mitä tehdä?

Mitähän mahdat tarkoittaa motiivien kyseenalaistamisella.
Hieman samankaltaista kokemusta kyllä löytyy, mutta vain viileästä suhtautumisesta.Enpä tiedä, ehkä sitä on itse ylivirittyneessä tilassa, itsekkyydessään kuvittelee, että on tekemässä jotain suurta ja kun ei välitöntä vastausta ja punaista mattoa tulekaan, niin tuntee itsensä torjutuksi.
Toivottavasti löydät tiesi seurakuntaan ja kirkkoon. Älä kiiruhda. Käy seurakunnan kerhoissa, tilaisuuksissa, palveluksissa, käy Valamossa. Se on hyvä tie.

hieman tarkemmin. Vaikea antaa neuvoja kun ei tiedä yhteydenottojen tai torjuntojen laatua. otitko yhteyttä pappiin vai kanslistiin. Tapasitko papin ja keskustelitko hänen kanssaan jne...

Kyseessä voi olla montakin asiaa, joista oikeaa ei voi sanoa kun ei tilannetta tiedä, mutta:
- joillakin papeilla on tapana pitää puolustuspuhe luterilaiselle kirkolle ja hieman kritisoida ortodoksista, ehkä testatakseen kiinnostuneen sitkeyttä.
- kirkkoon ei voi liittyä tuosta vaan. Eli papin kanssa on keskusteltava useimpia kertoja ja käytävä kirkossa tunnustelemassa. Joissakin seurakunnissa järjestetään katekumeeni kerhoja, joiden kautta kirkkoon liitytään. Kirkoon ei voi vain tulla jäseneksi. Tämä on hyvä muistaa, kiinnostuneen on joka tapauksessa koeteltava itsensä, koskaan ei ole valmis mutta jossain vaiheessa sitten alkaa totinen taival ortodoksina ortodoksisuuteen.
- Seurakunnan henkilöstökin on ihmisiä, olisiko porukalla ollut huono päivä?
- seurakuntatyöntekijät kohtaavat monenlaisia ihmisiä monista eri lähtökohdasta pitkin päivää, ehkä jokin aiheutti mieleyhtymän johonkin tilanteeseen, joka aiheutti kanssasi kommunikoineessä henkilössä negatiivisia mielikuvia, jotka syyttä suotta heijastuivat sinuun, tai antoivat väärän mielikuvan.
- onko mahdollista, että jokin perusajatus on oikeasti hukassa?

No nämä oli tällaisia heittoja, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun tilanteesi kanssa. Jos olet todella kiinnostunut ole sitkeä...Käy kirkossa, (älä osallistu ehtoolliseen), osta ort.rukouskirja ja käytä sitä, lue kirjoja, ota yhteyttä pappiin ja kerro olevasi kiinnostunut. Sano ystävällisesti, että jostakin yhteydenotosta ja siihen vastaamisen tavasta jäi paha mieli, jos koet sen tarpeelliseksi. Mutta älä palaa tähän asiaan ensimmäisenä.

Oletko käynyt palveluksissa?

Tässäpä jotain.

Olet jo saanut muutamia hyviä neuvoja tätä kautta,
siinä hengessä kuin on yleisemminkin tapana.

Tunnen suuressa määrin Tampereen seurakuntaa, joka on ihan tavallinen ortodoksinen kaupunkiseurakunta. Et kerro tarkemmin, miksi koit että yhteydenottosi kyseenalaistettiin?
Tuntematta tilannetta tarkemmin tulee mieleen mm. se, että seurakunnan voimavarat ovat rajalliset
ja työntekijöitä on vähän. En kuitenkaan pidä todennäköisenä, että he tietoisesti olisivat halunneet sinut torjua.

Ortodoksiseen kirkkoon ei liitytä noin vain, hetken mielijohteesta. On tunnettava kirkon opetusta ja käytävä jumalanpalveluksissa ja tarkkaan koeteltava omaa sydäntä, jotta vakuuttuisi siitä että juuri tämä on oikea tie.
Tähän prosessiin menee tietenkin aikaa, joskus jopa vuosia. Sitkeästi kolkuttavalle ovet kuitenkin avautuvat, ja kysyvälle vastataan. On myös tilaisuus kysellä, etsiä, kompastua ja kyseenalaistaa - ja kokea myös onnistumisen hetkiä kun se aika on.

Jos haluat kertoa lisää ajatuksiasi, siihen on mahdollisuus myös suoraan, osoitteeseen [email protected]

Terveisin Johannes
Ammattiortodoksi
Tämän palstan moderaattori

Kun itse aloitin konkreettisen taipaleen kohti ortodoksisen kirkon jäsenyyttä, sain hyvän vastaanoton, asiallisen ja kiinnostuneen. Tuli sellainen tunne, että jokaisesta mahdollisesta liittyjästä oltiin ainakin kiinnostuneita, ja että heitä arvostettiin. Kuitenkin varsinainen kirkkoon liittyminen ei tapahtunut noin vain; oli tervetullut etsimään ja tunnustelemaan, ja sillä tiellä ohjattiin, mutta liittyminen ei voinut tapahtua käden käänteessä. Tuli osoittaa, että on todella kiinnostunut, aloittaa ortodoksisen elämän opetteleminen. Välillä tuli kuitenkin tunne, että kirkkoon otetaan vain tietyillä, tiukilla kriteereillä, ja kovasti pitää yrittää. Kuitenkin sitähän se on; mikäli todella haluan olla ortodoksi, tulee minun ottaa ensiaskeleeni seurakunnassa, käydä kirkossa ja opiskella ortodoksisuutta. Jos ei olisi valmis lähtemään konkreettisesti mukaan, olisi melko turhaa olla nimenä ortodoksisen kirkon rekisterissäkään. Näin asian ajattelin, ja lopulta huomasin, ettei minnun mikään yli-ihminen tarvitse kuitenkaan yrittää olla (enkä sellainen voisikaan olla).
Tämähän nyt ei ole sinun tarinasi tai tilanteesi, mutta kunhan lisäsin ajatelmani viestien joukkoon. Toivottavasti saat jatkossa ystävällisen vastaanoton seurakunnasta.

Kiitos vastanneille, antoivat ajateltavaa ja näkemystä -- kuten toivoinkin.

En tahdo tarkentaa tilannetta enempää, koska silloin pitäisi saada muut osalliset mukaan omine kantoineen, ja sehän mahdotonta.

Jatkan matkaani, hapuillen vaikka suunta toivottavasti oikea -- kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi.