Kirkko tekee myös mielenteveys- ja parisuhdetyötä. Heille voi hakeutua avun piiriin, jos on jokin kriisi elämässä.
Olen kuullut, että nämä palvelut ovat hyvin ruuhkaisia ja niihin on todella vaikea päästä. Ensisijaisesti kuulemma pyritään auttamaan perheitä.
Olen myös kuullut, että joku sinkku on saanut keskusteluapua ammattilaiselta yli kuusi vuotta.
Mielestäni kirkon tulisi miettiä resurssejaan uusiksi. Apua pitäisi tarjota mahdolisimman monelle. On väärin, että joku jää ulkopuolelle ja toinen saa apua yli kuusi vuotta.
Kirkko lähettää ainakin minun kotikaupungissani joka kuukausi seurakuntasanomat jokaiselle seurakuntaan kuuluvalle. Moni heittää lehden selaamatta roskiin. Mielestäni tämä on haaskausta. Kirkon tulisi lähettää kysely jokaiseen kotitalouteen tiedustellakseen haluavatko he lehden kotiin kannettuna vai lukea sen sähköisenä netistä. Moni lukee sen mielellään netistä ja tällä kirkolla säästyy rahaa esim. mielenterveystyöhön enemmän ja avun piiriin pääsee muutkin kuin "ne kuusi vuotta jo apua saaneet".
Olen ollut aina kirkon jäsen ja maksanut veroa kirkolle kymmeniä vuosia. Rippikoulu oli maksullinen jne. olen antanut kirkolle enemmän kuin saanut. Toivon, että kirkko miettii hieman tuota resurssiensa jakamista, jota useampi akuutinkin kriisin keskellä pääsee avun piiriin. Teillä pitäisi olla jokin sos ryhmä, jolle pääsisi puhumaan jos on oikeasti akuutti tilanne. Apuhan on ainakin minun kotikaupungissa ilmaista, joten sos tyyppisissä tilanteissä pitäisi perua normaaliaika joltakin muulta ei akuutissa tilanteessa olevalta ja antaa apua kriittisemmässä tilanteessa olevalle...
Ei apua voi antaa vain mahdollisesti kirkon työntekijöille ja heidän kavereilleen useita vuosia, vaan on huomioitava muutkin kirkkoon kuuluvat veronmaksajat joidenka sukulaiset tai tutut eivät työskentele sen piirissä tai ole aktiivisia seurakuntalaisia.
Ymmärrän hyvin miksi jotkut eroavat kirkosta. Kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti. Jumalaaan voi uskoa ilman veronmaksua ja säästää siinä rahaa....
Olen kuullut, että nämä palvelut ovat hyvin ruuhkaisia ja niihin on todella vaikea päästä. Ensisijaisesti kuulemma pyritään auttamaan perheitä.
Olen myös kuullut, että joku sinkku on saanut keskusteluapua ammattilaiselta yli kuusi vuotta.
Mielestäni kirkon tulisi miettiä resurssejaan uusiksi. Apua pitäisi tarjota mahdolisimman monelle. On väärin, että joku jää ulkopuolelle ja toinen saa apua yli kuusi vuotta.
Kirkko lähettää ainakin minun kotikaupungissani joka kuukausi seurakuntasanomat jokaiselle seurakuntaan kuuluvalle. Moni heittää lehden selaamatta roskiin. Mielestäni tämä on haaskausta. Kirkon tulisi lähettää kysely jokaiseen kotitalouteen tiedustellakseen haluavatko he lehden kotiin kannettuna vai lukea sen sähköisenä netistä. Moni lukee sen mielellään netistä ja tällä kirkolla säästyy rahaa esim. mielenterveystyöhön enemmän ja avun piiriin pääsee muutkin kuin "ne kuusi vuotta jo apua saaneet".
Olen ollut aina kirkon jäsen ja maksanut veroa kirkolle kymmeniä vuosia. Rippikoulu oli maksullinen jne. olen antanut kirkolle enemmän kuin saanut. Toivon, että kirkko miettii hieman tuota resurssiensa jakamista, jota useampi akuutinkin kriisin keskellä pääsee avun piiriin. Teillä pitäisi olla jokin sos ryhmä, jolle pääsisi puhumaan jos on oikeasti akuutti tilanne. Apuhan on ainakin minun kotikaupungissa ilmaista, joten sos tyyppisissä tilanteissä pitäisi perua normaaliaika joltakin muulta ei akuutissa tilanteessa olevalta ja antaa apua kriittisemmässä tilanteessa olevalle...
