Ranskalaisen maalaisherrasmiehen oloinen (tulee mieleen Georges Simenonin romaanihahmo, komissario Maigret - hänkin oli kotoisin maalta), Tornion kaupunginjohtajan tehtävästä virkavapaalla oleva kuntaministeri Hannes Manninen saanut kuntapolitiikan kauan paikallaan seisoneet vedet liikkeelle. Hän on taitavasti toimien ajanut pääkaupunkiseudun nurkkapatrioottiset kehityksen jarruna seisovat taantumukselliset voimat nurkkaan. Hän on iskenyt pääkaupunkiseudun perusrakenteiden nykyaikaistamisen puolesta tarmokkaammin kuin kukaan edeltäjistään. Pääkaupunkiseudun kuntien päättäjät suhtautuvat hyvin positiivisesti hänen ehdottamiinsa uusiin yhteistyömuotoihin vaikka eivät kaikki sitä julkisesti myönnäkään.
Kunta-alan ammattilaiset, kuntien ja kaupunkien johtajat yli puoluerajojen ovat erittäin tyytyväisiä siihen, että kuntaministerinä on heidän kollegansa ja kunta-alan ammattilainen. Manninen puhuu heidän kanssaan samaa kieltä ja ymmärtää hyvin asioiden taustat. Hänelle ei tarvitse kaikkea vääntää rautalangasta.
Hannes Mannisen hyvä poliittinen pelisilmä ja kunta-alan tietämys herättävät kunnioitusta. Viime välikysymyskeskustelu tukehtui nimenomaan Mannisen vastauspuheenvuorossaan esittämään kovaan faktaan. Tiukkaan keskusteluun varautunut oppositio keräili hämmentyneen näköisenä paperit salkkuihinsa ja siirtyi kahvilan puolelle. - Muuta ei ollut Mannisen esityksen jälkeen tehtävissä.
Torstai-iltana TV1:n vaalipaneelissa keskustalaiset perusargumentit sinkoilivat Mannisen suusta sellaisen verbaalisen ilotulituksen muodossa, että se sai poliittisen komiikan hyvin tuntevat puoluejohtajat kiemurtelemaan riemusta. Hekin yrittivät sitten parhaansa, mutta mestarismies on aina mestarismies ja tasoero oli katsojan silmissä selvä - Manninen vakuutti, eivätkä sitä muutkaan keskustelun osanottajat tuntuneet panevan pahakseen.
Kunta-alan ammattilaiset, kuntien ja kaupunkien johtajat yli puoluerajojen ovat erittäin tyytyväisiä siihen, että kuntaministerinä on heidän kollegansa ja kunta-alan ammattilainen. Manninen puhuu heidän kanssaan samaa kieltä ja ymmärtää hyvin asioiden taustat. Hänelle ei tarvitse kaikkea vääntää rautalangasta.
Hannes Mannisen hyvä poliittinen pelisilmä ja kunta-alan tietämys herättävät kunnioitusta. Viime välikysymyskeskustelu tukehtui nimenomaan Mannisen vastauspuheenvuorossaan esittämään kovaan faktaan. Tiukkaan keskusteluun varautunut oppositio keräili hämmentyneen näköisenä paperit salkkuihinsa ja siirtyi kahvilan puolelle. - Muuta ei ollut Mannisen esityksen jälkeen tehtävissä.
Torstai-iltana TV1:n vaalipaneelissa keskustalaiset perusargumentit sinkoilivat Mannisen suusta sellaisen verbaalisen ilotulituksen muodossa, että se sai poliittisen komiikan hyvin tuntevat puoluejohtajat kiemurtelemaan riemusta. Hekin yrittivät sitten parhaansa, mutta mestarismies on aina mestarismies ja tasoero oli katsojan silmissä selvä - Manninen vakuutti, eivätkä sitä muutkaan keskustelun osanottajat tuntuneet panevan pahakseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kepulaislestadiolainen stand-upkoomikko.
Kyllä hänelle tosiaan muut keskustelijat nauroivat, ei voi kieltää..
Mannisen pers.. ei, kun 'pelisilmä', hahaah...
Manninen puhui totta.
Lipponen valehteli.
Demareihin ei voi luottaa.
Hannes Manninen on tosi elastinen.
Ja kepulaiseen tapaan myös hänen käsittelyssään totuus on varsin elastista kamaa.
käsittää myös joustavuuden sijasta tullivirimäisyydeksi. Käännytään aina sinne päin, mista itselle tulee eniten etua.
