Usein tuntuu, että nainen ja mies puhuvat eri kieltä. Johtuuko se ajattelun erilaisuudesta vai arvoista. Miksi niin usein sorrutaan stereotyyppisiin ajattelumalleihin ja mistä kummasta nämä mallit ovat oikeastaan peräisin?
Miehen ja naisen erot
Arvon mekin...
13643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaikuttaisi siltä että naiset sosiaalistetaan ottamaan toiset huomioon, ja tämä johtaa sellaiseen jatkuvaan vainoharhaiseen miettimiseen että "mitähän se ajattelee ja tuntee, onkohan se jättämässä minua, miltä minusta tuntuu, olenko jättämässä sitä mutta en vaan tajua olevani, tänään se mulkaisi kummasti, vihaako se minua, herrajjjestas jos se pettää, sanoinko sille pahasti kun se mulkaisu ärsytti, nyt se pitää minua paskana ämmänä" ja niin edelleen ad infinitum.
Miehet senkuin riehuvat keskenään pienestä pitäen, ja ämmä on sellainen poika joka alkaa miettiä tunteita ja muita monimutkaisia juttuja. Mies saattaa parisuhteessaankin miettiä aamusumpilla lehteä plaratessaan (hysteerisenä suhdetta kelaavan vaimonsa vierellä) että "onpas magee auto, tuon kun saisi". Siinä se.
Tutkimuksen mukaan testosteronivoittoisessa kropassa itkeminen voi osoittautua suorastaan mahdottomaksi... Ehkä tämäkin taas jotenkin vaikuttaa johonkin. Kuten tietenkin naisten syklinen hormonikiertokin miehen oletettuun tasaisuuteen verrattuna (vaikka ne "tasaiset" miehet sitten toki rähjäävät liikenteessä ja sytyttelevät sotia).
Onko erilaisuus synnynnäistä vai johdatellaanko meidät siihen suggestion ja piiloviestien kautta?
Ja opitusta käyttäytymisestä oli täällä jossakin kerran juttu, miten ihmiset käsittelivät eri tavalla sini- ja punapukuisia vauvoja. Punapukuisia varovasti, voi ku se on nätti -tyyliin ja sinipukuisia reippaammin ja vahvaksi kehuen. Tästäkö se alkaa piiloviestien lähettely jo ihan tiedostamattomalla tasolla. Ihme juttu.
"Onko erilaisuus synnynnäistä vai johdatellaanko meidät siihen suggestion ja piiloviestien kautta?"
Erilaisuus on tietysti sekä että. Itse uskon, että suurin vaikuttava tekiä on biologia; hormonit muokkaavat kehoa ja vaikuttavat käyttäytymiseemme tunteiden tasolla ja myös tapaamme hahmottaa maailmaa. Toisaalta kulttuuri asettaa selkeät raamit sille, mikä on hyväksyttävää käytöstä. Tyttömäiset pojat joutuvat pilkanteon kohteeksi ja poikatytöt pakotetaan leikkimään prinsessaleikkejä tai etsimään seuraansa muualta.
Suloisen poikani lähes aina punaisiin :-)
YH-isä
Olen miettinyt pääni puhki tässä vuosien varrella että mikä kaikki vaikuttaa mihinkäkin ja mistä se kana pissii... Omalta kohdaltani kun en koskaan ollut tyttömäinen enkä poikamainen; leikkikaverini taisivat olla poikia ensialkuun (kun ei tyttöjä ollut lähitienoilla), ja kotileikkejä en kovin paljoa leikkinyt. Muistan että enemmän kiinnostivat esmes Yoko Tsuno -sarjakuvasta apinoidut tieteellisen oloiset jutut leikkien aiheeksi kuin mikään muu silloin balttiarallaa 70-luvulla.
Tuota aiemmin kuvailemaani tunne/aivomyrskyä jossa miettii höpöjä puolisostaan olen jkv aikuisena harrastanut, ja se raivostuttaa aina kun huomaa että taas mentiin. Jos tietäisin mistä sellainen feminiininen tarve tarkistaa koko ajan missä mennään tulee, juurisin sen irti. Tuliko se samassa paketissa kuin kuukautiskierto? Mene tiedä!
Todennäköisesti se tuli siinä samassa paketissa kuukautiskierron kanssa. Älä kuitenkaan rupea juurimaan sitä irti, siitä ei tule kuin sanomista =). Mieti nyt näitä moniongelmaisia Itä-Saksan maajoukkueen kuulantyöntäjä mies-naisia. Ei ole helppoa niilläkään...
Ennemmin toki pientä tunteilua silloin tällöin, kuin pallit karvoineen pöksyn reunan alta törröttämässä...
itse olen juuri päinvastaisella kannalla :D
kiitän onneani siitä, ettei tarvitse vähintään kerran viikossa filosofoida kaikkia ihmissuhteitaan läpi. johtaa useimmiten vain ongelmiin.
Kato kyse oli naisurheilijoista nääs. En tiedä yhtään naista jota pallit kaunistaisivat.
Ethän pahastu, jos kysyn onko sinulla huono itsetunto?
Kun en ainakaan itse juurikaan ajattele, mitä muut itsestäni ajattelevat, en ainakaan niin paljon mitä teininä ajattelin.
Enkä tosiaan kirjoita tätä ilkeyttäni, tulipahan vaan mieleen.
Sekin juttu, että puhut miehestä miehenä ja naisesta käytät sanaa ämmä.
Tarkastin sanomani ja
>ämmä on sellainen poika joka alkaa
En käsittääkseni puhunut tässä naisesta, vaan pojasta. Ämmyys on käsite jota nykyään käytetään melko viljalti kuvailemaan tietynlaista ihmistyyppiä: tyhjästä nyyhkivä pelkuri, selkäänpuukottaja jne.
Mutta olet aivan oikeassa jos sanot että se on väärin, pitäisi vähän meditoida ennenkuin käyttää sanoja. Naiseen liittyviä negatiivisia ilmauksia on jo ihan tarpeeksi.
Mitä itsetuntooni tulee, niin tuskin se kovin häävi on, mutta uskon silti että kauhean moni nainen miettii aivan liikaa mitä miehen päässä liikkuu.
Tosin puhuit myös "paskasta ämmästä", mutta noin yleensäkin kun halutaan halventaa miestä tai poikaa niin häntä verrataan naiseen, (tai homoon) esim. "mikäs neiti se sinä olet"
Ja kun taas kun puhutaan naisesta "hyvänä jätkänä" niin se onkin jo ihan positiivinen asia.
Ja kun taas "äijä" sanana ei niinkään sisällä samanlaista halveksittavaa sisältöä kuin yleensä ämmä.
>nyt se pitää minua paskana ämmänä
Mieli- ja kielikuva. Paska ämmä sopii paremmin yhteen kuin paska nainen.
xD