Minä pidän painajaisista. Unessa minua kyllä pelottaa, mutta pelko ei herätessä tunnu ikävänä, vaan semmoisena jännänä kutituksena vatsanpohjassa, mistä pidän. Unet voivat olla hyvinkin ahdistavia, mutta se ei tee niistä ikäviä - vain mielenkiintoisia. Niin mielenkiintoisia, että oikeastaan pidän niistä enemmän kuin muista unistani. Olen miettinyt, voiko niitä edes sanoa painajaisiksi. Tekeekö unesta painajaisen unen sisältö vai se miltä uni tuntuu? Näin taannoin unta, jossa minut yritettiin lukita ihmiskokeita tekevään tutkimuslaitokseen ja juoksin henkeni edestä lääkäreitä pakoon. Pahinta oli se, etteivät lääkärit olleet "pahoja" vaan puhuivat minulle rauhallisesti ja pyrkivät rauhoittelemaan minua puheillaan ja eleillään - näyttivät jopa hiukan sääliviltä. Jäin toistuvasti kiinni mutta pääsin aina pakoon. Kerroin unesta eräille ystävilleni, jotka kaikki sanoivat että olipa kamala painajainen. Mutta minulle se oli hyvä uni - siksi en edes sano näkeväni painajaisia, sillä en koe niitä pahoina unina. Herättyäni painajaisen "pelko" tuntuu vielä vatsassa, mutta se on kuin jännitystä, mukavaa jännitystä, ja unen miettiminen ja muisteleminen on aina erittäin mielenkiintoista. En tiedä, saattaisiko tähän liittyä se, että minulla on jonkinlainen alistumisfetissi ja useissa fantasioissani juoksen raiskaajaa tms. karkuun, että jotain kamalaa pakeneninen unessa ei siksi tuntuisi niin kamalalta? (Joskus ihan pienenä näin painajaisia, mutta koulun alkuun mennessä ne olivat muuttuneet kammottavista jännittäviksi vaikka unien sisältö oli yhtä "kammottava".)
Onko outoa että pitää painajaisista?
Painajaisrakkaus
1128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Tässä unennäkijä kysyy onko outoa jos "pitää" painajaisista.
Yleensä ottaen ihminen purkaa erilaisia psyykkisiä jännitteitä alitajunnan kautta kuvittaen niitä uniksi.
Sitten on näitä "rohkelikkoja" jotka nauttivat jännityksestä, tavallisimmin muhevista kummitusjutuista tai Hallowee /Manaaja- tyyppisistä elokuvista.
Näitä immeisiä saattaa löytyä esimerkiksi Benji-hyppyjonoista, BASE-hyppyporukoista tai vaikkapa karmaisevimpien Slasheri-kauhuelokuvien festivaaleilta.
Tottakai se näkyy suoraan unissa millä ärsykkeillä tykkää alitajuntaansa ruokkia, vain yksilökohtainen mielikuvitus rajana.
Rohkelikot kaipaavat kunnon "adrenaliini-pöhinää" - saavuttaakseen rentoutumisen jälkeen päin.
Tavalliset ärsykkeet eivät riitä näitä tuottamaan, vaan sitten lyödään tiskiin extremekokemuksia jotka tuottavat endorfiinipamauksen varmemmin kuin laimeampi ärsyke.
Normi-ihminen saa adrenaliinipamauksen jostain Linnanmäen vuoristojunasta, extremetyyppi miettii suurin piirtein miten toteuttaisi Wingsuit Jumpin (älkää kysykö mikä tuo wingsuit jump on, googlatkaa niin hämmästytte, todella).
"se on kuin jännitystä, mukavaa jännitystä, ja unen miettiminen ja muisteleminen on aina erittäin mielenkiintoista."
Adrenaliinihuuma koukuttaa.
Kun ihminen sitten totuttaa mielensä extreme-meininkiin niin sietokyky luonnollisesti kasvaa.
Laimeampi meininki ei tunnu oikeen miltään, vain jännittävät elementit kiinnostavat. Elementit jotka rakentuvat voimakkaista elämyksistä, sekä niihin sisältyvistä riskeistä ja jännityksestä.
On muistutettava että rohkeus harvoin on myötäsyntyinen luonteenpiirre. Rohkeus syntyy siitä kun kerta toisensa jälkeen kohtaa pelkonsa, menee sitä päin ja voittaa sen.
Herättyään keskellä yötä kesken karmaisevimman painajaisen, tällainen rohkelikko lähinnä maiskauttaa tyytyväisenä suutaan tyyliin "no jopas oli uni" --- ja kääntää kylkeään olematta moksiskaan.
Kun taas herkempi normi uneksija herättyään yhtä karmeaan painajaiseen valvoo loppuyön tukka pystyssä sydän pelosta pamppaillen pohtien kehtaisiko soittaa jollekin tällaiseen kellonaikaan rauhoittaakseen säikähtynyttä mieltään.
Me olemme niin jännittävän uniikkeja ja erilaisia, jotkut arkoja pupusia, toiset rohkelikkoja jotka ei hätkähdä juuri mistään, kolmannet välillä toista ja sitten toista tilanteesta riippuen. Rikkautta kaikki !
Oikein terveellistä toki olisi silloin tällöin herkkiksien ja säikkyen haastaa itseään kunnon pelkopöhinöihin samoin kun vastaavasti rohkelikkojen hemmotella ja ruokkia vaihteeksi alitajuntaansa voidellen sitä välillä tosi hunajasöpöillä disneyhenkisillä piirretyillä (balsamia mielelle!) tai helliä bambisisältöisillä mielen sapuskalla -- vailla mitään mieltä järkyttäviä elementtejä.
Että sillä lailla.
Mukavaa viikonloppua unennäkijälle -- ja kauniita unia!