Kenellä totuuden monopoli?
Vuosisadan vaihteessa s. p. adventismin piirissä opetus oli monenkirjavaa: oli pyhää lihaa, Kelloggin Living Templeä, jokapäiväisen uhrin tulkintoja sekä Pyhää Henkeä. Bert Haloviak tarkastellessaan Minneapoliksen kokouksen 1888 jälkeistä aikaa erottaa kolme osittain päällekkäistä ryhmää. Lisäksi eräät henkilöt, kuten W. W. Prescott, läpikäy nämä ryhmät. (35) Tämä kolmijako on valaiseva ja hyödyllinen myös nykyisessä tilanteessa.
1. Pioneerit eli uranuurtajat korostivat Ilmestyskirjan 14. lukua, sapattia ja profetioita. Lisäksi he tulkitsivat Raamattua ja Ellen Whiten kirjoituksia kirjaimellisesti eivätkä joustaneet teologisissa kysymyksissä, mm. Minneapoliksen sanomaa he eivät hyväksyneet. (36)
2. Progressiiviset eli edistykselliset, jotka tulivat etualalle 1901, uskoivat ns. peruspilareihin, joustivat teologisissa asioissa sekä kannattivat kirkkojärjestystä. Ellen Whiten kirjoituksia he eivät tulkinneet kirjaimellisesti. (37)
3. Panteistit (käsitteen adventistisessa merkityksessä) tai henkiliikkeen edustajat polveutuvat edistyksellisistä. Jo ennen 1897 tämä ryhmä opetti asioita, jotka läheisesti liittävät sen panteismiin (käsitteen adventistisessa merkityksessä). Alunperin he tulkitsivat E. G. Whiten kirjoituksia kirjaimellisesti ja korostivat Pyhän Hengen asumista uskovan sydämessä. Heidän mielestään jokainen uskova saattoi omistaa profetian hengen eikä vain E. G. White. Tämän vuoksi he asennoituivat kielteisesti kirkkojärjestykseen, koska sen uskottiin estävän Pyhän Hengen toimintaa.
Huomionarvoista on se, että millään em. ryhmällä ei ollut totuuden monopolia vuosina 1890-1905 sekä se, että kukin ryhmä sisälsi jäseniä, jotka saattoivat jättää seurakunnan, siis potentiaalisia luopioita. (39) Reviewssa, erityisesti A. T. Jonesin toimesta, terveysuudistus liitettiin kiinteästi uskovassa asuvaan henkeen. (40) A. F. Ballenger, joka on myös luettavissa tähän kolmanteen ryhmään, opetti että sovitus sisältää kaksi tärkeää asiaa: (1) Kristus kantoi ihmisten synnit ristille, (2) Kristus kantoi ihmisten fyysiset sairaudet ristille. Käsitys fyysisestä terveydestä liittyy läheisesti Ballengerin myöhempään pyhäkköopetukseen. Haloviak arveleekin tämän pohjalta, että E.G.White vuonna 1905 reagoi kielteisesti em. sovituskäsityksen raamatulliseen perustaan eikä niinkään hänen käsityksiinsä pyhäköstä.
Vuosisadan vaihteessa s. p. adventismin piirissä opetus oli monenkirjavaa: oli pyhää lihaa, Kelloggin Living Templeä, jokapäiväisen uhrin tulkintoja sekä Pyhää Henkeä. Bert Haloviak tarkastellessaan Minneapoliksen kokouksen 1888 jälkeistä aikaa erottaa kolme osittain päällekkäistä ryhmää. Lisäksi eräät henkilöt, kuten W. W. Prescott, läpikäy nämä ryhmät. (35) Tämä kolmijako on valaiseva ja hyödyllinen myös nykyisessä tilanteessa.
1. Pioneerit eli uranuurtajat korostivat Ilmestyskirjan 14. lukua, sapattia ja profetioita. Lisäksi he tulkitsivat Raamattua ja Ellen Whiten kirjoituksia kirjaimellisesti eivätkä joustaneet teologisissa kysymyksissä, mm. Minneapoliksen sanomaa he eivät hyväksyneet. (36)
2. Progressiiviset eli edistykselliset, jotka tulivat etualalle 1901, uskoivat ns. peruspilareihin, joustivat teologisissa asioissa sekä kannattivat kirkkojärjestystä. Ellen Whiten kirjoituksia he eivät tulkinneet kirjaimellisesti. (37)
3. Panteistit (käsitteen adventistisessa merkityksessä) tai henkiliikkeen edustajat polveutuvat edistyksellisistä. Jo ennen 1897 tämä ryhmä opetti asioita, jotka läheisesti liittävät sen panteismiin (käsitteen adventistisessa merkityksessä). Alunperin he tulkitsivat E. G. Whiten kirjoituksia kirjaimellisesti ja korostivat Pyhän Hengen asumista uskovan sydämessä. Heidän mielestään jokainen uskova saattoi omistaa profetian hengen eikä vain E. G. White. Tämän vuoksi he asennoituivat kielteisesti kirkkojärjestykseen, koska sen uskottiin estävän Pyhän Hengen toimintaa.
Huomionarvoista on se, että millään em. ryhmällä ei ollut totuuden monopolia vuosina 1890-1905 sekä se, että kukin ryhmä sisälsi jäseniä, jotka saattoivat jättää seurakunnan, siis potentiaalisia luopioita. (39) Reviewssa, erityisesti A. T. Jonesin toimesta, terveysuudistus liitettiin kiinteästi uskovassa asuvaan henkeen. (40) A. F. Ballenger, joka on myös luettavissa tähän kolmanteen ryhmään, opetti että sovitus sisältää kaksi tärkeää asiaa: (1) Kristus kantoi ihmisten synnit ristille, (2) Kristus kantoi ihmisten fyysiset sairaudet ristille. Käsitys fyysisestä terveydestä liittyy läheisesti Ballengerin myöhempään pyhäkköopetukseen. Haloviak arveleekin tämän pohjalta, että E.G.White vuonna 1905 reagoi kielteisesti em. sovituskäsityksen raamatulliseen perustaan eikä niinkään hänen käsityksiinsä pyhäköstä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pääkonferenssi on päättänyt että Ellen White on totuuden valo ja SDA Kirkko ainoa oikea lopunajan jäännösseurakunta.
Jäännösseurakuntiahan on vain yksi loppupeleissä ja Raamatun mukaan se on Israel / juutalaiset joilta peite putoaa silmiltä.
Valhejuutalaisuuten kuulu sapatinvietto ja ekumeenisuus.
Pilkatkaa mitä pilkkaatte. Tuomiopäivänä itkette.
Mikähän uskon suunta ei olisi jakaantunut ?
Lässyn lässyn.
Totuuden monopoli on Jumalalla. Kaikki luodut ovat rajallisia, sokeita ja ymmärtämättömiä. Jos tuntisimme totuuden, emme riitelisi toisten luotujen kanssa vaan näkisimme paradoksit yläpuolelta ilman ristiriitoja.