PÄIVÄN SANA

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.
Kol. 2:7

Meidän on syytä olla tarkkana sen suhteen, ettemme lähde rakentaman uskoamme Jeesukseen ja elämäämme hänessä muun kuin sanan ja sakramenttien, Jumalan kestävien tekojen varaan. Ristin juurelta ei pidä lähteä koskaan minnekään, sillä synti riippuu meissä kiinni eikä se irtaudu maailmasta tai sydämestä ennen Herramme paluuta tai hetkeä, jolloin siirrymme taivaaseen hänen luokseen. Suurinta syntiä, epäuskoa, vastaan me joudumme taistelemaan hautaan saakka. Taistelu ei ole vaarallista, koska silloin ollaan vielä elossa. Jokaisella on omat helmasyntinsä, joiden kanssa joudumme kamppailemaan joskus kiivaastikin. Helmasynnit aiheuttavat murhetta ja horjuttavat uskon lepoa. Muistakaamme kuitenkin, että me taistelemme taistelumme aina voittajan omina ja hänen haavoitettujen käsiensä suojassa. Kaikukoon siis kiitoksemme runsaana!
Vähäsarja.

Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden.
Ef. 3:17–18

Syvällä, usein täysin näkymättömissä, kulkee uskon vakaa pohjavirta. Se soljuu samana, Jumalan armosta, myös epäselvyyden aikoina ja kipeiden kysymysten keskellä. Usko on Jumalan lahja, ja lahjan saajan sydämessä Kristus on itse lohduttajana läsnä. Herran asuminen heikkoutemme ja inhimillisen vajavuutemme keskellä on salattu ihme. Heikon uskaltautuminen omistamaan armo itselleen on Pyhän Hengen hienovaraisinta työtä. Jeesus ei katso uskon kantajan heikkouteen tai vahvuuteen, vaan saapuu sydämeen lahjoittaen kaiken, vaatimatta vastalahjaa. Usko, Jeesus meissä, elää Jumalan lupauksista ja Jumalan lupauksissa. Uskossa saatamme aavistaa jotakin leveydestä, pituudesta, korkeudesta ja syvyydestä, Jumalan voimasta ja vallasta, hänen luomistöittensä suuruudesta.

Rakkaus on elämän perusta.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Matt. 5:7

Elämä on opettanut, että armollisimpia ihmisiä ovat koetellut ihmiset, jotka ovat kyenneet ottamaan koetukset Jumalan kädestä. He ovat saaneet löytää aarteita pimeyksien kätköistä. Onhan niin, että armo loistaa kirkkaampana hämärässä ja sen todellinen voima tulee näkyviin heikkoudessa. Tahtoisimme mielellämme tasaisen ja onnellisen elämän. Jumala kuitenkin antaa omilleen vaihtelevan, rikkaan ja rosoinen matkan. Tässä ajassa Jumalan armo ja lohdutus on opittava keskellä elämän vaihteluiden, ei niiden ulkopuolella. Koetellut ihmiset ovat käyneet taistelunsa ja heidän uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan on vahvistunut. Sydämestä on tullut lempeä, ja lempeä sydän on löytänyt toisten luokse. Kyynelten matka on lyhin matka sydämestä sydämeen. – Jospa meidänkin lähellä olisi hyvä olla ja helpompi uskoa armolliseen Jumalaan. Sro.

'Onhan niin, että armo loistaa kirkkaampana hämärässä ja sen todellinen voima tulee näkyviin heikkoudessa. '

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
Room. 1:16

Jumala on Kristuksessa ottanut pois maailman synnin ja täyttänyt lain vaatimukset. Hän sanoo nyt meille: menkää ja kertokaa se kaikille. Kun kerromme, on evankeliumin oltava yhtä ehdotonta kuin minkälaisena se on annettukin. Älkäämme laittako siihen omia lisäyksiä tai vaatimuksia ja näin rakentako kynnystä Jumalan valtakuntaan. Pitäkäämme esillä rohkeasti ja iloisesti Jumalan sanan ydintä, sovituksen evankeliumia. On Jumalan asia, kenelle armo kirkastuu, kenelle ei. Ja ihmisen asia, jos hän kääntää sille selkänsä. Meidän tehtävämme on pitää esillä Jumalan sanaa, niin että se voisi olla Pyhän Hengen työvälineenä sydänten tavoittamisessa tänä aikana, jolloin ristin evankeliumi on vaihtunut kokemuksiin, lakihenkisyyteen tai lain hylkäämiseen. Vain sanassa on Jumalan voima, ei ihmisessä. Sro.

Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
Ps. 38:5

Rehellinen ihminen joutuu kohtaamaan vajavuutensa, heikkoutensa ja monia epäonnistumisia elämässään – uskoo hän Jumalaan tai ei. Erehdysten kuorma voi kohota raskaaksi. Väärinarviointien ja väärien ratkaisujen seuraukset saattavat olla henkisesti ylitsepääsemättömiä. Kristitty kutsuu erehdyksiä ja väärinvalintoja perisynnistä nouseviksi synneiksi. Myös hän joutuu myöntämään väärät tiensä, asenteensa, ajatuksensa ja tekonsa. Jumalan sanan peiliä vasten ne ovat vastaansanomattomat. Mutta Jeesukseen turvaavan ei tarvitse joutua epätoivoon. Jeesus nimittäin kuoli juuri syntien tähden. Hän sovitti kaikki maailman synnit, ja häneen turvaava saa uskoa kaikki pahat tekonsa ja syyllisyytensä anteeksi. Sanoma anteeksiantamuksesta ei ole oopiumia tai laastari märkivän haavan päällä, vaan Jumalan voima. Eikö väkevin ole se, joka voi vapauttaa omantunnon syyllisyydestä? Jeesuksessa se on jokaisen ulottuvilla. Sro.

Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
Ef. 5:25

Rakkaus kestää kaiken; mitä sellaista voisi tulla vastaan, ettei rakkaus olisi väkevämpi? Rakkaus uskoo kaiken; mikä voisi lannistaa rakkaudesta palavan? Rakkaus toivoo kaikessa, silloinkin, kun toivoa ei inhimillisesti ole enää olemassa. Toivo on väkevä voima, älkäämme sitä koskaan kadottako. Rakkaus kärsii kaiken; kärsimys on rakkaudessa yhteistä, ja yhdessä kannettu kipu on kolme kertaa kevyempi. Rakkaus ei koskaan katoa; kaikki muu häviää, se on sidottu aikaan. Rakkaus pysyy aina, se vain täydellistyy taivaassa. Rakastamalla et koskaan menetä mitään, mutta voit saavuttaa rikkaan elämän. Rakastaminen ei ole mistään tai keneltäkään pois. Kukaan ei siitä köyhdy, kenenkään maine ei tuhoudu, kukaan ei menetä kasvojaan olemalla lähimmälleen hyvä. Puolisomme on kanssamme yhtä lihaa, ja yhdessä olemme enemmän kuin kaksi. Rakastamalla puolisoamme, rakastamme myös itseämme.

He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
Room. 1:25

Jumala ei ole ihmisen itsensä luoma haavekuva korkeammasta hyvästä. Sellainen, joka käskee rakastamaan lähimmäistä, kieltää tappamasta, kieltää tekemästä huorin, mutta joka ei nyt sinänsä niin kauheasti suutu, jos näin kuitenkin sattuisi käymään. Kaikkihan me olemme heikkoja. Kyllä hän sen ymmärtää. Jos Vanhan testamentin Jumalassa vielä olikin tulta ja tappuraa, niin Jeesus on aivan toisesta puusta veistetty. Hän vain hyväksyy ja siunaa ja jättää ihmisen heikkoudet tuomitsematta. Jeesus on sopivan maltillinen ja lempeä. Ainakin minulle. Niin, ettei hänestä tarvitse liikaa välittää. Ehkä pienen iltarukouksen verran. Mutta kohtuus uskonnossakin, ainakin minun uskonnossani. – Modernin ihmisen kuva jumalasta ei muistuta juurikaan Raamatun Jumalaa, vaan se on enemmän ihmisen omien toiveiden heijastuma.

5. Moos. 23:11 Jos joku teistä on yöllisen siemenvuodon takia epäpuhdas, hänen on mentävä leirin ulkopuolelle ja pysyttävä siellä.

Jumalalla on spermafobia. Paimentolaissotilas kun läjäytti mällit housuun, komenti jumala hänet seisomaan leirin ulkopuolelle. Tiedä sitten mitä tämä vajaa jumala kuvitteli spermatahralle tapahtuvan pelkällä seisomisella.