Hei kaikki yh-äidit, halusin kysyä teiltä kun olimme avopuolison kanssa 15 vuotta ja meillä on kaksi lasta.Nyt avopuoliso päätti jouluna muuttaa pois meiltä. Meillä on joskus riitaa kuuluu elämään, mutta aina hän kiukkutelee koko ajan minulle kaikenlaista vaan hän kyllästyi arkeen hoitamiseen. Kyllä ihmettelin kovasti kun avopuolisoni päätti yhtäkkiä yksin, vaikka meillä on mennyt hyvin (ei tappelua, ei alkoholia)
Kyllä teen parhaan mukaan vaikka teen ruokailu ja arkiasioita.Halusi olla yksin vähän aikaa meistä eroon. Niin nyt haluan tietää millainen yh-elämä??
Minulle on uusi kokemus, olimme yhdessä pitkään nyt yhtäkkiä tehdä yksin lapsen kanssa, on uusi asioita pitää kysellä asioita ja mitä tehdään jne.
voitko kertoa minulle yh-kokemukset??
Kyllä teen parhaan mukaan vaikka teen ruokailu ja arkiasioita.Halusi olla yksin vähän aikaa meistä eroon. Niin nyt haluan tietää millainen yh-elämä??
Minulle on uusi kokemus, olimme yhdessä pitkään nyt yhtäkkiä tehdä yksin lapsen kanssa, on uusi asioita pitää kysellä asioita ja mitä tehdään jne.
voitko kertoa minulle yh-kokemukset??
Vastaukset 4
Vanhimmat
en tietenkään tunne teidän tapausta enkä tiedä mitä miehesi päässä liikkuu ja mikä on saanut hänet tekemään tälläisen päätöksen, mutta jos rakastat miestäsi tai edes hieman välität annat hänen selvittää mielensä ja kysy mistä kenkä puristaa.Ehkä hän on jo tullut takaisin perheensä luo.Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
jos rakastat miestäsi anna miettiä asioita?ei se nyt mielestäni voi ninkää mennä,että mies se ottaa ja lähtee 15 vuoden päästä kelailemaan,noin vain?ja nainen oottaa,oottaa,josko herraa taas perhe vaik alkaisi kiinnostamaan!heitetään nurinpäin,jos mies rakastaa perhettään,ottaako ja lähteekö noin vain?jos mies arvostaa perhettään,jättääkö se perheensä pulaan,onnettomiksi?ei minusta!toinen ja eri asia on tietysti jos mies puhuu!!!!!!!kertoo nyt on vaikeeta,hän tarvitsee omaa aikaa,ja miettiä asioita!näin ei ilmeisesti ole käynnyt tässä tapauksessa?kyllä mies on aikuinen,miehenkin tulisi kestää ne ala et ylä mäet,no jotenkin vain sait kirjoituksellasi minut siihen uskoon että nainen se olkoot hiljaa ja rauhas,kyllä se mies ehkä palaa!no minä en olisi rauhassa ja oottelis,ellei mies ole valmis puhumaan mikä saa aikaan noinkin radikaalisen päätöksen!
Minä jäin yksinhuoltajaksi kesäkuussa, poika oli tuolloin kymmenen kuukautta. Asiaa ehkä hankaloitti se että ero oli erittäin riitaisa ja tavallaan jatkuu vieläkin, ja minä olin eron tullessa seitsemäntoistavuotias.
Meillä ei arki sujunut vielä pitkiin aikoihin eron jälkeen, mutta vanhemmat ja ystävät oli tukena. Sun varmaan kannattaa etsiä joku vakituinen lapsenvahti jota voit käyttää tarvittaessa, huolehdit että saat levätä tarpeeksi etkä polta itseäsi loppuun. Ei ole mikään häpeä tunnustaa olevansa väsynyt, se ei ole sama asia kuin luovuttaminen. (Itse käsitin tämän vähän liian myöhään). Eikä kaikkea tarvitse tehdä itse ja yksin, apua saa hakea.
Yksinhuoltajan arki on rankkaa, kun olet todellakin yksin vastuussa kaikesta, miten asiat hoituvat, rahat riittävät, lapset jaksavat, mutta täytyy opetella rutiinit. Tee itsellesi selvät järjestykset miten ja milloin asiat teet, niin se käy helpommin. Itselläni tällainen "toimintasuunnitelma" toi ison avun, kun katsoin jääkaapin ovesta miten nyt toimitaan ja sitten toimittiin. Koeta kuitenkin saada apua läheisiltäsi ainakin aluksi kunnes arki lähtee luistamaan, paljon voimia!
Hei!
olen itse ollut vuodesta 96 yh-mama. Annan sulle yhden neuvon, vaikka tiedän, että yksin ei ole hyvä kenenkään olla, mutta keskity nyt vain itseesi ja lapsiisi. Sitten kun tunnet olevasi valmis uuteen suhteeseen, jos joskus haluat, niin voin sanoa ihan kokemuksesta, se uusi suhde on rikkaampi, kun olet itse ekana sujut itsesi kanssa.
Minun poikani olivat 2 ja 6v. kun erottiin, mieheni petti minua.
Mutta oikealla asenteella pärjää, vaikka välillä tuntuu, että voi ei, kun ei ole omaa aikaa jne.
Mutta päivä kerrallaan....
Voimia ja jaksamista sulle!
Minkä ikäisiä lapsesi ovat?