Kun minä muutama vuosi sitten aloitin kirjoitteluni näillä Suomi 24:jän uskonnollisilla palstoilla oli käsitykseni sapatista (tai paremminkin viikottaisesta lepopäivästä) se, että tuskin meidän Luojamme paljon välittää siitä että minä päivänä viikon päivänä ihmiset lepäävät. Ja vaikka ev. luterilainen perheemme vietti lepopäivää sunnuntaisin - niinkuin kaikki muutkin - niin uskonnollisuuden kanssa oli kuitenkin vähän niin ja näin (tai oikeastaan ehkä se oli ihan oikealla tasolla - ei ainakaan kiihkoiltu ja uskottu mihin tahansa). Lapsena iltarukoukset oli opeteltu ulkoa ja ne luettiin joka ilta "tavan mukaan" - mukisematta. Olen myös jo lapsesta saanut oppia että sunnuntai = pyhäpäivä. Lapsena käytiin myös pyhäkoulua - ja kukaan ei tehnyt työtä sunnuntaisin jos ei ollut "pakko" .. ja niin edelleen ... Ei koskaan edes pulpahtanut mieleeni että pyhäpäivä ei olisikaan "pyhäpäivä" - tosin sanalla "pyhä" ei ollut kovinkaan syvällistä tarkoitusta .. se oli enemmänkin vain kuin "toinen nimi" sunnuntaille nimi jota käytettiin arkikielessä.
Papit luonnollisesti toivat esiin, että lepopäivä on Jumalan ihmiselle antama päivä .. ja ammattiliitotkin sen hyväksyivät..
Kuitenkin on m.m. keskustelut täällä antanut aihetta tutkia tätä "sapatti - asiaa" lähemmin .... ja asiaa monesta eri näkökulmasta tutkittuani olen joutunut korjaamaan aikaisempia käsityksiäni siitä mitä >Raamatussa< sapatilla tarkoitetaan.
Tänään olen sitä mieltä, että sapatilla tarkoitetaan palautumista ja parantumista - kun Raamattu muistuttaa meitä sapatista, kyseessä ei ole vain viikottainen lepääminen - vaan myös lupaus tulevasta sapatista - eli siitä 1000 vuotisesta aikakaudesta josta esimerkiksi Raamatun Ilmestyskirjassa puhutaan ja jona Jeesus ja Jumalan tahto vallitsee ja hallitsee kaikkialla.
Vaikka minä en uskokaan esimerkiksi että Jumala loi kaiken 6:ssa 24 - tuntisessä päivässä (vaikka Jumalaan Luojana uskokin) niin on selvää että Raamatun kertomus käsittää noin 6000 tuhannen vuoden ajanjakson .. ja koska 1000 vuotta on Jumalalle kuin yksi päivä - voi ajatella että Raamatun ikä sen mukaan "Jumalan päivissä" on noin 6 päivää.. ja odotamme sitä 1000 vuotista (eli seitsemättä päivää) ajanjaksoa josta Ilmestyskirja kertoo Jeesuksen hallintakautena ja aikana jolloin maa saa sapattinsa ...
Kun Raamatussa "muistutetaan meitä pyhittämään Herran sapatti" - yhdistyy se minulle yllä olevaan 1000 vuotiseen aikakauteen .. sapattina - eli aikana jolloin elämä palautuu ja paranee .. Jeesuksen hallitessa.
Olen tullut ymmärtämään sapatin näin asiaa tutkittuani ja siksi sapatista tullut minulle myös esikuva tulevasta - se on enemmän kuin vain vapaapäivä ja työn rasituksista lepääminen.
Siksi vaikka viikottainen sapattikin on kyllä ruumiillista palautumista, niin se antaa myös aikaa ... ja ehkä se on jopa tärkeämpää .. henkiselle kehitykselle - siihen suuntaan jota Jeesus ihmisille opetti - aikaa esimerkiksi Raamatun sanoman tutkimiselle ja siitä keskuteluille, me saamme yksinkertaisesti aikaa Jumalan tahdon etsimiselle (tai Jumalan vanhurskauden etsimiselle - niinkuin Jeesus asian ilmoitti) jota sitten voi opetella soveltamaan jokapäiväiseen elämäänsä.
Yllä oleva ei minulle välttämättä tarkoita jonkun lahkon tai kirkon "tapa" jumalanpalveluksissa käymistä - vaikka se voi luonnollisesti olla mukavaa ja joskus hyödyksikin. Kuitenkin on mielestäni varottava uskomasta kaikkea mitä kirkoissa ja lahkoisa opetetaan - ensiksikin tänään on maailmassa kai kymmeniä tuhansia eri tulkintoja Raamatusta - toinen toistaan kummallisempia - ja usko ei minulle ainakaan tarkoita jonkin opin "puolella olemista" - vaan omakohtaista etsimistä ja sellaista ymmärrystä johon voi uskoa .. Esimerkiksi kaikenlaiset karismaattiset "kaatuilija lahkot" eivät ole sellaisia joihin kehoittaisin ketään menemään.
Sapatti on siis pyhitetty armon päivä - päivä jolloin ei syntejä lasketa - se on kehoitus olla oikeudenmukainen ja rehellinen elämässään, rakastaa Jumalaa kaikesta sydämmestä ja lähimmäistä niinkuin itseään - ja jos se ei aina onnistu niin muistaa että uusi päivä tuo tullessaan uudet mahdollisuudet ja Jumala sallii meidän aloittavan jokaisen päivän kuin se olisi se ensimmäinen herätyksen päivä - ja muistaa että Jumala haluaa meidän elävän vapaudessa - sillä sitä Jumala meiltä tahtoo - vapaaehtoista rakkautta siihen mikä on oikein, hyvää ja armollista.
