Liitän oheen piispa Ilkka Kantolan puheen sunodaalipäiviltä jokin aika sitten. Puhe on mielestäni aidon kristityn puhetta vaikeista asiosita lähimmäiset ymmärtäen. Ottakaapa mallia, hellarit! Luterilaiset sentään uskaltavat avoimesti tunnustaa itselleen vaikeidenkin asioiden olemassaolon.
Piispa Ilkka Kantola
Naantali 05.10.04
Viikkomessu arkkihiippakunnan synodaalikokouksen alussa
Jumala ei odota että rakastamme häntä ohi lähimmäisemme
(Luuk. 14: 1-6)
”Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.”
Ketkä eivät kyenneet vastaamaan? Lainopettajat ja fariseukset eivät kyenneet vastaamaan.
Mihin he eivät kyenneet vastaamaan? He eivät kyenneet vastaamaan kysymykseen, johon omatunto ja uskonnon opettama etiikka antoivat erilaisen vastauksen. Uskonto määräsi pitämään sapatin pyhitettynä. Omatunto sanoi, että kaivoon pudonneen härän nostamiseen olisi välittömästi ryhdyttävä lepopäivästä ja Mooseksen laista huolimatta.
Moraalisessa ristiriitatilanteessa, omantunnon ja uskonnon välisessä sisäisessä konfliktissa, fariseukset ja lainopettajat eivät kyenneet vastaamaan. Tulee väkisin mieleen edellisen kirkolliskokouksen kaksi valiokuntaa, kun käsiteltävänä oli niin sanottuun parisuhdelakiin liittyvä asia ja sitä koskevat kaksi kirkolliskokousaloitetta.
Fariseukset ja lainopettajat. Kuin kirkolliskokouksen perustevaliokunta ja lakivaliokunta. Kirkon opin ja tunnustuksen valiokunta sekä oikeuden ja kirkollislainsäädännön valiokunta. Juuri nämä valiokunnat saivat käsiteltäväkseen tuon asian. Lakivaliokunta lausunnon antamista varten. Perustevaliokunta mietinnön ja päätösehdotuksen laatimista varten.
Jouduin tuossa kohdassa toimimaan perustevaliokunnan puheenjohtajana. Siksi tiedän, miltä fariseuksista tuntui. Nimittäin se, kun he eivät kyenneet vastaamaan. Eivät kyenneet vastaamaan kysymykseen, johon omatunto ja uskonnon opettama etiikka näyttivät antavan erilaisen vastauksen.
Valiokuntien työhön kohdistui suuria odotuksia. Monet odottivat hartaasti, että kirkolliskokous painokkaasti tuo julki perinteisen kirkon kannan uudessakin tilanteessa ja tekee siitä käytännön johtopäätökset. Toivottiin että perinteinen kristillisen uskon moraali pitää pintansa valtiovallan toimenpiteistä huolimatta. Pidettiin tärkeänä, että moraali edelleenkin ankkuroitaisiin Raamattuun, kristinuskon omaan Pyhään kirjaan ja traditioon.
Toiset, joita myös oli suuri joukko- kirkolliskokouksessa ja yhteiskunnassa - , panivat toivonsa siihen, että kirkolliskokous ratkaisee asian inhimillisen järjen ja omantunnon perusteella. Nämä kirkon jäsenet ja kansalaiset katsoivat, että tässä asiassa kirkon on syytä ottaa kriittistä etäisyyttä muutamiin raamatunkohtiin ja kirkon perinteiseen seksuaaliopetukseen. Samaa sukupuolta olevien välisen rakkauden moraalia tulisi näiden ihmisten mielestä arvioida oman aikamme tiedon ja yhteiskunnassa yleisesti tunnustettujen yksilöoikeuksin pohjalta.
Perustevaliokunnan työ oli äärimmäisen vaikeata ja raskasta. Kaikki tunsimme itsemme jollain tavalla kipeiksi työskentelyn loppuvaiheessa. Halusimme yhtäältä olla uskollisia uskonnollemme. Tuntui vahvasti siltä, että olimme tekemisissä pyhien arvojen kanssa. Toisaalta halusimme olla uskollisia järjelle ja omalletunnollemme, joka vaati meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja kohtelemaan toisia ihmisiä niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan samanlaisessa tilanteessa.
Itse asiassa huomaan, että tunnen suurta sympatiaa Luukkaan evankeliumissa mainittuja fariseuksia ja lainoppineita kohtaan, joista kerrotaan, että he eivät kyenneet vastaamaan. Hekin olivat kipeän tilanteen edessä. Pyhien arvojen äärellä yhtäältä. Kirkkaan omantunnon vaatimuksen havahduttamia toisaalta.
Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan työ valmistui noin vuosi sitten. Valiokunta ei saanut aikaan yksimielistä mietintöä. Valiokunnan enemmistö päätyi sille kannalle, että tehdyt aloitteet jätetään raukeamaan. Kirkko ei ryhtynyt valmistelemaan lakia, jolla estettäisiin hengellinen työ niiltä, jotka elävät rekisteröidyssä parisuhteessa. Kirkko ei myöskään ryhtynyt valmistelemaan toimitustenkirjaan kaavaa näiden parisuhteiden siunaamiseksi.
Asian yleisen kiinnostavuuden takia valiokunta päätti mietinnön valmistuttua järjestää tiedotustilaisuuden. Tilaisuutta valmisteltiin huolellisesti. Mieleeni on jäänyt erityisesti nyt jo edesmenneen tiedotuspäällikkö Mikko Oinosen vahva asiantuntemus ja lämmin, humaani lähestymistapa tähänkin vaikeaan asiaan. Tiedotustilaisuudessa oli edustettuna valtakunnan päämedia ja koko joukko vähäisempiä toimittajia. Valiokunnan mietintö sai laajaa julkisuutta.
Uutisoinnissa kokonaisvaikutelmaksi perustevaliokunnan työstä tuli sama kuin lukemani evankeliumin kuvaamassa tilanteessa. ”Tähän asiaan he eivät kyenneet vastaamaan mitään.” Joidenkin mielestä mietintö oli farssi tai floppi. Tällaisia arvioita mietinnöstä kuultiin myös marraskuussa Turussa, kun sitä käsiteltiin kirkolliskokouksessa. Ilmassa oli jonkinmoinen määrä turhautuneisuutta ja pettymystä.
Oli myös niitä, sekä laajan yleisön joukossa, että kirkolliskokouksessa, jotka ymmärsivät, että asia on vaikea. Joidenkin mielestä oli hyvä, että asiassa ei nyt lyöty lukkoon tiukkoja ja lopullisia kantoja. Parisuhdelaki on yhteiskunnassa uusi asia ja saattaa olla viisasta, että kirkossa käytetään aikaa uuden tilanteen tutkimiseen ennen kuin säädetään uusia määräyksiä tai omaksutaan uusia käytäntöjä. Kuten julkisuuteen on kerrottu, asian tutkiminen on parhaillaan piispainkokouksen vastuulla. Tässä vaiheessa kootaan ja analysoidaan kotimainen keskustelu ja siinä käytetyt teologiset, raamatulliset ja juridiset argumentit. Lisäksi analysoidaan asiaa koskeva kansainvälinen ja ekumeeninen keskustelu.
Miten te itse teette? kysyi Jeesus lainoppineilta ja fariseuksilta. Mitä te itse teette silloin, kun uskonnon omasta perinteestä nouseva moraalinen näkemys joutuu ristiriitaan tämän hetken akuutissa tilanteessa syntyvän omantunnon vaatimuksen kanssa? Kumpi saa etusijan, uskonnollisen perinteen moraalinormi vai tässä hetkessä äänensä ilmaiseva eettinen harkinta ja omatunto? Kymmenen käskyn noudattaminen silloinkin, kun härkä sen seurauksena kuolee ja juomavesi saastuu? Vai härän ja juomaveden pelastaminen silläkin uhalla, että se saattaa näyttää välinpitämättömyydeltä Pyhän Jumalan tahtoa kohtaan?
Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Vähän aikaisemmin Jeesus oli kysynyt lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” Luukas kertoo, että nämä eivät sanoneet Jeesuksen kysymykseen yhtään mitään. Tämän päivän viestintäkulttuurissa tuollainen vaikeneminen ilmaistaan sanomalla: ”En kommentoi.”
Vastakkain ovat vesipöhöinen mies ja Jumalan tahdon loukkaamattomuus. Kumpi on tärkeämpää, parantaa vesipöhöinen mies vai varmistaa se, ettei Jumalan tahto vain tule loukatuksi? Kumpi on tärkeämpää, nostaa härkä kaivosta ja näin auttaa härän omistajaa ja kaivosta juomavetensä noutavia ihmisiä vai varmistaa se, ettei Jumalan tahto vain tule loukatuksi? Kumpi on tärkeämpää, tukea kristittyjä, jotka haluavat sitoutua samaa sukupuolta olevaan kumppaniinsa, vai varmistaa se, ettei Jumalan tahto vain tule loukatuksi?
Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. En kommentoi, he sanoivat toisilleen ja suurelle yleisölle.
Kirkolliskokous on päättänyt sijoittaa lukemani Luukkaan evankeliumin katkelman sunnuntaihin, jonka otsikkona on Kristityn vapaus. Johtopäätös tästä yhdistelmästä on lähes uhkarohkea ja miltei vastuuttoman vapauttava:
Omatunto on tärkeämpi kuin uskonto. Lähimmäinen on tärkeämpi kuin Jumala.
