Jeesus tulee takaisin

Annu

Jeesus Kristus tulee takaisin. Hänen tulonsa on ihmiskunnan historian päätepiste. Hänen tulonsa on muuttava maailman kasvot. Hänen tulonsa poistaa inhimillisen herruuden. Hänen tulonsa ratkaisee kaikki ihmiskunnan kiusalliset pulmat. Hänen tulemuksensa aloittaa iankaikkisen armon valtakunnan.

Hän vihkii tulollaan uuden valtakunnan ja hävittää nykyisen maailman. Hänen tulonsa lopettaa synnin, kurjuuden ja kärsimykset ja tuo sijaan oikeamielisyyden, armon ja iankaikkisen ilon. Hänen tulonsa yllättää eräät "kuin varas yöllä", ja he valittavat nähdessään hänen tulevan. Sen sijaan toisille hänen tulemuksensa on kaikkien heidän unelmiensa ja toivonsa täyttymys. Nyt, ennenkuin hän saapuu, on aika valmistautua häntä vastaanottamaan. Sillä vaikka maailma ei tunnustaisi eikä hyväksyisi häntä, niin hän tulee kuitenkin.

15

734

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Helena

      On ihmisiä , jotka ajattelevat tehdä parannuksen,
      kun näkevät Kristuksen takaisintulon selvät merkit.Parannuksen tekeminen on myöhäistä siitä hetkestä lähtien, kun ensimmäinen vitsaus kohtaa
      pedon kumartajia.Sinä hetkenä on Jeesus sanova maan asukkaille:"Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä,ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä,
      pyhittyköön edelleen."Ilm.22:11(vanha käännös)
      Ihmiskunta on eräänä päivänä astuva näkymättömän armonrajan yli.Siitä lähtien on päivä päivältä kasvava niiden luku, jotka huutavat :Liian myöhään!Liian myöhään!
      Miljoonat kolkuttavat oveen jota ei avata.
      Miljoonat etsivät Kristus-valoa, mutta valot ovat sammuneet. On myöhäistä enää ostaa öljyä.
      On myöhäistä sytyttää kynttilää, koska ei ole tulta......Todella vakavaa tekstiä kirjasta:"Maailman kohtalontie"(Arvo Arasola)
      Olemmeko silloin valmiit, riittäkö öljy astiassa?
      Ilm.22:7"Minä tulen pian.Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat."
      Luetaan Sanaa, niin, että juurrumme siihen.

      • etsivälle

        Mistä meidän on tehtävä parannus?
        Mitä se on?
        Ts. käännös elämässämme ja astuttava ensin
        mistä portista?, että pääsisimme, kuinka Uuden Jerusalemin portista sisälle?

        Ehkäpä tärkeä aihe vielä katsoa!


      • evank
        etsivälle kirjoitti:

        Mistä meidän on tehtävä parannus?
        Mitä se on?
        Ts. käännös elämässämme ja astuttava ensin
        mistä portista?, että pääsisimme, kuinka Uuden Jerusalemin portista sisälle?

        Ehkäpä tärkeä aihe vielä katsoa!

        Parannuksen teko: pantava pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juostava kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
        silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olleen ilon sijasta (vuoksi) kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
        Ajatelkaa Häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivonne. (=kilvoitus)
        Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun Hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa: ja Hän ruoskii jokaista lasta, jonka Hän on ottanut huomaansa."
        - Hebr.12:1-6 -

        Portista sisälle meneminen ja Uuden Jerusalemin portista sisälle meneminen yksinkertaisesti tarkoittaa: menemistä synteinensä Kristuksen Jeesuksen eteen anteeksipyyntöä anoen ja vastaanottaen sen ainoastaan Hänen maahan vuotaneessa sovintoveressään.
        Isän edessä, Jeesus Kristus on ainoa puolustuksemme: Hän on kuin puolustusasianajaja, joka vetoaa täytettyyn veriseen lunastustyöhönsä ristillä, ja Hänen verensä on vakuuttava Isän Jumalan, että syntinen on armahdettu, ja täysin puhdistettu Golgatan veressä.
        Niin ei ole mitään kadotustuomioita niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat: Hän on verellään puhdistanut ja sovittanut Hänen omansa. Ja tämän pidämme voimassa uskomalla Hänen lunastavaan työhönsä.
        Hän ei ketään luoksensa tulevaa hylkää eikä jätä!


      • etsiville
        evank kirjoitti:

        Parannuksen teko: pantava pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juostava kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
        silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olleen ilon sijasta (vuoksi) kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
        Ajatelkaa Häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivonne. (=kilvoitus)
        Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun Hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa: ja Hän ruoskii jokaista lasta, jonka Hän on ottanut huomaansa."
        - Hebr.12:1-6 -

        Portista sisälle meneminen ja Uuden Jerusalemin portista sisälle meneminen yksinkertaisesti tarkoittaa: menemistä synteinensä Kristuksen Jeesuksen eteen anteeksipyyntöä anoen ja vastaanottaen sen ainoastaan Hänen maahan vuotaneessa sovintoveressään.
        Isän edessä, Jeesus Kristus on ainoa puolustuksemme: Hän on kuin puolustusasianajaja, joka vetoaa täytettyyn veriseen lunastustyöhönsä ristillä, ja Hänen verensä on vakuuttava Isän Jumalan, että syntinen on armahdettu, ja täysin puhdistettu Golgatan veressä.
        Niin ei ole mitään kadotustuomioita niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat: Hän on verellään puhdistanut ja sovittanut Hänen omansa. Ja tämän pidämme voimassa uskomalla Hänen lunastavaan työhönsä.
        Hän ei ketään luoksensa tulevaa hylkää eikä jätä!

        Kuinka me määritellään sana synti?

        Ja, kuinka Sana sen määrittelee?
        'Pantava pois.'

        Sehän kattaa ihmisen koko elämän ajan sen suunnan,
        mitä tehdään tai ei tehdä.

        (Olen suomi24 viesteissä yleensäkin nähnyt kahdenlaista määrettä synti näkemykseen, ts. näkisin kahdenlaista vaellusta näin arjessakin, kumman määreen alla mennään.
        Nyt kysyisin sinun näkemystäsi viestin lukijani.

