En ole rakastunut/ihastunut avomieheeni

Ei se minusta aivan näinkään mene. Ap:n tapauksessa mies tunnusti rakkauttaan aivan liian nopeasti ja on osoittanut olevansa riippuvainen naisesta, kun sen pitäisi olla toisin päin. Nainen etsii vaistomaisesti turvaa miehestä ja emotionaalisesti riippuvainen mies ei tunnu turvalliselta. Miehen pitää olla vahvempi kuin nainen ja tuo että antaa naisen päättää kaikista asioista on myös epämiehekästä. Ongelma on tässä miehen käyttäytyminen, ei ulkonäkö.

Jos mies kerran muutama vuosi sitten oli hyvännäköinen ja ei ole lihonut 20 kg, niin pitäisi olla edelleen...

,,,,,,,,,,,, kirjoitti:

Ei se minusta aivan näinkään mene. Ap:n tapauksessa mies tunnusti rakkauttaan aivan liian nopeasti ja on osoittanut olevansa riippuvainen naisesta, kun sen pitäisi olla toisin päin. Nainen etsii vaistomaisesti turvaa miehestä ja emotionaalisesti riippuvainen mies ei tunnu turvalliselta. Miehen pitää olla vahvempi kuin nainen ja tuo että antaa naisen päättää kaikista asioista on myös epämiehekästä. Ongelma on tässä miehen käyttäytyminen, ei ulkonäkö.

Jos mies kerran muutama vuosi sitten oli hyvännäköinen ja ei ole lihonut 20 kg, niin pitäisi olla edelleen...

Lue lisää

Varmaan tässäkin on perää. Ei ole lihonut, on hyvässä kunnossa, urheilullinen ja hoikka. Ainut huonokuntoinen kohta on hampaat, vuosien polttamisen tuloksena. On muuten järkyttävää, miten pahaksi ne menee 10 vuodessa :o Olen nähnyt kymmenisen vuotta vanhan kuvan, jossa loistaa suora rivi valkoisia hampaita. Meillä ei pussailla kovin paljoa ja hyvin harvoin kielareita. Ällöttää niin ne hampaat...

Mutta joo, siinä ihan alussa se eka viikko ennen rakkaudentunnustusta oli vielä perhoset jne tallessa. Sitten meni fiilis, kun mies tunnusti rakkautta ja oli ihan murtunut, kun ei tullut vastakaikua. En ole eläissäni ollut niin hämmästynyt ja ihmeissäni. Viikossa tunnustaa rakkautta ja masentuu kun saa rukkaset tytöltä, jonka vasta tapasi. Onko tälle joku diagnoosi?

Mua ei ainakaan miehen vartalo kiinnosta. Ihan samat fiilikset herättää treenattu kroppa kuin iso kaljamahakin. Ei niin mitään. Naama merkitsee kaiken ensivaikutelmassa sitten karisma. Oma mies oli tavatessa 40kg ylipainoinen, mutta raamikas ja lihaksikas. Mahaa löytyi ja paljon. Ihan naama sen seksuaalisen kiinnostuksen herätti. Nyt kun mies on lihaksikas ja hoikka niin mä en huomaa mitään muutosta. Ihan samalta näyttää kuin ennenkin. Kuulemma on hoikistunut hirveästi ja komistunut. En huomaa. Se mikä on merkillepantavaa niin minäkin olin tavatessa 20kg ylipainoinen ja kasvoilta nätti. Mies tykkäsi naamasta ja luonteesta, mutta seksuaalista mielenkiintoa ei tuntenut ylipainoni takia. Seksiä oli tuskin koskaan edes alussa. Mulla meni älytä koko asiaa varmaan jotain 2 vuotta kun mies ei mitään sanonut. Tiesin kuitenkin että edellisissä suhteissa oli hänellä ollut todella aktiivinen seksielämä. Kuulemma viikko ilman oli jo jotain hirveää ja sitä sit purettiin harrastamalla seksiä monta kertaa päivässä kun oli ohi. Meillä meni kepeästi 5 viikkoa ja sitten kinuamalla sain. Kyllä mä alussa taisin nolata itseni lukemattomia kertoja kun yritin miestä vietellä vähäpukeisena. Tajusin lopulta lopettaa kun huomasin, että mies ei edes päin katso kun olen alasti. Seksiasuun kun pukeuduin niin mies ei saanut edes seisomaan. Laihdutin sen 20kg pois. Ei mun kroppa vieläkään miestä kiihota kun se on kolme lasta synnyttäneen naisen vartalo. Rinnat riippuu ja löysä mahanahka.Mut seksiä sentään jo saa useamman kerran viikossa.

Kipinää ei tule, jos sitä ei ole alunperinkään. Valitettavasti.
Minä olin ikisinkku, kunnes löysin seksuaalisesti sytyttävän miehen. On se kivempi olla intiimissä parisuhteessa loppuelämän, jos tykkää seksistä toisen kanssa eikä inhoa kosketusta...

Ap on näköjään nuori. Olisi parempi erota ja etsiä itselle paremmin sopiva mies, ja mitä pidempään hukkaa aikaa, sitä epäreilummin hukkaa myös miehen aikaa. Nythän ei ole mennyt kuin muutama kuukausi, joten lähteminen on todella helppoa vielä.

hyhthth kirjoitti:

Kipinää ei tule, jos sitä ei ole alunperinkään. Valitettavasti.
Minä olin ikisinkku, kunnes löysin seksuaalisesti sytyttävän miehen. On se kivempi olla intiimissä parisuhteessa loppuelämän, jos tykkää seksistä toisen kanssa eikä inhoa kosketusta...

Ap on näköjään nuori. Olisi parempi erota ja etsiä itselle paremmin sopiva mies, ja mitä pidempään hukkaa aikaa, sitä epäreilummin hukkaa myös miehen aikaa. Nythän ei ole mennyt kuin muutama kuukausi, joten lähteminen on todella helppoa vielä.

Lue lisää

Suhteemme on kyllä intiimi ja pidän seksistä. Tarvitsen vain kiihottumiseen/seksin haluamiseen muutakin kuin vilkaisun hänen alastomaan vartaloonsa.

Kyllä, olen nuori. Hän on minulle muuten sopiva. Minulla on paljon arvoihin ja tulevaisuuteen liittyviä kriteerejä, joista en ole valmis luopumaan. On varmaan aika epätodennäköistä löytää sytyttävä mies, joka rakastaisi minua ja minä häntä ja hän täyttäisi minun kriteerini, jotka joskus tällä palstalla tuomittiin mahdottomiksi (esim. ei tupakkaa, ei alkoholia. Ja ei, en ole uskis vaikka tämän järkyttävän paljastuksen jälkeen niin ajattelettekin. En vain näe niissä mitään järkeä, minulle niiden käyttö/tarve on todiste tyhmyydestä. Mutta pyydän, ei mennä siihen vaan pysytään aiheessa).

Sanoit hänen täyttävän sinun kriteerit, mutta et ole tyytyväinen hänen ulkonäköönsä, siis ilmeisesti juuri kasvoihin. Kasvothan ovat naisilla yleensä tärkein kriteeri. En usko muutaman vuoden ikäeron vaikuttavan mitään. Monilla ikäero on paljon suurempi, eikä se ole ongelma. Olen myös itse 9v vaimoani vanhempi.

Oman kokemukseni mukaan naisten vaatimus ( saattaa olla suurelta osin tiedostamaton ) miehen ulkonäöstä on niin kova, että vain varsin harva mies täyttää ne vaatimukset. Ne miehet jotka ne täyttää, voivat pyöritellä naisia miten tahtovat ja voivat valita monista tyrkyllä olevista naisista kenet haluavat. Yleensä valitut naiset kuuluvat hyvin kauniisiin naisiin, joita on yhtä harvassa kuin vastaavia miehiä. Tällä haluan sanoa vain sen, että sinun voi olla vaikea löytää sellainen mies, joka täyttää riittävän ulkonäön lisäksi muut kriteerisi.

Toki pidän hyvänä, että tilanne on molempien tiedossa, mutta sinun pitäisi myös tehdä selväksi miehelle, että mikäli sinä satut kohtaamaan sopivan mies ehdokkaan, hän tulee jäämään silloin kuin nalle kalliolle. Sillä niin siinä tulee todennäköisesti käymään.

maukonen kirjoitti:

Sanoit hänen täyttävän sinun kriteerit, mutta et ole tyytyväinen hänen ulkonäköönsä, siis ilmeisesti juuri kasvoihin. Kasvothan ovat naisilla yleensä tärkein kriteeri. En usko muutaman vuoden ikäeron vaikuttavan mitään. Monilla ikäero on paljon suurempi, eikä se ole ongelma. Olen myös itse 9v vaimoani vanhempi.

Oman kokemukseni mukaan naisten vaatimus ( saattaa olla suurelta osin tiedostamaton ) miehen ulkonäöstä on niin kova, että vain varsin harva mies täyttää ne vaatimukset. Ne miehet jotka ne täyttää, voivat pyöritellä naisia miten tahtovat ja voivat valita monista tyrkyllä olevista naisista kenet haluavat. Yleensä valitut naiset kuuluvat hyvin kauniisiin naisiin, joita on yhtä harvassa kuin vastaavia miehiä. Tällä haluan sanoa vain sen, että sinun voi olla vaikea löytää sellainen mies, joka täyttää riittävän ulkonäön lisäksi muut kriteerisi.

Toki pidän hyvänä, että tilanne on molempien tiedossa, mutta sinun pitäisi myös tehdä selväksi miehelle, että mikäli sinä satut kohtaamaan sopivan mies ehdokkaan, hän tulee jäämään silloin kuin nalle kalliolle. Sillä niin siinä tulee todennäköisesti käymään.

Lue lisää

Niin noh, ne kriteerit, jotka etukäteen tiedostin. "Muutama" vuosi on siis tässä tapauksessa lähempänä kymmentä. En jostai 2-3 vuodesta puhuisi, että "minun ikäisenä" :D

Jos se on sinulle ulkopuolisellekin selvää, että "niin siinä tulee käymään" niin ehkä hänkin sen sitten tiedostaa. Siksi varmaan jatkuvasti kerjää tai painostaa sanomaan kehuja/hyviä asioita hänestä/suhteesta/tunteista. Harmi vaan, kun olen itselleni luvannut, että en valehtele ihmiselle, jonka kanssa saatan viettää loppuikäni. Hieman vaikeuttaa näiden hempeiden puhumista. Onnellisina hetkinä olen sanonut ja rehellisesti tarkoittanut hyviä asioita ja vastaavasti riidoissa sanonut ja tarkoittanut huonoja. Yritän ajatella ja uskoa asioiden olevan niin kuin ne parhaimmillaan ovat (tuntuvat olevan), mutta kuten huomaa, en ole onnistunut vakuuttamaan itseäni.

maukonen kirjoitti:

Sanoit hänen täyttävän sinun kriteerit, mutta et ole tyytyväinen hänen ulkonäköönsä, siis ilmeisesti juuri kasvoihin. Kasvothan ovat naisilla yleensä tärkein kriteeri. En usko muutaman vuoden ikäeron vaikuttavan mitään. Monilla ikäero on paljon suurempi, eikä se ole ongelma. Olen myös itse 9v vaimoani vanhempi.

Oman kokemukseni mukaan naisten vaatimus ( saattaa olla suurelta osin tiedostamaton ) miehen ulkonäöstä on niin kova, että vain varsin harva mies täyttää ne vaatimukset. Ne miehet jotka ne täyttää, voivat pyöritellä naisia miten tahtovat ja voivat valita monista tyrkyllä olevista naisista kenet haluavat. Yleensä valitut naiset kuuluvat hyvin kauniisiin naisiin, joita on yhtä harvassa kuin vastaavia miehiä. Tällä haluan sanoa vain sen, että sinun voi olla vaikea löytää sellainen mies, joka täyttää riittävän ulkonäön lisäksi muut kriteerisi.

Toki pidän hyvänä, että tilanne on molempien tiedossa, mutta sinun pitäisi myös tehdä selväksi miehelle, että mikäli sinä satut kohtaamaan sopivan mies ehdokkaan, hän tulee jäämään silloin kuin nalle kalliolle. Sillä niin siinä tulee todennäköisesti käymään.

Lue lisää

Niin ja yksi kysymys tässä tavallaan onkin juuri tuo, että kannattaako toimivasta parisuhteesta/avoliitosta/avioliitosta lähteä ja jättää täysin kunnollinen mies, jos sattuu osumaan kohdalle joku maata järisyttävä rakkaus?

Onko rakkaus katoavaista? Haalistuisiko se samanlaiseksi tasaiseksi välittämiseksi? Olisinko tunteineni samassa tilanteessa parissa vuodessa?

Tuskin on olemassa miestä, jolla olisi kaikki tämän miehen hyvät puolet ja upea ulkonäkö ja rakastaisi minua ja minä häntä. Eli se olisi jostain muusta pois, ehkä olisi kipinä, mutta eri arvot, kohtelisi huonosti, ei haluaisi lapsia, rupeaisi ryyppäämään tai jokin muu puute/ongelma, joka lopulta johtaa eroon rakkauden väljähdettyä.

Olen kai jo päättänyt, että tämä se on. Kai salaa toivoin tänne kirjoittaessani, että joku vakuuttaisi minut, että jostain tulee pian herra vieläkin-täydellisempi-kipinä-komistus ja ettei missään nimessä pidä tyytyä vähempään. Ei kai kaikkea voi saada.

