Rommel ja Saksa

Salaliittolaisethan yrittivät hienovaraisesti Rommelille vihjailla, että tämän olisi otettava Saksan johtajuus vastaan Hitlerin kukistumisen jälkeen. Rommel ei kuitenkaan halunnut koko asiaa ajatella, oli sitä mieltä että sotamarsalkan on oltava uskollinen johtajalleen.

Rauhaa Rommelin johtama Saksa tuskin olisi saanut aikaan, olihan Saksan ehdottomasta antautumisesta päätetty jo Jaltan konferenssissa 1943.

Tuskin olisi kelvannut Neuvostoliitolle. Tosin Mannerheimin NL pitkin hampain hyväksyi.

Abwehrin tiedustelua johtanut Wilhelm von Canaris Hitlerin vastustajana olisi voinut olla jonkinlainen keulahahmo, mutta hänet teloitettiin Saksassa 9.4. eli kuukausi ennen sodan loppua.

Saksan sosiaalidemokraattien legendaarista johtajaa Gustav Noskea olisi voinut myös ajatella, sillä hän oli tunnettu Hitlerin-vastustaja, ja toimi Hannoverin provinssin presidenttinä Hitlerin valtaannousuun asti. Vuonna 1944 Gestapo laittoi hänet vankilaan ja Berliinin valtauksen yhtyedessä hänet vapautettiin. Toisaalta 1910-20-luvuilla Neuvostoliitto katsoi Nosken olevan työväenaatteen petturi, kun hän ei vastustanut ensimmäistä maailmansotaa, eikä ruvennut kommunistiksi. Noske oli myös varsin vanha ja kuolikin 1946, mutta ylimenokauden johtohahmona, tuttuna mutta kuitenkin Neuvostoliiton kytkyistä vapaana henkilönä hän olisi voinut toimia.

Hitlerin attentaattia yrittäneen salaliiton upseerihahmot olivat kuitenkin aika haihattelijoita ja liian syvällä natsi-Saksan sotarikoksissa itsekin voidakseen vakuuttaa edes länsiliittoutuneita kelvollisuudestaan Saksan johtoon. Heidän kuningasajatuksensa oli viheltää sota poikki ennen kuin kaikki on menetetty ja neuvostojoukot Berliinissä. Tämä piti estää saamalla länsiliittotuneet vakuuttumaan Neuvostoliiton vaarallisuudesta, tekemään rauha länsiliittouman kanssa ja sitten liittoutua lännen kanssa Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Länsiliittouma oli kuitenkin käynyt jo pitkän ja uhreja vaatineen sodan natseja vastaan, joten valmiutta pikaiseen takinkääntöön ei länsiliittoutuneillakaan ollut. Ne pysyivät Neuvostoliiton kumppanina sodan katkeraan loppuun asti. Hitlerin kyvyttömyys myöntää sotaa hävityksi johti sodan pitkittymiseen katkeraan loppuun ja kauheimman skenaarion toteutumiseen saakka.

Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa, missä vaiheessa peli olisi pitänyt viheltää poikki niin, että Saksalle vielä olisi jäänyt sananvaltaa omiin asioihinsa. Joka tapauksessa toukokuussa 1945 se oli myöhäistä. Suomelle syyskuussa 1944 vielä onnistui se, mikä Saksalta epäonnistui.

...joskaan ei fanattinen natsi.
Kuului natsipuolueeseen.
Oli palvellut Hitlerin henkivartikaartissa ennen sotaa.

Ihan kaikki natsipuolueen jäsenet kumminkaan hyväksyneet kaikki ns. natsien tekosia.