        Armosta paljon puhutaan, hmm. Armon alla vaeltaminen, 'kestävä juoksu' mitä se on?

        Anteeksi pyyntö ja tïellelähtö näkyy *evank 29.10.2004 klo 16.40* olevasta
        kirjoituksesta.

        Tarkennettaisko näkemystänne!


      • Annu
        etsiville kirjoitti:

        Kuinka me määritellään sana synti?

        Ja, kuinka Sana sen määrittelee?
        'Pantava pois.'

        Sehän kattaa ihmisen koko elämän ajan sen suunnan,
        mitä tehdään tai ei tehdä.

        (Olen suomi24 viesteissä yleensäkin nähnyt kahdenlaista määrettä synti näkemykseen, ts. näkisin kahdenlaista vaellusta näin arjessakin, kumman määreen alla mennään.
        Nyt kysyisin sinun näkemystäsi viestin lukijani.

        Armosta paljon puhutaan, hmm. Armon alla vaeltaminen, 'kestävä juoksu' mitä se on?

        Anteeksi pyyntö ja tïellelähtö näkyy *evank 29.10.2004 klo 16.40* olevasta
        kirjoituksesta.

        Tarkennettaisko näkemystänne!

        Roomalaiskirjeen 3. luku kertoo hyvin, mitä synti on. 1950-1960-luvulla koulua käyneet, kuten minä, tiedämme varmasti, mitä on synti?
        Se on Jumalan lain rikkomista, sen lain, jonka hän antoi kivitauluissa Moosekselle. Sen lain hän oli itse kirjoittanut omalla sormellaan noihin kivitauluihin. Tästä laista Paavalikin sanoo, että se on pyhä, vanhurskas ja hyvä laki.Siihen lakiin pohjautuvat myöskin yhteiskuntamme lakipykälät, ja sen vuoksi jokaisessa tuomioistuimessa on esillä Raamattu.

        Edellä mainittu luku kertoo, että jokainen ihminen on synnin alla, me kaikki. Miten se ymmärretään? Onhan nyt sentään hyviäkin ihmisiä olemassa? On, on, mutta Aadamissa me olemme syntisiä, ja vasta Kristuksessa meidät on armahdetty synnin orjuudesta. Kristus kuoli, että me saamme elää. Vaikka kukaan maailmassa ei uskoisi tätä, se on kuitenkin niin ja amen.

        Luku sanoo myöskin, että mikään liha (eli yksikään ihminen) ei tule vanhurskaaksi lain teoista, joten yrittämällä pitää jokaisen lain käskyn, me yritämme toivottomia ja mahdottomia. Mutta sen lunastuksen kautta, jonka Jumala toteutti Jeesuksessa Kristuksessa, meille avautui mahdollisuus päästä tuohon armoon, joka tekee Jeesuksesta meidän puolustusasianajajamme.
        Me voimme turvallisella mielellä ajatella viimeistä tuomiotamme, koska hän on siinä vierellämme puolustamassa meitä, jotka olemme syypäitä 10 käskyn rikkomiseen. Ellei meillä siinä paikalla ole puolustajaa, tuo laki syytää meitä ja murskaa meidät alleen.

        Mitä tämä meiltä vaatii? Se vaatii uskon, uskon tuohon Kristuksen tekoon meidän vuoksemme. Kun otamme tuon askeleen Jumalan täytetyn työn tähden, meille annetaan Jumalan vanhurskaus uskon kautta, ilman lain tekoja. Nytpä Kristus teki kaiken täydellisesti, joten me voimme turvautua hänen tehtyyn työhönsä.

        Mitä sitten seuraa? Sitten seuraa pyhitys, jonka Jumala suorittaa Pyhän Henkensä kautta. Pyhä Henki ohjaa elämää, opettaa, neuvoo, jopa nuhtelee esim. tehdystä synnistä. Jos on kuulevin korvin ja noudattaa Pyhän Hengen ääntä, niin elämä muuttuu. En enää tee laittomia tekoja, vaan tuo kymmenen käskysanan laki muuttuu ihmiselle elämäksi, joka on elämisen arvoista, taistelua, mutta silti helpon ikeen alla vaeltamista. On kuin koulussa aikoinaan, opettaja sanoi, ja me teimme, kuten hän neuvoi. (Ehkä joskus yritimme hieman vastustaakin, mutta ei se onnistunut ainakaan meidän luokassa). Opettajan sana oli laki, ja toivottavasti Pyhän Hengen sanakin on laki. Se nimittäin puhuu sitä, mitä Jumala sille puhuttavaksi antaa.

        Meillä on yhteinen päämäärä ja yhteiset harrastukset Jumalan kanssa. "Minun ikeeni on sovelias ja kuormani keveä", sanoo Jeesus tarjotessaan ystävyyttään, ja jos otan sen vastaan hän ei todellakaan jätä minussa työtään kesken, vaan johtaa tuolla tiellä loppuun asti. Ei hän turhaan sanonut, että "minä olen tie, totuus ja elämä".


      • etsiville
        Annu kirjoitti:

        Roomalaiskirjeen 3. luku kertoo hyvin, mitä synti on. 1950-1960-luvulla koulua käyneet, kuten minä, tiedämme varmasti, mitä on synti?
        Se on Jumalan lain rikkomista, sen lain, jonka hän antoi kivitauluissa Moosekselle. Sen lain hän oli itse kirjoittanut omalla sormellaan noihin kivitauluihin. Tästä laista Paavalikin sanoo, että se on pyhä, vanhurskas ja hyvä laki.Siihen lakiin pohjautuvat myöskin yhteiskuntamme lakipykälät, ja sen vuoksi jokaisessa tuomioistuimessa on esillä Raamattu.

        Edellä mainittu luku kertoo, että jokainen ihminen on synnin alla, me kaikki. Miten se ymmärretään? Onhan nyt sentään hyviäkin ihmisiä olemassa? On, on, mutta Aadamissa me olemme syntisiä, ja vasta Kristuksessa meidät on armahdetty synnin orjuudesta. Kristus kuoli, että me saamme elää. Vaikka kukaan maailmassa ei uskoisi tätä, se on kuitenkin niin ja amen.