Tällä hetkellä koen, että suhteen toimivuus arjessa ja tulevaisuudessa on tärkeintä ja riittää ilman rakkautta. Mutta kadunko myöhemmin? Jäänkö aina miettimään, miltä tuntuu rakastaa? Onko parempi rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastumatta?

kipinä kirjoitti:

Niin ja yksi kysymys tässä tavallaan onkin juuri tuo, että kannattaako toimivasta parisuhteesta/avoliitosta/avioliitosta lähteä ja jättää täysin kunnollinen mies, jos sattuu osumaan kohdalle joku maata järisyttävä rakkaus?

Onko rakkaus katoavaista? Haalistuisiko se samanlaiseksi tasaiseksi välittämiseksi? Olisinko tunteineni samassa tilanteessa parissa vuodessa?

Tuskin on olemassa miestä, jolla olisi kaikki tämän miehen hyvät puolet ja upea ulkonäkö ja rakastaisi minua ja minä häntä. Eli se olisi jostain muusta pois, ehkä olisi kipinä, mutta eri arvot, kohtelisi huonosti, ei haluaisi lapsia, rupeaisi ryyppäämään tai jokin muu puute/ongelma, joka lopulta johtaa eroon rakkauden väljähdettyä.

Olen kai jo päättänyt, että tämä se on. Kai salaa toivoin tänne kirjoittaessani, että joku vakuuttaisi minut, että jostain tulee pian herra vieläkin-täydellisempi-kipinä-komistus ja ettei missään nimessä pidä tyytyä vähempään. Ei kai kaikkea voi saada.

Tällä hetkellä koen, että suhteen toimivuus arjessa ja tulevaisuudessa on tärkeintä ja riittää ilman rakkautta. Mutta kadunko myöhemmin? Jäänkö aina miettimään, miltä tuntuu rakastaa? Onko parempi rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastumatta?

Lue lisää

Itse kiinnitin huomiota tähän lauseeseen. "Mies rakastaa minua ja kertoo sen usein, muutenkin palvoo ja haluaa minun päättävän kaiken jne."

Usko huviksesi, että tuo, että mies haluaa sinun päättävän kaiken tekee sinut aikaa myöden hulluksi. Miksi sinun tarvitsee päättää mitä syödään, miksi sinun pitää tehdä päätökset lomamatkoista, hankinnoista lainoista.

Aika harva haluaa vetää kivirekeä yksinään ja kantaa vastuun päätöksistä yksinään. Yleensä halutaan, että rinnalla on toinen aikuinen, joka tekee myös päätöksiä ja kantaa vastuuta.

BEM kirjoitti:

Itse kiinnitin huomiota tähän lauseeseen. "Mies rakastaa minua ja kertoo sen usein, muutenkin palvoo ja haluaa minun päättävän kaiken jne."

Usko huviksesi, että tuo, että mies haluaa sinun päättävän kaiken tekee sinut aikaa myöden hulluksi. Miksi sinun tarvitsee päättää mitä syödään, miksi sinun pitää tehdä päätökset lomamatkoista, hankinnoista lainoista.

Aika harva haluaa vetää kivirekeä yksinään ja kantaa vastuun päätöksistä yksinään. Yleensä halutaan, että rinnalla on toinen aikuinen, joka tekee myös päätöksiä ja kantaa vastuuta.

Lue lisää

Joo, kyllä mua on jo ärsyttänyt ja meillä keskusteluja herättänyt se, että hänellä pitäisi olla omat mielipiteet ja kyky päättää asioita. Hän on nyt rakkaudenhuumassaan (ja ehkä minun rakkaudettomuuteni pelossa) niin miellyttämisenhaluinen, että pelkää jatkuvasti tekevänsä jotain väärin ja kuvittelee, että jos tekee kaiken oikein, minä rakastuisin häneen.

Mutta me on puhuttu tästä ja hän yrittää uskaltaa "ottaa riskejä" omilla mielipiteillä ja päätöksillä.

Mainittakoon, että olen itse sellainen ihminen, joka tekee ryhmätyöt yksin muiden katsoessa vieressä (omasta tahdosta, että tulee varmasti tehtyä hyvin ja niinkuin minä haluan). Varmasti minunkin sanomiset ja tekemiset vaikuttavat tähän epätasapainoon päätöksissä. Olen hyvä vakuuttamaan mielipiteeni oikeaksi ja minulla on lähes joka asiaan vahva mielipide.

Ehkäpä tälläisen voimakastahtoisen päällepäsmärin ja täydellisyyden tavoittelijan rinnalle sopii totteleva miellyttäjä.

Sen perstuntuman mukaan, mikä vuosien kuluessa on itselle tullut, niin näitä molemminpuolisia ja pitkään kestäneitä rakastumisia esiintyy aniharvoin, eikä omanikaan kuulu niihin. Osa tuntemistani pareista katsoo tulevansa kumppain kanssa suht'hyvin juttuun ja suurin osa vain hieman plussan puolella. Lopuilla jatkuva pähkäily siitä, kannattaako jatkaa. Ikätovereistani on jo lähes puolet eronneet ainakin kerran. Eli ei edes suht'hyvin toimivia parisuhteitakaan ole helppo saada aikaan. Tuntuu kuin olisi ikäänkuin lottovoitto, jos tosirakastuminen osuu kohdalle. Lyhytaikaisia ihastumisia osuu hyvin paljon useammin, mutta ne ajautuu lähes aina edellä mainittuihin juttuihin.

Oikean lottoamisen lopetin jo vuosia sitten, kun se ei tuottanut kuin pikkuvoittoja.

Eli voit varmaan päätellä, etten voi suositella sinulle eroamista , enkä jatkamista. Se sinun pitää kyllä pähkäillä itse, koska vain sinulla on paras asiantuntemus omaan tilanteesi. Ei päätöksellä ole kiire, ellei lapsien hankkiminen ole jo ajankohtainen ja iän puolesta katkolla sinun puolelta, miehillä se katko tulee paljon myöhemmin.

maukonen kirjoitti:

Sen perstuntuman mukaan, mikä vuosien kuluessa on itselle tullut, niin näitä molemminpuolisia ja pitkään kestäneitä rakastumisia esiintyy aniharvoin, eikä omanikaan kuulu niihin. Osa tuntemistani pareista katsoo tulevansa kumppain kanssa suht'hyvin juttuun ja suurin osa vain hieman plussan puolella. Lopuilla jatkuva pähkäily siitä, kannattaako jatkaa. Ikätovereistani on jo lähes puolet eronneet ainakin kerran. Eli ei edes suht'hyvin toimivia parisuhteitakaan ole helppo saada aikaan. Tuntuu kuin olisi ikäänkuin lottovoitto, jos tosirakastuminen osuu kohdalle. Lyhytaikaisia ihastumisia osuu hyvin paljon useammin, mutta ne ajautuu lähes aina edellä mainittuihin juttuihin.

Oikean lottoamisen lopetin jo vuosia sitten, kun se ei tuottanut kuin pikkuvoittoja.

Eli voit varmaan päätellä, etten voi suositella sinulle eroamista , enkä jatkamista. Se sinun pitää kyllä pähkäillä itse, koska vain sinulla on paras asiantuntemus omaan tilanteesi. Ei päätöksellä ole kiire, ellei lapsien hankkiminen ole jo ajankohtainen ja iän puolesta katkolla sinun puolelta, miehillä se katko tulee paljon myöhemmin.

Lue lisää

Hups, oli tarkoitus vastata kipinälle, mutta tilanteesi on sama, joten sopii se sinulle myöskin.

maukonen kirjoitti:

Hups, oli tarkoitus vastata kipinälle, mutta tilanteesi on sama, joten sopii se sinulle myöskin.

Noinhan se voi tietenkin myös paljon olla. Itse en vain oikein ymmärrä tuollaisia suhteita pidemmän päälle, miksi sitten olla yhdessä jos ei oikein edes innosta? Siksikö vain, että kunhan nyt on joku? Hetihän asioista ja ihmisistä ei tietenkään tiedä mitä niistä kehkeytyy, mutta jos aikaa kuluu ja suhde ei juuri tuo elämään lisäarvoa, niin miksi? Toki toisille esim. fyysinen läheisyys voi olla niin tärkeää, että parisuhde on parempi kuin jonkun aikaa sinkkuna olo... Tai ehkä kaikki ei vain sitten niin välitä, vaikka asia voi välillä mietityttääkin. Keskitytään muihin elämän osa-alueisiin, töihin ja harrastuksiin. Ja kenties petetään. Toki voi olla nuoren naiivia idealisointia, mutta mä en ainakaan ihan vielä haluaisi luovuttaa ja tyytyä "vain johonkin". Ehkä sitten vanhempana jos todella mitään sytyttävämpää ei ole tullut vastaan ja etsitty on. Aloittajakin kuitenkin sanoi, että jotkut aiemmat ihastukset ovat herättäneet tuon kipinän, joten myös sellaisia henkilöitä on. Mutta nämähän ovat valintakysymyksiä ja kukin taplaa omalla itse parhaaksi kokemallaan tyylillä. Kaikkea ei saa ja tosielämässä tulee harvemmin vastaan prinssejä ratsuineen, mutta kyllä myös pääpiirteittäin hyviä parisuhteita on ja sellaista on jokaisella oikeus tavoitella. Jos ottaa riskin ja yrittää, on mahdollisuus onnistua ja epäonnistua. Vain elämää! ;D

Kysymysmerkitys kirjoitti:

Noinhan se voi tietenkin myös paljon olla. Itse en vain oikein ymmärrä tuollaisia suhteita pidemmän päälle, miksi sitten olla yhdessä jos ei oikein edes innosta? Siksikö vain, että kunhan nyt on joku? Hetihän asioista ja ihmisistä ei tietenkään tiedä mitä niistä kehkeytyy, mutta jos aikaa kuluu ja suhde ei juuri tuo elämään lisäarvoa, niin miksi? Toki toisille esim. fyysinen läheisyys voi olla niin tärkeää, että parisuhde on parempi kuin jonkun aikaa sinkkuna olo... Tai ehkä kaikki ei vain sitten niin välitä, vaikka asia voi välillä mietityttääkin. Keskitytään muihin elämän osa-alueisiin, töihin ja harrastuksiin. Ja kenties petetään. Toki voi olla nuoren naiivia idealisointia, mutta mä en ainakaan ihan vielä haluaisi luovuttaa ja tyytyä "vain johonkin". Ehkä sitten vanhempana jos todella mitään sytyttävämpää ei ole tullut vastaan ja etsitty on. Aloittajakin kuitenkin sanoi, että jotkut aiemmat ihastukset ovat herättäneet tuon kipinän, joten myös sellaisia henkilöitä on. Mutta nämähän ovat valintakysymyksiä ja kukin taplaa omalla itse parhaaksi kokemallaan tyylillä. Kaikkea ei saa ja tosielämässä tulee harvemmin vastaan prinssejä ratsuineen, mutta kyllä myös pääpiirteittäin hyviä parisuhteita on ja sellaista on jokaisella oikeus tavoitella. Jos ottaa riskin ja yrittää, on mahdollisuus onnistua ja epäonnistua. Vain elämää! ;D

Lue lisää

No itsellä kipinää riitti alkuun viideksi vuodeksi, joten suhteen alussa on vaikea päätellä miten kauan se kestää, yleensä alun kipinöinti kestää alle vuoden.
Olisihan se tottakai mahtavaa, että jos se kestäisi tappiin asti, mutta kuten totesin sellainen on harvinaista, kuten harvassa on lottovoittajiakin ( 7 oik. ), heitäkin on todistettavasti olemassa. Itsellä on ollut aina huono arpaonni, joten pidän nykytilannettani ihan tyydyttävänä.

maukonen kirjoitti:

No itsellä kipinää riitti alkuun viideksi vuodeksi, joten suhteen alussa on vaikea päätellä miten kauan se kestää, yleensä alun kipinöinti kestää alle vuoden.
Olisihan se tottakai mahtavaa, että jos se kestäisi tappiin asti, mutta kuten totesin sellainen on harvinaista, kuten harvassa on lottovoittajiakin ( 7 oik. ), heitäkin on todistettavasti olemassa. Itsellä on ollut aina huono arpaonni, joten pidän nykytilannettani ihan tyydyttävänä.

Lue lisää

Se onkin kyllä totta, että eihän se "tunne" taas välttämättä koko ikää kestä. Mutta jos sitä "tunnetta" ei ole koskaan, alussakaan? En tiedä onko yhden ihmissuhteen edes tarkoitus kestää koko elämää, koska asiat ja ihmiset muuttuvat. Eikä se tarkoita epäonnistumista jos joku asia ei kestä ikuisesti, eihän mikään kestä. Aina iIhmiset eivät silti uskalla tehdä muutoksia jos nykytilanne ei ole aivan pakottava niihin ja muutos tehdään vasta jonkun virstanpylvään kohdalla. Ja toisillahan tuo "tunne" yhteen ihmiseen voi toki kestääkin koko eliniän. Paljon riippuu varmasti myös kuinka voimakkaat tunteet ihmisellä yleensäkin on ja kuinka ne tunteet arvottaa. Ja rakkauskin varmasti muuttaa muotoaan suhteen edetessä yksilöllisest ja se kuuluu asiaan. Mutta eihän näihin asioihin ole mitään yhtä oikeaa vastausta ja jokaisen on itse mietittävä mitä tehdä ja elää sen mukaan.