Onko jäykkä paska parempi kuin elastinen?
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
KUNTAPOLITIIKAN SUUNNANMUUTOS TOTEUTETTU
Peruspalveluohjelma lisää vakautta ja pitkäjänteisyyttä
Keskusta asetti kuluvalle hallituskaudelle tavoitteeksi vakauden, ennustettavuuden ja pitkäjänteisyyden lisäämisen kuntapolitiikassa. Esitimme kuntasopimusta jo vuonna 1999 ja sittemmin peruspalveluohjelmaa ja ?budjettia tämän toteuttamiseksi. Ensimmäinen peruspalveluohjelma valmisteltiinkin hyvässä yhteistyössä valtion ja kuntasektorin kesken viime keväänä.
Tärkeitä paaluja kuntapolitiikan suunnanmuutoksessa ovat olleet valtion toimenpiteistä aiheutuneiden ansio- ja yhteisöveromenetysten korvaaminen kunnille täysimääräisesti. Tätä eivät ole aikaisemmat hallitukset tehneet ohjelmiin kirjatuista lupauksista huolimatta. Indeksitarkistukset on tehty 75-prosenttisesti, kun ne puolitettiin vuosille 2001-2003.
Valtionosuuksia on lisätty ja lisätään tuntuvasti. Ensi vuodelle lisäys on noin 260 miljoonaa euroa. Luottamuksen kannalta tärkeä on myös päätös maksaa kustannustenjaon nelivuotistarkistuksen edellyttämät rahat kunnille seuraavan neljän vuoden aikana.
Keskeinen peruspalveluohjelman linjaus on myös se, että uusiin palveluvelvoitteisiin suhtaudutaan pidättyväisesti. Uusia velvoitteita ei tämän hallituksen toimesta kunnille sälytetä yllätyksenä tai ilman vastaavia voimavaroja.
Kuntatalous vahvistuu selvästi
Hallituksen toimenpiteiden ja ennustetun talouskehityksen seurauksena kuntatalous vahvistuu selvästi vuodesta 2005 alkaen. Kuntien vuosikatteen arvioidaan nousevan kuluvan vuoden 1,4 mrd. eurosta ensi vuonna 1,6 mrd. euroon ja peräti 2,3 mrd. euroon vuonna 2008. Kuntien keskimääräisen velkaantumisen arvioidaan pysähtyvän vuonna 2007. Kuntaryhmien ja yksittäisten kuntien välillä on silti suuria eroja. Tähän ongelmaan kiinnitetään erityistä huomiota valtionosuusuudistuksessa.
Hallitukset toimet vahvistavat indeksitarkistukset mukaan lukien kuntataloutta noin 250 milj. eurolla ensi vuonna. Viimeisten 13 vuoden aikana ainoastaan vuonna 2002 valtio on toimillaan vahvistanut kuntataloutta ensi vuotta enemmän euroa.
Oppositio on yrittänyt väittää hallituksen ennusteita ja lukuja virheellisiksi. Kuntatalouden arviot on kuitenkin tehty samoin kuin aikaisempinakin vuosina. Ne ovat siten ministeriöiden ja Suomen Kuntaliiton asiantuntijoiden hyväksymiä.
Väestömuutos valtionosuusperusteeksi
Vuoden 2006 alussa voimaan tulee myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistus. Sen tavoitteena on lisätä olosuhteiltaan erilaisten kuntien mahdollisuuksia järjestää peruspalvelut kohtuullisella vero- ja maksurasituksella.
Valtionosuusjärjestelmän on tunnistettava erityisesti väestömuutoksista aiheutuvat taloudelliset paineet nykyistä paremmin. Käytännössä se tarkoittaa, että uudeksi valtionosuusperusteeksi otetaan väestön voimakas kasvu ja väheneminen.
Huomio palvelurakenteiden uudistamiseen
Vanhasen hallitus edistää kuntaliitoksia vapaaehtoisuuteen perustuen. Vuoden 2005 alussa kuntien yhdistymisiä toteutuu 10 ja ne koskevat 22 kuntaa. Kuntarakenteen muutos on kuitenkin mielestäni liian hidas ja nykyjärjestelmällä kallis tie vastata edessä oleviin kasvaviin palveluhaasteisiin. Siksi katseet onkin käännettävä ennen kaikkea palvelurakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseen sekä tuottavuuden parantamiseen.