Nyt kun olen saanut paremman ymmärryksen siitä mitä sapatilla Raamatussa tarkoitetaan - on sapatti saanut aivan toisenlaisen arvostuksen, samaan aikaan kun sunnuntain "pyhyys" viikottaisena lepopäivänä on tyystin kadonnut mielestäni - jos se sitä edes koskaan on edes ollut - sapatin vertaistahan se ei koskaan edes voisi olla.
Jokaisen päivän voi omistaa Jumalalle - ja pitääkin - mutta jokainen päivä ei ole "Herran sapatti"..
alex
Papit luonnollisesti toivat esiin, että lepopäivä on Jumalan ihmiselle antama päivä .. ja ammattiliitotkin sen hyväksyivät..
Kuitenkin on m.m. keskustelut täällä antanut aihetta tutkia tätä "sapatti - asiaa" lähemmin .... ja asiaa monesta eri näkökulmasta tutkittuani olen joutunut korjaamaan aikaisempia käsityksiäni siitä mitä >Raamatussa< sapatilla tarkoitetaan.
Tänään olen sitä mieltä, että sapatilla tarkoitetaan palautumista ja parantumista - kun Raamattu muistuttaa meitä sapatista, kyseessä ei ole vain viikottainen lepääminen - vaan myös lupaus tulevasta sapatista - eli siitä 1000 vuotisesta aikakaudesta josta esimerkiksi Raamatun Ilmestyskirjassa puhutaan ja jona Jeesus ja Jumalan tahto vallitsee ja hallitsee kaikkialla.
Vaikka minä en uskokaan esimerkiksi että Jumala loi kaiken 6:ssa 24 - tuntisessä päivässä (vaikka Jumalaan Luojana uskokin) niin on selvää että Raamatun kertomus käsittää noin 6000 tuhannen vuoden ajanjakson .. ja koska 1000 vuotta on Jumalalle kuin yksi päivä - voi ajatella että Raamatun ikä sen mukaan "Jumalan päivissä" on noin 6 päivää.. ja odotamme sitä 1000 vuotista (eli seitsemättä päivää) ajanjaksoa josta Ilmestyskirja kertoo Jeesuksen hallintakautena ja aikana jolloin maa saa sapattinsa ...
Kun Raamatussa "muistutetaan meitä pyhittämään Herran sapatti" - yhdistyy se minulle yllä olevaan 1000 vuotiseen aikakauteen .. sapattina - eli aikana jolloin elämä palautuu ja paranee .. Jeesuksen hallitessa.
Olen tullut ymmärtämään sapatin näin asiaa tutkittuani ja siksi sapatista tullut minulle myös esikuva tulevasta - se on enemmän kuin vain vapaapäivä ja työn rasituksista lepääminen.
Siksi vaikka viikottainen sapattikin on kyllä ruumiillista palautumista, niin se antaa myös aikaa ... ja ehkä se on jopa tärkeämpää .. henkiselle kehitykselle - siihen suuntaan jota Jeesus ihmisille opetti - aikaa esimerkiksi Raamatun sanoman tutkimiselle ja siitä keskuteluille, me saamme yksinkertaisesti aikaa Jumalan tahdon etsimiselle (tai Jumalan vanhurskauden etsimiselle - niinkuin Jeesus asian ilmoitti) jota sitten voi opetella soveltamaan jokapäiväiseen elämäänsä.
Yllä oleva ei minulle välttämättä tarkoita jonkun lahkon tai kirkon "tapa" jumalanpalveluksissa käymistä - vaikka se voi luonnollisesti olla mukavaa ja joskus hyödyksikin. Kuitenkin on mielestäni varottava uskomasta kaikkea mitä kirkoissa ja lahkoisa opetetaan - ensiksikin tänään on maailmassa kai kymmeniä tuhansia eri tulkintoja Raamatusta - toinen toistaan kummallisempia - ja usko ei minulle ainakaan tarkoita jonkin opin "puolella olemista" - vaan omakohtaista etsimistä ja sellaista ymmärrystä johon voi uskoa .. Esimerkiksi kaikenlaiset karismaattiset "kaatuilija lahkot" eivät ole sellaisia joihin kehoittaisin ketään menemään.
Sapatti on siis pyhitetty armon päivä - päivä jolloin ei syntejä lasketa - se on kehoitus olla oikeudenmukainen ja rehellinen elämässään, rakastaa Jumalaa kaikesta sydämmestä ja lähimmäistä niinkuin itseään - ja jos se ei aina onnistu niin muistaa että uusi päivä tuo tullessaan uudet mahdollisuudet ja Jumala sallii meidän aloittavan jokaisen päivän kuin se olisi se ensimmäinen herätyksen päivä - ja muistaa että Jumala haluaa meidän elävän vapaudessa - sillä sitä Jumala meiltä tahtoo - vapaaehtoista rakkautta siihen mikä on oikein, hyvää ja armollista.
Nyt kun olen saanut paremman ymmärryksen siitä mitä sapatilla Raamatussa tarkoitetaan - on sapatti saanut aivan toisenlaisen arvostuksen, samaan aikaan kun sunnuntain "pyhyys" viikottaisena lepopäivänä on tyystin kadonnut mielestäni - jos se sitä edes koskaan on edes ollut - sapatin vertaistahan se ei koskaan edes voisi olla.
Jokaisen päivän voi omistaa Jumalalle - ja pitääkin - mutta jokainen päivä ei ole "Herran sapatti"..
alex
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.