        Luku sanoo myöskin, että mikään liha (eli yksikään ihminen) ei tule vanhurskaaksi lain teoista, joten yrittämällä pitää jokaisen lain käskyn, me yritämme toivottomia ja mahdottomia. Mutta sen lunastuksen kautta, jonka Jumala toteutti Jeesuksessa Kristuksessa, meille avautui mahdollisuus päästä tuohon armoon, joka tekee Jeesuksesta meidän puolustusasianajajamme.
        Me voimme turvallisella mielellä ajatella viimeistä tuomiotamme, koska hän on siinä vierellämme puolustamassa meitä, jotka olemme syypäitä 10 käskyn rikkomiseen. Ellei meillä siinä paikalla ole puolustajaa, tuo laki syytää meitä ja murskaa meidät alleen.

        Mitä tämä meiltä vaatii? Se vaatii uskon, uskon tuohon Kristuksen tekoon meidän vuoksemme. Kun otamme tuon askeleen Jumalan täytetyn työn tähden, meille annetaan Jumalan vanhurskaus uskon kautta, ilman lain tekoja. Nytpä Kristus teki kaiken täydellisesti, joten me voimme turvautua hänen tehtyyn työhönsä.

        Mitä sitten seuraa? Sitten seuraa pyhitys, jonka Jumala suorittaa Pyhän Henkensä kautta. Pyhä Henki ohjaa elämää, opettaa, neuvoo, jopa nuhtelee esim. tehdystä synnistä. Jos on kuulevin korvin ja noudattaa Pyhän Hengen ääntä, niin elämä muuttuu. En enää tee laittomia tekoja, vaan tuo kymmenen käskysanan laki muuttuu ihmiselle elämäksi, joka on elämisen arvoista, taistelua, mutta silti helpon ikeen alla vaeltamista. On kuin koulussa aikoinaan, opettaja sanoi, ja me teimme, kuten hän neuvoi. (Ehkä joskus yritimme hieman vastustaakin, mutta ei se onnistunut ainakaan meidän luokassa). Opettajan sana oli laki, ja toivottavasti Pyhän Hengen sanakin on laki. Se nimittäin puhuu sitä, mitä Jumala sille puhuttavaksi antaa.

        Meillä on yhteinen päämäärä ja yhteiset harrastukset Jumalan kanssa. "Minun ikeeni on sovelias ja kuormani keveä", sanoo Jeesus tarjotessaan ystävyyttään, ja jos otan sen vastaan hän ei todellakaan jätä minussa työtään kesken, vaan johtaa tuolla tiellä loppuun asti. Ei hän turhaan sanonut, että "minä olen tie, totuus ja elämä".

        Niin.

        Entäpä jos olisin 'upotettu' Jeesuksen käskyyn
        rakastaa lähimmäistä, niinkuin ittiäni, niin olenko silloin oikealla tiellä?

        Katsos, lihahan ei halua taipua tuohon 10 käskyn lain seuraamiseen. Kristushan sen täytti ja sinun ja minunhan sitä ei kuulema tarvitse täyttää.

        Ts. eikö se uuden liiton uskovalla ole helpompi tie ikään kuin täyttää vain lähimmäisen rakkaus?
        Ehkäpä siinä näkyisi tuo Jumalan rakkauskin.

        Niin, eikö siinä ollut meille se tärkein velvoittava näköala annettu?
        Tuntuisi kuulema siltä, että muutoin oltasiin sen 10.n käskyn suhteen työläisiä, hieman haiskahtaisi lihan aikaansaanokselle. Niin ja voisihan se näyttää omavanhurskaaltakin työltä ja näin se tulisi suoritteeksi. Eikös se ollut juutalaisille tarkoitettu?


      • Annu
        etsiville kirjoitti:

        Niin.

        Entäpä jos olisin 'upotettu' Jeesuksen käskyyn
        rakastaa lähimmäistä, niinkuin ittiäni, niin olenko silloin oikealla tiellä?

        Katsos, lihahan ei halua taipua tuohon 10 käskyn lain seuraamiseen. Kristushan sen täytti ja sinun ja minunhan sitä ei kuulema tarvitse täyttää.

        Ts. eikö se uuden liiton uskovalla ole helpompi tie ikään kuin täyttää vain lähimmäisen rakkaus?
        Ehkäpä siinä näkyisi tuo Jumalan rakkauskin.

        Niin, eikö siinä ollut meille se tärkein velvoittava näköala annettu?
        Tuntuisi kuulema siltä, että muutoin oltasiin sen 10.n käskyn suhteen työläisiä, hieman haiskahtaisi lihan aikaansaanokselle. Niin ja voisihan se näyttää omavanhurskaaltakin työltä ja näin se tulisi suoritteeksi. Eikös se ollut juutalaisille tarkoitettu?

        Kyllä, juuri niin on asia, koska juuri sellainen ihminen voi ja osaa rakastaa toisiakin, joka rakastaa ja arvostaa myös itseään. Jos halveksii ja vihaa itseään, ei voi olla toisillekaan siunaukseksi, sillä varmasti jollain tapaa tuo itseviha tai inho, miksi sitä sanookin, näkyy elämän menossa.

        Emme me pystykään täyttämään lakia, koska se on meille inhimillisille ihmisille mahdotonta, mutta voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä, ja tehdä parhaamme sen suhteen. Juuri siksihän Jumalan Poika tuli tänne tekemään kaiken puolestamme, koska näin on asian laita. Lain ensimmäinen käskyhän oli "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia minun rinnallani". Uuden liiton käsky on Rakasta Herraa sinun Jumalaasi "yli kaiken" ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tässä riippuvat koko laki ja profeetat. Onko näillä käskysanoilla paljonkaan eroa, kysyn vaan?

        Ellei ole Siinain vuoren lakia, ei ole myöskään Golgatan kummun täytettyä lakia, joten nuo molemmat tarvitaan osoittamaan synti synniksi. Siinain käskyt tuovat asiat tietoisuuteemme ja joudumme tekemään valintaa asioissa, joista olemme vastuullisia Jumalan edessä. Golgatan kummun laki on rakkauden laki, joka ilmeni siinä, että Jeesus tuli tähän maailmaan, vaikka tiesi sen hinnan, minkä hän joutuisi siitä maksamaan. Ei hänen olisi tarvinnut, koska hän olisi voinut luoda uuden ihmisen, mutta hän rakasti ensin meitä...

