Ylenmääräinen mielivalta?

.. älykkäätkin kansalaiset kuuluvat siihen joukkoon joille ei viranomaisilta tihku tietoja, asiakirjoja eikä raportteja.

Kysymyksessä on suomalaisesta lainkäytöstä lasten ihnisoikeuksissa ja siitä noudattaako Suomen esivalta kansainvälisiä sopimuksia ja kunnioittavatko viranomaiset kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.

Kuule, Sinun asenteesi näyttää olevan sitä sorttia jota voi kommentoida: "Pölijä saa olla, mutta ei saa olla tyhymä". (pohjois-pohjalainen kansanviisaus)

KKs kirjoitti:

.. älykkäätkin kansalaiset kuuluvat siihen joukkoon joille ei viranomaisilta tihku tietoja, asiakirjoja eikä raportteja.

Kysymyksessä on suomalaisesta lainkäytöstä lasten ihnisoikeuksissa ja siitä noudattaako Suomen esivalta kansainvälisiä sopimuksia ja kunnioittavatko viranomaiset kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.

Kuule, Sinun asenteesi näyttää olevan sitä sorttia jota voi kommentoida: "Pölijä saa olla, mutta ei saa olla tyhymä". (pohjois-pohjalainen kansanviisaus)

Pohjois-Pohjanmaalainen ei nimenomaisesti halua olla PÖLJÄ. Joko muistat asian väärin tai et ole koskaan kuullutkaan oikeata versiota, joka on kannanotto mielen sairauksiin, joita kansa kutsui "hulluudeksi" ja joka syiltään ja ilmenemiseltään poikkeaa tilanneoivalluksen puutteesta "pöljyydestä". Eli oikein= "hullu minä saatan olla, mutten sentään mikkään pöljä oo ! "

Matti kirjoitti:

Pohjois-Pohjanmaalainen ei nimenomaisesti halua olla PÖLJÄ. Joko muistat asian väärin tai et ole koskaan kuullutkaan oikeata versiota, joka on kannanotto mielen sairauksiin, joita kansa kutsui "hulluudeksi" ja joka syiltään ja ilmenemiseltään poikkeaa tilanneoivalluksen puutteesta "pöljyydestä". Eli oikein= "hullu minä saatan olla, mutten sentään mikkään pöljä oo ! "

.. ookkonä käyny Oulusa?

tuskimpa, jos et erota p ö l i j ä -sanaa p ö l j ä -sanasta; ne tarkoittava eri pölijyyven arvoja.. pöljä on syntymähölömö, pölijä tekkee töölöntöitä tarkotuksella - kiusalla, viihteen vuoksi.

Saapi tuosta perustelusta olla erimieltäki, tuskimpa se maalimanjärjestystä muuttaa ja jos muuttaa nii mitä sitte?

Tutustuin Kim 'in joulukuussa 1999. Varsin pian kävi selville, että Kim halusi asua äitinsä luona ja jäädä asumaan Suomeen.

Hän kertoi, että isä ja äitipuoli hänen Yhdysvalloista lähtiessään olivat luvanneet hänelle, että jos hän itse halusi hän saisi jäädä Suomeen äitinsä luo.

Hän oli hyvin loukkaantunut ja hämmentynyt, kun isä alkoikin vaatia häntä palaamaan takaisin Amerikkaan. Hän ei lopulta suostunut edes puhumaan isälleen puhelimessa, koska tämä ei pitänyt lupaustaan.

Hän sanoi, että D. oli enimmäkseen kotona ja että isä oli paljon poissa. D. suuttui kuulemma usein ja ilmeisesti myös fyysisesti rankaisi poikaa, jollei tämä toiminut kuten
haluttiin.