Kysymysmerkitys kirjoitti:

Se onkin kyllä totta, että eihän se "tunne" taas välttämättä koko ikää kestä. Mutta jos sitä "tunnetta" ei ole koskaan, alussakaan? En tiedä onko yhden ihmissuhteen edes tarkoitus kestää koko elämää, koska asiat ja ihmiset muuttuvat. Eikä se tarkoita epäonnistumista jos joku asia ei kestä ikuisesti, eihän mikään kestä. Aina iIhmiset eivät silti uskalla tehdä muutoksia jos nykytilanne ei ole aivan pakottava niihin ja muutos tehdään vasta jonkun virstanpylvään kohdalla. Ja toisillahan tuo "tunne" yhteen ihmiseen voi toki kestääkin koko eliniän. Paljon riippuu varmasti myös kuinka voimakkaat tunteet ihmisellä yleensäkin on ja kuinka ne tunteet arvottaa. Ja rakkauskin varmasti muuttaa muotoaan suhteen edetessä yksilöllisest ja se kuuluu asiaan. Mutta eihän näihin asioihin ole mitään yhtä oikeaa vastausta ja jokaisen on itse mietittävä mitä tehdä ja elää sen mukaan.

Lue lisää

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, jos puhutaan parisuhteista, johon ei liity lapsia. Itse ainakin tähtäsin parisuhteessa sen kestävän lasten oman itsenäisen elämän alkuun asti, vaikka parisuhteessa kipinä hiipuisikin. Joillekin riittää ns yhden illan jutut mainiosti, vaikka niitä ei yleisesti pidetä parisuhteina.
Minulla lapset elävät jo elämäänsä ja sama parisuhde jatkuu, ainakin toistaiseksi.
Ikää on jo sen verran, että luulen tämän jäävän viimeiseksi, jos tämä päättyy.

maukonen kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, jos puhutaan parisuhteista, johon ei liity lapsia. Itse ainakin tähtäsin parisuhteessa sen kestävän lasten oman itsenäisen elämän alkuun asti, vaikka parisuhteessa kipinä hiipuisikin. Joillekin riittää ns yhden illan jutut mainiosti, vaikka niitä ei yleisesti pidetä parisuhteina.
Minulla lapset elävät jo elämäänsä ja sama parisuhde jatkuu, ainakin toistaiseksi.
Ikää on jo sen verran, että luulen tämän jäävän viimeiseksi, jos tämä päättyy.

Lue lisää

Niin totta lapset ovat oma lukunsa. Kunnioitan tuollaista päätöstä ja kenties myös siten vakaamman lapsuuden antamista lapsille. Epäitsekäs valinta näin päivinä. Kaunista syksyä sinulle :)

Kysymysmerkitys kirjoitti:

Niin totta lapset ovat oma lukunsa. Kunnioitan tuollaista päätöstä ja kenties myös siten vakaamman lapsuuden antamista lapsille. Epäitsekäs valinta näin päivinä. Kaunista syksyä sinulle :)

Lue lisää

Lapsien etu oli tietenkin tarkoitus. Lokoisia syksyn jatkoa myös sinulle :) Huomenna pääsen rentoutumaan harrastuksen pariin.

Kysymysmerkitys kirjoitti:

Niin totta lapset ovat oma lukunsa. Kunnioitan tuollaista päätöstä ja kenties myös siten vakaamman lapsuuden antamista lapsille. Epäitsekäs valinta näin päivinä. Kaunista syksyä sinulle :)

Lue lisää

Vaan minkä parisuhdemallin vanhemmat antavat lapsilleen evääksi omaan elämäänsä.. rakkaudettoman. Onko sellainen "vakaa" lapsuus, jossa eletään kylmän liiton keskellä..

Itse erosin lasteni isästä juuri sen takia, ettei meillä ollut tervehenkinen suhde ja lapset elivät ikävässä ilmapiirissä. Nyt on lapsillakin hyvä olla, kun paineet ovat poistuneet ja kotiolot ovat rauhalliset ja rakkautta tulvillaan.

toinenkin puoli kirjoitti:

Vaan minkä parisuhdemallin vanhemmat antavat lapsilleen evääksi omaan elämäänsä.. rakkaudettoman. Onko sellainen "vakaa" lapsuus, jossa eletään kylmän liiton keskellä..

Itse erosin lasteni isästä juuri sen takia, ettei meillä ollut tervehenkinen suhde ja lapset elivät ikävässä ilmapiirissä. Nyt on lapsillakin hyvä olla, kun paineet ovat poistuneet ja kotiolot ovat rauhalliset ja rakkautta tulvillaan.

Lue lisää

Tähän on vielä pakko vastata, koska olen itse kokenut lapsuudessa vanhempieni eron, joka johtui paljon vakavammasta syystä, kuin kipinän hiipuminen ajan saatossa. Luulen, ettei äitini tajunnut kuinka paljon itse siitä kärsin, kuten et sinäkään tajua mitä se vaikuttaa lapsiisi. Päätin jo lapsena, että teen kaikkeni lasten ja perheen kasassa pysymisen eteen, ettei tarvitse erota lasten vielä kotona asuessa.

Kysymysmerkitys kirjoitti:

Noinhan se voi tietenkin myös paljon olla. Itse en vain oikein ymmärrä tuollaisia suhteita pidemmän päälle, miksi sitten olla yhdessä jos ei oikein edes innosta? Siksikö vain, että kunhan nyt on joku? Hetihän asioista ja ihmisistä ei tietenkään tiedä mitä niistä kehkeytyy, mutta jos aikaa kuluu ja suhde ei juuri tuo elämään lisäarvoa, niin miksi? Toki toisille esim. fyysinen läheisyys voi olla niin tärkeää, että parisuhde on parempi kuin jonkun aikaa sinkkuna olo... Tai ehkä kaikki ei vain sitten niin välitä, vaikka asia voi välillä mietityttääkin. Keskitytään muihin elämän osa-alueisiin, töihin ja harrastuksiin. Ja kenties petetään. Toki voi olla nuoren naiivia idealisointia, mutta mä en ainakaan ihan vielä haluaisi luovuttaa ja tyytyä "vain johonkin". Ehkä sitten vanhempana jos todella mitään sytyttävämpää ei ole tullut vastaan ja etsitty on. Aloittajakin kuitenkin sanoi, että jotkut aiemmat ihastukset ovat herättäneet tuon kipinän, joten myös sellaisia henkilöitä on. Mutta nämähän ovat valintakysymyksiä ja kukin taplaa omalla itse parhaaksi kokemallaan tyylillä. Kaikkea ei saa ja tosielämässä tulee harvemmin vastaan prinssejä ratsuineen, mutta kyllä myös pääpiirteittäin hyviä parisuhteita on ja sellaista on jokaisella oikeus tavoitella. Jos ottaa riskin ja yrittää, on mahdollisuus onnistua ja epäonnistua. Vain elämää! ;D

Lue lisää

Suhteesta saa elämään paljon muutakin kuin "intoa". Olen aika pikkuvanha, olen lapsesta asti suunnitellut perustavani kodin ja perheen nuorena. En ole koskaan ymmärtänyt teinielämää tai villejä nuoruusvuosia tai mitälie. Elämäntavoitteeni on olla onnellinen. Uskon eläväni onnellisen elämän tavoitellessani ja toivottavasti saavuttaessani nämä tavoitteet: perhe, mielekäs työ, toimiva parisuhde, talo, matkustelu, hyvät suhteet ystäviin ja sukuun, lemmikit, harrastukset, onnistuminen olemaan "hyvä ihminen" (varaa ostaa luomua, varaa osallistua hyväntekeväisyyteen, tahdonlujuutta ryhtyä kasvissyöjäksi, ehkä adoptoida lapsi ja/tai eläin huonoista oloista jne) ja ennen kaikkea tunne siitä, että olen tärkeä ja minusta välitetään.

Joitain näistä asioista voin saavuttaa yksin, joihinkin tarvitsen tai haluan miehen rinnalleni. Poikaystäväni haluaa samoja asioita ja haluaa ne minun kanssani. Uskon, että hänen kanssaan voin saada kaiken tämän.

Onko (tod.näk. ohimenevä) huumaava rakkaus ja maata järisyttävän kuuma seksi oikeasti niin arvokasta, että niitä etsiäkseen kannattaisi heittää hukkaan/riskeerata kaikki muu?

maukonen kirjoitti:

Tähän on vielä pakko vastata, koska olen itse kokenut lapsuudessa vanhempieni eron, joka johtui paljon vakavammasta syystä, kuin kipinän hiipuminen ajan saatossa. Luulen, ettei äitini tajunnut kuinka paljon itse siitä kärsin, kuten et sinäkään tajua mitä se vaikuttaa lapsiisi. Päätin jo lapsena, että teen kaikkeni lasten ja perheen kasassa pysymisen eteen, ettei tarvitse erota lasten vielä kotona asuessa.

Lue lisää

Vanhempani erosivat, kun olin pieni. Muutimme uuteen kaupunkiin. En missään vaiheessa ole surrut tai syyttänyt itseäni tai muutenkaan "ottanut osumaa" erosta. Ymmärsin jo lapsena, että isäni ei ole hyvä mies. Kotona riideltiin, hän joi ja äiti itki. Äitini oli nuori ja rakastunut ja luuli voivansa muuttaa hänet. Ei voinut.

Muutama vuosi eron jälkeen äitini löysi uuden miehen ja ovat yhä yhdessä. Uusi mies ei ole koskaan ollut minulle "isä", mutta on hyvä miehen malli. En ole varma, oliko/onko heillä rakkautta, mutta sopivat yhteen ja homma toimii. Ei itkua, ei viinaa, riitoja tietty joskus mutta aika pieniä.

Olen äidilleni kiitollinen, että uskalsi jättää isäni. Olen kiitollinen, että jaksoi uudessa kaupungissa ilman tukiverkkoa huolehtia minusta yksin. Olen kiitollinen, että sain järkevän parisuhde/perhe/kotimallin häneltä ja uudelta mieheltä.

Ainut asia, mitä olen surrut, on se, että isäni oli huono valinta. Äidilläni on varmasti ollut rankkaa. Toisaalta olen saanut vahvan naisen kasvatuksen. Näin jo pienenä, ettei huonoa miestä tarvi sietää ja että nainen pärjää omillaan, oli lapsia tai ei ja rahaa tai ei.

En halua edes kuvitella, millainen ihminen minusta olisi kasvanut, jos rahat juova ja pelaava renttu ja itkevä ääiti olisi ollut perheeni ja kotini koko ikäni. Siinä olisi kuvani miehestä ka naisesta.

maukonen kirjoitti:

Tähän on vielä pakko vastata, koska olen itse kokenut lapsuudessa vanhempieni eron, joka johtui paljon vakavammasta syystä, kuin kipinän hiipuminen ajan saatossa. Luulen, ettei äitini tajunnut kuinka paljon itse siitä kärsin, kuten et sinäkään tajua mitä se vaikuttaa lapsiisi. Päätin jo lapsena, että teen kaikkeni lasten ja perheen kasassa pysymisen eteen, ettei tarvitse erota lasten vielä kotona asuessa.

Lue lisää

Erosin lasten isästä, koska hän oli väkivaltainen psykopaattinarsisti. Ero vaikutti lapsiini pelkästään positiivisesti.

Voit puhua vain omasta elämästäsi, muiden tajuamisista ja elämästä et voi tietää mitään.

Yksin ei voi parisuhdetta kannatella, molempien osuutta tarvitaan, ja jos toinen on täysin kykenemätön suhteeseen, ei siinä omat "kaikkitekemiset" auta mitään.

kipinä kirjoitti:

Suhteesta saa elämään paljon muutakin kuin "intoa". Olen aika pikkuvanha, olen lapsesta asti suunnitellut perustavani kodin ja perheen nuorena. En ole koskaan ymmärtänyt teinielämää tai villejä nuoruusvuosia tai mitälie. Elämäntavoitteeni on olla onnellinen. Uskon eläväni onnellisen elämän tavoitellessani ja toivottavasti saavuttaessani nämä tavoitteet: perhe, mielekäs työ, toimiva parisuhde, talo, matkustelu, hyvät suhteet ystäviin ja sukuun, lemmikit, harrastukset, onnistuminen olemaan "hyvä ihminen" (varaa ostaa luomua, varaa osallistua hyväntekeväisyyteen, tahdonlujuutta ryhtyä kasvissyöjäksi, ehkä adoptoida lapsi ja/tai eläin huonoista oloista jne) ja ennen kaikkea tunne siitä, että olen tärkeä ja minusta välitetään.

Joitain näistä asioista voin saavuttaa yksin, joihinkin tarvitsen tai haluan miehen rinnalleni. Poikaystäväni haluaa samoja asioita ja haluaa ne minun kanssani. Uskon, että hänen kanssaan voin saada kaiken tämän.

Onko (tod.näk. ohimenevä) huumaava rakkaus ja maata järisyttävän kuuma seksi oikeasti niin arvokasta, että niitä etsiäkseen kannattaisi heittää hukkaan/riskeerata kaikki muu?

Lue lisää

Onko itselläsi mitään annettavaa miehelle, vai onko hän vain sinun etujasi ja tavoitteitasi varten..?!

toinenkin puoli kirjoitti:

Onko itselläsi mitään annettavaa miehelle, vai onko hän vain sinun etujasi ja tavoitteitasi varten..?!

Mies haluaa:
minut vaimoksi loppuiäksi
perheen (minun kanssani)
matkustella (minun kanssani)
rakentaa kodin (minun kanssani)

Nämähän minä hänelle annan. On sanonut, ettei halua näitä kenenkään muun kanssa, jos ei nyt onnistu niin jää yksin eikä etsi enää uutta, luopuu toivosta. Luultavasti olisi ohimenevä vaihe ja menisi ohi jos uusi "minä" löytyisi, mutta tuollaisia kuitenkin on puhunut.

kipinä kirjoitti:

Mies haluaa:
minut vaimoksi loppuiäksi
perheen (minun kanssani)
matkustella (minun kanssani)
rakentaa kodin (minun kanssani)

Nämähän minä hänelle annan. On sanonut, ettei halua näitä kenenkään muun kanssa, jos ei nyt onnistu niin jää yksin eikä etsi enää uutta, luopuu toivosta. Luultavasti olisi ohimenevä vaihe ja menisi ohi jos uusi "minä" löytyisi, mutta tuollaisia kuitenkin on puhunut.