Ensi vuonna onkin tarkoitus ottaa käyttöön neljäksi vuodeksi avustusjärjestelmä kuntien laaja-alaiseen ja palvelujen järjestämisen, talouden ja kehittämisen kannalta merkittävään yhteistoimintaan. Ratkaisu on periaatteellisesti merkittävä avaus.
Ei ne muut olis muuten nauraneetkaan.
Elastinen lestadiolainen..
ollut mitään sanottavaa?
eikä veny kuin rengin räkä piikkilanka-aidassa. Niin tekee kepu.
löydät jostain itsellesi mieluisan lehtikirjoituksen.
Manninen on lestadiolaiskepulainen ja puhui paskaa, niin hyvin kuin osasi, vaalitentissä, jossa parhaan taitonsa mukaan yritti paikata toista keputorveloa, Matti vanhasta.
Ensimmäisessä tentissä Vanhasta paikkasi joku huumaantuneelta vaikuttanut tyttölapsi, jolla ei paljoa sanottavaa ollut.
Voi änkkä, tuota Vanhasta, kun sen jalka oli niin kipeä, ettei hän , pääministerin ominaisuudessakaan voinut tulla televisiotenttiin!
Mutta seuraavana päivänä Vanhanen jo kääkkäsi koipensa kanssa torille kertomaan kansalle, kuinka huonosti muiden puolueiden edustajat olivat puhuneet television vaalitentisä.
Taidat olla niitä "parempia" ihmisiä. Me keskustalaiset olemme tavallisia ihmisiä ja meille kelpaa johtajiksi tavalliset ihmiset vajavaisuuksineen. -Ylivertaisista ja täydellisistä johtajista on huonoja kokemuksia aivan tarpeeksi...
---
"SDP:n Paavo Lipposelle ja kokoomuksen Jyrki Kataiselle kävi nolosti, kun Naantalin kaupunki ja Oulunsalon kunta ryhtyivät perjantaina julkisuudessa oikomaan puoluejohtajien väitteitä kuntien päivähoidosta ja pätkätöiden määrästä."
kuntalehti 22.10.2004
maamme pääministeri ei näemmä edes halua löytää tietä niiden pöytien ääreen, joissa asioista PUHUTAAAN!
Mutta toivottavasti maitomattia lohduttaa kovasti, että muitakin on arvosteltu?
Ei tule niin herkästi tippa linssiin vastuuta pakoilevalta pääministeriltä?
Eiköhän muuten ala olla niin, että kepussa on pienehkö sisäinen kriisi, Vanhasen saamattomuuden johdosta?
Olisi onnetonta jos meillä maan vaikutusvaltaisimpana poliittisena johtajana joka tuulen perään säntäilevä intoilija. Myös suuren yhtiön johtajana sellainen henkilö on riskaabeli. Joka pöytään tunkeva, jokaisesta uudesta asiasta hillittömästi innostuva innovaatikko saattaa olla hyödyllinen pienessä kasvuhakuisessa firmassa, olettaen että hän SATTUU tekemään oikeita valintoja. Uusista yrityksistä on kuitenkin 5 vuoden kuluttua jäljellä enää 20%. Jokaisessa firmassa oli into ja tulevaisuuden usko alussa yhtä suuri. Vain noissa selviytyneissä oli SATUTTU tekemään oikeita ratkaisuja. Seuraavan 5 vuoden kuluttua niistäkin on jäljellä enää puolet.
Edellä oleva selventäköön sitä seikkaa, että maan johdossa olevalla ei ole varaa intomielisiin kokeiluihin - siitä saattaa olla seurauksena koko maan tuho. Ei ole viisasta työntää nenäänsä joka paikkaan ensimmäisenä, jos ei lihaksia korjata tehtyä virhettä voimalla kuten suurilla mailla on. Suomen on pienenä kansakuntana oltava aina varovainen. Parempi katsoa ja varmistua kehityksen suunnasta ennen kuin tekee kauaskantoisia ratkaisuja. Yleensä oikea aika ratkaisulle on silloin kun se tuntuu aivan luonnolliselta. Asiat ovat ikään kuin loksahtaneet paikoilleen - puuttuu vain sinetti.
Suomella on tällä hetkellä kaikesta päätellen varovainen ja viisas johtaja. Matti "Maltti" Vanhanen ei ole hötkyillyt päätöksissään. Hän on asiallinen mies ja myös hoitaa asiat asioina. Siitä tyylistä puuttuu monien kaipaama dramatiikka. Hän myöskään tuskin provosoituu jos häntä sen vuoksi kutsutaan "maito-matiksi". Hän ei ole enää eilisen teeren poika, hänen linjansa on harkittu.