        Raamattu sanoo, että vain sana tarvittiin luomaan tätä maailmaa: "Hän sanoi ja tapahtui niin..." Meidän rikkomuksemme kuitenkin veivät hänen henkensä, joten me olemme jokainen korvaamattoman arvokkaita. Jospa me joka hetki muistaisimme sen, emme niin usein pahoittaisi rakkaaan Jeesuksen mieltä pahoilla teoillamme.

        Yleisesti ottaenhan olemme siinä pisteessä, kun Paavali sanoo: "Sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen ja sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee." Tällaisia me olemme, joten me tarvitsemme itsellemme puolustajan, joka on nyt Isän tykönä, Jeesuksen Kristuksen.


      • etsiville
        Annu kirjoitti:

        Kyllä, juuri niin on asia, koska juuri sellainen ihminen voi ja osaa rakastaa toisiakin, joka rakastaa ja arvostaa myös itseään. Jos halveksii ja vihaa itseään, ei voi olla toisillekaan siunaukseksi, sillä varmasti jollain tapaa tuo itseviha tai inho, miksi sitä sanookin, näkyy elämän menossa.

        Emme me pystykään täyttämään lakia, koska se on meille inhimillisille ihmisille mahdotonta, mutta voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä, ja tehdä parhaamme sen suhteen. Juuri siksihän Jumalan Poika tuli tänne tekemään kaiken puolestamme, koska näin on asian laita. Lain ensimmäinen käskyhän oli "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia minun rinnallani". Uuden liiton käsky on Rakasta Herraa sinun Jumalaasi "yli kaiken" ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tässä riippuvat koko laki ja profeetat. Onko näillä käskysanoilla paljonkaan eroa, kysyn vaan?

        Ellei ole Siinain vuoren lakia, ei ole myöskään Golgatan kummun täytettyä lakia, joten nuo molemmat tarvitaan osoittamaan synti synniksi. Siinain käskyt tuovat asiat tietoisuuteemme ja joudumme tekemään valintaa asioissa, joista olemme vastuullisia Jumalan edessä. Golgatan kummun laki on rakkauden laki, joka ilmeni siinä, että Jeesus tuli tähän maailmaan, vaikka tiesi sen hinnan, minkä hän joutuisi siitä maksamaan. Ei hänen olisi tarvinnut, koska hän olisi voinut luoda uuden ihmisen, mutta hän rakasti ensin meitä...

        Raamattu sanoo, että vain sana tarvittiin luomaan tätä maailmaa: "Hän sanoi ja tapahtui niin..." Meidän rikkomuksemme kuitenkin veivät hänen henkensä, joten me olemme jokainen korvaamattoman arvokkaita. Jospa me joka hetki muistaisimme sen, emme niin usein pahoittaisi rakkaaan Jeesuksen mieltä pahoilla teoillamme.

        Yleisesti ottaenhan olemme siinä pisteessä, kun Paavali sanoo: "Sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen ja sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee." Tällaisia me olemme, joten me tarvitsemme itsellemme puolustajan, joka on nyt Isän tykönä, Jeesuksen Kristuksen.

        Miten ja kuinka suhteutetaan tämän päivän
        ihmisille tuo lepopäivä asia?

        Kuuluuko se ns. vanhaan liittoon ts. onko Jumalan näkemys 'vaatimus' vai mikä eri vanhan liiton ihmisille kuin uuden liiton ihmisille?

        Ensin puhutaan sapatista ja sitten sunnuntaista, jopa joku puhuu päivästä kuin päivästä??

        Oliko vanhan liiton aikana, aikana jolloin ehkäpä kaikki ei voinut pitää ns. lepopäiväänsä.

        Ehkä ne, jotka pysytyivät 'ostamaan' vapaansa ns. sapatille. Oltiin pyhiä, maksettiin mintuistakin 10.nykset. (en tarkoita herjauksella), mutta tuntuu siltä, heillä oli mahdollisuus siihen.

        (muuten 10.ksistä hyvä linkki: http://www.kymmenykset.fi/ )

        Laitettiin se 'nälkäinen' paimentamaan laumaa lepopäivänä, rikas vietti sapattia.

        No mitä tapahtui? Enkelit ilmestyi paimenille ja ilmoitti heille suuren ilon, jne. Lupaus sapatti levosta annettiin, viimeistään tulevassa 'iankaikkisessa elämässä'.

        Elämme nyt 2004 omaa 'Egyptin tiili ja olki elämää', nälkä voi tänäänkin pakottaa paimentamaan leipää perheelle, jossa ei voi 'ostaa' vapaataan lepopäivänä ja vaihtoehdotkin on vähissä.

        Miten tähän suhtaudutaan, tänään. Katsotaanko nyt, etten ole kuin tuo lammaspaimen halpa jne.

        Vai onko enkelten ilmoitus, lupaus laitumella olevalle kansalle päästä kerran Jerusalemin porteista tässä voimassa?.


      • Annu
        etsiville kirjoitti:

        Miten ja kuinka suhteutetaan tämän päivän
        ihmisille tuo lepopäivä asia?

        Kuuluuko se ns. vanhaan liittoon ts. onko Jumalan näkemys 'vaatimus' vai mikä eri vanhan liiton ihmisille kuin uuden liiton ihmisille?

        Ensin puhutaan sapatista ja sitten sunnuntaista, jopa joku puhuu päivästä kuin päivästä??

        Oliko vanhan liiton aikana, aikana jolloin ehkäpä kaikki ei voinut pitää ns. lepopäiväänsä.

        Ehkä ne, jotka pysytyivät 'ostamaan' vapaansa ns. sapatille. Oltiin pyhiä, maksettiin mintuistakin 10.nykset. (en tarkoita herjauksella), mutta tuntuu siltä, heillä oli mahdollisuus siihen.

        (muuten 10.ksistä hyvä linkki: http://www.kymmenykset.fi/ )

        Laitettiin se 'nälkäinen' paimentamaan laumaa lepopäivänä, rikas vietti sapattia.

