Tai oikeastaan linkin aiheena on kuoleman pelko, johon uskovat tälläkin palstalla usein vetoavat ateistien käännyttämiseksi.
Vakuutusyhtio Kaleva on tehnyt tutkimuksen suomalaisten kuolemanpelosta. Mielestäni prosenttiluvut ovat yllättävänkin alhaiset.
"...omaa kuolemaansa pelkää vain 17 prosenttia.
Tutkimuksen mukaan mitä nuorempi ihminen on, sitä enemmän hän pelkää kuolemaa. Peräti 26 prosenttia alle 35-vuotiaista kertoi kyselyssä pelkäävänsä kuolemaa, kun taas yli 55-vuotiaista vastaajista vain 10 prosenttia kammoksui tulevaa lähtöä."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092218683961_uu.shtml
Näyttäisi siltä, että kuolemalla pelotteleminen on melko heikko argumentti uskoon kääntymiseksi etenkin meidän vähän varttuneempien kohdalla. Itse en muista koskaan varsinaisesti pelänneeni kuolemaa ja nyt kun se todennäköisesti on seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa edessä (voihan se tulla vaikka huomenna), niin asia nousee useammin mieleen, mutta ei oikeastaan pelottavana. Pari läheistä minua vain vähän vanhempaa kaveria on lähtenyt melko äskettäin, joten sekin on laittanut ajattelemaan asiaa.
Tuntuu kuin uskovat itse pelkäisivät kuolemaa ja siksi käyttävät sitä perusteena käännytystyössään. En tiedä, onko näin, mutta melko heikko näyttää kyseinen peruste olevan. Porkkana saattaisi olla tässäkin keppiä parempi.
Vakuutusyhtio Kaleva on tehnyt tutkimuksen suomalaisten kuolemanpelosta. Mielestäni prosenttiluvut ovat yllättävänkin alhaiset.
"...omaa kuolemaansa pelkää vain 17 prosenttia.
Tutkimuksen mukaan mitä nuorempi ihminen on, sitä enemmän hän pelkää kuolemaa. Peräti 26 prosenttia alle 35-vuotiaista kertoi kyselyssä pelkäävänsä kuolemaa, kun taas yli 55-vuotiaista vastaajista vain 10 prosenttia kammoksui tulevaa lähtöä."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092218683961_uu.shtml
Näyttäisi siltä, että kuolemalla pelotteleminen on melko heikko argumentti uskoon kääntymiseksi etenkin meidän vähän varttuneempien kohdalla. Itse en muista koskaan varsinaisesti pelänneeni kuolemaa ja nyt kun se todennäköisesti on seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa edessä (voihan se tulla vaikka huomenna), niin asia nousee useammin mieleen, mutta ei oikeastaan pelottavana. Pari läheistä minua vain vähän vanhempaa kaveria on lähtenyt melko äskettäin, joten sekin on laittanut ajattelemaan asiaa.
Tuntuu kuin uskovat itse pelkäisivät kuolemaa ja siksi käyttävät sitä perusteena käännytystyössään. En tiedä, onko näin, mutta melko heikko näyttää kyseinen peruste olevan. Porkkana saattaisi olla tässäkin keppiä parempi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis tottakai tietty kuolemanpelko on ihan normaalia. Sehän kuuluu ikäänkuin kaiken normaalin elävän toimeenkuvaan yrittää karttaa kuolemaa.
Se kuolemanpelko on varmaankin yksi suuri syy siihen että ihminen on uskonnot ja jumalat itselleen keksinyt.
Enhän minäkään halua kuolla ennenkuin olen nähnyt lapseni varttuvan ja ennenkuin olen tehnyt kaikki ne jutut mitkä haluan vielä tehdä.
Siten pystyn sitten saappaat (juoksu- tai pyöräilykengät) jalassa hyvin mielin jättää maailman seuraaville tyypeille. (pitää vain muistaa muistuttaa tyttöä ettei polta ruhoani. Maahan vaan niin että atomit vapautuu ja madoille ja öttiäisille tulee ruokaa. Näin annan takaisin sen minkä maailmankaikkeus antoi minullekin)
"Siten pystyn sitten saappaat (juoksu- tai pyöräilykengät) jalassa hyvin mielin jättää maailman seuraaville tyypeille. (pitää vain muistaa muistuttaa tyttöä ettei polta ruhoani. Maahan vaan niin että atomit vapautuu ja madoille ja öttiäisille tulee ruokaa. Näin annan takaisin sen minkä maailmankaikkeus antoi minullekin) "
Kun kävin vielä punttisaleilla, joistain vanhoista äijistä sanottiin, että ne menevät raudoista lautoihin. Nyt tavoitteeni voisi olla vaikka melan varresta maan poveen (tuhkana).
Niin kauan kuin kroppa ja mieli pelaa, ei todellakaan ole kiirettä pois. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta lapsenlapseni näkisin mielellään aikuistuneena.
Kyse on kuitenkin siitä, että en koe pelkääväni lähestyvää kuolemaa agnostikkona yhtään sen enempää kuin uskiksenakaan, jos enää niinkään paljoa.
Useille ihmisille viimeiset vuodet kuluvat raihnauden ja sairauksien vaivaamana. Silloin kuoleman odotus voi olla aivan luonnollista (kuten se tietenkin onkin).
Mitä tuhkaamiseen tulee, niin se rikkoo vain molekyylisidoksia. Kyllä kaikki atomini palaavat kiertokulkuun tuhkaamisen jälkeenkin. Madot eivät ehkä tuhkaa syö, mutta on se hyvää maanparannusainetta vaikka koiranputkia kasvattamaan.