Vanhanen katsoo rauhallisena sivusta demarien välistä nokitusta ulkopolitiikasta. Hänelle se on vain pintavaahtoa. Keskusta ajaa omaa perinteisen maltillista ja turvallista ulkopoliittista linjaansa koskien myös puolustuspoliittisia ratkaisuja. Siihen kuuluu myös kuunteleminen herkällä korvalla, mikä on kansan tahto. Siihen ei vaikuta demarien telaketjusiiven Nato-intoilu. Natolla elämöi pieni, mutta vaikutusvaltainen sinipunaan lukkiutunut klikki, johon kuuluu em. demarisiiven lisäksi kokoomuslaisia ja media-alan vaikuttajia. Viime Lauantai-seura ohjelmassa Sanoma Oy:n toimitusjohtaja Janne Virkkunen tunnusti Helsingin Sanomien ajavan mahdollisimman nopeaa Natoon liittymistä. Tämä klikki katsoo Keskustan maltillisen politiikan olevan pyrkimystensä tiellä. Siksi se pyrkii estämään Keskustan nousun. Tätä hyvin toimeentulevien miesten herraseuraa yhdistää myös sökönpeluu, eri sikarimerkkien ja humidorien vertailu.
Suomen puolustusvoimien ent. komentaja Gustav Hägglund puhuu järkeä mm. Nato-kysymyksestä tuoreessa haastattelussaan:
- Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä
pitäisi lopettaa, kehottaa kenraali
Gustav Hägglund Hufvudstadsbladetin
haastattelussa.
- Miksi pitää keskustella jäsenyydestä,
kun melkein 90 prosenttia kansasta on
sitä vastaan, kenraali sanoo...
Haastattelu kokonaan:
http://www.hbl.fi/cgi-bin/mediaweb
Hägglundin haastattelu kannattaa lukea kokonaan. Se pistää Liisa Jaakonsaaren + co. jatkuvan hätäilyn kummalliseen valoon. Eräänä Euroopan korkeimmista sotilashenkilönä työskennelleen Hägglundin luulisi tuntevan sen mistä puhuu.
Linkki oli näköjään "vanhentunut", tässä kyseinen artikkeli kokonaan:
General Gustav Hägglund vill lyssna på folket
Satsa på EU och glöm Nato
Finland bör satsa på att utveckla EU:s försvar och lägga hela Natodebatten åt sidan. Det säger general Gustav Hägglund.
- Luften har gått ur hela Natodebatten för länge sedan. Varför skall man över huvud taget envisas med att debattera frågan när nästan åttio procent är emot ett finländskt Natomedlemskap? Glöm Natodebatten!
Hägglund talar varmt för en modell där EU skulle ansvara för försvaret av sitt eget territorium, men i samråd med Nato.
Solidariteten mellan EU-länderna är det fundament som också Finland skall bygga vidare på, anser han. Men ett trovärdigt nationellt försvar av det egna territoriet är lika viktigt som förr. Det gäller både Finland och EU.
- Många frågar sig i dag varför EU behöver ett försvar. Jag ser inte heller några hot just nu. Men man vet inte hur världen ser ut om tio eller tjugo år. Att förbise försvaret av det egna territoriet är farligt. Ett sådant försvar bygger man inte upp över en natt.
Några omedelbara hot mot Finland ser han inte heller.
- Rysslands varning om förebyggande attacker ökar inte osäkerheten i Finland. Här har vi inga terroristceller. De hot Ryssland ser ligger i söder, inte i väst.
Ryssland meddelade efter terrorattacken mot skolan i Beslan att man har för avsikt att följa USA:s exempel och ta sig rätten att slå till mot terrorister i förebyggande syfte överallt i världen.
- Både FN och EU har tagit avstånd från förebyggande attacker och det är viktigt att man står fast vid det. Går man in för ett sådant koncept blir gränsdragningen svår.
Turkiet från flank till front
Turkiets framtida EU-medlemskap ser Hägglund som en utmaning.
- Det innebär att EU blir mindre homogent. Men samtidigt har Turkiet ökat i betydelse. Förr var det en flank, nu är landet en front. Det finns två modeller för muslimska länder. Den ena är Turkiet, den andra är Iran.
