Tuli tuossa viikonloppuna havainnoitua hurjanpuoleinen rantautuminen pienellä purjeveneellä. Touhu vaikutti täydelliseltä osaamattomuudelta ja piittaamattomuudelta veneen ja miehistön turvallisuudesta. Ilman sivulisten apuja olisi voinut sattua.
Missä vaiheessa kanssaveneilijöiden touhuun pitäisi puuttua? Autolla jos joku sohlaisi tuolla tavalla niin ottaisin avaimet pois ja soittaisin poliisille (todennäköisesti kortti olisi jäänyt saamatta).
Toki tuollainen pieni 80-luvun skandi kestää aika kovaakin kolistelua ja taidot tietenkin karttuvat vain merellä, mutta perushommat pitäisi saada sujumaan ennen kuin lähtee yksin tai kokemattoman miehistön kanssa vesille.
Missä vaiheessa kanssaveneilijöiden touhuun pitäisi puuttua? Autolla jos joku sohlaisi tuolla tavalla niin ottaisin avaimet pois ja soittaisin poliisille (todennäköisesti kortti olisi jäänyt saamatta).
Toki tuollainen pieni 80-luvun skandi kestää aika kovaakin kolistelua ja taidot tietenkin karttuvat vain merellä, mutta perushommat pitäisi saada sujumaan ennen kuin lähtee yksin tai kokemattoman miehistön kanssa vesille.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Auton haavoittavuus aseena aivan eri luokkaa kuinpikku purkkarin.Pidetään siis veneily edes ajatuksissa vapaana kytästä ja kontorllista, pakkorekistreöinti oli jo tarpeeksi vakava askel huonompaan suuntaan.
Kaikki tekevät virheitä, ks esim ammattiliikenteen onnettomuudet Pikku navigointivirhe kokeneilta ammattilaisilta esim tässä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_Airin_lento_7
Miten mahdoit itse aloittaa veneily-urasi, luontaisten geenien avullako?
Melkein synnyin veneeseen ja isän polvella "ohjasin" fiskaria ennen kuin opin kävelemään. Siitä lähtien puljannut erilaisilla kelluvilla pesusoikosta optimistijollaan, kanoottiin jne. Ei se siitä ole kiinni. Tietenkin varttuneella iällä veneilyn aloittanut on eri asemassa, ja voihan olla, että kyseisen veneen kipparilla on enemmän kokemusta kuin minulla.
Kaikki tekevät virheitä ja on sitä tullut itsekin sohlattua. En myöskään kaipaa lisää viranomaisvalvontaa. Vesillä on kaikille tilaa, mutta perustaidot pitäisi opetella joko kurssilla tai kokeneempien kanssa.
Lähinnä halusin herättää keskustelua siitä, pitäisikö kanssaveneilijöiden toimintaan puuttua ja missä vaiheessa. Todennäköisesti nuo olivat vaarallisia vain itselleen (tai muille veneille jos laituriin mennään samoilla vauhdeilla). Läheltä piti tilanteet voivat olla opettavaisia muille ja siksi niistä pitää mielestäni kertoa keskustella.
Tässä toiminnan kuvaus lyhyesti. Jos tästä itsensä tunnistaa niin tarkoitus ei ole jeesustelu eikä mielen pahoitus.
Kalliorantaan moottorilla n. 3,5s nopeudella, kun näyttää, että menee pitkäksi, niin moottori sammutettiin sensijaan, että olisi pakilla jarrutettu. Tässä vaiheessa olisi vielä ehtinyt kääntää veneen ja yrittää uutta rantautumista, mutta suoraan jatkettiin. Rannalta saatiin jarrutettua hieman mutta melkoisella tömäyksellä tuli kalliolle. Ankkuria ryhdyttiin etsimään siinä vaiheessa kun rannalta kysyttiin siitä. Sensijaan, että ankkuri olisi käyty viemässä ulommas, päätettiin laittaa vene kallion viereen kylkikiinnitykseen ja vene kolkkasi vuoroin pohjasta ja vuoroin kyljestä. Tauon jälkeen matkaa jatkettiin lähtemällä rannan suuntaisesti liikenteeseen kalliota hipoen.
Eli haluat jonkinlaiseksi kansalaisvenepoliisiksi tai isoveli ohjailee ja valvoo hemmoksi? Eihän siinä mitään ei muutakuin puuttumaan ihmisten asioihin niin sittenhän näet miten on vastaanoton laita.