Monet uskovaissuunnat myös pelottelevat Hellvetillä jonka vastapainona Taivas palkkiona oikein uskoville. Ongelma sitten, että niitä oikein uskovia on niin moneen lähtöön, että on suorastaan koomista miten uskikset riitelevät netissä keskenäänkin, kuka heistä on oikeasti uskossa ja miten se vastaväittäjä on eksyttäjä ja tiellä Hellvettiin. Itsestään minkään lajin uskovainen ei tietenkään moista epäile, vaan lukkiutuu omaansa. Ei tule mieleen myöskään josko koko uskonto olisi juuria myöten huuhaata kaikissa suunnissa.
Ja miksi uskovaiset surevat uskontoverin hautajaisissa? Omasta menetyksestä toki tunnetaan tuskaa, mutta eikös se uskisvainaja heidän mukaansa pääse bilettämään Jeesuksen kanssa, eli hänellä menee hyvin?
Ettei olisi yllättävän pinnallista se uskovaisuus?
Eipä siinä kuolemassa ihmeenpää pelkoa ole. Tietysti toivoo, että saa elää normaalipituisen elämän kohtalaisen terveenä.
Myös se tietysti on yksiasia mitä toivoo. Että ei joudu kärsimään paljoa kuollessaan tai ennen sitä.
Sitten kaikki on ohi kun kuolee. Ei ole muutakuin tuhkat jäljellä. Se siitä sitten.
Mutta on aivan turhaa uskoa päätyvänsä helvettiin tai taivaaseen. Koska ne eivät ole todellisia paikkoja, vaan uskovaisten mielikuvitus paikkoja.
Oma kuolemani voi eliniän odotteeni puitteissa tapahtua 20-30 vuoden sisällä - tai sitten jo ensi yönä! Sitähän ei voi tietää koska se koittaa.
En oikeastaan juurikaan pelkää kuolemaa (joskus olen toivonut sitä suorastaan!).
Minua pelottaa ennemminkin kuolemaa edeltävät vaiheet. En todellakaan haluaisi joutua jossain laitoksessa vihanneksena kitumaan koneissa ja letkuissa.
Kyllä minä tunnustan, jos nyt en suoranaisesti pelkääväni, niin toisinaan ainakin miettiväni asiaa. Elämä on oikeasti kivaa, en haluaisi lopettaa sitä ihan heti. Kun ikää alkaa olla viitisenkymmentä ja erilaiset iän mukanaan tuomat vaivat pikkuhiljaa lisääntyvät, alkaa tiedostaa sen ettei olekaan ikuisesti nuori, kuten ehkä vielä alle kolmikymppisenä tuntui.
En kuitenkaan haluaisi elää ikuisesti, ainakaan tavalla jota kristinuskon (tai oikeastaan minkä tahansa uskonnon) dogmisto sanoo. Sehän olisi kuolettavan tylsää ja vaatisi nykyisen minäni täydellistä nollaamista ja sen korvaamista mielipiteettömällä, tunteettomalla ja alistetulla jahvenpalvontakone-mielellä. Ei kiitos. Mieluummin matojen ruoaksi.
"En kuitenkaan haluaisi elää ikuisesti, ainakaan tavalla jota kristinuskon (tai oikeastaan minkä tahansa uskonnon) dogmisto sanoo. Sehän olisi kuolettavan tylsää..."
Näin minäkin sen näen sinua vähän yli 10 vuotta vanhempana. Ihmisen psyyke on kehittynyt evoluution myötä tietyn pituiseen elämään, josta nyt jo varmaan mennään yli. Aktiivisenkin ihmisen on hankala etsiä tuoretta sisältöä elämäänsä kasikymppisenä ja varsinkin, jos henkiset ja fyysiset kyvyt ovat jo rapistuneet. Tuhat vuotta kestävä elämä olisi kauhistuttava.
Tuhat vuotta 30 vuotiaana vain kauniita täydellisiä ihmisiä ympärillä paratiisimaisen kauniissa maisemassa, jossa leijona syö ruohoa ja vohla on varmaan niin pahan makuinen, ettei susikaan söisi. Jostain syystä kuvissa on myös pieniä söpöjä lapsia, joten kaikki eivät siis olekaan "pahhaassa iässään".
Hyi hittiläinen. Taitaisin laittaa ranttaliksi jo ensimäisen sadan vuoden aikana.
Sekoitat jehovantodistajien paratiisikuvitelmat perinteisempiin kristikunnan käsityksiin.
Jehovantodistajat kuvaavat lapsia leikkimässä petoeläinten kanssa puutarhamaisessa idyllissä.
Isä nikkaroi kaunista pikku taloa, äiti kantaa appelsiineja ja viinirypäleitä.
Aurinko paistaa.
Raamatusta löytyy keskenään ristiriitaisia kuvauksia taivaasta ja kadotuksesta.
Ei kumma, että eri oppisuunnat kuvittelevat tulevan paratiisin erilaiseksi.
Yhdet soittelevat enkeleinä harppua ja ylistävät Jumalaa lakkaamatta. toiset elävät ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa tehden sellaisia asioita kuin ennenkin, kaikki vain parhain päin ilman mitään nurjaa,
kolmannet ovat kaikki n. komekymppisiä ja kivaa on...
Kivoja fantasioita, mutta en voi enää noihin uskoa.
Kuoltuani minua ei ole(tämäkin löytyy Raamatusta...), eikä minua kukaan tule herättämään.
Mikäli Jeesus todella eli, on hän yhtä kuollut ja olematon kuin minäkin tulen olemaan.