        No mitä tapahtui? Enkelit ilmestyi paimenille ja ilmoitti heille suuren ilon, jne. Lupaus sapatti levosta annettiin, viimeistään tulevassa 'iankaikkisessa elämässä'.

        Elämme nyt 2004 omaa 'Egyptin tiili ja olki elämää', nälkä voi tänäänkin pakottaa paimentamaan leipää perheelle, jossa ei voi 'ostaa' vapaataan lepopäivänä ja vaihtoehdotkin on vähissä.

        Miten tähän suhtaudutaan, tänään. Katsotaanko nyt, etten ole kuin tuo lammaspaimen halpa jne.

        Vai onko enkelten ilmoitus, lupaus laitumella olevalle kansalle päästä kerran Jerusalemin porteista tässä voimassa?.

        >>>Ensin puhutaan sapatista ja sitten sunnuntaista, jopa joku puhuu päivästä kuin päivästä??

        On vain yksi päivä, jonka Jumala on siunannut ja puhittänyt ja erottanut pyhään käyttöön. Se on seitsemäs päivä, meidän lauantaimme.

        Sunnuntai on keisari Konstantinuksen v. 321 JKr pyhäpäiväksi nostama pakanain auringon päivä. Näin saatiin yksi riitaisa asia pois kirkon hierarkiasta ja päiväjärjestyksestä, koska keisarin sana oli laki. Kansan tuli totella. Mutta vasta 500 jKr tuo päivä julistettiin myöskin päiväksi, jolloin ei saanut tehdä työtä.

        Nykyään sunnuntaista on tehty ylösnousemuksen päivä, että se hieman saisi kristillistäkin taustaa. Joka tapauksessa se on katolisen kirkon vallan merkki siirtää aikoja, josta se katekismuksessaan suoraan kerskaa.

        Päivä kuin päivä-periaate on tietenkin ihmisen oma päätelmä. Silloin ei tarvitse totella ketään muuta kuin itseään. Sehän on helppoa, koska olemme niin itsekkäitä ja haluamme tehdä aina oman päämme mukaan.

        Israel valittiin Jumalan kansaksi, ja alussa se toteuttikin tuota tehtäväänsä aika hyvin. Vähitellen se kuitenkin joutui eroon Jumalastaan, valitsi itselleen kuninkaan ja lopulta joutui jopa pakkosiirtolaisuuteen. Siellä Danielille pajastui syykin: 70 vuoden rikotut Jumalan lait ja käskyt. (Dan 9. luku)
        Kansa palasi pakkosiirtolaisuudesta, mutta vaikka se rakensi temppelin uudelleen Jumalalle, se ei palvellut häntä siten kuin olisi pitänyt, vaan eristäytyi, vaikka se olisi pitänyt olla todistajana kaikille kansoille.

        Lopulta Jumala itse tuli kansansa keskuuteen Jeesuksessa Kristuksessa, mutta ei hän saavuttanut sen suurempaa suosiota. Israel sanoi: meillä ei ole kuningasta vaan keisari ja hylkäsi Vapahtajansa.

        Pyhäpäivän vietto on asia, jossa me määrittelemme hänet, jota tottelemme. Onko hän Jumala, Konstantinus vai me itse, siinä olet itse vastaamassa.

        Mainitsemistasi töistä voidaan sanoa, että eläimet ovat meidän hallintamme ja suojelumme alla, joten en tulee hoitaa joka päivä. Samoin ovat sairaat, joita Jeesuskin hoiti sapattina. Jos fariseukset "ostivatkin" itselleen vapaata, se ei jäänyt Jumalalta huomaamatta, joten asia on yhä niin, ettemme mekään voi Jumalaa pettää: Hän näkee vielä tänäkin päivänä, mitä teemme ja mitkä ovat motivaatiomme ja miksi teemme asiat näin. Jumalan avulla voimme päästä "hänen lepoonsa". Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään Jumalan edessä.

        Yleensä Jumala valitsikin juuri sen tekemään tahtonsa, joka ei mitään ollut, kuten juuri paimenet, tullimies Matteuksen opetuslapseksi, Sakkeuksen kodin vierailupaikakseen, Daavidin (nuorimman pojan)kuninkaaksi, Marian Jeesuksen äidiksi, syntisen naisen ystäväkseen, samarialaisen naisen keskustelukumppanikseen jne. Ei yleensä Jeesuksen seuraajissa olekaan monia kunnianarvoisia ja suuria henkilöitä, joten käytäntö taitaa yhä vieläkin olla sama. Vain harvat löytävät hänet Vapahtajakseen. Yleensä he ovat kansan rivijäseniä, eivät johtajia tai suuriarvoisia. Ruotsin vanha kuningas Kustaa V tulee mainita. Hän pelasti maansa sodalta, koska uskoi Jumalaan ja pyysi suojelua maalleen ja onnistui.


      • etsiville
        Annu kirjoitti:

        >>>Ensin puhutaan sapatista ja sitten sunnuntaista, jopa joku puhuu päivästä kuin päivästä??

        On vain yksi päivä, jonka Jumala on siunannut ja puhittänyt ja erottanut pyhään käyttöön. Se on seitsemäs päivä, meidän lauantaimme.

        Sunnuntai on keisari Konstantinuksen v. 321 JKr pyhäpäiväksi nostama pakanain auringon päivä. Näin saatiin yksi riitaisa asia pois kirkon hierarkiasta ja päiväjärjestyksestä, koska keisarin sana oli laki. Kansan tuli totella. Mutta vasta 500 jKr tuo päivä julistettiin myöskin päiväksi, jolloin ei saanut tehdä työtä.

        Nykyään sunnuntaista on tehty ylösnousemuksen päivä, että se hieman saisi kristillistäkin taustaa. Joka tapauksessa se on katolisen kirkon vallan merkki siirtää aikoja, josta se katekismuksessaan suoraan kerskaa.

        Päivä kuin päivä-periaate on tietenkin ihmisen oma päätelmä. Silloin ei tarvitse totella ketään muuta kuin itseään. Sehän on helppoa, koska olemme niin itsekkäitä ja haluamme tehdä aina oman päämme mukaan.