Miten olisit tämän hiuksianostattavan tapahtuman ennalta ehkäissyt? Aiotko esim. mennä veneelläsi vastaan rantaa lähestyviä veneitä ja selvittää että ottavatko tarvittaessa pakkia vai mitä tekevät? Entä jälki käteen, pidätkö manööverikurssin epäonniselle tyypille joka on joutunut näköpiiriisi?
Itse en olisi noin kovaa tullut, muuten tuskin olisin itsekään sen paremmin selvinnyt - vielä en ole kalliorantaan edes uskaltanut yrittää. Mutta aina ei voi olla isoveli mukana, joten pärjättävä on sillä opilla mitä veneessä sillä hetkellä on. Miten tuota edes voisi kuivaharjoitella?
Muistan varmaan ikuisesti sen ensi kerran epätoivon, kun omin voimin olimme omaan laituripaikkaan yrittämässä. En katsonut kelloa, mutta varttitunnista puoleen tuntiin me siinä pyörimme, ja yritimme olla törmäämättä naapuriveneisiin.
No en minä sitä vielä isoveliohjaukseksi sanoisi, jos pelottaakin miten jonkun toisen vene väärinkäsittelystä selviää.
Mutta haluaisin tietää miten ne perushommat saadaan sujumaan ENNEN kuin lähtee yksin tai kokemattoman miehistön kanssa vesille. Ei uimaankaan opi liikkeitä olohuoneen lattialla harjoittelemalla.
Itse aloitin veneilyn pari vuotta sitten keski-ikää lähestyessäni. Purjehduskurssi ja saaristolaivurin tutkinto oli suoritettu, mutta kyllä ensimmäisenä kesä omalla pikku purkilla hommat piti alusta alkaen harjoitella. Tuossakin tilanteessa omaan kotirantaan tulo kevyessä tuulessa tuolla tekniikalla on ehkä onnistunut, mutta uusi paikka ja kovempi keli niin ollaan ongelmissa. Seuraava kesä menee sitten paremmin. Itse en kyllä pahastu jos joku rannalta antaa ohjeita rantautumiseen kun tilanne on päällä mutta jälkiviisas ei kannata olla.
"Melkein synnyin veneeseen ja isän polvella "ohjasin" fiskaria ennen kuin opin kävelemään. Siitä lähtien puljannut erilaisilla kelluvilla pesusoikosta optimistijollaan, kanoottiin jne. "
Purjehdin eka kertaa yksin 4 vuotiaana optarilla. 3 viikkoa sitten treenasin huvikseni purjein rantautumista 35ft purkkarilla yhteysaluslaiturin kylkeen. Oli liikaa vauhtia ja oli siinä ja siinä ettei pamahtanut keula kivimurskaan. Peräköysikin jäi jumiin pinnapilotin virtaplugiin ja kaidetolpasta jarrutin laiturilta jännittäen lähteekö tolppa irti. Aivan hirveää, veneilykorttipakkoa vaan tällaisille sähläreille.
En nyt oikein ymmärtänyt pointtia, sillä eiköhän yleisesti rantautuminen 35' purkkarilla ole sellainen homma jolle nostetaan hattua kokeneempienkin keskuudessa, ja niin ollen siinä on tietty hyväksyttävä sähellysmarginaalikin ennen kuin suoritus julistetaan hylätyksi. Kyseessä ei ole siis aloittajan tarkoittama aloittelijan munaus, jossa mokaillaan ihan siksi ettei tiedetä miten homma pitäisi tehdä (sen sijaan että se ei pysy ihan täysin hanskassa, kuten esimerkissäsi).
Pointtini oli että kaikki sähläävät ja sähläämisestä oppii, joten aiheesta on turha keskustella. Matkapurjehduksessa on paljon opittavia ja muistettavia asioita, joten ei ole aina helppoa kokeneemillakaan.
> kaikki sähläävät ja sähläämisestä oppii,
Tästä olen samaa mieltä, joissain tapauksissa sähläys voi vain aiheuttaa joko sählääjälle tai ulkopuolisille liikaa vahinkoa.
> joten aiheesta on turha keskustella.
Tästä en ole samaa mieltä. Keskustelu ei ole turhaa jos joku aloitteleva veneilijä keskustelun pohjalta oppii jotain tai jää kokonaan paitsi jostain riskitilanteesta
Aloituksesi oli tuomion jakamista ("ottaisin avaimet pois ja soittaisin poliisille "). Olisi aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa esseen, miten luonnonsatamiin rantaudutaan.
