On raha ja mammona.
Kaikki asiat ratkotaan ja määritellään mammonan voimalla?
Pitäisi määritellä 'oikea' Jumaluus?
Kaikki asiat ratkotaan ja määritellään mammonan voimalla?
Pitäisi määritellä 'oikea' Jumaluus?
Jumala....jumaluus....fyysisyydessä?
M. Eläjä.
10179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me elämme 'rahan' maailmassa, jossa kuluttaminen on avainsana 'kannattavuudelle'.
Kuluttamisesta on tullut jumaluus joka määritellään välttämättömyydeksi, liittyen talouteen.
Miten ymmärrämme jumaluuden tälle taustalle?
Voi hiivatti, kun pitkä vastaukseni hävisi bittitaivaisiin. No aloitan alusta, mutta enää lyhyesti..
Jumaluus on nähdäkseni sitä, mitä ihminen arvostaa tai palvoo. Se voi olla auto, talo, lapset, raamattu, muistot, mitä tahansa mikä tuntuu jumalallisen tärkeältä.
Jumala - nimi mitä Hän itse inhoaa, koska sen nimeen tehdään vaikka mitä kauheuksia - puolestaan on rakkautta. Se on ymmärrystä, auttamista, tukemista, älykkyyttä, arvokkuutta.
Fyysisessä mielessä uskon, että jokainen valitsee omansa. Sen kanssa kannattaa olla sinut, kun siihen niinkin paljon sijoittaa....
Ihminen, joka uskoo Jumalaan, ei koskaan löydä Jumalaa. Ihminen, joka määrittelee jumaluuden, ei myöskään koskaan löydä sitä. Niin kauan kuin on uskomuksia ja olettamuksia, tuntematon pysyy tuntemattomana. Uskomuksien ja olettamusten jumaluus on ihmisen oma kuvitelma, itsetekemä kuva, joka heijastaa vain ja ainoastaan tekijänsä pelkoja ja toiveita. Se on kuva, joka tyydyttää sitä ihmistä ja kertoo vain hänen psykologisesta tilastaan. Ja siinä kuvassa ei ole mitään todellista.
Jumaluus on ideaali, jonka ihminen luo henkistä kehitystään varten.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihanne
Ihminen kehittyy luomaansa ideaalia kohti, mikäli uskoo siihen. Jumalusko siis tarvitaan kehitystä varten. Kullakin on omanlaisensa ideaali.
Ihmiselle on hyödyllistä myös ajatella niin, että jumaluus on sellainenkin, mitä ei pysty kuvittelemaan. Tuo on koettavissa kyllä sydämen temppelissä, kaikkein pyhimmässä, mutta menee helposti science fictioniksi ja kvanttifysiikaksi, jos sitä alkaa kuvaamaan. Kaikki on jumaluudesta singonnutta alkuräjähdyksessä, ja toistaa jumaluuden kaavoja luonnon monimuotoisuudessa.
Jumaluus tulisi kokea sydämellä, pään ymmärrys jää vajaaksi.
On mielestäni normaalia asettaa jumaluus vallitsevaan nykymenoon?
Onko Raamatun Jumalalalla roolia ollenkaan?
Kaikki kamppailevat rahasta, on tuhottu luontoa, vesistöä, ilmastoa...kaikki tuottavuuden nimissä jatkuvaan kasvuun.
Kirkot....eri 'seurakunnista' ovat mukana näissä menoissa, oletteko saaneet tyhjentäviä vastauksia seurakunnilta?
Jeesuksen kerrotaan sanoneen...'kuolleet haudatkoon kuolleensa'?
Nimenomaan. Jos "Jeesuksen"sanaan on luottamusta ja omakohtainen näkemys niin tajuaa missä olemme ja mitä olemme.
Riippuu siitä mitä jumaluudella tarkoitetaan, tarkoitetaanko sillä jotain ulkopuolista voimaa joka vaikuttaa , vain sitä elämää joka pitää meidät hengissä, ja jonka osa me olemme.
Tuo elämä on sisäisesti meissä ja se tulle meihin syntymässä, ja poisttuu fyysisessä kuolemassa, ja on kaikille sama kaikkialla maaiömankaikkeudessa ja sen ulkopuollakin
Ei ole olemassa muuta kuin tuo yksi ajaton elämä joka ei ole koskaan syntynyt, eikä koskaan kuole
Fyysinen elämä on rajallista joten tuo ajaton voi ilmetä vain, fyysisten elämien ketjuna joka alkaa esiasteelta ja kehittyy syyn ja seuraksen
lain alaisuudessa, täydellisyyttä kohti
Tarvitaanko siihen jotain ulkopuolista jumaluutta tai jumalaa koska se on jo sisäisesti meissä itsessämme.
Nähdäkseni jumaluudet ja jumalat on syntyneet vääriymmärryksenä
edellä mainitusta, ja sen mukaisesti seurauksena on syntynyt tämä
kaaosmainen, kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta
Moneuden illuusiossa olevat meitä suuremmat olennot eivät ole sen enempää väärinymmärryksiä kuin me itsekään. Polyteistiset jumalat ovat todellisuuden (ykseyden) tuntijoita.
Monoteismin mukainen itsestä näennäisesti erillinen jumala syntyy "väärinymmärryksenä" pienen yksilön katsoessa kohti todellista olemustaan, vielä yhtymättä siihen. Siellä on silloin ikäänkuin itsestä erillisenä täydellinen kaikkiallinen olento, kaiken alkulähde.
'Jeesuksen mukaan kaiken vanhan täytyy kuolla'?
Kuolla tälle elämälle.