Ei apua voi antaa vain mahdollisesti kirkon työntekijöille ja heidän kavereilleen useita vuosia, vaan on huomioitava muutkin kirkkoon kuuluvat veronmaksajat joidenka sukulaiset tai tutut eivät työskentele sen piirissä tai ole aktiivisia seurakuntalaisia.
Ymmärrän hyvin miksi jotkut eroavat kirkosta. Kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti. Jumalaaan voi uskoa ilman veronmaksua ja säästää siinä rahaa....
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tietysti asiaa tarkemmin tunne, kun en ole mikään kirkon työntekijä, mutta mielestäni myös kunta/kaupunkipuolella on sama ongelma. Hoidettavia riittäisi, mutta niitä sitten jaetaan vain joillekin. Se on ihan arpapeliä, pääseekö mihinkään, kuka lääkäri lähettää jne. Enkä nyt puhu pelkästään mielenterveydestä, vaan kaikenlaisista fyysisistä sairauksistakin.
Se veroraha mikä kunnalle/kaupungille maksetaan on valovuosissa hurjaa luokkaa kirkollisveroon verrattuna.
Mutta olihan tuossa kyllä varmaan hyviä ehdotuksia rahan säästämiseksi. Toisaalta luulen, että sitten taas tarvittaisiin hyvinkin paljon henkilökuntaa jakelu tulisi kalliimmaksi, jos joka kotiin ei tulisi lehteä.
Mutta kuten sanottu olen väärä henkilö vastaamaan. Muistan vain aikoinaan Vantaalla olleen tällaisen systeemin, siis jakelun osalta, että se olisi tullut kalliimmaksi, mutta nyt asun eri paikkakunnalla.
Siis kaikillahan ei kuitenkaan ole nettiä vielä, tai halua lukea netistä. Mihinköhän tuollaisen idean voisit esittää? (Tämähän ei ole kirkon palsta.)
Nuo lehdet ovat varmaan sellaisia, joita lähetetään ihan paikkakuntien mukaan. Esim. tiedän yhden pienen paikkakunnan, missä mitään lehteä ei ilmesty, vaan vain joitain tietoja paikallislehdessä. Sitten taas suuremmissa kaupungeissa voidaan lähettää jopa kerran viikossa.
Jos teilläkin lähetetään lehti vain kerran kuukaudessa, eikä ole kovin iso paikkakunta kyseessä, epäilen kyllä tulisiko tuosta säästöä. Mutta ehdota seurakunnallesi.
Itse en kyllä usko, että noissa vain "tutut ja seurakunnassa käyvät" pääsevät etusijalla hoitoon, eiköhän niissä ole samanlainen potilasjono kuin muuallakin.
Niin, no helevettiin pääsee ilman kirkkoakin mutta onhan se hyvänä apuna!
Hyviä pointteja, kirkko voisi tosiaan suunnata resurssejaan enemmän kaikkeen keskusteluapuun ja kursseihin. Toinen mihin pitäisi keskittyä on köyhien ihmisten auttaminen.
Meillä on kunnissa järjestetty sosiaalihuolto köyhien auttamiseksi. Seurakunnat auttavat diakoniatyön kautta jonkin verran.
Köyhiä pitäisi ennen muuta opettaa ja valistaa raha-asioiden hoitamisessa pikemminkin kuin jakaa rahaa. En tiedä, olisiko kirkko siinä oikea opettaja. Ehkä tehtävä kuuluisi kunnan sosiaalihuollolle.
Suomessa on oikeasti paljon niin köyhiä ettei rahat riitä vaikka kuinka valistaisi, jos on vaikka pitkään ollut työttömänä tai sairaana. Minusta kirkko voisi tukea enemmän näitä ihmisiä.
Voisihan kirkko tukea enemmän kaikkia. Mutta mikä on oikeastaan kirkon varsinainen tehtävä, tehtävä, jota mikään muu taho ei hoida? Olisiko se sittenkin kirkon jäsenten hengellisten tarpeiden hoitaminen? Muuta toimintaa järjestetään resurssien mukaan.
Keskusteluapua on saatavana seurakunnissa, mutta mikään terveydenhoitolaitos kirkko ei voi olla. Siihen tarvitaan alan henkilökuntaa ja osaamista. Mielenterveyspalvelut ja mielisairaalat on ikävä kyllä ajettu alas. Se on ollut huono linja.