Vapaus Jeesuksessa Kristuksessa tarkoittaa, että jumalasuhde ei enää ole moraalinen asia. Koska jumalasuhde ei ole moraalinen asia, meillä on lupa asettaa lähimmäisen hyvä Jumalan edelle. Meillä on lupa keskittää voimamme lähimmäisen hyvästä huolehtimiseen silläkin uhalla, että saatamme astua Isän Jumalan varpaille. Meidän ei niinkään tule murehtia sitä, loukkaammeko Jumalan tahtoa kuunnellessamme omantuntomme ääntä kuin murehtia sitä kuljemmeko lähimmäisen hädän ohitse pitäytyessämme orjallisesti yksittäisten raamatunkohtien ja uskomme perinteestä nousevien moraalisääntöjen noudattamiseen.
Jumala ei odota että rakastamme häntä ohi lähimmäisemme. Tätä on kristityn vapaus Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Piispa Ilkka Kantola
Naantali 05.10.04
Viikkomessu arkkihiippakunnan synodaalikokouksen alussa
Jumala ei odota että rakastamme häntä ohi lähimmäisemme
(Luuk. 14: 1-6)
”Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.”
Ketkä eivät kyenneet vastaamaan? Lainopettajat ja fariseukset eivät kyenneet vastaamaan.
Mihin he eivät kyenneet vastaamaan? He eivät kyenneet vastaamaan kysymykseen, johon omatunto ja uskonnon opettama etiikka antoivat erilaisen vastauksen. Uskonto määräsi pitämään sapatin pyhitettynä. Omatunto sanoi, että kaivoon pudonneen härän nostamiseen olisi välittömästi ryhdyttävä lepopäivästä ja Mooseksen laista huolimatta.
Moraalisessa ristiriitatilanteessa, omantunnon ja uskonnon välisessä sisäisessä konfliktissa, fariseukset ja lainopettajat eivät kyenneet vastaamaan. Tulee väkisin mieleen edellisen kirkolliskokouksen kaksi valiokuntaa, kun käsiteltävänä oli niin sanottuun parisuhdelakiin liittyvä asia ja sitä koskevat kaksi kirkolliskokousaloitetta.
Fariseukset ja lainopettajat. Kuin kirkolliskokouksen perustevaliokunta ja lakivaliokunta. Kirkon opin ja tunnustuksen valiokunta sekä oikeuden ja kirkollislainsäädännön valiokunta. Juuri nämä valiokunnat saivat käsiteltäväkseen tuon asian. Lakivaliokunta lausunnon antamista varten. Perustevaliokunta mietinnön ja päätösehdotuksen laatimista varten.
Jouduin tuossa kohdassa toimimaan perustevaliokunnan puheenjohtajana. Siksi tiedän, miltä fariseuksista tuntui. Nimittäin se, kun he eivät kyenneet vastaamaan. Eivät kyenneet vastaamaan kysymykseen, johon omatunto ja uskonnon opettama etiikka näyttivät antavan erilaisen vastauksen.
Valiokuntien työhön kohdistui suuria odotuksia. Monet odottivat hartaasti, että kirkolliskokous painokkaasti tuo julki perinteisen kirkon kannan uudessakin tilanteessa ja tekee siitä käytännön johtopäätökset. Toivottiin että perinteinen kristillisen uskon moraali pitää pintansa valtiovallan toimenpiteistä huolimatta. Pidettiin tärkeänä, että moraali edelleenkin ankkuroitaisiin Raamattuun, kristinuskon omaan Pyhään kirjaan ja traditioon.
Toiset, joita myös oli suuri joukko- kirkolliskokouksessa ja yhteiskunnassa - , panivat toivonsa siihen, että kirkolliskokous ratkaisee asian inhimillisen järjen ja omantunnon perusteella. Nämä kirkon jäsenet ja kansalaiset katsoivat, että tässä asiassa kirkon on syytä ottaa kriittistä etäisyyttä muutamiin raamatunkohtiin ja kirkon perinteiseen seksuaaliopetukseen. Samaa sukupuolta olevien välisen rakkauden moraalia tulisi näiden ihmisten mielestä arvioida oman aikamme tiedon ja yhteiskunnassa yleisesti tunnustettujen yksilöoikeuksin pohjalta.
Perustevaliokunnan työ oli äärimmäisen vaikeata ja raskasta. Kaikki tunsimme itsemme jollain tavalla kipeiksi työskentelyn loppuvaiheessa. Halusimme yhtäältä olla uskollisia uskonnollemme. Tuntui vahvasti siltä, että olimme tekemisissä pyhien arvojen kanssa. Toisaalta halusimme olla uskollisia järjelle ja omalletunnollemme, joka vaati meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja kohtelemaan toisia ihmisiä niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan samanlaisessa tilanteessa.
