Kritiikkiä maailmaa ja ihmisyyttä kohtaan

Tässä maailmassa vahva jyrää heikon, eikä evoluutio katso ihmisten sydämeen. Hyvyys ei merkitse mitään selviytymisen kannalta, joten se on maailmassamme arvotonta.

Kaiken vuorovaikutuksen perusta on hyväksikäyttö, symbioosiksikin sitä kai kutsutaan. Molemmat osapuolet saavat toisiltaan jotain, mutta kun hyöty lakkaa toinen muuttuu arvottomaksi. Tämä on rationaalista sortoa, joka on kaikkien edun mukaista. Natsit olivat siis oikeassa. Paitsi, että ihminen ei ole ikinä ajatellut näin järkevästi.

Järki on kylmä ja haluaa vain tuhota kaiken heikkouden. Huomaat tämän kun menet lahjakkaiden ihmisten keskuuteen. Asenteet muuttuvat siellä kovemmiksi, tyhmyys synniksi ja virheet hyväksymättömiksi.

Vaikka ihmisellä onkin järkeä, ihminen on typerä eläin. Hän tavoittelee kaikilla tasoilla samoja asioita keinoja kaihtamatta, menestystä, rahaa, valtaa, naisia, kaikkea paskaa, jota markkinamiehet hänelle tyrkyttävät. Ihminen ei ajattele näitä asioita hakiessaan järkevästi, koska ne ovat ihmiselle itseisarvo. Mikä tuottaa rahaa ja statusta ei voi olla pahaa, vaikka sen takia kuolisi läjäpäin lajikumppaneita.

Ihmiskunnassa on vallalla pinnallisuuden ilmapiiri. Syvällisyys ja asioiden rauhallinen pohtiminen ovat muuttuneet paheiksi. Kaikkien pitää olla samanlaisia, tehdä asioita nopeasti, tarvittaessa laadusta tinkien, ja hölöttää small-talkia bussissa, roikkua sosiaalisessa mediassa, perustaa samanlainen perhe, jonka malli on lainattu amerikkalaisesta TV-sarjasta. Kaikkien pitää kuunnella samanlaista musiikkia, pukeutua samalla tavalla ja jopa puhua ja ajatella samalla tavalla. Erilailla ajattelemisesta on tehty rikos, nimittäin ajatusrikos.

Syyllisiä nykyiseen ilmapiiriin ovat ne, jotka jo aikoja sitten keksivät muokata ihmisten mielipiteet mieleisikseen propagandan avulla. Mainonnaksikin sitä kutsutaan. Nykyisin korporaatioilla on ylivalta mainonnassa, eikä kukaan voi haastaa niitä. Korporaation johtaja on kuin kaikkivaltias, hän voi tehdä mitä haluaa ja muovata lait mieleisikseen.

Ennen rehellisen kapitalismin aikana järjestelmä toimi evoluution lakien mukaan. Se oli toki raaka, kuten evoluutiokin, mutta se tuotti kaikille hyvinvointia ja antoi mahdollisuuden yrittää elämässä eteenpäin. Nykyinen järjestelmä on sellainen, missä kaikki saadaan synnyinlahjana. Paskaan perheeseen syntynyt ei voi ikinä kohota miljardööriksi, eikä haastaa niitä, jotka haluavat kontrolloida jopa hänen ajatuksiaan.

Tämä tilanne on seurausta siitä, että nykyisessä tietoyhteiskunnassa raa'an työn merkitys on kutistunut olemattomiin. On kaksi tapaa menestyä, joko se että perii kaiken vanhemmiltaan tai se, että menestyy synnynnäisen lahjakkuutensa avulla. Kumpaankaan ihminen ei voi vaikuttaa itse. Jos ihmiseltä puuttuu molemmat edellytykset menestykseen, hän on vain arvoton ratas kilpailuyhteiskunnan armottomassa koneistossa. Kapitalismilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, koska kapitalismi perustuu yrittelijäisyyteen. Yrittelijäisyys on kuollut.

Ennen ihmiset pystyivät pakenemaan maallista raadantaa kirkon huomaan. Niin ei ole enää. Uskonnosta on tullut yhteiskunnassamme paha, eihän se ole tiedettä, eikä nykyisen käsityksen mukaan edistä totuutta. Jumala on kuollut. Ihminen voi vain niellä osansa - elämä on paskaa ja kuoleman jälkeen ei tule mitään.

Ennen ihmiset voivat matkata vihamielistä yhteiskuntaa toiseen maahan. Niin ei ole enää. Kaikki maat ovat keskenään yhä enemmän samankaltaisia. Se on aikamme suuntaus - kaikesta tehdään väkisin samankaltaista, koska erilaisuutta ei enää hyväksytä. Lajit kuolevat luonnossa sukupuuttoon, kun vain yhdenlainen elinympäristö on tarjolla. Niin kuolevat myös kulttuurit. Ja kielet. Ja uskonnot. Tämä on kuoleman aikakausi, joka on seurausta siitä, että kun kaikki pukeutuvat samanlaiseen univormuun, massoja on helpompi hallita. Vallan huipulla oleva virkamies näkee kohta unesikin ja ohjailee sinua kaukosäätimellä miten haluaa! Olet hänen omaisuuttaan. Yksityisyytesi, oikeutesi omistaa mitään ja jopa identiteettisi ovat kaikki kuolleet! Evoluutiokin on kuollut, koska enää eivät menesty vahvat vaan ne, jotka eniten miellyttävät yhteiskunnan ylimystöä.

Haluaisin maailman, jossa ihmisen hyvyydellä olisi jotain väliä.