Tässä eräs opetusvideo:-)
http://www.youtube.com/watch?v=bdVb072HVoM
>>> Kyseessä ei ole siis aloittajan tarkoittama aloittelijan munaus, jossa mokaillaan ihan siksi ettei tiedetä miten homma pitäisi tehdä (sen sijaan että se ei pysy ihan täysin hanskassa, kuten esimerkissäsi).
Tuuli oli vastaan, siispä ankkurin voi aivan hvyin pudottaa kun vene on rannassa, etenkin koska kyseessä oli lyhyt pysähdys.
Ankkurin voi sitten yhtä hyvin pudottaa vähän aikaisemminkin niin siitä on jotain hyötyäkin. Nämä ilmeisesti eivät olleet koskaan ankkuria käyttäneetkään, ja menivät kylkikiinnitykseen kalliota vasten kolhien veneensä.
Sisäänlukutaitoa, hyvä "maalaisjärki edes". Aloittajan esimerkki rantautumisesta oli aloittelijan moka, nimimerkin "merellä on tilaa" esimerkki taas edistyneen osaajan pientä hapuilua, ja minä nimenomaan huomautin tästä pienestä erosta.
Mitä tarkoittaa:Melkein synnyin veneeseen!Siis ,oletko venepakolainen ,vai mitä?
Tuntuu siltä ,että melkein olet keksinyt tuon jutun!
Olet melkein täyjärkinen,mutta melko kova valehtelemaan!
Jatka samaan tahtiin!!!!
>>Mitä tarkoittaa:Melkein synnyin veneeseen
Äiti oli viimeisillään tiineenä kun olivat isän kanssa kulkeneet veneellä ja keliä oli ollut sen verran että äiti oli ollut huolissaan josko synnytys käynnistyy. Melkein veneeseen syntyminen on vähän liioittelua koska poltot eivät alkaneet. Näin minulle on kerrottu. Joku tuolla alkupäässä kysyi veneilykokemuksestani niin kerroin. Sillä tosin ei ole mitään tekoa sen sohlauksen kanssa jota jouduin todistamaan.
Meinaatko että on uskomatonta, että joku kohtelisi venettään noin? Niin minustakin ja siksi tänne kirjoitin kun vastaavaa en ole ennen nähnyt.
Minut on tehty ruotsinlaivalla.
Silti minusta ei tullut merikapteenia, vaikka äiti sitä toivoikin.
Tuntuisiko ollenkaan kohtuuttomalta ottaa avaimet pois autosta vastaavan törmäilyn jälkeen? Nyt annoit ymmärtää, että aloittaja olisi halunnut niin tehdä omaa venettään kolhineelle. Minä en ainakaan tekstiä niin tulkinnut.
Kertomus tapauksesta kuullosti siltä, että jo soutuveneellä harjoitellen olisi oppinut enemmän. Kyllä minulla pyörisi mielessä ajatuksia siitä, ovatko tulijat ympäripäissään tai liikkumassa varastetulla veneellä, jonka kolhiminen melkein kuin kuuluisi asiaan. Monta aloittelijaa olen elämässäni nähnyt, mutta en ikinä vastaavaa välinpitämättömyyttä. Kuten q3t jo itse asiassa ilmaisi, moinen toilailu menee mielikuvitusta vaativan sketsiviihteen puolelle, jota ei odota tosielämässä näkevänsä.
No kerro nyt vähän yksityiskohtaisemmin tästä rantautumisesta? Vielä ei kuultu mitään muuta kuin että sinun mielestäsi se oli kauhistuttava.
Samaa esitän kuin nimim Todellinen maakrapu. Landaus varmaankin tapahtui ilman moottorin apua, jos se näytti erityisen rajulta. Viikonlopun tuuli oli navakka. Se kai on luonnollista, että tuulisissa landauksissa tarvitaan enemmän ohjailuvauhtia kuin tyynessä kelissä riippumatta siitä tullaanko satamaan koneella tai purjein.
Kysyit "missä vaiheessa kanssaveneilijöiden touhuun pitäisi puuttua". Eikö juuri tuossa vaiheessa, jonka kuvasit! Tuulisen kelin landauksessa apu voi olla tarpeen. Yleensä avuliaita kanssaveneilijöitä löytyykin, mutta ei aina. Yksinpurjehtijana olen silloin tällöin ollut tilanteessa, jossa katselijat seuraavat ilmeisen kiinnostuneina miten pappa pärjää.