Itse asiassa huomaan, että tunnen suurta sympatiaa Luukkaan evankeliumissa mainittuja fariseuksia ja lainoppineita kohtaan, joista kerrotaan, että he eivät kyenneet vastaamaan. Hekin olivat kipeän tilanteen edessä. Pyhien arvojen äärellä yhtäältä. Kirkkaan omantunnon vaatimuksen havahduttamia toisaalta.
Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan työ valmistui noin vuosi sitten. Valiokunta ei saanut aikaan yksimielistä mietintöä. Valiokunnan enemmistö päätyi sille kannalle, että tehdyt aloitteet jätetään raukeamaan. Kirkko ei ryhtynyt valmistelemaan lakia, jolla estettäisiin hengellinen työ niiltä, jotka elävät rekisteröidyssä parisuhteessa. Kirkko ei myöskään ryhtynyt valmistelemaan toimitustenkirjaan kaavaa näiden parisuhteiden siunaamiseksi.
Asian yleisen kiinnostavuuden takia valiokunta päätti mietinnön valmistuttua järjestää tiedotustilaisuuden. Tilaisuutta valmisteltiin huolellisesti. Mieleeni on jäänyt erityisesti nyt jo edesmenneen tiedotuspäällikkö Mikko Oinosen vahva asiantuntemus ja lämmin, humaani lähestymistapa tähänkin vaikeaan asiaan. Tiedotustilaisuudessa oli edustettuna valtakunnan päämedia ja koko joukko vähäisempiä toimittajia. Valiokunnan mietintö sai laajaa julkisuutta.
Uutisoinnissa kokonaisvaikutelmaksi perustevaliokunnan työstä tuli sama kuin lukemani evankeliumin kuvaamassa tilanteessa. ”Tähän asiaan he eivät kyenneet vastaamaan mitään.” Joidenkin mielestä mietintö oli farssi tai floppi. Tällaisia arvioita mietinnöstä kuultiin myös marraskuussa Turussa, kun sitä käsiteltiin kirkolliskokouksessa. Ilmassa oli jonkinmoinen määrä turhautuneisuutta ja pettymystä.
Oli myös niitä, sekä laajan yleisön joukossa, että kirkolliskokouksessa, jotka ymmärsivät, että asia on vaikea. Joidenkin mielestä oli hyvä, että asiassa ei nyt lyöty lukkoon tiukkoja ja lopullisia kantoja. Parisuhdelaki on yhteiskunnassa uusi asia ja saattaa olla viisasta, että kirkossa käytetään aikaa uuden tilanteen tutkimiseen ennen kuin säädetään uusia määräyksiä tai omaksutaan uusia käytäntöjä. Kuten julkisuuteen on kerrottu, asian tutkiminen on parhaillaan piispainkokouksen vastuulla. Tässä vaiheessa kootaan ja analysoidaan kotimainen keskustelu ja siinä käytetyt teologiset, raamatulliset ja juridiset argumentit. Lisäksi analysoidaan asiaa koskeva kansainvälinen ja ekumeeninen keskustelu.
Miten te itse teette? kysyi Jeesus lainoppineilta ja fariseuksilta. Mitä te itse teette silloin, kun uskonnon omasta perinteestä nouseva moraalinen näkemys joutuu ristiriitaan tämän hetken akuutissa tilanteessa syntyvän omantunnon vaatimuksen kanssa? Kumpi saa etusijan, uskonnollisen perinteen moraalinormi vai tässä hetkessä äänensä ilmaiseva eettinen harkinta ja omatunto? Kymmenen käskyn noudattaminen silloinkin, kun härkä sen seurauksena kuolee ja juomavesi saastuu? Vai härän ja juomaveden pelastaminen silläkin uhalla, että se saattaa näyttää välinpitämättömyydeltä Pyhän Jumalan tahtoa kohtaan?
Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Vähän aikaisemmin Jeesus oli kysynyt lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” Luukas kertoo, että nämä eivät sanoneet Jeesuksen kysymykseen yhtään mitään. Tämän päivän viestintäkulttuurissa tuollainen vaikeneminen ilmaistaan sanomalla: ”En kommentoi.”
Vastakkain ovat vesipöhöinen mies ja Jumalan tahdon loukkaamattomuus. Kumpi on tärkeämpää, parantaa vesipöhöinen mies vai varmistaa se, ettei Jumalan tahto vain tule loukatuksi? Kumpi on tärkeämpää, nostaa härkä kaivosta ja näin auttaa härän omistajaa ja kaivosta juomavetensä noutavia ihmisiä vai varmistaa se, ettei Jumalan tahto vain tule loukatuksi? Kumpi on tärkeämpää, tukea kristittyjä, jotka haluavat sitoutua samaa sukupuolta olevaan kumppaniinsa, vai varmistaa se, ettei Jumalan tahto vain tule loukatuksi?
Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. En kommentoi, he sanoivat toisilleen ja suurelle yleisölle.