        Israel valittiin Jumalan kansaksi, ja alussa se toteuttikin tuota tehtäväänsä aika hyvin. Vähitellen se kuitenkin joutui eroon Jumalastaan, valitsi itselleen kuninkaan ja lopulta joutui jopa pakkosiirtolaisuuteen. Siellä Danielille pajastui syykin: 70 vuoden rikotut Jumalan lait ja käskyt. (Dan 9. luku)
        Kansa palasi pakkosiirtolaisuudesta, mutta vaikka se rakensi temppelin uudelleen Jumalalle, se ei palvellut häntä siten kuin olisi pitänyt, vaan eristäytyi, vaikka se olisi pitänyt olla todistajana kaikille kansoille.

        Lopulta Jumala itse tuli kansansa keskuuteen Jeesuksessa Kristuksessa, mutta ei hän saavuttanut sen suurempaa suosiota. Israel sanoi: meillä ei ole kuningasta vaan keisari ja hylkäsi Vapahtajansa.

        Pyhäpäivän vietto on asia, jossa me määrittelemme hänet, jota tottelemme. Onko hän Jumala, Konstantinus vai me itse, siinä olet itse vastaamassa.

        Mainitsemistasi töistä voidaan sanoa, että eläimet ovat meidän hallintamme ja suojelumme alla, joten en tulee hoitaa joka päivä. Samoin ovat sairaat, joita Jeesuskin hoiti sapattina. Jos fariseukset "ostivatkin" itselleen vapaata, se ei jäänyt Jumalalta huomaamatta, joten asia on yhä niin, ettemme mekään voi Jumalaa pettää: Hän näkee vielä tänäkin päivänä, mitä teemme ja mitkä ovat motivaatiomme ja miksi teemme asiat näin. Jumalan avulla voimme päästä "hänen lepoonsa". Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään Jumalan edessä.

        Yleensä Jumala valitsikin juuri sen tekemään tahtonsa, joka ei mitään ollut, kuten juuri paimenet, tullimies Matteuksen opetuslapseksi, Sakkeuksen kodin vierailupaikakseen, Daavidin (nuorimman pojan)kuninkaaksi, Marian Jeesuksen äidiksi, syntisen naisen ystäväkseen, samarialaisen naisen keskustelukumppanikseen jne. Ei yleensä Jeesuksen seuraajissa olekaan monia kunnianarvoisia ja suuria henkilöitä, joten käytäntö taitaa yhä vieläkin olla sama. Vain harvat löytävät hänet Vapahtajakseen. Yleensä he ovat kansan rivijäseniä, eivät johtajia tai suuriarvoisia. Ruotsin vanha kuningas Kustaa V tulee mainita. Hän pelasti maansa sodalta, koska uskoi Jumalaan ja pyysi suojelua maalleen ja onnistui.

        Jollain lailla asiat ovat selviä ja tarkennusta pyytäisin, joka ehkä vastauksena on henkilökohtainen.

        Kun puhuin tämän päivän 'Egyptin tiili ja olki elämää', ts. palkkatyöläinen on monen arvon alla.

        Ehkäpä ei ole vaihtoehtoja, joko teet ja saat leipää, teet sitä joka on annettu 'työtehtäväksi',
        otsa hiessä, laillista, rehellistä vaatimatonta työtä, jossa esimies sanoo, jos lepopäiväsi pidät niin vaihtoehto on iritsanominen. Sitten se toinen, ehkä kortisto, määräpäivät, jne.
        Ei koulupohjia, josta voi valita = 'ei rikkautta'.

        (rikkaudella en tarkoita välttämättä mammonaa).

        Näen tänään niitä, jotka voivat pitää lepopäivänsä = on yrittäjiä = niitä joilla on mahdollisuus, jne.. (En pidä Jumalaa niin pienenä, etteikö voisi leivän antaa, mutta jospa se on tämä olemassa oleva työ)??

        Mutta, mutta. Seisommeko ulkopuolella?

        Israelkin oli Jumalan valitsema kansa vankeudessa.
        Jumala vapautti, tiedän sen, mutta vankeusaika ei ollut vapautta.

        Monet lakaisevat lepopäivän maton alle, joko kieltämällä sen kokonaan, valitsemalla päivänsä, tms. Sanovat sen olevan kuuluvan vain ja ainoastaan Israelin kansalle.

        Itselleni Israel nimi merkitsee sitä, kun nimi annettiin vanhanliiton aikana. Sillä oli jokin merkitys. Abram = Abraham, nimen vaihdoksella oli merkitys = Jumalan antama merkitys.
        Joku pettäjän nimi vaihdettiin, tuli jokin merkitys Jumalan oma, Jumalan valitsema, tuli Israel. Nimi kertoo sen sisällön. Israel piti todella olla Hänen kansansa.
        Tänäänkin Jumala kutsuu kansansa. Sinne synnytään Sanan kautta, astutaan kasteen hautaan, jne.
        On Hänen oma kansansa hengellinen Israel.

        Kyllähän ns. luonnollinen Israel sillä on oma paikkansa, mutta näkisin tänään rakennettavan lihan käsivarrella tähän aikaan jotain muuta Israelia ja valitettavasti uskovat omalla tavallaan mukana, olettaisin näin, rakentavat temppeliä maan päälle, joka ei ole taivaasta laskeutuva Jumalan rakentama.
        Aivan kuin kyseltäisiin paikkojamme Jeesuksen ympäriltä aikoinaan.
        No poikkesin pois kysymyksestä ja tähän ei tarvitse kommentoida, koska jäi niin keskeneräiseksi..

        Mutta lepopäivä on yksi ja ainoa ja kaikille tarkoitettu.
        Mutta seurakunta, mitä se tänään kantaa sisällään.
        Kantaako se sairaat, raajarikkoiset, eksyneet, Kristuksessa vapautuneet, onnelliset, iloiset ja myös ne tiilitehtaalla olijatkin, jotka ei vielä ole sairaan hoitajia, tai niitä jotka nostavat vain ojasta sinne pudonnutta eläintä.


      • toinen vielä jatko
        Annu kirjoitti:

        >>>Ensin puhutaan sapatista ja sitten sunnuntaista, jopa joku puhuu päivästä kuin päivästä??