Jokainen meistä on ollut aloittelija. Varmaankin jokaiselle myös sattuu ennemmin tai myöhemmin, ettei moottori käynnistykään ja landaus onkin tehtävä purjein. Sitä taitoa on hyvä harjoitella, mutta mieluiten silloin kun satamassa on runsaasti tilaa.
Tuossa on ylempänä kerrottu mitä tapahtui ja ilman apuja olisi tapahtunut enemmän. Apuja tietenkin tarjotaan muillekin tilanteen mukaan.
Eilen oli tuulinen päivä, mutta ranta melkeimpä helpoin mahdollinen ja lähestyminen moottorilla saaren suojassa vastatuuleen. Ongelmana vaikutti olevan, että hommaa ei osattu edes teoriassa, esim ankkuria kaivettiin esiin vasta sitten kun keula oli kolahtanut ja rannalta kyseltiin että onko ankkuria.
Kerroit, että "moottori sammutettiin". Entä, jos se sammuikin yllättävästi? Vai oliko apumoottori kenties pieni perämoottori, jossa ei ollut pakkia?
Jälkiviisaus on aina helppoa.
Niinkuin edellä on todettu, jokainen on joskus ollut aloittelija ja oppinut omista virheistään. Kokemus karttuu munauksien kautta.
Olisikohan raskaan purjehduksen jälkeen väsymys painanut päälle niin että aivokapasiteettia ei enää riittänyt keskittymään rantautumisen valmisteluun.
Itsekin huomaan joskus iltakisan maaliintulon jälkeen rantautuessa, että oho fendarit jäikin laittamatta ennen laituriintuloa. Varsinkin jos on kisassa on ollut enemmän jännitystä. Toisaalta jos rannasta lähtökin oli kuvatunlaista, se viittaa tässä tapauksessa enemmän koulutuksen/kokemuksen puutteeseen kuin tilapäiseen "blackoutin".
En malta olla puuttumatta tuohon fendarihommeliin: asiasta on kaksi koulukuntaa. Toisten mielestä fendareita ei pidäkään laittaa ennen kuin vene on paikoillaan toisten välissä, etteivät fendarit takerru toisiinsa ja repeä irti tai revi jotain muuta.
Tottakai fendarit pitää olla jo tultaessa. Juuri toisten väliin tultaessahan sitä kolhitaan toisen kylkeä yms.
Ainoa fendari, josta laituriin tullessa on todellista hyötyä, on gastin kädessä oleva irtonainen fendari. Vain se on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisiinsa tarttuvat fendarit nousevat yleensä ylös ja pahimmillaan repivät kaiteita. Tämä on käytäntö, teoria ja yleinen käyttäytyminen muuta. Se gastin kädessä olevakin fendari vaatii gastin, joka on ehkä kiinnittänyt peräköyden ja joutaa sen jälkeen fendareita katsomaan.
Joo, en koskaan laita fendareita kun vasta sitten kun olen kiinnittynyt laituriin. Otan ne myös pois ennen kuin olen lähtenyt laiturista, Kätevää yksinpurjehtijalle.
Olisihan jokin kurssi mukava, mutta aika kalliiksihan ne tulee. Sen takia kai sitä itsenäisesti parhaansa mukaan neuvoja kysellen opettelee...välillä saattaa sitten vähän kopista :)
Meillä koko perhe kävi purjehtijakurssin vuosi sitten, mutta ei siinä kolmessa vuorokaudessa vielä kovin paljon erilaisia tilanteita pääse sattumaan. Sen jälkeenkin on siis vielä roppakaupalla asioita, joita tehdään ihan ensimmäistä kertaa.
Uskoisin että jokaisella veneilijällä on vastuu estää onnettomuuksia tapahtumasta. Varoittaminen, estäminen ja auttaminen lienevät pääkonstit.
Mitä se voisi ylipäätänsä käytännösä tarkoittaa esim. aloittajan kuvaamassa tilanteessa, riippuu miten tulkitsee näkemäänsä ja mitä itse osaa tai haluaa tehdä.
Jos on sitä mieltä että vahinko on syntymässä, niin yksinkertaisinta on kai yrittää varoittaa asianomaisia äänimerkillä tai valomerkillä mikäli matkaa on niin paljon että huuto ei kanna. Ymmärretäänkö varoitus oikein, on seuraava kysymys....eli jollain lailla pitäisi pystyä lisätietoa välittämään. Jos molemmilla osapuolilla VHF, ja päällä,, niin asia helpompi.
Kysymys puuttumiskynnyksestä on ehkä hankala mutta mielestäni aina on parempi puuttua (yrittää auttaa, ei päteä) kuin olla välinpitämätön, etenkin jos on onnettomuusvaara. Tyyli- ja tapakysymykset ovat sitten erikseen.