Han framhåller att utvecklingen i Turkiet har gått i positiv riktning. Det är i EU:s intresse att stödja den utvecklingen.
Tre försvarslinjer
Som avslutning på åren i Bryssel samlade Gustav Hägglund sina intryck och idéer i boken Euroopan puolustus (Europas försvar) som utkom i slutet av augusti.
Hägglund säger där att det program för EU:s försvar som EU:s utrikespolitiske talesman Javier Solana presenterade vid toppmötet i Thessaloniki är bristfälligt.
- Den första försvarslinjen går naturligtvis, precis som Solana säger, utanför EU:s område. Det är viktigt att EU ingriper i tid på olika håll i världen för att förebygga kriser. Men hur går det om den första linjen inte håller? EU bör då vara kapabelt att försvara också sitt områdes yttre gränser. Det måste också finnas en plan för ett internt försvar om de två första försvarslinjerna inte håller. Vem skall fatta de beslut som troligen blir mycket svåra?
Sveriges överbefälhavare Håkan Syrén sade i en intervju i Hbl i februari att de nya hot som internationell terrorism kan ge anledning till att man ser över gränsdragningen mellan polisiära och militära uppgifter.
I den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelse som regeringen har avgivit till riksdagen finns det ett förslag om att polisen i större utsträckning än förr och genom försnabbad procedur kunde be om handräckning av militären.
- Det handlar ju dock fortfarande om handräckning, inte om att militären åtar sig civila uppgifter. Det är ett politiskt, inte ett militärt beslut, säger Hägglund.
En intressant tanke enligt honom är att gå in för att utbilda gendarmer enligt italiensk och fransk modell. Gendarmer ingår till exempel i den 7 000 man starka EU-styrkan i Bosnien.
Gendarmer är specialutbildade för att hantera kravaller, men lyder under militärt kommando.
Presidentens roll
I Finland är presidenten överbefälhavare för försvaret. Ett formellt överlåtande av uppgiften till kommendören för försvarsmakten i fall av krig har betraktats som praxis och är fortfarande möjligt.
Men enligt Hägglund är det bättre om ansvaret inte flyttas över.
- Presidenten bör vara överbefälhavare också i krig. Det är en uppfattning som jag inte är ensam om. En överbefälhavare bör fungera som koordinator, det finns många andra bitar än ordergivning och det militära som bör falla på rätt plats i en sådan situation.
Karelen
Gustav Hägglund var ett år gammal då familjen lämnade hemmet i Wiborg.
Han hyser sympatier med dem som fortfarande vill att Karelen skall återbördas till Finland men säger att det är bättre att se framåt än bakåt.
- Alla oförrätter kan inte ställas tillrätta. Vad skulle vi göra med Karelen? Hos oss kämpar landsbygden och skärgården mot avfolkningen, varför skulle folk då flytta tillbaka till Karelen där utvecklingen har stagnerat?
För honom själv är Karelen ett minne. Men också ett ställe dit han har återvänt flera gånger.
Presidentämbetet lockar inte
EU-parlamentarikern Alexander Stubb föreslog för en tid sedan att samlingspartiet skulle föra fram Gustav Hägglund som presidentkandidat i valet 2006.
Men Hägglund viftar avvärjande med handen. Han har varken tillfrågats eller tänkt ställa upp .
- Just nu njuter jag av att kunna göra som jag vill och inte leva enligt ett inrutat mönster, säger han och kisar mot solen som lyser in i vardagsrummet genom de stora fönstren.
Uniformen har ersatts av sammetsbyxor och rutig skjorta och på bordet ligger tre nyinhandlade pocketböcker, två av John Grisham och en av Michael Connally.
Blicken vandrar med jämna mellanrum till träden i praktfull höstskrud utanför och samtalet glider in på jakt och strövtåg, de hobbies generalen har listat i den senaste upplagan av Vem och Vad.
- Jag gillar strövtåg. Då finns det tid för blå tankar som man inte har tid med när man omges av ett ständigt nyhetsflöde.
När jaktsäsongen är förbi och kvällarna mörknar skall han ägna sig åt att friska upp kunskaperna i historia, i synnerhet tiden före slutet av 1800-talet.
- Fler böcker har jag inte för avsikt att skriva själv, säger han. Några planer på ett aktivt engagemang i samhällsdebatten har han inte heller.
Men det är svårt att föreställa sig att den frispråkige generalen skulle ställa sig i kulisserna för gott.