        On vain yksi päivä, jonka Jumala on siunannut ja puhittänyt ja erottanut pyhään käyttöön. Se on seitsemäs päivä, meidän lauantaimme.

        Sunnuntai on keisari Konstantinuksen v. 321 JKr pyhäpäiväksi nostama pakanain auringon päivä. Näin saatiin yksi riitaisa asia pois kirkon hierarkiasta ja päiväjärjestyksestä, koska keisarin sana oli laki. Kansan tuli totella. Mutta vasta 500 jKr tuo päivä julistettiin myöskin päiväksi, jolloin ei saanut tehdä työtä.

        Nykyään sunnuntaista on tehty ylösnousemuksen päivä, että se hieman saisi kristillistäkin taustaa. Joka tapauksessa se on katolisen kirkon vallan merkki siirtää aikoja, josta se katekismuksessaan suoraan kerskaa.

        Päivä kuin päivä-periaate on tietenkin ihmisen oma päätelmä. Silloin ei tarvitse totella ketään muuta kuin itseään. Sehän on helppoa, koska olemme niin itsekkäitä ja haluamme tehdä aina oman päämme mukaan.

        Israel valittiin Jumalan kansaksi, ja alussa se toteuttikin tuota tehtäväänsä aika hyvin. Vähitellen se kuitenkin joutui eroon Jumalastaan, valitsi itselleen kuninkaan ja lopulta joutui jopa pakkosiirtolaisuuteen. Siellä Danielille pajastui syykin: 70 vuoden rikotut Jumalan lait ja käskyt. (Dan 9. luku)
        Kansa palasi pakkosiirtolaisuudesta, mutta vaikka se rakensi temppelin uudelleen Jumalalle, se ei palvellut häntä siten kuin olisi pitänyt, vaan eristäytyi, vaikka se olisi pitänyt olla todistajana kaikille kansoille.

        Lopulta Jumala itse tuli kansansa keskuuteen Jeesuksessa Kristuksessa, mutta ei hän saavuttanut sen suurempaa suosiota. Israel sanoi: meillä ei ole kuningasta vaan keisari ja hylkäsi Vapahtajansa.

        Pyhäpäivän vietto on asia, jossa me määrittelemme hänet, jota tottelemme. Onko hän Jumala, Konstantinus vai me itse, siinä olet itse vastaamassa.

        Mainitsemistasi töistä voidaan sanoa, että eläimet ovat meidän hallintamme ja suojelumme alla, joten en tulee hoitaa joka päivä. Samoin ovat sairaat, joita Jeesuskin hoiti sapattina. Jos fariseukset "ostivatkin" itselleen vapaata, se ei jäänyt Jumalalta huomaamatta, joten asia on yhä niin, ettemme mekään voi Jumalaa pettää: Hän näkee vielä tänäkin päivänä, mitä teemme ja mitkä ovat motivaatiomme ja miksi teemme asiat näin. Jumalan avulla voimme päästä "hänen lepoonsa". Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään Jumalan edessä.

        Yleensä Jumala valitsikin juuri sen tekemään tahtonsa, joka ei mitään ollut, kuten juuri paimenet, tullimies Matteuksen opetuslapseksi, Sakkeuksen kodin vierailupaikakseen, Daavidin (nuorimman pojan)kuninkaaksi, Marian Jeesuksen äidiksi, syntisen naisen ystäväkseen, samarialaisen naisen keskustelukumppanikseen jne. Ei yleensä Jeesuksen seuraajissa olekaan monia kunnianarvoisia ja suuria henkilöitä, joten käytäntö taitaa yhä vieläkin olla sama. Vain harvat löytävät hänet Vapahtajakseen. Yleensä he ovat kansan rivijäseniä, eivät johtajia tai suuriarvoisia. Ruotsin vanha kuningas Kustaa V tulee mainita. Hän pelasti maansa sodalta, koska uskoi Jumalaan ja pyysi suojelua maalleen ja onnistui.

        Vielä tarkennan senverran, ettei ajatella ns. lainalaisuutta. Lepopäivä ei merkitse itselleni sitä, että hakisin 'hyvitystä, ansainta, tms.'
        Kaikki on armoa, kun katson Golgatan ristiä, sitä täytettyä työtä. Siinä saan levätä 'omalla tiilitehtaallakin' työskennellessä.

        Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään Jumalan edessä.

        Vastuumme on suhteemme ristiin. Siihen ei ole lisäämistä, eikä pois ottamista, siinä olemme vanhurskautettuja. Tämän kautta toteutuu rakkaus, ja teot jotka Kristus meissä toteuttaa.
        Meitä katsotaan Vapahtajan kautta.
        Hän on asian ajajani kerran perillä.
        Lihaani en voi siihen viedä, en edes sitä, kuinka hyvin onnistuisin kaikessa.
        En, vaikka haluan lepopäiväni viettää Kristuksessa.


    • etsiville

      Kerrot, että synti, kurjuus ja kärsimys loppuu???

      No, eikös ne jatku? Vaivan paikka, kidutetaan,
      mato elää jne.

      Tällainen viesti ainakin on monen papin suusta lähtenyt.
      Minuakin ovat poltelleet monet saarnat!

      Miten on?

      • Annu

        Ihminen on syntinen, kollektiivisesti syntinen, kuten voimme lukea Raamatusta. "Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat syntiä tehneet." (Room. 5:12)Tämän vastapainoksi voimme lukea, "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita." (Joh. 8:36) Hänen voimassaan voimme elää sellaista elämää, joka on mielekästä, koska sana sanoo "ilman minua te ette saa aikaan mitään" . (Joh. 15:5)

        Vaikka olemme syntisiä ja synnin orjia, voimme Kristuksen voimassa voittaa synnin. Se ei tietenkään onnistu kokonaan luonteemme kieroudesta johtuen, mutta juuri sen vuoksi hän teki kaiken puolestamme ristillä. Tämä on synnin voittamisen ydin.