Kirkolliskokous on päättänyt sijoittaa lukemani Luukkaan evankeliumin katkelman sunnuntaihin, jonka otsikkona on Kristityn vapaus. Johtopäätös tästä yhdistelmästä on lähes uhkarohkea ja miltei vastuuttoman vapauttava:
Omatunto on tärkeämpi kuin uskonto. Lähimmäinen on tärkeämpi kuin Jumala.
Vapaus Jeesuksessa Kristuksessa tarkoittaa, että jumalasuhde ei enää ole moraalinen asia. Koska jumalasuhde ei ole moraalinen asia, meillä on lupa asettaa lähimmäisen hyvä Jumalan edelle. Meillä on lupa keskittää voimamme lähimmäisen hyvästä huolehtimiseen silläkin uhalla, että saatamme astua Isän Jumalan varpaille. Meidän ei niinkään tule murehtia sitä, loukkaammeko Jumalan tahtoa kuunnellessamme omantuntomme ääntä kuin murehtia sitä kuljemmeko lähimmäisen hädän ohitse pitäytyessämme orjallisesti yksittäisten raamatunkohtien ja uskomme perinteestä nousevien moraalisääntöjen noudattamiseen.
Jumala ei odota että rakastamme häntä ohi lähimmäisemme. Tätä on kristityn vapaus Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Poikalapsi kirjoitti:
Jumala ei odota että rakastamme häntä ohi lähimmäisemme. Tätä on kristityn vapaus Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Vastaan: Jumalan ohi ei voi rakastaa ketään. Hän on rakkaus. Se rakkaus, joka meissä vaikuttaa, on Jumalan rakkautta. Kun me rakastamme Jumalaa, se näkyy meistä lähimmäisen rakkautena.
Mitä sitten on rakkaus? Onpa laaja kysymys, mutta kun puhumme oikeasta rakkaudesta, se on yhtenä esimerkkinä sitä Jeesuksen rakkautta, joka uhrasi itsensä ristillä. Sen tavoitteena on silloin ihmisen sielun pelastus. Rakkautta on myös Jumalan kuritus, niin myös nuhde, ja parannuksenteko-kehotus.
Jeesus antoi itse kehotuksen. Vaikka kuka hylkäisi meidät uskomme tähden, niin sitten on vain hyväksyttävä se. Jos me elämme uskoamme todella todeksi, vaino seuraa automaattisesti, rauhan sijaan Jeesus toi meille miekan.
Yhtäkaikki. Raamattu tuo esille hyvin sen, että jos hylkäämme jotakin täällä, saamme sen monin verroin takaisin. Monasti tässä ajassa. Ajattelen nyt Jeesuksen veljiä, jotka eivät uskoneet Häneen, mutta heidän elämässään tuli aika, jolloin he uskoivat, ja alkoivat vaeltaa samaa tietä kuin Herra.
Johannes kirjoitti:" Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta,
joista muutamat, pois eksyttyään, ovat kääntyneet turhan puhumiseen.."
Puhutaan keskinäisestä rakkaudesta, jonka tulee vallita Jumalan omien keskellä. Se menee kaiken muun edelle.. paitsi..
1) Jeesus vastasi: "Ensimäinen on: 'Kuule, Israel! Herra, Jumalamme, Herra on yksi, ja rakasta Herraa Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.'
2) Toinen on tämä: 'Rakasta lähimäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole muuta suurempaa käskyä kuin nämä." rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta
Toisen toteuttaminen on mahdotonta ilman ensimmäistä.
POIKALAPSEN UUSIMPIA KIRJOITETTUJA VALHEITA HOMOUDEN PUOLESTA!
1. "Omatunto on tärkeämpi kuin uskonto." (Raamattu?) "Lähimmäinen on tärkeämpi kuin Jumala."
2. "Paavali oli VAIN aikansa erehtyvä saarnaaja, hänellä oli homofobia."
3. "Raamattu on kokonaan ongelmallinen juuri siksi, että IHMISET ovat valinneet, mitä siinä on ja mitä ei."
4. "Kokemus on osoittanut, että edes uskovina itseään pitävät ihmiset eivät kykene ainakaan tällä palstalla erottamaan edes tieteellisesti todistettua tietoa pakanallisesta taikauskosta tai vaikka lehden propagandaartikkelista."
5. "Joku valitsi Paavalin jorinat Raamattuun."
OLET POIKALAPSI OPETUKSISSASI PAHASTI HARHASSA!!
Vaikka kärjistätkin jälleen kerran, on todettava että Poikalapsihan on oikeassa!
Heität tuollaisen "harhassa" väitteen ilman mitään perusteluita. Kyse on siis ainoastaan sinun henkilökohtaisesta mielipiteestäsi, jolla ei ole mitään yleisempää merkitystä. Mikäli perustelisit kantasi, olisit huomattavasti uskottavampi.
