kuntoutusta dysfasiaan

Meillä kelan puheterapia aloitettiin lapselle 4 vuotiaana. Lapsella oli puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeuksia. Tehtiin kotona puheterapeutin antamia kotiharjoituksia. Nyt lapsi koulussa normaaliluokassa ja aika lähellä ikätasoaan puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä. Mielestäni puheterapia on aika tehokasta jos sen onnistuu lapselle saamaan jo varhaisessa vaiheessa.

Puheterapia ja päiväkodin suunnitelmallinen kuntoutustyö usein riittävät, jos lapsella ei ole esim motorisia ongelmia. Meillä oli apuna tukiviittomat. Kaikki liikunnalliset harrasteet: srk:n jumppakerho, metsäretkeily, uinti ja uusien asioiden kokeminen olivat mukana. Äänikirjat iltaisin vahvistivat kieltä (antoivat vanhemmille lepotauon). Myös suujumpasta oli apua dyspraksiaan. Tämän rinnalla kyllä leikki muiden kanssa vahvisti puhetta. Moni tuttu on sanonut ruokaostosten olevan mainio tapa tuoda uusia sanoja.
Itse en oikein ol vakuuttunut markkinoille tulleista kohtuuttoman kalleista kuntoutustuottajista. Varsinainen Neuropsykologinen kuntoutus on kohdennettu yleensä hieman vanhemmille esim oppimisongelmien.

Kiitos teille molemmille asiallisesta vastauksestanne ja että kerroitte omista kokemuksistanne. On lohduttavaa kuulla, että puheenkehittymistä voidaan edistää riittävästi myös aivan tavallisilla keinoilla. Minkälaisia harjoituksia puheterapeutti on antanut teille kotona tehtäväksi ja miten se on sujunut. Puheterapeutti on kehoittanut meitä lähinnä harjaamaan hammasharjalla kieltä, ts. parantamaan kielen liikkuvuutta ja joustavuutta, mutta mitään varsinaisia äänne tai muita harjoituksia ei hän ole suositellut tehtäviksi,
Meillä poika ei ole oikein jaksanut keskittyä palapeleihin tai muihin vastaaviin tehtäviin, jonka vuoksi ajattelin, että ulkopuolinen henkilö voisi olla parempi tässä. Tosin sekin voi olla raskasta koulupäivän jälkeen. Tavallisista päivittäisistä asioista voi hänen kanssaan kyllä keskustella, mutta hiemankin pidempiä tai monimutkaisempia asioita hänen on vaikea selittää.

Kotiharjoituksia ollaan saatu mm. suujumppaa, sanojen tavutus ja ääntämsharjoituksia ym. Tehtäviä puheterapeutti on antanut välillä enemmän välillä vähemmän. Lisäksi luemme kirjoja.
Varmaan se minkätyyppisiä tehtäviä tehdään riippuu siitä minkätyyppisiä vaikeuksia lapsella on, eli onko suun motoriikan ongelmaa, peheen ymmärtämisen ongelmaa, suppea sanavarasto. Dysfasialapsilla voi olla puheen tuotussa niin monenlaista ongelmaa että harjoitukset eivät varmaan kaikilla ole samoja.