Tilanne Suomen Turussa päättyi onnettomasti, viranomaiset sieppasivat lapsen haltuunsa kouluretkeltä ja poika suljettiin Turun M:n perhekeskukseen, josta hänet samana päivänä lennätettiin Tanskaan sikäläisen isoäitinsä kera. Ja sieltä myöhemmin Amerikkaan. Hän ei saanut osallistua edes suomalaisen koulunsa päättäjäisiin tai hyvästellä ystäviään tai suomalaista isoäitiään tai veljeään. Miltähän mahtoi pienestä pojasta tuntua tämä vankina
kohtelu?

Melko pian Amerikasta alkoi tulla sähköpostikirjeitä, joista kävi selville, että Kim ei todellakaan viihtynyt ja ikävöi koko ajan takaisin Suomeen äitinsä luo. Isä ja D. olivat
melkoisen tuohtuneita huomatessaan, ettei poika halunnut sopeutua entiseen kotiinsa. Melko varhain syksyllä tulivat vaatimukset lentolipusta pojalle, jotta hän voisi palata
Suomeen, kun ei kerran sopeudu perheeseen. Kim kuulemma kapinoi avoimesti ja halusi palata äitinsä luo.

Ensimmäisellä kerralla (3.11.1999) Kim tuli charter lennolla, jossa ilmeisesti oli joku - alennushintaan oikeuttava - paluupäivä, josta ei kuitenkaan oltu sovittu etukäteen vaan lapselle oli luvattu, että jos hän viihtyy äitinsä luona hän voi jäädä jos itse haluaa. Kun lupaus ei pitänytkään paikkaansa, poika tietenkin osoitti mieltään lupauksen rikkojille.

Kim saapui takaisin Suomeen 19.1.2001, Suomesta lähetetyllä lentolipulla, joka myös oli samanlainen pakettimatka, johon oli merkitty paluupäivämäärä; mutta paluulippua ei
ollut tarkoitus käyttää, matka vain tuli tällä järjestelyllä puolet edullisemmaksi.

Ensimmäisellä kerrallakaan ei ollut tarkoitus käyttää paluulippua, koska Kimillä oli mukanaan koulustaan eropaperit, osoituksena siitä ettei hän enää ollut kyseisessä amerikkalaisessa koulussa oppilaana ja mukanaan myös koko vaatevarastonsa kesävaatteita myöten. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää miksi isä alkoi vaatia poikaa takaisin kuuden viikon kuluttua.

Oletettavasti oli kysymys kostosta, koska isän ennen Amerikkaan muuttoa tekemät rikokset olivat tulleet esille Suomessa ja myös Kimin äiti oli joutunut kuulusteluun ex-miehensä tekemästä vakuutuspetoksesta. Kimin isä oli etsintäkuulutettu ja myöhemmin Helsingin käräjäoikeus julisti hänet poissaolevana vangituksi ja tavatessa kiinniotettavaksi.

Päästyään alkutalvesta 2001 takaisin Suomeen, Kim vaikuttaa hyvin iloiselta ja hyväntuuliselta. Hänellä on sekä vanhoja että uusia ystäviä ja suomen kielen taitokin tuntuu edistyvän oikein hyvin. Hänellä on täällä vakaat olot ja äidin lisäksi muitakin sukulaisia kuten isoäiti, veli j.n.e.

Äiti sai elokuussa 2002 Turun käräjäoikeudessa yksihuoltajuuden ja isälle tuomittiin elatusvelvollisuus. Turun sosiaalikeskuksen virkailijat tunnustivat noudattaneensa "sokeasti" Haagin lapsikaappaussopimusta ja syyllistäneensä, isän valheellisen ilmiannon perusteella äidin lapsikaappaajaksi, kun Kimin äiti ei palauttanut poikaa ns. lomalta. Poika vastusti Yhdysvaltoihin palauttamista viimeisiin tajuntansa rippeisiin asti. Kimin vastarinnan murtamiseksi lastenkodin psykiatri huumasi pojan.
"Kemiallista terapiaa" antanutta lääkäriä Turun poliisipäällikkö ja TEO suojelevat.

Kotimaisissa oakkohuostaanottojen noutotilanteissa lääkitseminen on arkipäivää.