Jaa, sinä olet tätä mieltä.
Heität tuollaisen "harhassa" väitteen ilman mitään perusteluita. Kyse on siis ainoastaan sinun henkilökohtaisesta mielipiteestäsi, jolla ei ole mitään yleisempää merkitystä. Mikäli perustelisit kantasi, olisit huomattavasti uskottavampi.
BalckLily:
Sama koskee myös sinua! Katso peiliin!
Sama koskee myös sinua! Katso peiliin!
Sama koskee myös sinua! Katso peiliin!
Sama koskee myös sinua! Katso peiliin!
Ainahan minä perustelen kantani. Mikäli esitän näkemyksen jostain asiasta niin perustelen sen myöskin.
Kirjoitit
Vaikka kärjistätkin jälleen kerran, on todettava että Poikalapsihan on oikeassa!
>>> Perustelu ei ole pelkkä toteamus
Heität tuollaisen "harhassa" väitteen ilman mitään perusteluita. Kyse on siis ainoastaan sinun henkilökohtaisesta mielipiteestäsi, jolla ei ole mitään yleisempää merkitystä. Mikäli perustelisit kantasi, olisit huomattavasti uskottavampi.
>>> Sitten syytös, jossa katsot olevasi jotenkin parempi. Et näin sivullisen silmin. Perustele kantasi, tuo on nälvimistä.
Kiusaa tuo tekee kun ei muuhun pysty. Paras jättää noin viisaat juttelemaan yksikseen.
Opetuslapselle voimia!
Kaikki hauska on yleensä kiellettyä?
Jupinaa ja mutinaa... = )
Kohta 1 on Kantolan puheesta tulkitsemaasi, ei minun sanomani ollenkaan. Muut sitaatit ovat minun alun perin kirjoittamiani. Ongelmana on vain se, että teet sen, mitä moni täällä mm. Raamattua siteeratessaan tekee: irrotat sanotut asiayhteyksistään. Pahempaa minusta on kuitenkin se, ettet TAASKAAN edes yritä perustella väitettäsi, että minun käsitykseni olisivat harhassa. Ole vain omaa mieltäsi kaikin mokomin. Ilman perusteluja sinua on kuitenkin kovin vaikea ottaa vakavasti: perustelehan siis!
Olet nainen ja sinulle on pojan kuva galleriassa, niin onko tuo vahinko vai mikä tarkoitus?
Muuten ihan mielenkiintoista luettavaa sinun galleria sivuilla.
Kyllä vain, olen nainen, mutta lyhythiuksinen.
Ajattelin kyllä jossakin vaiheessa heittää sinne oman kuvani ja lisätä puuttuvat tiedot. Tää ilmapiiri on täällä vaan sellainen, et ei oikein innosta. = ) Antaas katsoa, jos jään tänne keikkumaan pidemmäksi aikaa, niin tietoni kyllä tulevat näkyviin.
>>Kirkolliskokous on päättänyt sijoittaa lukemani Luukkaan evankeliumin katkelman sunnuntaihin, jonka otsikkona on Kristityn vapaus. Johtopäätös tästä yhdistelmästä on lähes uhkarohkea ja miltei vastuuttoman vapauttava:
Omatunto on tärkeämpi kuin uskonto.(VAAN EI TÄRKEÄMPI KUIN USKO ) Lähimmäinen on tärkeämpi kuin Jumala. (TÄMÄ TÄRKEYSJÄRJESTYS ON PERKELEESTÄ ,ILMAN JUMALAA EI VOI OLLA LÄHIMMÄISEN RAKKAUTTAKAAN)
Vapaus Jeesuksessa Kristuksessa tarkoittaa, että jumalasuhde ei enää ole moraalinen asia. Koska jumalasuhde ei ole moraalinen asia, meillä on lupa asettaa lähimmäisen hyvä Jumalan edelle. Meillä on lupa keskittää voimamme lähimmäisen hyvästä huolehtimiseen silläkin uhalla, että saatamme astua Isän Jumalan varpaille. Meidän ei niinkään tule murehtia sitä, loukkaammeko Jumalan tahtoa kuunnellessamme omantuntomme ääntä kuin murehtia sitä kuljemmeko lähimmäisen hädän ohitse pitäytyessämme orjallisesti yksittäisten raamatunkohtien ja uskomme perinteestä nousevien moraalisääntöjen noudattamiseen.
Jumala ei odota että rakastamme häntä ohi lähimmäisemme. Tätä on kristityn vapaus Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Tämänkin kirjoituksen taustalla on suuntaus jossa "rakkaus" asetetaan suurimmaksi hyveeksi. Lainausmerkit sen takia että on olemassa monenlaista rakkautta ja tässä edustetaan sitä joka sallii kaiken. Eihän se voi väärin olla jos kerran "rakastaa". Todellinen rakkaus ei salli kaikkea vaan asettaa myös rajat.