Kuinka monella aloittelijalla on VHF, kun se kerran vaatii erillisen luvan sekä laitteelle että käyttäjälle, mikä ei kuitenkaan ole pääsyvaatimus veneilyn aloittamiseen?
Itsellänikin on lupa vielä suorittamatta ja laite hankkimatta.
Itse olen purjehtinut muutaman vuoden ja oppia on tullut omista sähläyksistä.
Mielestäni rohkeasti pitää lähteä liikkeelle ja yrittää kaikkea uutta, itse tämä vuonna ensimmäistä kertaa spinnulla, hauskaan ,utta aluksi hirveää sähläystä.
Mutta kyllä mielestäni etukäteen pitää edes perusasiat opetella, vaikkapa jostain veneilykirjasta tai vaikka netistä
Tekemällä oppii. Itse olen mm. käyttänyt perämoottoria kuiviltaan, antanut veneen hakkautua jonkin aikaa kalliota vasten, unohtanut monta kertaa avata polttoainetankin ilmausruuvin, sitonut veneen niin että köysi hakkasi keulakaiteen irti ja se putosi meren pohjaan, ajanut kiville, jättänyt veneen noston niin myöhään että tuli kirveelle töitä, antanut pilssiin kertyä kymmeniä litroja vettä, unohtanut tyhjentää pilssiveden talveksi, yms. Mutta isompaa vahinkoa ei ole sattunut ja yleensä en tee toista kertaa samaa virhettä...
Olen itse todennut että venekokoa kannattaa kasvattaa metrin- pari kerralla ja aluksi kannattaa opetella pikkuperämoottorilla ja pikkujollalla.
Vaikka monet neuvovat että "osta vaan kerralla niin iso että perhe viihtyy vesillä" niin asia on omalta osaltani päin vaston: Ei ole oikotietä pikkujollan ja huvijahdin välillä, eikä edes se, että on ikää, varallisuutta ja kiire päästä näyttämään naapurille jyrkennä oppimiskäyrää. Hurjan noloa ja kallista on opetella laituriin ajoa isolla veneellä.
>> aluksi kannattaa opetella pikkuperämoottorilla ja pikkujollalla
Tämä on totta. Päinvastoin kuin monet luulevat on pienen veneen hallinta vaikeampaa, kuin isomman veneen hallinta koska tuuli liikuttaa sitä kevyemmin ja jo oman massan liikuttaminen veneessä muuttaa painopistettä ja suuntaa.
Pienellä veneellä on toki myös paljon helpompi paikata virheet kun käsivoimat riittävät törmäyksen estämiseen ja veneen kääntämiseen. Myöskin aalloista, merenkäynnistä ja tasapainosta pieni vene opettaa suurta enemmän.
Metri kerrallaan...hölmö neuvo ,viisainta hankkia tarpeelliset taidot ,niin kyllä se luonnistuu.Kysymys on vaan siitä,ettei ennakoida tulevia tapahtumia ja perehdytä asioihin tarpeeksi!
Missä ne tarpeelliset taidot pääset hankkimaan? Kirjoista oppii vain teorian, käytännön harjoittelu ts. taito on ihan jotain muuta, ja siihen käytännön harjotteluun tarvii sen veneen.
Oppii ne perustaidot kymppimetriselläkin. Tosin kivet on vähän ylempänä, korjauslaskut vähän isompia ja pienempien veneiden kokeneemmat omistajat naureskelevat kaijalla vahingoniloisesti ja huutelevat neuvojaan kun sähläät.
Kyllä käytännön harjoittelua tarvitaan ja se tietenkin tarkoittaa venettä, mutta ei välttämättä omaa. Ja vaikka oma vene jo olisi hankittu, tehokasta käytännön lisäoppia saa vaikkapa hakeutumalla gastiksi pursiseurojen viikkokilpailuihin.
Monilla pursiseuroilla on myös nuorison purjehduskoulutusta, Kouluikäisten on hyvä aloittaa optarikursseilla, joilla käytännön opetus näytti alkavan tuulen suunnan havaitsemisesta ja jollan kaattamis- ja pystyynnostamisharjoituksista.
Siksi minä hommasinkin vähän pienemmän veneen, ja epäilen etten isompaan pysty sen takia koskaan vaihtamaankaan. En kyllä naureskele kellekään, kadehdin vaan kuinka sujuvasti se muilla meneekään.