ajatelkaapa, kun loppu lähestyy ja ihminen makaa kuolin vuoteellaan miettien mitä tuli elämässään tehtyä. päätyykö hän kadotukseen vai meneekö ikuiseen elämään. minun mielestä meitä ihmisiä vaivaa "maallistuminen" , luullaan että tässä maailmassa ollaan ikuisesti. se näkyy jo tämän päivän yhteiskunnassa. vain uskomalla kristukseen jeesukseen voi saada pelastuksen tämän taivaan alla. minä olen käsittänyt sydämmessäni täydellisesti että joku päivä taivas ja tämä materiaalinen maailma katoaa mutta kristuksen sanat ei katoa koskaan. uskokaa kristukseen meidän kaikkien ihmisten herraan.
loppu
pilvi
6540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti(?) kaikille ihmisille ei riitä tuo "olisi kiva, että..", vaan he vaativat hieman perusteluja miksi näin olisi.
Mielelläni minäkin tiedostaisin itseni vielä kuoleman jälkeen, mutta en näe mitään syytä uskoa, että näin tosiaan voisi olla. Ilman parempaa tietoa katson parhaaksi uskoa aivan rehelliseen kuolemaan. Mitään kunnon viitteitä ihmisen "henkisestä" puolesta ei ole löytynyt, joten toistaiseksi uskon ajattelun olevan pelkästään kemiallisia reaktioita aivoissa. Kun reaktiot loppuvat, loppuu myös ajattelu.
Mitään varsinaisia todisteita kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole, paitsi ehkä siihen uskomisen yleisyys. Mutta senkin voi erittäin hyvin perustella ihmisen toivorikkaalla mielikuvituksella. Eli juuri tuolla "olisi kiva, että...".
Mitä sitten hyötyisin siitä, että uskoisin Kristukseen? Elän likimain samanlaista elämää kuin tavallinen kristitty (en tarkoita mitään fundamentalisteja). Rankaisisiko Jumala minua VAIN siitä syystä, että en ole aivan herkkäuskoisin kaveri? En jaksa uskoa sellaiseenkaan vaikka Jumala jostain syystä olisikin olemassa.
Entä miksi Raamatun Jumala olisi se oikea? Miten kristinusko eroaa oleellisesti muista uskonnoista. Yleisinhän se on, mutta se ei riitä, koska siihen löytyy tietyt muut perusteet.
Miksi verrattain pieni osa Jeesuksen aikalaisista kääntyi kristinuskoon? Mies joka parin-kolmen vuoden ajan parantaa sairaita ja tekee ihmeitä luulisi keräävän hyvinkin suuren joukon ihmisiä puolelleen.
Vasta reilusti Jeesuksen kuoleman jälkeen alkoi kristinusko keräämään kannatusta. Kannatusta alkoi tulla vaikka ihmeidentekijä lopetti ihmeiden tekemisen. Eikö se ole hieman kummallista?
Niin, mutta siinä kuolinvuoteellaan tosiaan saa ja ehkä ehtiikin miettiä että mitä tapahtuu ja miksi, mutta kun nuori kuolee yhtäkkiä, ei siinä juuri ehdi miettimään. Luokkakaverini kuoli eilen yöllä kolarin aiheuttamiin vammoihinsa, kolari oli lauantaina ja kaveri joutui teholle, hengityskoneet ja kaikki. Ja sitten nappastaan meiltä pois.
Uskon Herraan, mutta saadaanko koskaan selvyyttä että miksi nuoret otetaan pois.
"Uskon Herraan, mutta saadaanko koskaan selvyyttä että miksi nuoret otetaan pois."
En usko tällä hetkellä itse mihinkään yliluonnolliseen Herraan tms., mutta ainoa tähän
mennessä keksimäni hypoteettinen teologia eli
jumaluusoppi, jossa edes jotenkin voisi säilyä Jumalan kaikkihyvyys ja kaikkivoipaisuus, menisi näin, että Jumala olisi luonut meidät suoraan Taivaaseen, mutta ikuisuudessa ajankuluksemme tekisimme elämänpituisia "matkoja" tänne maailmaan, jossa kärsimys on tosiasia. Tosin älköön tosiaan mielellään ainakaan itsemurhavaarassa olevat ottako tätä tosissaan.
Kuolinhetkellä minun ajatuksiini ei tule omat työpaikkani,urani tai materia (autot,omakotitalot ja muu "onnen suure" tässä maailmassa) vaan oleellinen eli rakkaimat ihmiset joiden kanssa olen elämäni jakanut. Heitä muistan, ikävöin ja lohdutan jos siinä kykenen eron hetkellä. Oleellista minusta on se miten elämänsä elää, jos ja kun elää sen niin että pyrkii elämään loukkaamatta muita ihmisiä ja olemalla mahdollisimman rakkaudellinen tietysti lähimmilleen mutta myös kaikille joita kohtaa on hyvä ja rauhaisa laittaa silmänsä kiinni viimeisen kerran. Siksi on hyvä aina ajatella mitä tekee ja miksi, on hyvä ajatella tekojensa seurauksia, on hyvä unohtaa itsensä edes hetkeksi tässä itsekkäässä maailmassa ja ajatella muiden etua niin on hyvä. Kun pyrkii elämään elämänsä oikein, oikeudenmukaisesti ja rakkaudellisesti voi hyvin omintunnoin "poistua näyttämöltä". Kristus on totta, mutta Hän ei poista omaa vastuutamme ja osaamme täällä olomuodossa, meidät punnitaan toistemme välisissä suhteissa, siksi kannattaa keskittyä "ytimeen" oleelliseen eli toisistamme välittämiseen.
Toivotan sinulle, pilvi,Jumalan armoa ja rauhaa Kristuksessa Jeesuksessa!
Itse menetin loppukeväästä kaksi läheistä muutaman viikon sisällä.Vietin sairaalassa aikaa ja kerroin ihanasta,vastustamattoman ihanasta taivaasta,sillä Jeesus on siellä.Kerroin taivaassa olevasta Jumalan teurastetusta Karitsasta ja siitä, kuinka kukaan taivaassa ei ole kiinnostunut mistään eikä kenestäkään muusta kuin Jeesuksesta.Kuinka taivas on täynnä Jeesusta ja Hänen ihanuuttansa ja ylistyslaulua Hänelle,joka on osoittanut ristinkuolemallaan iankaikkisen rakkautensa.
Taivaassa on paljon kultaa ja jalokiviä,mutta on kuin ne olisivat sivuhuomautus sen rinnalla, että Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, on siellä.
Saat olla tämän ihmeellisen lävistetyn rakkauden kohteena.Pidä kiinni matkalipustasi,joka on Hänen rakkautensa kautta vuodatettu veri sinun edestäsi.Tämä on sinun suurin ja turvallisin ponnistusvoima kirkkauteen, kun sen aika koittaa.
Siunausta ja varmaa matkantekoa sinulle.
Sä olet SAIRAS!
Kuka nyt tollaseen paikkaan haluaisi? Ennemmin menen helvettiin!