Sellaista on Jumalan rakkaus.
Jos otamme ohjeeksemme omantuntomme, joka on vähän erilainen kaikilla ihmisillä tulemme tilanteeseen jossa joutuisimme hyväksymään kaiken, mitän ei saisi rajoittaa rakkauden nimessä.
Tämä perustuu harhaluuloon että ihminen on hyvä ja osaa itse päättää mikä on hyvää ja sallittua ja mikä sopii meille. Jumala on kuitenkin luonut meidät meidän sisisntä myöden ja vain hän tietää mikä meille on hyvää. Siksi(kin) hän antoi meille tahtonsa kirjoitettuna raamattuun että jokainen voisi sitä seuraamalla välttyä siltä pahalta jota niiden asioiden jotka Jumala on kieltänyt meille aiheuttaisi. Ihmisen omatunto ei sitä voi tehdä, Jumalan sana voi.
Mitä tulee noihin esimerkkeihin niin tämä Jeesuksen ojennus sapattikäskyssäkin vain siksi että fariseukset olivat lisänneet Jumalan sanaan omia perinnäissääntöjänsä. Hyvän tekemistä ei ollut Jumala edes sapattina kieltänyt.
Kirkolliskokouksen mietintö samaasukupuolta olevien suhteen, jos kirkko haluaa pysyä Jumalan tahdossa se ei voi muuta kun ottaa kielteisen kannan. Ihmiset ovat aina halukkaita muuttamaan lakeja ym. mutta seurakunta ei voi katsoa yleistä mielipidettä, se ei ole mikään marttakerho jossa jokaisella on yksi ääni vaan Jumalallla on kaikki äänet ja vain Hän voi asian ratkaista. Joten ratkaisu pitää löytää raamatusta, ei inhimillisestä järjestä eikä edes omastatunnosta.
Jos eletään oikein Jumalan tahdon kanssa ei Jumalan ja lähimmäisen "intressit" mene ristiin.
Joten Jeesuksen opetus suurimmasta käskystä tulee toteutetuksi: "rakasta Jumalaa kaikesta sielustasi kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi ja lähimmäistä kuin iseäsi"
Tämä tekstini oli joku aika sitten eräällä muulla palstalla, mutta kun ei ole aihetta muuttaa mitään, mitä sanoin, ja kun asia liittyy otsakkeeseen, toistan tässä:
Tuntuu vallitsevan varsin yleinen käsitys, että homoksi ei synnytä vaan kasvetaan ja että homous olisi jotenkin valinnainen ominaisuus. Kerronpa muutamia asioita.
Mitkään uudelleenkasvatus- tai eheyttämistoimet eivät ole saaneet aikaan luotettavia muutoksia ihmisissä. Ulkoista käyttäytymistä voi muuttaa, on mahdollista harjoittaa sukupuolista pidättyvyyttä, voi harjoittaa itsekuria, mutta todellista ongelmaa (jos se nyt sellainen on) se ei poista. Perusolemukseltaan ihminen pysyy homona tai heterona. Mikään painostuskaan ei saa häntä muuttamaan sitä, mikä hän on.
Itse olen tiennyt olevani homo jo varsin nuoresta, 14-vuotiaasta saakka. Ympäristön paineen takia (huom. nimimerkkini) kielsin homoutseni sekä itseltäni että muilta ja pyrin toimimaan ja elämään ympäristön odotusten mukaisesti. Tällä toiminnallani - olemalla älyllisesti epärehellinen itselleni ja muille - olen saanut paljon tuhoa aikaan. Vasta kun myöhemmin olen uskaltanut tarkastella itseäni, olemustani ja elämääni rehellisemmin, olen tajunnut, missä meni vikaan: yritin olla hetero, vaikken sitä ollutkaan. En ole koskaan ollut.
Parinkymmenen vuoden aikana itkin tyynyni vähintään useita kertoja kuukaudessa, itkin, huusin Jumalaa, kirosinkin Hänet, pyysin armoa ja rukoilin, että tämä taakka otettaisiin minulta pois. Kokeilin erilaisia demonienpoisto- rukous- ja hrtaustekniikoita, mutta mitä kovemmin rukousmyllyni pyöri, sitä suuremmaksi kasvoi ahdistukseni. Lopulta olen tajunnut, että on vain yksi, joka tekee vapaaksi. Se yksi on totuus.
Minulla ei olisi lupa arvostamani Raamatun mukaan toteuttaa seksuaalisuuttani tavalla, joka on minulle luonnollinen. Minulla ei Jumalan Sanan mukaan olisi lupa edes ajatella sukupuolisuhdetta (vrt. Matt. 5: Joka sydämessään himoitsee, on jo tehnyt huorin). Elän silti synnissä, harrastan toisinaa seksiä miehen kanssa tietäen, että minun kerran varmaan käy huonosti. Mutta en jaksa enää taistella.
