Missä on kunnolliset kumppani-ehdokkaat ?!

Iltaa myös sinulle!

Kuten otsikkoonkin laitoin, että elämäni miestä olen etsinyt, mutta luultavasti väärästä paikasta.
Luulen että savuiset ravintolat eivät ole oikeita paikkoja, vaikkakin siellä muutaman "rinksun" jälkeen uskaltaa hieman ujompikin jutella vieraitten ihmisten kanssa.
Tietysti "sen oikean" saattaa tavata kaupan kassa jonossa, kirjastossa, lenkkeillessä tai vaikkapa sienimetsästä, mutta sitä vaan on olevinaan niin kiireinen arkipäivänä, jottei huomaa katsella ympärilleen, "sillä silmällä" .

Se on totta että nykyisin jos tulee pieni ryppy arkeen, niin sitä vaan ihmiset laittaa helposti kantapäät erisuuntaan, vaikka olisi helpompaa ja viisainta selvittää heti se pieni riidan alku. Kärpäsestä kasvaa isompi härkänen, ja selvittäminen on paljon vaikeampaa.

Täytyy jatkaa vain etsintöjä.

On mukava kuulla, että jotkut muutkin ovat saman ongelman kanssa painineet kuin minä. Välillä kun tuntuu, että kaikilla muilla rakkaus kukoistaa ja itse törmään aina kuitenkin vääriin ihmisiin. Siis miehillähän tuntuu olevan nykyään myös sellainen trendi, että aluksi luvataan maat ja mannut ja ollaan niin rakastuneita että, mutta sitten kun nainen "lankeaa" tämän höpöhöpöjuttuihin ja rakastuu itse, niin jo mies ottaa jalat alleen tai ainakin peruu kaikki puheensa yhteisestä tulevaisuudesta tai rakkaudestaan... Alkaa toivo loppua, kun ei tällä pallolla tunnu olevan enää niitä rehellisiä miehiä, jotka haluavat sen yhden naisen kanssa viettää loppuelämänsä. Aina pitää olla jokin takaportti...

... nimittäin ne kunnolliset miehet/naiset. He elävät omaa onnellista elämäänsä. Ovat eläneet jo yli kolmekymmentä vuotta ja jokainen päivä on uusi ja ihmeellinen. On ihana mennä kotiin sen saman, tutun miehen/vaimon luokse, kysellä päivän kuulumiset, syödä yhdessä, katsella telkkaria ja käydä illalla siihen samaan sänkyyn, mihin aina ennenkin. Eivät he ole koskaan puhuneet erilleen muuttamisesta, vaikka vaikeuksiakin on tietysti ollut niinkuin pitääkin - nehän kasvattavat. Olemmehan täällä oppiaksemme elämää. Kun lapset ovat lähteneet maailmalle, nämä kaksi nauttivat toisistaan vieläkin enemmän ja nyt kaksistaan - kaikessa rauhassa. Molemmat toivovat, etteivät jäisi leskeksi, suru murtaisi mielen. Jäisihän niin kauhea ikävä toista - tätä rakasta puolisoa, jonka on joskus parikymppisenä miehekseen/vaimokseen ottanut. Ja muistissa ovat vielä sanat - minkä Jumala yhdistää sitä älköön ihminen erottako.
Rakkaudella elämää kohtaan toivotan onnea teille kaikille puolison etsinnöissänne.