Köyhien auttamiseen sisältyy ongelma. Nimittäin kun autamme köyhiä, autammeko köyhyyden jatkumista eli ylläpidämmekö köyhyyttä? Raha-apu ei poista köyhyyttä, vaan ylläpitää sitä. Köyhät pitää opettaa auttamaan itse itseään ylös köyhyydestä pysyvästi. Vai tarvitsemmeko keskuuteemme nuo köyhät, jotta saamme auttaa ja tuntea itsemme hyviksi auttajiksi jatkuvasti?
Yksilötasolla kaikilta yhteiskunnan aikuisilta ja terveiltä jäseniltä olisi odotettava täyttä panosta itsestään huolehtimisessa ja sen jälkeen myös niistä huolehtimisessa, jotka siihen oikeasti eivät itse pysty.
Tietty kirkko ei ole terveydenhuoltolaitos, olen sitä mieltä että pitää mennä lääkäriin jos on sairas. Mutta tarkoitin noilla keskusteluilla ja kursseilla sellaisten ongelmien ja asioiden käsittelyä jotka ei ole sairaus, esim itsensä kehittämistä tai parisuhdeongelmia tai yksinäisyyttä tai vastaavaa mistä voi puhua. En ole samaa mieltä köyhyyden ylläpitämisestä, minusta yhteiskunnassa on vikaa kun köyhiä mutta se menee jo pois tämän foorumin aiheesta. Mutta että kirkko voi olla yhtenä tukemassa köyhiä kun tilanne on mikä on.
Siis tuli ihme lause piti kirjoittaa että yhteiskunnassa on vikaa kun on köyhiä.
Ei kirkko ole terveydenhuoltolaitos, mutta silti he tarjoavat koulutettujen psykoterapeuttien ym. kautta apua ihmisille.
Resurssit tulisi jakaa tasapuolisesti. On väärin, että joku saa "sielunhoitoa" jopa 6 vuotta ja joku ei saa yhtään.
Voishan se kirkko jättää pois toiminnastaan tällaisen, jos ei osaa kohdella tasapuolisesti siihen kuuluvia maksavia veronmaksajia.....
Olen samaa mieltä että resurssit pitäisi jakaa tasapuolisesti eikä saa liittyä siihen onko sinkku vai mikä. Sinkuilla on yhtä suuri oikeus kaikkiin palveluihin kuin muillakin ja nykyään on tosi paljon sinkkuja.
”…palvelut ovat hyvin ruuhkaisia…”
Mistähän tämä kielii? Kenties siitä että palveluja ajetaan alas ja kohta ei enää ole muuta paikkaa. Se tietää yhä enemmän asiakkaita, johon ei ole resursseja kenties varattu tarpeeksi.
”Olen myös kuullut, että joku sinkku on…”
Kuulopuheisiin kannattaa suhtautua varauksella. Ellei oikeasti tiedä mikä avun tarve kenelläkin on, taitaa olla täysin mahdotonta muiden määritellä asiaa kuulopuheiden perustella?
”Moni heittää lehden selaamatta roskiin.”
Totta. Mutta miten paljon siihen oikeastaan menee rahaa? Heitän arvion että aika pieni raha kuitenkin. Mutta ihan hyvä idea. Sinun kannattaa tarjota sitä omaan seurakuntaasi.
”.. joten sos tyyppisissä tilanteissä pitäisi perua normaaliaika joltakin muulta ei akuutissa tilanteessa olevalta…”
En tiedä millaisia palveluja teillä päin on, mutta akuutit tilanteet esim. mielenterveyden suhteen eivät taida kuulua diakoniaan? On toki monenlaisia kriisipuhelimia joita myös seurakunnat hoitavat. Yleensä ne ovat kuntien vastuulla. Ja kunnat hoitavat miten hoitavat.
Koska itedän kuinka paljon tehdään hyvää työtä täyttäen niitä aukkoja joita kuntien palvelut jättävät yhä enemmän, mielelläni maksan kirkollisverot. Vaikka itse en niitä niin tarvitse nyt. Mutta kaikki se perhetyö, parisuhde työ, vanhustyö, yleinen diakonia jopa taloudellisissa asioissa on tärkeää. Taloudellinen apu jota diakonia tarjoaa on juuri sitä akuuttia apua – kun kunnat eivät anna sellaista.
Kirkon päätehtävä on julistaa Jeesusta Kristusta. Hyväntekeväisyys järjestöjä on pilvin pimein.