"Työttömyyden kasvun keskeisin syy on työttömyysjaksojen pitkittyminen." Näin tuo seniili kirvesmies höpisee Uuden Suomen lyhyessä uutisessa:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/72284-suomessa-jo-319-400-tyotonta .
Kilpailukykyämme on nakertanut kustannusten huomattava nousu. Palkkakehitys on ollut tuotantotehokkuuden kasvua nopeampaa. Tämä johtaa lähes aina irtisanomisiin ja lomautuksiin, jotka kohdentavat verorasitteen yhä harvempien kannettavaksi. Samalla palkkakehityksen tuoma hyöty on pyritty mitätöimään progressiivisella verotuksella.
Tämä ei koske julkista sektoria. Julkinen sektori on nyt palkkajohtaja, Akavalaisen Sture Fjäderin huudellessa taksin takapenkiltä yksityisille yrityksille: innovoikaa! Tämän palkkakehityksen kustantavat nimenomaan yksityiset yritykset. Valtiolla ja kunnilla ei ole omaa rahaa juuri lainkaan, kaikki se tulee yksityiseltä puolelta. Näin väliportaan pikkujohtajien ja muiden turhien tarkastajien määrää pystytään lisäämään ja heidän palkkojaan nostamaan ilman, että heidän täytyy olla kosketuksissa markkinatodellisuuteen muutoin, kuin kaupassa asioidessaan.
Julkisella sektorilla työskentelee n. 600000 ihmistä. Se on neljäsosa kokonaistyövoimasta. Julkiselta sektorilta irtisanottaessa kokonaisverorasite pienenee. Tämän muutoksen hyödyt on pyritty mitätöimään viiden vuoden irtisanomisajalla.
Eläkkeet ovat yksi suurimmista menoeristä, julkisen sektorin palkkojen ohella. Ovatko työntekijäjärjestöt ajaneet eläkekattoa? Eivät tietenkään, sillä eiväthän järjestöjohtajat luovu mittavista eduistaan.
Edellä esitetyn summana voi todeta työntekijäjärjestöjen olevan konservatiivinen pökäle alati muuttuvassa maailmassamme. Pökäle, joka hukkuvan tavoin vetää pelastajansakin uppeluksiin.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/72284-suomessa-jo-319-400-tyotonta .
Kilpailukykyämme on nakertanut kustannusten huomattava nousu. Palkkakehitys on ollut tuotantotehokkuuden kasvua nopeampaa. Tämä johtaa lähes aina irtisanomisiin ja lomautuksiin, jotka kohdentavat verorasitteen yhä harvempien kannettavaksi. Samalla palkkakehityksen tuoma hyöty on pyritty mitätöimään progressiivisella verotuksella.
Tämä ei koske julkista sektoria. Julkinen sektori on nyt palkkajohtaja, Akavalaisen Sture Fjäderin huudellessa taksin takapenkiltä yksityisille yrityksille: innovoikaa! Tämän palkkakehityksen kustantavat nimenomaan yksityiset yritykset. Valtiolla ja kunnilla ei ole omaa rahaa juuri lainkaan, kaikki se tulee yksityiseltä puolelta. Näin väliportaan pikkujohtajien ja muiden turhien tarkastajien määrää pystytään lisäämään ja heidän palkkojaan nostamaan ilman, että heidän täytyy olla kosketuksissa markkinatodellisuuteen muutoin, kuin kaupassa asioidessaan.
Julkisella sektorilla työskentelee n. 600000 ihmistä. Se on neljäsosa kokonaistyövoimasta. Julkiselta sektorilta irtisanottaessa kokonaisverorasite pienenee. Tämän muutoksen hyödyt on pyritty mitätöimään viiden vuoden irtisanomisajalla.
Eläkkeet ovat yksi suurimmista menoeristä, julkisen sektorin palkkojen ohella. Ovatko työntekijäjärjestöt ajaneet eläkekattoa? Eivät tietenkään, sillä eiväthän järjestöjohtajat luovu mittavista eduistaan.
Edellä esitetyn summana voi todeta työntekijäjärjestöjen olevan konservatiivinen pökäle alati muuttuvassa maailmassamme. Pökäle, joka hukkuvan tavoin vetää pelastajansakin uppeluksiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Julkisella sektorilla työskentelee n. 600000 ihmistä."
Toivottavasti tulevat sukupolvet, jotka kantavat vastuun valtionvelasta, kuntien velasta ja omista henkilökohtaisista veloistaan, näkee päivän, jolloin ( ehkäpä ) kuusimiljoonainen kansakunta tulisi toimeen vaikkapa 300 000 julkisen sektorin ihmisellä.
Kuntaliitos mahdollistaa työtekijöille 5 vuoden jatkoajan.