Lue lisää

"On sanonut, ettei halua näitä kenenkään muun kanssa, jos ei nyt onnistu niin jää yksin eikä etsi enää uutta, luopuu toivosta."

Exäni sanoi ja hoki samaa, vaikka oli pitänyt peliä muiden naisten kanssa koko 20-vuotisen suhteemme aikana. Eron jälkeen kärähti, että oli ollut salasuhde 2 vuotta, ja vaikka asui tämän naisen kanssa eromme jälkeen, silti hoki vielä juuri noita sanoja minulle.

Minusta suhteessa on tärkeintä rakkaus. Teidän suhteenne tulee olemaan ystävyys- ja hyväksikäyttösuhde.

Miehen käytös ja puheet ovat kyllä tosi arveluttavia, kun olette tunteneet vasta n. puoli vuotta. Puolessa vuodessa sinullakin olisi jo rakkaus miestä kohtaan löytynyt, jos olisi löytyäkseen. Haluatko tosiaan saattaa maailmaan lapsia miehen kanssa, jota et rakasta?

toinenkin puoli kirjoitti:

"On sanonut, ettei halua näitä kenenkään muun kanssa, jos ei nyt onnistu niin jää yksin eikä etsi enää uutta, luopuu toivosta."

Exäni sanoi ja hoki samaa, vaikka oli pitänyt peliä muiden naisten kanssa koko 20-vuotisen suhteemme aikana. Eron jälkeen kärähti, että oli ollut salasuhde 2 vuotta, ja vaikka asui tämän naisen kanssa eromme jälkeen, silti hoki vielä juuri noita sanoja minulle.

Minusta suhteessa on tärkeintä rakkaus. Teidän suhteenne tulee olemaan ystävyys- ja hyväksikäyttösuhde.

Miehen käytös ja puheet ovat kyllä tosi arveluttavia, kun olette tunteneet vasta n. puoli vuotta. Puolessa vuodessa sinullakin olisi jo rakkaus miestä kohtaan löytynyt, jos olisi löytyäkseen. Haluatko tosiaan saattaa maailmaan lapsia miehen kanssa, jota et rakasta?

Lue lisää

En usko, että mieheni tulee muita haluamaan ja jos haluaa, niin pyytäkööt luvan. Olen itse ottanut puheeksi, että voisimme joskus tulevaisuudessa kokeilla ns. kolmatta pyörää (naista). Tästä ehdotuksesta oli ensin järkyttynyt eikä edelleenkään ole myöntynyt kuin "katotaan sitten joskus monen monen vuoden päästä". Salasuhteelle ei ole tarvetta, koska tietää kyllä saavansa "vierasta" luvan kanssa, jos vain haluaa.

Tämän keskustelun kysymys olikin, onko rakkaus tärkeämpää, kuin kaikki muu. Jos olet lukenut koko keskustelun, huomaat, että päädyin siihen, että ei ole. Rakkautta ei välttämättä löydy ja löydyttyäänkin haalistuu osittain tai kokonaan ajan myötä. Meillä on kaikki mitä tarvitsemme, ystävyys, seksi, yhteiset arvot ja haaveet. Molemmat antavat ja saavat. Ainut puute on, että en koe palavaa rakkautta alussa, kuten useimmat. Uskon, että ajan myötä kiintymykseni ja välittämiseni kehittyy niin vahvaksi, että sitä voi kutsua rakkaudeksi ja silloin miehenikin saa kuulla olevansa rakastettu. Tälläkin hetkellä hän tuntee ja kuulee olevansa tärkeä minulle.

Olkoot sitten ystävyyssuhde, mitäs siitä. Ollaan sitten "friends with benefits and marriage", jos kerran olemme onnellisia niin :D Ystävyys vahvistuu aikaa myöten, toisin kuin haalistuva rakkaus. Ja rakastan ystäviänikin ja perhettänikin, mieheni tulee olemaan minulle molempia. Ehkä rakkaus on sitten vain erilaista, lämmintä hillittyä rakkautta kuuman ja intohimoisen sijaan.

Olemme tunteneet vuoden.

Äitini teki minut miehen kanssa, jota rakasti. Rakkaus riitti pari vuotta, sen loppuessa alta paljastui alkoholisoitunut pummi. Mieluummin haluan lapsilleni isäksi kunnollisen miehen, jota voin kunnioittaa ja josta välitän ja jonka kanssa arki ja elämä toimii vuosikymmeniä. Jos sen saamiseksi minun on luovuttava huumaannuttavasta ihastumisesta, teen sen ilomielin :)

Lisään vielä tuohon edelliseen, että länsimaisessa kulttuurissa ihannoidaan romanttista "kaiken ylittävää" rakkautta. Samassa kulttuurissa avioero ovat hyvin yleisiä. Lieneekö näillä yhteyttä? Kannattaa olla avarakatseinen - kyllä liitot ovat pääosin onnellisia niissäkin kulttuureissa, joissa ne ovat ns. järjestettyjä. Toistan vielä "Silloin, kun molemmat tosissaan haluavat pitää huolta suhteesta, se menestyy". Pitää vain olla perusta siinä kunnossa, että tämä halu säilyy.

Vanhempi mies kirjoitti:

Lisään vielä tuohon edelliseen, että länsimaisessa kulttuurissa ihannoidaan romanttista "kaiken ylittävää" rakkautta. Samassa kulttuurissa avioero ovat hyvin yleisiä. Lieneekö näillä yhteyttä? Kannattaa olla avarakatseinen - kyllä liitot ovat pääosin onnellisia niissäkin kulttuureissa, joissa ne ovat ns. järjestettyjä. Toistan vielä "Silloin, kun molemmat tosissaan haluavat pitää huolta suhteesta, se menestyy". Pitää vain olla perusta siinä kunnossa, että tämä halu säilyy.

Lue lisää

Minulla on pyörinyt paljon mielessä ajatus, johon joskus törmäsin juuri tähän liittyen. Se meni jotenkin näin:

Rakkausavioliitto on kuin laittaisi kiehuavan vesikattilan kylmälle levylle (aluksi kuuma, mutta jäähtyy ajan myötä).
Järkiavioliitto (järjestetty) on kuin laittaisi kylmän vesikattilan kuumalle levylle (aluksi kylmä, mutta lämpenee ajan myötä).

Kysyit, kunnioitanko ja arvostanko häntä. En oikein tiedä. Nään ihmisissä aina ensin ja helpommin huonot puolet. Välillä huomaan kokevani tarvetta todistaa (itselleni? hänelle?) olevani parempi jossain/kaikessa/yleisesti ottaen ihmisenä. En tiedä, onko se oman itsetuntoni pönkittämistä vai mitä. Mies on kertonut millainen oli ennen (minun ikäisenä), juuri sellainen jota en arvosta (ryyppääjä itsetyytyväinen paskiainen, joka luuli itsestään liikoja) ja jotenkin minun on vaikea olla ajattelematta häntä sellaisena ärsyttävänä, vaikkei hän minun kanssani ole käyttäytynyt niin. Jollain tasolla olen tavallaan tyytyväinen, että se ärsyttävä kuspää saa nyt ansionsa mukaaan, kun onkin roolit toisinpäin ja hän rakastunut ja nainen ei olekaan lääpällään.

Uskoisin että arvostan häntä. Arvostan asioita, joita hän tekee minun/meidän vuoksi. Hän muutti elämäntapansa ja tekee asiat niin kuin minä haluan, koska hänelle on suurimmassa osassa asioita tärkeämpää pitää minut tyytyväisenä kuin olla väen vängällä "oikeassa".

Kunnioituksesta en osaa sanoa. Ehkä ajattelen, että ilman minua hän olisi yhä kuspää, koska hänellä ei olisi ollut syytä muuttaa käytöstään jne. Eli tavallaan en anna hänelle kunniaa muuttumisesta tai siitä, että hän on nyt hyvä mies. Hän on myös sanonut, että jos eroaisimme, hän retkahtaisi takaisin ryyppääväksi sossupummiksi, joka vain istuu koneella ja haaskaa elämänsä. Eli tavallaan hän on "hyvä ihminen" vain minun takiani. Kuinka voin kunnioittaa sitä mitä hän nyt on, kun muutos ei tullut hänestä vaan siitä että minä vaadin?

Koen myös vastuuta hänen elämästään hänen ja hänen läheistensä puolesta. Tuntuu, että en hennoisi jättää häntä vaikka haluaisinkin, koska sitten hänen elämänsä menisi ryypätessä ja perhe joutuisi pettymään ja suremaan, kun ensin tein hänestä kunnollisen ja onnellisen ja sitten vielä pahemman kuin ennen. Aiemmin mies maalaili, että jos jättäisin hänet niin hän tappaisi itsensä. Olin järkyttynyt, mutta puhuimme asiasta ja hän on nyt lopettanut tämän sanomisen ja väittää, ettei se ollut totta. Mutta en tiedä, hän on dramaattinen ja vakuuttunut siitä, että ilman minua hänellä ei olisi tulevaisuutta eikä syytä elää. Hän on tunteellinen ja järkyttyy helposti, pikkuriidastakin itkee ja ei muka voi syödä tai mennä töihin jos ei olla täydellisen onnellisissa väleissä.

kipinä kirjoitti:

Kysyit, kunnioitanko ja arvostanko häntä. En oikein tiedä. Nään ihmisissä aina ensin ja helpommin huonot puolet. Välillä huomaan kokevani tarvetta todistaa (itselleni? hänelle?) olevani parempi jossain/kaikessa/yleisesti ottaen ihmisenä. En tiedä, onko se oman itsetuntoni pönkittämistä vai mitä. Mies on kertonut millainen oli ennen (minun ikäisenä), juuri sellainen jota en arvosta (ryyppääjä itsetyytyväinen paskiainen, joka luuli itsestään liikoja) ja jotenkin minun on vaikea olla ajattelematta häntä sellaisena ärsyttävänä, vaikkei hän minun kanssani ole käyttäytynyt niin. Jollain tasolla olen tavallaan tyytyväinen, että se ärsyttävä kuspää saa nyt ansionsa mukaaan, kun onkin roolit toisinpäin ja hän rakastunut ja nainen ei olekaan lääpällään.

Uskoisin että arvostan häntä. Arvostan asioita, joita hän tekee minun/meidän vuoksi. Hän muutti elämäntapansa ja tekee asiat niin kuin minä haluan, koska hänelle on suurimmassa osassa asioita tärkeämpää pitää minut tyytyväisenä kuin olla väen vängällä "oikeassa".

Kunnioituksesta en osaa sanoa. Ehkä ajattelen, että ilman minua hän olisi yhä kuspää, koska hänellä ei olisi ollut syytä muuttaa käytöstään jne. Eli tavallaan en anna hänelle kunniaa muuttumisesta tai siitä, että hän on nyt hyvä mies. Hän on myös sanonut, että jos eroaisimme, hän retkahtaisi takaisin ryyppääväksi sossupummiksi, joka vain istuu koneella ja haaskaa elämänsä. Eli tavallaan hän on "hyvä ihminen" vain minun takiani. Kuinka voin kunnioittaa sitä mitä hän nyt on, kun muutos ei tullut hänestä vaan siitä että minä vaadin?

Koen myös vastuuta hänen elämästään hänen ja hänen läheistensä puolesta. Tuntuu, että en hennoisi jättää häntä vaikka haluaisinkin, koska sitten hänen elämänsä menisi ryypätessä ja perhe joutuisi pettymään ja suremaan, kun ensin tein hänestä kunnollisen ja onnellisen ja sitten vielä pahemman kuin ennen. Aiemmin mies maalaili, että jos jättäisin hänet niin hän tappaisi itsensä. Olin järkyttynyt, mutta puhuimme asiasta ja hän on nyt lopettanut tämän sanomisen ja väittää, ettei se ollut totta. Mutta en tiedä, hän on dramaattinen ja vakuuttunut siitä, että ilman minua hänellä ei olisi tulevaisuutta eikä syytä elää. Hän on tunteellinen ja järkyttyy helposti, pikkuriidastakin itkee ja ei muka voi syödä tai mennä töihin jos ei olla täydellisen onnellisissa väleissä.

Lue lisää

Tästä unohtui vielä se, että kunnioituksen puutteeseen varmaan sisältyy myös se, että hänellä ei ole omia mielipiteitä vaan minun pitäisi sanella ja päättää kaikki. Vaikea kunnioittaa miestä, joka tossuttaa itse itsensä...

kipinä kirjoitti:

Kysyit, kunnioitanko ja arvostanko häntä. En oikein tiedä. Nään ihmisissä aina ensin ja helpommin huonot puolet. Välillä huomaan kokevani tarvetta todistaa (itselleni? hänelle?) olevani parempi jossain/kaikessa/yleisesti ottaen ihmisenä. En tiedä, onko se oman itsetuntoni pönkittämistä vai mitä. Mies on kertonut millainen oli ennen (minun ikäisenä), juuri sellainen jota en arvosta (ryyppääjä itsetyytyväinen paskiainen, joka luuli itsestään liikoja) ja jotenkin minun on vaikea olla ajattelematta häntä sellaisena ärsyttävänä, vaikkei hän minun kanssani ole käyttäytynyt niin. Jollain tasolla olen tavallaan tyytyväinen, että se ärsyttävä kuspää saa nyt ansionsa mukaaan, kun onkin roolit toisinpäin ja hän rakastunut ja nainen ei olekaan lääpällään.