        Hebrealaiskirje kertoo 9. luvussaan synnin lopusta. Sitä ei enää muistella. Se on poissa uudesta maasta, jossa rauha ja vanhurskaus asuu. Raamatun sanoma on, että Jumala armollinen tuomari, poistaa synnin ja syntiset lopullisesti. Lohduttavin asia on se, että "kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta, ei vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."(Ilm. 21:4)Kaikki nämä murhetta tuottavat asiat katoavat pois, sillä Jumala itse poistaa kaiken pahuuden, synnin sen kaikissa muodoissa. Elämän puu mainitaan uuden maan osana, mutta hyvän ja pahan tiedon puuta siellä ei mainita, joten se on jo poistettu tuon maan asukkaita kiusaamasta. Siellä ei ole mitään muutakaan kiusauksen lähdettä.

        Sen maan uudet asukkaat tulevat tästä maasta, mutta he ovat uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, jotka elävät uutta elämää jo taallä. Jesaja kirjoittaa, ettei "menneitä enää muistella, ne eivät nouse mieleen." (Jes. 65:17) Jos siellä olisi näkyvillä tuo iankaikkinen kidutus, josta niin monet halukkaasti kertovat laajoja kuvauksia, olisiko se taivas? Lunastetut eivät unohda Jumalan tekoja, vaan kiittävät häntä läpi aikakausien, mutta paholaisen teot unohdetaan, hänen palvelijansa tuhotaan viimeiseen mieheen ja naiseen. "Toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus". (Nah. 1:9) Vain Kristus kantaa käsissään, jaloissaan ja kyljessään synnin muistoa, joka ikuisesti estää ketään valitsemasta uudelleen tuhoon johtavaa polkua.

        On hyvä, että tiedostamme syntisyytemme, ja pahat tekomme polttavat meitä.Muutenhan emme kohtaakaan armahtavaa Vapahtajaa, johon voimme turvat hätämme hetkellä. Mutta synnin ei tarvitse olla ikuisesti elämässämme, koska jokaiselle on mahdollisuus hyljätä syntinsä ja astua Jumalan turvallisiin käsiin. Hän yksin kutsuu sinut luoksensa ja vanhurskauttaa sinut (tekee oikeamieliseksi). Synti ei ole koskaan iankaikkista, sillä vain Jumala on iankaikkinen, ja ne jotka hän omiksensa kutsuu ovat sitä sitten, kun aika uudessa maassa alkaa.

        Synti-sana on "hamartia", jonka merkitys on "osua harhaan". Synti onkin merkitykseltään juuri tuollaista, harhaan osumista. Jos valehtelemme, siitä kärsivät muut, jos varastamme, siitäkin kärsivät muut, jos tapamme toisen hän kuolee, jos haukumme tai juoruamme hänestä, hän kärsii, jos sanomme väärän todistuksen, voimme saattaa jonkun vankilaan syyllisen puolesta, jos viettelemme toisen puolison, hänen entinen puolisonsa ja muut suvussa kärsivät jne. Uudessa maassa ei ole tällaista mahdollisuutta, koska siellä ei ole enää harhaan osuvia asukkaita. Siellä on kansa, joka on saanut syntinsä anteeksi.

        Jumala ei hallitse pelolla, vaan rakkaudesta me palvelemme häntä. Jos me tulisimme hänen luokseen vain sen tähden, että pelkäämme iankaikkista helvettiä,(joka on kirkon johtajien keksimä asia pelottelemaan kansalaisia) se ei olisi oikein ja rehellistä häntä kohtaan. Hän rakastaa meitä jokaista puutteistamme huolimatta ja odottaa, että mekin vapaaehtoisesti haluaisimme tulla asumaan hänen kanssaan hänen uuteen valtakuntaansa. Hän odottaa vapaaehtoista rakkautta, kuten sulhanen odottaa myös maalliselta morsiameltaan. Ratkaisu on jokaisen yksilön omassa kädessä.


    • Annu

      Jeesuksen tulemus perustuu maailman arvovaltaisimman henkilön sanalle, eli tämä arvovalta on itse Jeesuksen Kristuksen sana.
      Hänen sanansa ovat ainutlaatuisia. Ne poikkeavat kaikkien toisten puheista. Niiden kaltaista ei maailmassa ole koskaan ollut. Vasta nyt alamme ymmärtää hänen sanojensa merkityksen, kun hän sanoi: "Taivas ja maa katoavat; mutta minun sanani ei katoa." (Mark. 13:13)
      Jeesus Kristus oli Jumalan poika. Hän tuli Jumalan luota. Hän oli Jumalan lähettämä opettaja. Hän puhui arvovaltaisesti. Tätä valtaa ei hänellä ollut itsessään, vaan hän puhui mitä Jumala hänelle puhuttavaksi antoi. Hänen sanoihinsa voidaan ehdottomasti luottaa. Yli kahdentuhannen vuoden aikana hänen sanansa ovat osoittautuneet tosiksi.
      Hänen sanansa ovat ihmeellisiä. Ne ovat eläneet halki vuosisatojen ja elävät yhä vielä meidän aikanamme. Tuskin mikään katoaa niin helposti kuin sanat. Me jokainen puhumme koko elämämme ajan kehdosta hautaan, ja missä ovat sanamme, ne ovat hyvin helposti unohdetut.
      Mutta Jeesus sanoi, että hänen sanansa ei katoaisi. Hän ei merkinnyt niitä muistiin. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjaa. Mutta hänen sanansa elävät yhä tänäänkin. Ne elävät, koska ne olivat eläviä sanoja. Ne elävät hänen palvelijoidensa mielessä, kirjoitetussa kirjallisuudessa, hänen kansansa sydämissä.
      Juuri ennen kuolemaansa hän sanoi opetuslapsilleen: "Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." (Joh. 14:2,3)Tässä on täysin selvä lupaus, jonka tarkoituksesta ei voi erehtyä. Jeesus Kristus sanoi: "Minä tulen takaisin."

    • Odotan

      Odotan..odotan.. varmaan se on sellainen tapahtuma, että kaikki tulevat hämmästymään. Rakkaus, ilo ja rauha ovat uudessa maailmassa tuolloin.

      Ari

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      642
      7882
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      436
      2157
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      227
      2065
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1648
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1220
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1192
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1063
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      827
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      709
    10. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      696
    Aihe