. Tällaiset inhimilliset laatutekijät usein unohtuvat.

Manninen taisi elisessä keskustelussa tuoda myös esiin sen, ettei pienissä kunnissa löydy riittävästi kilpailua, jolloin on sekä kunnan että yrittäjän kannalta huono tilanne hirttäytyä vuosi kerrallaan yhteen.

Palvelujen yksityistämistä tulee tehdä mutta harkiten. Ensin pitää tosiaan miettiä tarkoin se, mitkä ovat laatukriteerit ja miten niiden noudattamista on mahdollista valvoa. Miten esim. dementoituneen vanhuksen huollon mahdollista leväperäisyyttä valvotaan.

Jos sanotaan, että julkisten laatukriteereiden asettaminen on vaikeaa, niin silloin nostetaan kädet pystyyn ja paetan velvollisuuksia. laatukriteerit on PAKKO olla olemassa silloinkin kun kunta itse tuottaa palvelut.

Kilpailuttaminen ja yksityistäminen eivät ole mitään tavoitteita tai arvoja. ne ovat pelkkiä keinoja saavuttaa palvelujen laatutavoitteet. Jos kunnallinen pelvelu on parempi, niin se valitaan. Jos kilpailutetaan, niin LATUKRITEERIT TÄYTTÄVISTÄ valitaan edullisin.

Palveluissa on laatu aina pelveluntuottajan asenteissa ja palveluhenkilökunnan korvien välissä. Siitä syystä on täysin väärin väittää, että julkinen olisi yksityistä laadukkaampaa tai yksityinen kunnallista laadukkaampaa, kun tilanne voi olla kummin päin tahansa ja vaikka samassa kunnassakin eri yksiköiden välillä.

Avainasia on nimenomaan se, että haetaan mitattavat laatukriteerit ja niille selkeät valvontamittarit ja opetellaan hoitamaan homma niin, että laadusta pidetään kiinni.

Se voi olla vaikeaa, mutta muutakaan tapaa hoitaa asia ei ole olemassa. Tässä tulee kuntalainen ensin, sillä hän on ennakkoon maksanut julkisista palveluista ja hänen tulee ne myös saada - laadukkaasti.

Sillä tuottaako palvelut kunta tai yksityinen tai ns. kolmannen sektorin järjestö, ei ole pienintäkään merkitystä tai itseisarvoa, kunhan ENSIN täytetään laatukriteerit ja sen JÄLKEEN ollan tuhlaamatta verorajoja sellaiseen, mikä ei ole palvelun laadun kannalta olennaista.

Ei tässä mitään muuta olennaista ole, paitsi se, että demareille on pantava luu kurkkuun ja syvälle, jos he jatkavat valhepropagandaansa siitä, että yksityistäminen ja ulkoistaminen olisivat arvokysymyksiä tai itsetarkoituksia, kun ne eivät sitä ikinä ole.

Hannes Manninen ilmeisesti lukee tätä saittia, kun hän eilen tv:ssä käytti melkein minun sanojani ;-))) toteamalla, että yksitytinen monopoli on aina huonompi ratkaisu kuin julkinen monopoli.