Uskoisin että arvostan häntä. Arvostan asioita, joita hän tekee minun/meidän vuoksi. Hän muutti elämäntapansa ja tekee asiat niin kuin minä haluan, koska hänelle on suurimmassa osassa asioita tärkeämpää pitää minut tyytyväisenä kuin olla väen vängällä "oikeassa".

Kunnioituksesta en osaa sanoa. Ehkä ajattelen, että ilman minua hän olisi yhä kuspää, koska hänellä ei olisi ollut syytä muuttaa käytöstään jne. Eli tavallaan en anna hänelle kunniaa muuttumisesta tai siitä, että hän on nyt hyvä mies. Hän on myös sanonut, että jos eroaisimme, hän retkahtaisi takaisin ryyppääväksi sossupummiksi, joka vain istuu koneella ja haaskaa elämänsä. Eli tavallaan hän on "hyvä ihminen" vain minun takiani. Kuinka voin kunnioittaa sitä mitä hän nyt on, kun muutos ei tullut hänestä vaan siitä että minä vaadin?

Koen myös vastuuta hänen elämästään hänen ja hänen läheistensä puolesta. Tuntuu, että en hennoisi jättää häntä vaikka haluaisinkin, koska sitten hänen elämänsä menisi ryypätessä ja perhe joutuisi pettymään ja suremaan, kun ensin tein hänestä kunnollisen ja onnellisen ja sitten vielä pahemman kuin ennen. Aiemmin mies maalaili, että jos jättäisin hänet niin hän tappaisi itsensä. Olin järkyttynyt, mutta puhuimme asiasta ja hän on nyt lopettanut tämän sanomisen ja väittää, ettei se ollut totta. Mutta en tiedä, hän on dramaattinen ja vakuuttunut siitä, että ilman minua hänellä ei olisi tulevaisuutta eikä syytä elää. Hän on tunteellinen ja järkyttyy helposti, pikkuriidastakin itkee ja ei muka voi syödä tai mennä töihin jos ei olla täydellisen onnellisissa väleissä.

Lue lisää

Tää teksti oli huolestuttava. Tärkeintä jokaisen ihmisen elämässä on se, että työstää suhdetta itseensä. Oppii rakastamaan ja arvostamaan itseään (enkä puhu nyt narsismista, vaan terveestä rakastamisesta). Se on jokaisen terveen parisuhteen kulmakivi, koska et voi koskaan korjata tuota rikkinäistä ihmistä, et ainakaan täysin ja voin kertoa että se on hitonmoista työtä ja imee sun voimavarat. Mistäkö tiedän?
Kun aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa (n.3vuotta sitten), hän oli myös ollut hieman raukka, jos voisin käyttää tätä sanaa. Ei sosiaalista elämää, ei uskaltanut vaihtaa työpaikkaa vaan tylsistyi samassa paikassa, ei pitkiä parisuhteita jne. Hän suorastaan eli minun kauttani, ja meinasi tukahduttaa minut jatkuvalla yhdessäolon kinuamisella. Halusin miellyttää, ja lopulta se kostautui. Olin ihan lopussa, ja meille tuli kriisi. Kerroin rehellisesti mikä ahdisti, puimme parisuhdettamme ja mietimme mitä voisimme kumpikin parantaa. Kävin itse puhumassa ulkopuoliselle auttajalla suhteen ongelmista, ja sanoin myös poikaystävälleni, että hänenkin täytyy se tehdä, ei niitä omia issueita selvitetä sillä, ettei tehdä niille mitään, vaan täytyy puhua jollekulle (muulle kuin kumppanille! Kumppani ei ole jätesäkki!), prosessoida niitä tunteita vaikka kirjoittamalla, jonkinlaisella liikunnalla, soittamalla ystävälle tms.

Voin sanoa, ettei oltais näin onnellisia tällä hetkellä jos tätä kriisiä ei oltais käyty läpi. Mitä haluan tällä sanoa, meidän JOKAISEN pitää ottaa vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta, ja jos tuntuu että mies elää sinun kauttasi (niin kuin pahasti näyttää), ottaisin ainakin itse etäisyyttä hieman.. tietysti jos asuu yhdessä niin vaikeaa, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää että jokainen löytää omaan elämäänsä niitä intohimoja ja mielenkiinnon kohteita omalla tahollaan, eikä roiku kumppanissa ja tee asioita vain toista miellyttääkseen. Ei tule toimimaan sellainen.

Meriellan kirjoitti:

Tää teksti oli huolestuttava. Tärkeintä jokaisen ihmisen elämässä on se, että työstää suhdetta itseensä. Oppii rakastamaan ja arvostamaan itseään (enkä puhu nyt narsismista, vaan terveestä rakastamisesta). Se on jokaisen terveen parisuhteen kulmakivi, koska et voi koskaan korjata tuota rikkinäistä ihmistä, et ainakaan täysin ja voin kertoa että se on hitonmoista työtä ja imee sun voimavarat. Mistäkö tiedän?
Kun aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa (n.3vuotta sitten), hän oli myös ollut hieman raukka, jos voisin käyttää tätä sanaa. Ei sosiaalista elämää, ei uskaltanut vaihtaa työpaikkaa vaan tylsistyi samassa paikassa, ei pitkiä parisuhteita jne. Hän suorastaan eli minun kauttani, ja meinasi tukahduttaa minut jatkuvalla yhdessäolon kinuamisella. Halusin miellyttää, ja lopulta se kostautui. Olin ihan lopussa, ja meille tuli kriisi. Kerroin rehellisesti mikä ahdisti, puimme parisuhdettamme ja mietimme mitä voisimme kumpikin parantaa. Kävin itse puhumassa ulkopuoliselle auttajalla suhteen ongelmista, ja sanoin myös poikaystävälleni, että hänenkin täytyy se tehdä, ei niitä omia issueita selvitetä sillä, ettei tehdä niille mitään, vaan täytyy puhua jollekulle (muulle kuin kumppanille! Kumppani ei ole jätesäkki!), prosessoida niitä tunteita vaikka kirjoittamalla, jonkinlaisella liikunnalla, soittamalla ystävälle tms.

Voin sanoa, ettei oltais näin onnellisia tällä hetkellä jos tätä kriisiä ei oltais käyty läpi. Mitä haluan tällä sanoa, meidän JOKAISEN pitää ottaa vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta, ja jos tuntuu että mies elää sinun kauttasi (niin kuin pahasti näyttää), ottaisin ainakin itse etäisyyttä hieman.. tietysti jos asuu yhdessä niin vaikeaa, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää että jokainen löytää omaan elämäänsä niitä intohimoja ja mielenkiinnon kohteita omalla tahollaan, eikä roiku kumppanissa ja tee asioita vain toista miellyttääkseen. Ei tule toimimaan sellainen.

Lue lisää

Tällä hetkellä olen työni takia paljon matkoilla pitkiäkin pätkiä, joten etäisyyttä tässä onneksi tulee. Joutuu hänkin sitten etsimään omaa sisältöä elämäänsä ja muitakin ihmisiä ympärilleen.

kipinä kirjoitti:

Minulla on pyörinyt paljon mielessä ajatus, johon joskus törmäsin juuri tähän liittyen. Se meni jotenkin näin:

Rakkausavioliitto on kuin laittaisi kiehuavan vesikattilan kylmälle levylle (aluksi kuuma, mutta jäähtyy ajan myötä).
Järkiavioliitto (järjestetty) on kuin laittaisi kylmän vesikattilan kuumalle levylle (aluksi kylmä, mutta lämpenee ajan myötä).

Lue lisää

Aluksi kylmä suhde jää kylmäksi.

Joskus rakkautta on vaikea tunnistaa, ennen kuin sen on menettänyt.

Tuo saattaa olla vaikea ymmärtää, sillä suomenkielessä ei ole ilmaisuvoimaa, kun on vain tuo yksi sana, jolla ei voi kuvata erilaisia vivahteita. Yllä ei tarkoiteta rakastumista ja sen huumaa, siis sitä mikä on pitkälti hormonaalinen ja "kemiallinen" tunne ja on kestoltaan rajoitettu. Sillä tarkoitetaan eräänlaista henkistä yhteenkuuluvuutta.

No minä puolestani olen valinnut a:n. Siis, valitsin miehen, jonka poliittiset näkemykset ovat ristiriidassa omiini, joka ei haaveillut vielä parisuhteesta, joka ei alkuun ollut edes hyvä sängyssä, ei aikonut seurustella, ei haaveile samoista asioista kuin minä... Mutta johon palavasti ihastuin. En olisi voinut muuta. Jos en olisi kokeillut alkaa suhteeseen tämän miehen kanssa, se olisi jäänyt mietityttämään, ja olisi mennyt taas vuosia, ennenkuin olisin tavannut jonkun toisen yhtä sykähdyttävän. Parisuhdetta oli riski, joka tällä kertaa kannatti.

Mutta sinä teet omat päätöksesi. Haluan vaan muistuttaa, että miehesi kyllä tulisi pärjäämään, jos suhteenne päättyisi. Kuulostaa, että hän osaa rakastua, joten eiköhän hän löytäisi jonkun ajan päästä uutta elämäänsä. Muutama vuosi elämästähän siihen helposti aina vierähtää, kun yhdestä rakastumisestaan toipuu, mutta uskon teidän molempien toipuvan. Erotessa jokainen mies on sanonut, etten voi koskaan tavata ketään joka rakastaisi minua yhtä paljon kuin hän - mutta menee muutama vuosi ja huomaan olevani yhtä kyllästetty toisen miehen rakkaudella...

Jos taas sinulla on syysi jatkaa suhdettasi, niin sitten jatkat. Käytännönsyihin perustuvia suhteitakin on yksi maailman sivu - muille ihmisillehän se ei näy. Jospa se mitä elämääsi eniten tarvitset on turvallisuus, ja sitähän tuo suhde varmasti antaa:)

Kattiina kirjoitti:

No minä puolestani olen valinnut a:n. Siis, valitsin miehen, jonka poliittiset näkemykset ovat ristiriidassa omiini, joka ei haaveillut vielä parisuhteesta, joka ei alkuun ollut edes hyvä sängyssä, ei aikonut seurustella, ei haaveile samoista asioista kuin minä... Mutta johon palavasti ihastuin. En olisi voinut muuta. Jos en olisi kokeillut alkaa suhteeseen tämän miehen kanssa, se olisi jäänyt mietityttämään, ja olisi mennyt taas vuosia, ennenkuin olisin tavannut jonkun toisen yhtä sykähdyttävän. Parisuhdetta oli riski, joka tällä kertaa kannatti.

Mutta sinä teet omat päätöksesi. Haluan vaan muistuttaa, että miehesi kyllä tulisi pärjäämään, jos suhteenne päättyisi. Kuulostaa, että hän osaa rakastua, joten eiköhän hän löytäisi jonkun ajan päästä uutta elämäänsä. Muutama vuosi elämästähän siihen helposti aina vierähtää, kun yhdestä rakastumisestaan toipuu, mutta uskon teidän molempien toipuvan. Erotessa jokainen mies on sanonut, etten voi koskaan tavata ketään joka rakastaisi minua yhtä paljon kuin hän - mutta menee muutama vuosi ja huomaan olevani yhtä kyllästetty toisen miehen rakkaudella...

Jos taas sinulla on syysi jatkaa suhdettasi, niin sitten jatkat. Käytännönsyihin perustuvia suhteitakin on yksi maailman sivu - muille ihmisillehän se ei näy. Jospa se mitä elämääsi eniten tarvitset on turvallisuus, ja sitähän tuo suhde varmasti antaa:)

Lue lisää

Ei ehkä niinkään turvallisuus, en tuntenut oloani mitenkään turvattomaksi yksin ollessani enkä tuntisi, vaikka yksin jäisinkin. Olen itsenäinen nainen ja minua melkein ärsyttää, että joihinkin asioihin elämässäni tarvitsen/haluaisin miehen rinnalleni. Esimerkiksi olen varma, että pärjäisin yksinhuoltajana, mutta olisihan se helpompaa, jos ei tarvisi tehdä kaikkea yksin. Matkustelu, opiskelu, työ... Periaatteessa koko elämä "hoituisi" yksin. Mutta haluaisin jakaa sen jonkun kanssa. Sellaisen kanssa, joka tekisi siitä paremman.

A tekisi siitä paremman ainakin hetkeksi, mutta rakkauden hiipuessa voisikin alkaa huonontaa.
B taas ei välttämättä tuo siihen huomattavaa nostetta, mutta ei pahennakaan ja varmasti parantaa tasaisesti, mutta vaivihkaisemmin. Niin että sen huomaisi vain jos se puuttuisi.

Olen kärsimätön, haluan kaiken heti, nyt tai pian. Haluan olla nuori äiti, haluan edetä nopeasti työelämässä, haluan ehtiä matkustella ja asua välillä ulkomailla sekä perheen kanssa että lasten muutettua omilleen. En haluaisi tuhlata vuosia elämästäni odottaen ja etsien oikeaa miestä, kokeillen vääriä miehiä. Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla :D Kaippa sitten elän elämääni tämä mies rinnalla ja katson mitä teen sitten, jos tuleekin parempi tarjous kohdalle. Toivottavasti ehtii tulla ennen lapsia, jos on tullakseen.