Jos aiot lohdutella minua jollain raamatunpaikalla tai todeten, että Jumala kyllä voi ja osaa, olepa hyvä ja todista se jollain. Minä olen rukoillut, minä olen uskonut, minä olen juossut niin karismaattiset kuin perinteisetkin liikkeet mutta kukaan ei ole ottanut tätä pistintä lihastani. Ja arvatkaapa mitä: en enää jaksa edes HALUTA muutosta. Eikös olekin kamalaa?
Minusta siinä, ettet halua muutosta, ei ole mitään kamalaa. Kamalampaa olisi, jos yhä vain haluaisit muutosta etkä osaisi olla omana itsenäsi.
Näitä tarinoita elävästä elämästä olisi hyvä luettaa tuomion apostoleilla, joita tälläkin palstalla vilisee. Voit olla varma, ettei mene montakaan päivää, kun taas aletaan heitellä isoilla kivillä, syytellä ja parjata syntisiksi. Syyttäjillä ja heittäjillä on itsellään paha olo - kaiketi heille pitää antaa anteeksi - mutta silti tuntuu pahalta. Olemmeko siis maailamssa sitä varten, että olisimme piikkinä näiden kiihkoilijoiden lihassa?
Saatat hyvinkin olla oikeassa; minä alan vähitellen väsyä näihin muuttumisleikkeihin. Kun kaikki rukousasennot ja -tekniikat on kokeiltu ja pyydetty on niin yksin kuin porukassakin, milloin milläkin kokoonpanolla, alkaa miettiä, mikä on ajan ja energian haaskausta.
Sanoit ettei kannata lohdutella, kunnioitan mielipidettäsi enkä siis rupea lohduttelemaan.
Tuli vain mieleen kun puhuit homoudesta piikkinä lihassasi ja olet yrittänyt päästä siitä eroon.
Myös paavalilla oli pistin, saatanan enkeli rusikoimassa häntä. Myös hän oli rukoillut ja anonut Jumalalta että se pistin otettaisiin pois, Jumalan vastaus vain oli että Hänen armossaan oli paavalille kyllin, sillä kun paavali on heikko voi Jumala olla hänessä väkevä.
Siis paavalille oli hyväksi että hänellä oli tämä pistin, siksi Jumala ei ottanut sitä pois. Joskus se minkä me luulemme olevan meille pahaksi niin Jumala kääntää senkin meille hyväksi. Tiedän että sitä on tuskan ja vaivan keskellä vaikea ymmärtää mutta Jumalan ajatukset ovat niin paljon korkeammat kuin meidän ajatuksemme kuin taivas on korkeammalla maata.
Myös minulla on pistin, erilainen kun sinulla mutta en minäkään ole siitä päässyt, mutta sen avulla Jumala kaiketi pitää minut nöyränä ja Hänen apuaan tarvitsevana.
Jumala on luvannut pelastaa meidät armosta, riippumatta kuinka hyvin onnistumme parannuksen teossa. Jumalalle tärkeintä on kuuliainen sydän joka haluaa totella Häntä. Suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Heikkoa Hän ei muserra.
Sinä olet ihan erilainen kuin jotkut muut homot täällä. Olet paljon nöyrempi. "netti pastori" antaa mielestäni hyvän näkökulman sinulle. Huomaan, että sinulla ei ole helppoa ja tunnen myötätuntoa sinua kohtaan.
Minua on täällä joidenkin taholta aiheetta syytetty homo-foobiseksi, en ole. Olen käynyt homo tai bi-miesten kanssa keskusteluja kahden kesken hengellisistä asioista ja mielipidettäni on kysytty. Sen olen aina perustellut Raamatulla koska on kysytty miten Raamattu asiaan suhtautuu. Eräskin sanoi;'sinä olet hyvä kun et tuomitse'.
On minullakin omat kamppailut mutta toisenlaisten asioiden kanssa. Täällä kun keskustelee niin tulee hyvin mieleen vanha sananlasku 'niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan'. Jos tulee röyhkeästi niin varmasti se ärsyttää ihmisiä. Silloin saa riidellä koko ajan.
Voimia sinulle gayfin!
aloita omasta homoudestasi ja nöyryydestäsi ensin
... mutta olen oppinut, että mustan ja valkoisen välillä on kaikenlaisia sävyjä. Itse olen sellaisessa umpisolmussa, että katselen kateellisena niitä, joille elämä on suoraa ja yksinkertaista. Minulle se ei sitä ole.
Ehkä nyt juuri syyllistyn siihen törkeyteen, jonka puuttumisesta minua kiitit; katson kuitenkin, että useimmiten juuri tietämättömyydestä kumpuavat kaikkein suurinta varmuutta uhkuvat puheenvuorot.