Sanoit, että jokaisen rakkauden perään on löytynyt uusi yhtä suuri rakkaus. Minusta tämä ei ole kovin positiivinen kuva. Valitset siis joka kerta a:n. Suhde ei kuitenkaan kestä (syitä en voi kuin arvailla, mutta ilmeisesti rakkaus ei riittänyt korvaamaan puutteita tai ehkä se loppui?), mutta onneksi jostain löytyy parin vuoden yksin olon jälkeen taas uusi a. Ja uusi. Ja uusi. Monesko a on se, josta onnistuu koulimaan c:n?

kipinä kirjoitti:

Ei ehkä niinkään turvallisuus, en tuntenut oloani mitenkään turvattomaksi yksin ollessani enkä tuntisi, vaikka yksin jäisinkin. Olen itsenäinen nainen ja minua melkein ärsyttää, että joihinkin asioihin elämässäni tarvitsen/haluaisin miehen rinnalleni. Esimerkiksi olen varma, että pärjäisin yksinhuoltajana, mutta olisihan se helpompaa, jos ei tarvisi tehdä kaikkea yksin. Matkustelu, opiskelu, työ... Periaatteessa koko elämä "hoituisi" yksin. Mutta haluaisin jakaa sen jonkun kanssa. Sellaisen kanssa, joka tekisi siitä paremman.

A tekisi siitä paremman ainakin hetkeksi, mutta rakkauden hiipuessa voisikin alkaa huonontaa.
B taas ei välttämättä tuo siihen huomattavaa nostetta, mutta ei pahennakaan ja varmasti parantaa tasaisesti, mutta vaivihkaisemmin. Niin että sen huomaisi vain jos se puuttuisi.

Olen kärsimätön, haluan kaiken heti, nyt tai pian. Haluan olla nuori äiti, haluan edetä nopeasti työelämässä, haluan ehtiä matkustella ja asua välillä ulkomailla sekä perheen kanssa että lasten muutettua omilleen. En haluaisi tuhlata vuosia elämästäni odottaen ja etsien oikeaa miestä, kokeillen vääriä miehiä. Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla :D Kaippa sitten elän elämääni tämä mies rinnalla ja katson mitä teen sitten, jos tuleekin parempi tarjous kohdalle. Toivottavasti ehtii tulla ennen lapsia, jos on tullakseen.

Sanoit, että jokaisen rakkauden perään on löytynyt uusi yhtä suuri rakkaus. Minusta tämä ei ole kovin positiivinen kuva. Valitset siis joka kerta a:n. Suhde ei kuitenkaan kestä (syitä en voi kuin arvailla, mutta ilmeisesti rakkaus ei riittänyt korvaamaan puutteita tai ehkä se loppui?), mutta onneksi jostain löytyy parin vuoden yksin olon jälkeen taas uusi a. Ja uusi. Ja uusi. Monesko a on se, josta onnistuu koulimaan c:n?

Lue lisää

Jos olet oikeasti itsenäinen nainen kuten yllä väität, niin miksi ihmeessä olet noinkin epätyydyttävässä suhteessa?

Jos aikuisten oikeasti osaisit olla yksin ja olisit sinut mahdollisen sinkkuuden kanssa, niin ensinnäkin et olisi ajautunut tuollaiseen parisuhteeseen, ja toiseksi et avautuisi täällä ongelmistasi.

Pakko myöntää, itse olen sen verran itsenäinen nainen että jos olisin suhteessa miehen kanssa joka palvoisi minua ja antaisi kaiken päätösvallan minulle, olisi siis mies ilman omaa tahtoa. Niin ärsyyntyisin todennäköisesti mieheen niin pahasti että lähtisin suhteesta. Suhteessa pitää olla joku tasa-arvo ja molemmilla sananvalta, sopivasti vastusta sekä miehen että naisen suunnalta.

Tossuko kirjoitti:

Jos olet oikeasti itsenäinen nainen kuten yllä väität, niin miksi ihmeessä olet noinkin epätyydyttävässä suhteessa?

Jos aikuisten oikeasti osaisit olla yksin ja olisit sinut mahdollisen sinkkuuden kanssa, niin ensinnäkin et olisi ajautunut tuollaiseen parisuhteeseen, ja toiseksi et avautuisi täällä ongelmistasi.

Pakko myöntää, itse olen sen verran itsenäinen nainen että jos olisin suhteessa miehen kanssa joka palvoisi minua ja antaisi kaiken päätösvallan minulle, olisi siis mies ilman omaa tahtoa. Niin ärsyyntyisin todennäköisesti mieheen niin pahasti että lähtisin suhteesta. Suhteessa pitää olla joku tasa-arvo ja molemmilla sananvalta, sopivasti vastusta sekä miehen että naisen suunnalta.

Lue lisää

Ömmm "aikuisten oikeasti" osasin olla yksin tähänkin asti koko ikäni ja olemme tälläkin hetkellä etäsuhteessa, kuten suurimman osan seurustelusta olemme olleet. Osaan olla yksin, mutta en halua, jos voin valita.

Suhde ei ole epätyydyttävä. Siinä on puutteita, mutta myös paljon hyvää. Olen molemmat täällä listannut. Topicin ydinkysymys onkin, onko tämä yksi puute niin suuri, että kannattaisi lähteä etsimään uutta, jolla on taas eri puutteet? Varmaan selventää, jos luet sen, missä listasin miestyypit a, b ja c.

Ja joo, kyllä se on ärsyttävää, että hän "antaa" minun päättää kaiken. Mutta kuten olen kertonut, olen sellainen, että tavallaan haluankin päättää itse kaiken - paitsi joskus. Menee varmaan aikaa, ennen kuin mies oppii, mihin asioihin minulla on vahva mielipide ja mitkä hän saa hoitaa miten parhaaksi näkee. Ja minun pitäisi oppia, että jos annan hänen päättää, niin päätös voi olla eri mitä itse ajattelin enkä voi hänelle siitä suuttua.

Tossuko kirjoitti:

Jos olet oikeasti itsenäinen nainen kuten yllä väität, niin miksi ihmeessä olet noinkin epätyydyttävässä suhteessa?

Jos aikuisten oikeasti osaisit olla yksin ja olisit sinut mahdollisen sinkkuuden kanssa, niin ensinnäkin et olisi ajautunut tuollaiseen parisuhteeseen, ja toiseksi et avautuisi täällä ongelmistasi.

Pakko myöntää, itse olen sen verran itsenäinen nainen että jos olisin suhteessa miehen kanssa joka palvoisi minua ja antaisi kaiken päätösvallan minulle, olisi siis mies ilman omaa tahtoa. Niin ärsyyntyisin todennäköisesti mieheen niin pahasti että lähtisin suhteesta. Suhteessa pitää olla joku tasa-arvo ja molemmilla sananvalta, sopivasti vastusta sekä miehen että naisen suunnalta.

Lue lisää

Miten se sinun itsenäisyyttäsi estää, jos mies antaisi sinun päättää kaiken? Siinähän saa täyden vapauden päättää kaikesta. Tietysti päätettävää on sitten enemmän, sekä omat että yhteiset asiat.
Mutta eikö kontrollifriikki päätökset puolestasi tekevä mies olisi itsenäiselle naiselle pahin vaihtoehto?

kipinä kirjoitti:

Ei ehkä niinkään turvallisuus, en tuntenut oloani mitenkään turvattomaksi yksin ollessani enkä tuntisi, vaikka yksin jäisinkin. Olen itsenäinen nainen ja minua melkein ärsyttää, että joihinkin asioihin elämässäni tarvitsen/haluaisin miehen rinnalleni. Esimerkiksi olen varma, että pärjäisin yksinhuoltajana, mutta olisihan se helpompaa, jos ei tarvisi tehdä kaikkea yksin. Matkustelu, opiskelu, työ... Periaatteessa koko elämä "hoituisi" yksin. Mutta haluaisin jakaa sen jonkun kanssa. Sellaisen kanssa, joka tekisi siitä paremman.

A tekisi siitä paremman ainakin hetkeksi, mutta rakkauden hiipuessa voisikin alkaa huonontaa.
B taas ei välttämättä tuo siihen huomattavaa nostetta, mutta ei pahennakaan ja varmasti parantaa tasaisesti, mutta vaivihkaisemmin. Niin että sen huomaisi vain jos se puuttuisi.

Olen kärsimätön, haluan kaiken heti, nyt tai pian. Haluan olla nuori äiti, haluan edetä nopeasti työelämässä, haluan ehtiä matkustella ja asua välillä ulkomailla sekä perheen kanssa että lasten muutettua omilleen. En haluaisi tuhlata vuosia elämästäni odottaen ja etsien oikeaa miestä, kokeillen vääriä miehiä. Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla :D Kaippa sitten elän elämääni tämä mies rinnalla ja katson mitä teen sitten, jos tuleekin parempi tarjous kohdalle. Toivottavasti ehtii tulla ennen lapsia, jos on tullakseen.

Sanoit, että jokaisen rakkauden perään on löytynyt uusi yhtä suuri rakkaus. Minusta tämä ei ole kovin positiivinen kuva. Valitset siis joka kerta a:n. Suhde ei kuitenkaan kestä (syitä en voi kuin arvailla, mutta ilmeisesti rakkaus ei riittänyt korvaamaan puutteita tai ehkä se loppui?), mutta onneksi jostain löytyy parin vuoden yksin olon jälkeen taas uusi a. Ja uusi. Ja uusi. Monesko a on se, josta onnistuu koulimaan c:n?

Lue lisää

No, luultavasti olen vaan eri vaiheessa elämänkaarta. Minulla lapset on jo tehtynä ja pitkä avioliitto samaten. Haen ehkä eri tyyppistä suhdetta - en miestä, jonka kanssa rakentaa perhe ja tehdä lapsia, vaan miestä, joka saa minut eloon. Minusta nykyinen suhteesi voisi toimia ihan hyvin perheenä - oma avioliittonikin oli aikoinaan miehen kanssa, jonka kanssa hommat toimi, oli helppo rakentaa yhteistä elämää ja kumppanuutta. En muista, pyörivätkö omat sukkanikaan silloin, en muista hullaantumista ja alkuhuumaa - mutta rakastin.

Luulen tavanneeni niitä c-miehiäkin. Nykyisenikin voisi olla, jos elämänhaaveemme ja tulevaisuuden toiveemme osuisivat paremmin kohdilleen. Nykyisellään elämme päivän kerrallaan toisistamme iloiten, mutta tulevaisuus on avoin.

kipinä kirjoitti:

Miten se sinun itsenäisyyttäsi estää, jos mies antaisi sinun päättää kaiken? Siinähän saa täyden vapauden päättää kaikesta. Tietysti päätettävää on sitten enemmän, sekä omat että yhteiset asiat.
Mutta eikö kontrollifriikki päätökset puolestasi tekevä mies olisi itsenäiselle naiselle pahin vaihtoehto?

Lue lisää

Olet juuri tyypillinen päällepäsmäri nainen. En usko että sulta edes onnistuisi suhde sellaisen miehen kanssa jolla olisi omat mielipiteet ja joka laittaisi asioissa vastaan? Ei onnistuisi koska et olisi suhteen pomo.

Olen tapaillut tämmöisiä kiltempiä miehiä jotka on ennen seurustellut päällepäsmäri naisten kanssa. Ja niistä miehistä todellakin on huomannut sen ettei ne ole tottunut tekemään päätöksiä suhteessa ja saanut tuoda omaa ääntä esille. Hermohan siinä menee enkä jaksa alkaa kouluttaa aikuista miestä. Kouluttamaan sillä lailla että hei haloo, tässä suhteessa on kaksi ihmistä, sano sinä puolet ja minä sanon puolet.

On mullaki helvetin rankka lapsuus. Nuorisokotitausta ja lapsuudessa mutsin piti muuttaa meidän kanssa eri kaupunkiin renttu faijan velkojien takia.

Mutta mä en yritä peittää omaa epävarmuuttani ja haavoittuvuuttani päällepäsmärin alle. Ja sen sanon etten minäkään ole täydellinen.

Musta tuntuu että tuollainen kiltti mies on se helpoin ratkaisu. Mies joka palvoo minua ja antaa minun päättää kaiken, niin eihän sellainen pysty satuttaa ja jättää minua? Eihän?

Tossuko kirjoitti:

Olet juuri tyypillinen päällepäsmäri nainen. En usko että sulta edes onnistuisi suhde sellaisen miehen kanssa jolla olisi omat mielipiteet ja joka laittaisi asioissa vastaan? Ei onnistuisi koska et olisi suhteen pomo.

Olen tapaillut tämmöisiä kiltempiä miehiä jotka on ennen seurustellut päällepäsmäri naisten kanssa. Ja niistä miehistä todellakin on huomannut sen ettei ne ole tottunut tekemään päätöksiä suhteessa ja saanut tuoda omaa ääntä esille. Hermohan siinä menee enkä jaksa alkaa kouluttaa aikuista miestä. Kouluttamaan sillä lailla että hei haloo, tässä suhteessa on kaksi ihmistä, sano sinä puolet ja minä sanon puolet.

On mullaki helvetin rankka lapsuus. Nuorisokotitausta ja lapsuudessa mutsin piti muuttaa meidän kanssa eri kaupunkiin renttu faijan velkojien takia.

Mutta mä en yritä peittää omaa epävarmuuttani ja haavoittuvuuttani päällepäsmärin alle. Ja sen sanon etten minäkään ole täydellinen.

Musta tuntuu että tuollainen kiltti mies on se helpoin ratkaisu. Mies joka palvoo minua ja antaa minun päättää kaiken, niin eihän sellainen pysty satuttaa ja jättää minua? Eihän?

Lue lisää

Kiitos analyysistäsi. En ole varma, mikä sen pointti oli, ilmeisesti kuitenkin mielestäsi sovimme miehen kanssa yhteen. Kiva kuulla.

Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti pääset yli rankasta lapsuudestasi! :)

Kattiina kirjoitti:

No, luultavasti olen vaan eri vaiheessa elämänkaarta. Minulla lapset on jo tehtynä ja pitkä avioliitto samaten. Haen ehkä eri tyyppistä suhdetta - en miestä, jonka kanssa rakentaa perhe ja tehdä lapsia, vaan miestä, joka saa minut eloon. Minusta nykyinen suhteesi voisi toimia ihan hyvin perheenä - oma avioliittonikin oli aikoinaan miehen kanssa, jonka kanssa hommat toimi, oli helppo rakentaa yhteistä elämää ja kumppanuutta. En muista, pyörivätkö omat sukkanikaan silloin, en muista hullaantumista ja alkuhuumaa - mutta rakastin.

Luulen tavanneeni niitä c-miehiäkin. Nykyisenikin voisi olla, jos elämänhaaveemme ja tulevaisuuden toiveemme osuisivat paremmin kohdilleen. Nykyisellään elämme päivän kerrallaan toisistamme iloiten, mutta tulevaisuus on avoin.

Lue lisää

Kiitos, tästä viestistä oli hyötyä, positiivinen tunnelma :) Kiva, ettei tämä keskustelu ole mennyt sellaiseksi, mitä yleensä palstailla näkee: nimettömänä huudellaan mitä sattuu purkaen omia agressioita ja alkuperäistä aihetta ei kukaan muistakaan.

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille, minusta tuntuu että olen ratkaisuni löytänyt meidän yhteisten pohdintojen ja mielipiteiden avulla.
Tämä mies on kaikki mitä tarvitsen ja uskon eläväni onnellisen elämän hänen kanssaan. Jos herra unelma-c päättää karauttaa paikalle valkoisella ratsullaan, se on sen ajan mietintä sitten. En kuitenkaan laita elämääni pauselle ja jää odottelemaan.

Tämä mies ei ole nuorempien perässä, eksät samanikäisiä. Eikä todellakaan ole minua vaihtamassa, on niin rakastunut ja riippuvainen ja olisi ollut valmis menemään kihloihin jo kuukausia sitten. Hän haluaa perustaa perheen kanssani ja unelmoi kuinka yhdessä matkustelemme eläkkeellä jne... Hän on itse sitonut itsensä tähän suhteeseen ja sulkenut kaikki pakotiet. Jos aikoisi vaihtaa myöhemmin, ei puhuisi miten nyt puhuu vaan haluaisi pitää tulevaisuuden suunnitelmat auki.

kipinä kirjoitti:

Tämä mies ei ole nuorempien perässä, eksät samanikäisiä. Eikä todellakaan ole minua vaihtamassa, on niin rakastunut ja riippuvainen ja olisi ollut valmis menemään kihloihin jo kuukausia sitten. Hän haluaa perustaa perheen kanssani ja unelmoi kuinka yhdessä matkustelemme eläkkeellä jne... Hän on itse sitonut itsensä tähän suhteeseen ja sulkenut kaikki pakotiet. Jos aikoisi vaihtaa myöhemmin, ei puhuisi miten nyt puhuu vaan haluaisi pitää tulevaisuuden suunnitelmat auki.

Lue lisää

Hei!

Viestiketjua luettuani tietyt asiat jäivät mieleeni. Olet ollut kauan yksin, edelliset ihastuksesi eivät ole antaneet vastakaikua, huono fiilis isäsuhteesta. Hienoa että myönnät rehellisesti kaikki nuo asiat, mutta ehkä sun kannattaa tosiaan miettiä että pakenetko hylkäämisen pelkoasi tähän suhteeseen.

Pidätkö miestä itsestäänselvyytenä kaiken tuon rakkauden määrän ja palvonnan takia?

Viestiketjussa mietit että jos löydätkin uuden miehen, enemmän tunteita herättävän ja viehättävämmän. Mitäs jos mies löytääkin jossain vaiheessa uuden naisen, naisen joka rakastaa häntä aidosti? Silloin sinä tyttö kulta putoat korkealta ja kovaa.

Minun mielestäni miehen tunnemaailmassa on jotain pahasti vialla, koska hän ripustautuu sinuun vaikka tietää sinun tunteidesi vähyyden.
Jotain traumoja hänenkin elämässään on varmasti ollut?

mummeli.. kirjoitti:

Hei!

Viestiketjua luettuani tietyt asiat jäivät mieleeni. Olet ollut kauan yksin, edelliset ihastuksesi eivät ole antaneet vastakaikua, huono fiilis isäsuhteesta. Hienoa että myönnät rehellisesti kaikki nuo asiat, mutta ehkä sun kannattaa tosiaan miettiä että pakenetko hylkäämisen pelkoasi tähän suhteeseen.

Pidätkö miestä itsestäänselvyytenä kaiken tuon rakkauden määrän ja palvonnan takia?

Viestiketjussa mietit että jos löydätkin uuden miehen, enemmän tunteita herättävän ja viehättävämmän. Mitäs jos mies löytääkin jossain vaiheessa uuden naisen, naisen joka rakastaa häntä aidosti? Silloin sinä tyttö kulta putoat korkealta ja kovaa.

Minun mielestäni miehen tunnemaailmassa on jotain pahasti vialla, koska hän ripustautuu sinuun vaikka tietää sinun tunteidesi vähyyden.
Jotain traumoja hänenkin elämässään on varmasti ollut?

Lue lisää

Lisäänpä tähän perään vielä omat puumerkkini.

Luettelit Kipinä tuolla aiemmin asioita, joita elämältäsi haluat. Niitä oli muitakin kuin perhe, ja jokainen niistä vaatii työtä, eivät ne itsestään tipu.

Ehdottaisin, että ottaisit nyt agendallesi jonkun ihan toisen unelmasi. Entäpä se ulkomailla asuminen? Ehkä saisit sen sopimaan elämäntilanteeseesi nyt?

En nimittäin tahdo neuvoa ketään elämään intohimottomasti...

kipinä kirjoitti:

Tämä mies ei ole nuorempien perässä, eksät samanikäisiä. Eikä todellakaan ole minua vaihtamassa, on niin rakastunut ja riippuvainen ja olisi ollut valmis menemään kihloihin jo kuukausia sitten. Hän haluaa perustaa perheen kanssani ja unelmoi kuinka yhdessä matkustelemme eläkkeellä jne... Hän on itse sitonut itsensä tähän suhteeseen ja sulkenut kaikki pakotiet. Jos aikoisi vaihtaa myöhemmin, ei puhuisi miten nyt puhuu vaan haluaisi pitää tulevaisuuden suunnitelmat auki.

Lue lisää

"Jos aikoisi vaihtaa myöhemmin, ei puhuisi miten nyt puhuu vaan haluaisi pitää tulevaisuuden suunnitelmat auki."

Minulle on viiden miehen kohdalla käynyt niin, että mies on puhunut ja käyttäytynyt, kuten sinun miehesi, ja niin vain yhdessä hetkessä puheet ja lupaukset on romutettu.. puun takaa.. salamana kirkkaalta taivaalta.. kun vähiten odottaa..

"Olen kärsimätön, haluan kaiken heti, nyt tai pian. Haluan olla nuori äiti.. Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla"

Lapset eivät ole mitään hankintoja kuten talo tai auto. Lasten hyvinvointiin ja tasapainoiseen kasvuun vaikuttaa heidän vanhempiensa suhde ja rakkaudelliset välit. Luonto voi hoitaa asian niinkin, että lapsia ei tule, silloin kun sinä haluat, jos ollenkaan.

" Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla.. Kaippa sitten elän elämääni tämä mies rinnalla ja katson mitä teen sitten, jos tuleekin parempi tarjous kohdalle."

Mies on sinulle siis väline, jolla voisit saavuttaa tavoitteesi, mutta vain siihen asti, kun parempi väline vie hänen paikkansa. Todella narsistinen ajatusmaailma..

Taidat olla 19v.. enimmillään 20v. Elämä tulee vielä opettamaan, että kaikki ei ole siltä miltä se näyttää, eikä kaikki mene omien halujen mukaan..

mummeli.. kirjoitti:

Hei!

Viestiketjua luettuani tietyt asiat jäivät mieleeni. Olet ollut kauan yksin, edelliset ihastuksesi eivät ole antaneet vastakaikua, huono fiilis isäsuhteesta. Hienoa että myönnät rehellisesti kaikki nuo asiat, mutta ehkä sun kannattaa tosiaan miettiä että pakenetko hylkäämisen pelkoasi tähän suhteeseen.

Pidätkö miestä itsestäänselvyytenä kaiken tuon rakkauden määrän ja palvonnan takia?

Viestiketjussa mietit että jos löydätkin uuden miehen, enemmän tunteita herättävän ja viehättävämmän. Mitäs jos mies löytääkin jossain vaiheessa uuden naisen, naisen joka rakastaa häntä aidosti? Silloin sinä tyttö kulta putoat korkealta ja kovaa.

Minun mielestäni miehen tunnemaailmassa on jotain pahasti vialla, koska hän ripustautuu sinuun vaikka tietää sinun tunteidesi vähyyden.
Jotain traumoja hänenkin elämässään on varmasti ollut?

Lue lisää

Hylkäämisen pelosta en tiedä, en ainakaan tunnista sitä itsessäni. (isäsuhteesta ei siis jäänyt huonoa fiilistä, me äidin kanssa hylkäsimme hänet, muutimme uuteen kaupunkiin emmekä taakse katsoneet. pahoittelen jos sait jotenkin kuvan että sitä surisin)

Kyllä, taidan pitää miestä itsestäänselvyytenä.

Minun on vaikea kuvitella, että hänellä olisi silmät tarpeeksi auki huomatakseen muita naisia (uutta naista joka rakastaisi häntä). Ehkä joskus parin vuoden päästä, kun on alkuhuumastaan päässyt. Ainakaan ei sitten minulle tunnu menetys niin pahalta, jos en koskaan ole kovin syvästi rakastanutkaan.

Miehen tunnemaailmasta en osaa sanoa kuin sen, että hän rakastaa minua todella paljon.

puheet vain puheita kirjoitti:

"Jos aikoisi vaihtaa myöhemmin, ei puhuisi miten nyt puhuu vaan haluaisi pitää tulevaisuuden suunnitelmat auki."

Minulle on viiden miehen kohdalla käynyt niin, että mies on puhunut ja käyttäytynyt, kuten sinun miehesi, ja niin vain yhdessä hetkessä puheet ja lupaukset on romutettu.. puun takaa.. salamana kirkkaalta taivaalta.. kun vähiten odottaa..

"Olen kärsimätön, haluan kaiken heti, nyt tai pian. Haluan olla nuori äiti.. Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla"

Lapset eivät ole mitään hankintoja kuten talo tai auto. Lasten hyvinvointiin ja tasapainoiseen kasvuun vaikuttaa heidän vanhempiensa suhde ja rakkaudelliset välit. Luonto voi hoitaa asian niinkin, että lapsia ei tule, silloin kun sinä haluat, jos ollenkaan.

" Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla.. Kaippa sitten elän elämääni tämä mies rinnalla ja katson mitä teen sitten, jos tuleekin parempi tarjous kohdalle."

Mies on sinulle siis väline, jolla voisit saavuttaa tavoitteesi, mutta vain siihen asti, kun parempi väline vie hänen paikkansa. Todella narsistinen ajatusmaailma..

Taidat olla 19v.. enimmillään 20v. Elämä tulee vielä opettamaan, että kaikki ei ole siltä miltä se näyttää, eikä kaikki mene omien halujen mukaan..

Lue lisää

Eli mielestäsi pitäisi olla yksin tekemättä mitään unelmien eteen ja vain odottaa, että asiat loksahtaa itsestään kohdilleen? Mitään ei kannata haluta/yrittää, koska mikään ei ole varmaa? Jossittelemaanko ja voivottelemaanko tässä pitäisi käpertyä?

Kyllä todellakin tiedän, ettei kaikki mene miten haluan ja tiedän, että asiat saa kuulostamaan pahalta, kun irrottaa yksittäisiä lauseita kontekstista ja listaa ne peräkkäin.

Jos tulit tänne vain tuomitsemaan minua pitkän elämänkokemuksen suomalla "oikeudella" ilman konkreettisia neuvoja, en tarvitse mielipiteitäsi.

puheet vain puheita kirjoitti:

"Jos aikoisi vaihtaa myöhemmin, ei puhuisi miten nyt puhuu vaan haluaisi pitää tulevaisuuden suunnitelmat auki."

Minulle on viiden miehen kohdalla käynyt niin, että mies on puhunut ja käyttäytynyt, kuten sinun miehesi, ja niin vain yhdessä hetkessä puheet ja lupaukset on romutettu.. puun takaa.. salamana kirkkaalta taivaalta.. kun vähiten odottaa..

"Olen kärsimätön, haluan kaiken heti, nyt tai pian. Haluan olla nuori äiti.. Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla"

Lapset eivät ole mitään hankintoja kuten talo tai auto. Lasten hyvinvointiin ja tasapainoiseen kasvuun vaikuttaa heidän vanhempiensa suhde ja rakkaudelliset välit. Luonto voi hoitaa asian niinkin, että lapsia ei tule, silloin kun sinä haluat, jos ollenkaan.

" Haluan aloittaa perheen heti kun minulle sopii ja tarpeeksi hyvän miehen on oltava silloin paikalla.. Kaippa sitten elän elämääni tämä mies rinnalla ja katson mitä teen sitten, jos tuleekin parempi tarjous kohdalle."

Mies on sinulle siis väline, jolla voisit saavuttaa tavoitteesi, mutta vain siihen asti, kun parempi väline vie hänen paikkansa. Todella narsistinen ajatusmaailma..

Taidat olla 19v.. enimmillään 20v. Elämä tulee vielä opettamaan, että kaikki ei ole siltä miltä se näyttää, eikä kaikki mene omien halujen mukaan..

Lue lisää

Jos sinut on viisi muka niin rakastunutta miestä jättänyt paremman löytyessä, olet itse tainnut olla väline heille. Muutenkin kuulostaa siltä, että sinulle on tuttua se, ettei asiat mene niinkuin itse haluaisi. Voimia ja jaksamista, toivottavasti tulevaisuudessa saat mitä haluat. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla tietoisesti pyrkiä niitä kohti ;)

Olihan se tietty selvää, että jos tälläisellä palstalla rehellisesti myöntää itsestään vähemmän positiivisia piirteitä, ennemmin tai myöhemmin katkerat kaikkitietävät kukkahattutädit tulee tuomitsemaan ja analysoimaan isäsuhteita.

kipinä kirjoitti:

Eli mielestäsi pitäisi olla yksin tekemättä mitään unelmien eteen ja vain odottaa, että asiat loksahtaa itsestään kohdilleen? Mitään ei kannata haluta/yrittää, koska mikään ei ole varmaa? Jossittelemaanko ja voivottelemaanko tässä pitäisi käpertyä?

Kyllä todellakin tiedän, ettei kaikki mene miten haluan ja tiedän, että asiat saa kuulostamaan pahalta, kun irrottaa yksittäisiä lauseita kontekstista ja listaa ne peräkkäin.

Jos tulit tänne vain tuomitsemaan minua pitkän elämänkokemuksen suomalla "oikeudella" ilman konkreettisia neuvoja, en tarvitse mielipiteitäsi.

Lue lisää

Asiasi kuulostavat juuri siltä, miten ne olet kirjoittanut. Irrallisina lauseina ne eivät muutu miksikään, vaan pysyvät samana.
Tuntuuko sinusta pahalta lukea omaa tekstiäsi? Ehkä silloin olisikin syytä herätä miettimään omaa ajatteluaan..

Kirjoitukseni ovat vain mielipiteitä ja toteamuksia, minä en ole jakelemassa neuvoja. Jokainen tekee omassa elämässään omat valintansa, mutta elämänkokemusten jakaminen ja avoin keskustelu auttaa laajentamaan ajatusmaailmaa.

kipinä kirjoitti:

Jos sinut on viisi muka niin rakastunutta miestä jättänyt paremman löytyessä, olet itse tainnut olla väline heille. Muutenkin kuulostaa siltä, että sinulle on tuttua se, ettei asiat mene niinkuin itse haluaisi. Voimia ja jaksamista, toivottavasti tulevaisuudessa saat mitä haluat. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla tietoisesti pyrkiä niitä kohti ;)

Olihan se tietty selvää, että jos tälläisellä palstalla rehellisesti myöntää itsestään vähemmän positiivisia piirteitä, ennemmin tai myöhemmin katkerat kaikkitietävät kukkahattutädit tulee tuomitsemaan ja analysoimaan isäsuhteita.

Lue lisää

Kun tekee keskustelun avauksen, vastukset tulevat olemaan myös sellaisia, jotka eivät aloittajaa miellytä. Tämä on vapaa kirjoituskanava niin kauan, kuin pysytään täällä laadittujen sääntöjen puitteissa.

Kiitos toivotuksista :) Minulle ei ole niinkään väliä, että elämä menisi toiveitteni mukaan, otan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, hymyssä suin :) En ole maailman napa, ympäröivä maailma myös lisää maustetta tähän soppaan.

Tuomitseminen ja analysoiminen juuri kukkahattutädeiltä kuuluu s24:n keskusteluihin. Ettet nyt vain itsekin "sortunut" siihen, mistä muita moitit ;)

"Jos sinut on viisi muka niin rakastunutta miestä jättänyt paremman löytyessä, olet itse tainnut olla väline heille. Muutenkin kuulostaa siltä, että sinulle on tuttua se, ettei asiat mene niinkuin itse haluaisi. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla tietoisesti pyrkiä niitä kohti"

kipinä kirjoitti:

Jos sinut on viisi muka niin rakastunutta miestä jättänyt paremman löytyessä, olet itse tainnut olla väline heille. Muutenkin kuulostaa siltä, että sinulle on tuttua se, ettei asiat mene niinkuin itse haluaisi. Voimia ja jaksamista, toivottavasti tulevaisuudessa saat mitä haluat. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla tietoisesti pyrkiä niitä kohti ;)

Olihan se tietty selvää, että jos tälläisellä palstalla rehellisesti myöntää itsestään vähemmän positiivisia piirteitä, ennemmin tai myöhemmin katkerat kaikkitietävät kukkahattutädit tulee tuomitsemaan ja analysoimaan isäsuhteita.

Lue lisää

"olet itse tainnut olla väline heille"

Niin, aivan näin se on mennyt, hyvä toteamus. Voithan sinäkin olla nykyiselle avomiehellesi väline saada hänen tahtonsa mukaiset asiat elämäänsä sitomalla sinut puoliväkisin suhteeseen, kuka tietää..

puheet vain puheita kirjoitti:

Kun tekee keskustelun avauksen, vastukset tulevat olemaan myös sellaisia, jotka eivät aloittajaa miellytä. Tämä on vapaa kirjoituskanava niin kauan, kuin pysytään täällä laadittujen sääntöjen puitteissa.

Kiitos toivotuksista :) Minulle ei ole niinkään väliä, että elämä menisi toiveitteni mukaan, otan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, hymyssä suin :) En ole maailman napa, ympäröivä maailma myös lisää maustetta tähän soppaan.

Tuomitseminen ja analysoiminen juuri kukkahattutädeiltä kuuluu s24:n keskusteluihin. Ettet nyt vain itsekin "sortunut" siihen, mistä muita moitit ;)

"Jos sinut on viisi muka niin rakastunutta miestä jättänyt paremman löytyessä, olet itse tainnut olla väline heille. Muutenkin kuulostaa siltä, että sinulle on tuttua se, ettei asiat mene niinkuin itse haluaisi. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla tietoisesti pyrkiä niitä kohti"

Lue lisää

Minua miellyttää kaikki vastaukset, jotka yrittävät rakentavassa hengessä olla jollain tavalla avuksi. Olen täällä jo haluamani pohdiskeluavun saanut ja kiittänyt osallistujia ja ilmoittanut, että olen päätökseni tehnyt. Mitäpä jos siis antaisit keskustelun pudota listalta ja kommentoida auki olevia kysymyksiä?

Tähän aiheeseen tuskin kellään on mitään uutta lisättävää. En palaa enää tähän keskusteluun, joten minulle ei kannata enää esittää kysymyksiä tai mielipiteitä. Voitte keskenänne jatkaa keskustelua, jos niin haluatte.

Toivottaisin sinulle onnellista, pitkää ja tervettä elämää, mutta koska et kaipaa elämältäsi mitään, toivotan että "jonkinlaista elämää jossa tapahtuu jotain tai sitten ei" :)

Onneksi et kuulu meihin itsekkäisiin, jotka haluamme pyrkiä saavuttamaan unelmamme ja elämään onnellisen elämän. Minä olen oman elämäni napa siihen asti, että tulen äidiksi ja siitä eteenpäin, kun nuorinkin on aikuinen. Kukaan ei voi elää elämääni puolestani enkä minä voi olla vastuussa esim. mieheni elämästä. Molemmilla on omat elämät, jotka olemme päättäneet jakaa toistemme kanssa ja yhdistää monella elämänalueella.

puheet vain puheita kirjoitti:

"olet itse tainnut olla väline heille"

Niin, aivan näin se on mennyt, hyvä toteamus. Voithan sinäkin olla nykyiselle avomiehellesi väline saada hänen tahtonsa mukaiset asiat elämäänsä sitomalla sinut puoliväkisin suhteeseen, kuka tietää..

Lue lisää

Ei tässä olla edes puoliksi väkisin. Monta mahdollisuutta olisi ollut lopettaa, mutta en ole halunnut.

Mutta eräänlaisia välineitä varmasti jokainen olemme toisillemme. Kutsuisin niitä mieluummin rooleiksi. Lapset hyötyy vanhemmistaan ja jossain vaiheessa vanhemmat lapsistaan. Puolisot saavat ja antavat asioita puolin ja toisin. Tärkeintä on, että roolit ovat tasapainossa.

Uskon, että suhteessani sekä minä että hän saamme toisiltamme sen, mitä haluamme. Jos se tilanne joskus muuttuu, on varmasti molemmille parempi löytää uusi "väline", jonka kanssa antaa ja saada asioita.

kipinä kirjoitti:

Minua miellyttää kaikki vastaukset, jotka yrittävät rakentavassa hengessä olla jollain tavalla avuksi. Olen täällä jo haluamani pohdiskeluavun saanut ja kiittänyt osallistujia ja ilmoittanut, että olen päätökseni tehnyt. Mitäpä jos siis antaisit keskustelun pudota listalta ja kommentoida auki olevia kysymyksiä?

Tähän aiheeseen tuskin kellään on mitään uutta lisättävää. En palaa enää tähän keskusteluun, joten minulle ei kannata enää esittää kysymyksiä tai mielipiteitä. Voitte keskenänne jatkaa keskustelua, jos niin haluatte.

Toivottaisin sinulle onnellista, pitkää ja tervettä elämää, mutta koska et kaipaa elämältäsi mitään, toivotan että "jonkinlaista elämää jossa tapahtuu jotain tai sitten ei" :)

Onneksi et kuulu meihin itsekkäisiin, jotka haluamme pyrkiä saavuttamaan unelmamme ja elämään onnellisen elämän. Minä olen oman elämäni napa siihen asti, että tulen äidiksi ja siitä eteenpäin, kun nuorinkin on aikuinen. Kukaan ei voi elää elämääni puolestani enkä minä voi olla vastuussa esim. mieheni elämästä. Molemmilla on omat elämät, jotka olemme päättäneet jakaa toistemme kanssa ja yhdistää monella elämänalueella.

Lue lisää

"haluamme pyrkiä saavuttamaan unelmamme ja elämään onnellisen elämän."

Viimeistään siinä vaiheessa, kun ja jos lapsia ilmaantuu elämä alkaa opettaa mistä on oikeasti kysymys. Jo vastasyntyneet näyttävät, että maailman kirjat menevät sekaisin ja oikeastaan mikään ei mene vanhempien toiveiden mukaan.

Olen terve ja onnellinen, ja elänyt pitkään, kiitos vaan huolenpidosta :)

puheet vain puheita kirjoitti:

"haluamme pyrkiä saavuttamaan unelmamme ja elämään onnellisen elämän."

Viimeistään siinä vaiheessa, kun ja jos lapsia ilmaantuu elämä alkaa opettaa mistä on oikeasti kysymys. Jo vastasyntyneet näyttävät, että maailman kirjat menevät sekaisin ja oikeastaan mikään ei mene vanhempien toiveiden mukaan.

Olen terve ja onnellinen, ja elänyt pitkään, kiitos vaan huolenpidosta :)

Lue lisää

No on se kumma jos ei saa PYRKIÄ johonkin siksi että se ei välttämättä mene tismalleen niin kuin haluaa. Ja kyllä nuorellakin ihmisella voi olla elämänkokemusta sekä maailmankirjojen sekaisin menosta että lapsiperheen elämästä. Aika vähättelevään sävyyn täällä nämä ikänsä valtuuttamat elämän asiantuntijat puhuvat nuorille.

nuori itsekin kirjoitti:

No on se kumma jos ei saa PYRKIÄ johonkin siksi että se ei välttämättä mene tismalleen niin kuin haluaa. Ja kyllä nuorellakin ihmisella voi olla elämänkokemusta sekä maailmankirjojen sekaisin menosta että lapsiperheen elämästä. Aika vähättelevään sävyyn täällä nämä ikänsä valtuuttamat elämän asiantuntijat puhuvat nuorille.

Lue lisää

Minusta sinun kirjoituksesi on vähättelevä sinua vanhempia ja elämää kokeneempia kohtaan. Kaksikymppisellä ei voi todellakaan olla elämänkokemusta siinä kuin viisikymppisellä. Lapset kasvatettu aikuiseksi, parisuhdetta takana 30 vuotta, työelämää yli 30 vuotta.. noin esimerkiksi..

Mutta jokaisen on tehtävä omat "virheensä" elämässä, elämä on paras opettaja.. usein kantapään kautta.

Pyrkimyksen, toiveet, unelmat, haaveet, suunnitelmat, odotukset.. inhimillisiä piirteitä, ihmisyyteen kuuluvia. Tottahan toki hankitaan useimmiten vaikka työ ja koti, ja suunnitellaan lomamatkoja.. se miten tavoitteisiin päästään, jos päästään, on oma juttunsa.
Toiset käyttävät muita hyväkseen häikäilemättä, jopa tekevät vilunkia oman edun tavoittelemiseksi. Minusta tuo ap:n tapa käyttää toisen rakkautta hyväkseen on toisen ihmisen tunteilla pelaamista ja hyväksikäyttöä. Mies on tietenkin itse vastuussa omista valinnoistaan, mutta itse tuntisin vastuuta myös toista ihmistä kohtaan, enkä lähtisi suhteeseen, jossa en rakastaisi kumppania, eikä seksuaalinen vetovoimakaan ole syttynyt.

Miten ap:n unelmat muka täyttyvät, jos hänen miehensä ei viehätä häntä eikä hän rakasta kumppaniaan? Hän jopa aloituksessaan pitää asiaa ongelmana.. No, jokainen tablaa tyylillään.. :)