Jumala on enimmäkseen metafyysinen käsite, ihmiselle enemmän kieliopillinen termi, joka tarkoittaa:"Minä olen", tosin Jumalilla on muitakin nimiä. Jeesus oli pikemminkin "SINÄ OLET", koska hän on Jumalan Poika, ja hän sanoi Getsemanessa:"Tapahtukoon SINUN tahtosi", ei muu voi olla rakkautta.
Jehova siis osoittaa jokaisessa sitä, mitä sinun oma minuutesi on mieltä, hän on se koodi, ja hän sen aiheuttaa.
Ei tuo metafyysinen osoitus: "OLEN", ole sellainen asia, jota voisi nähdä, paitsi tietysti jokaisella on pienessä kehossaan minuutensa, ja kuilla, planeetoilla ja auringoillakin varmaan jokseenkin samankaltainen "yksilöllisyys" Jos osoitat itsäesi, ja kiellät itse olevasi Jumala, et ole minuutesi vallassa, siksi se on korkea uskonto tämä ateismi, suorastaan "hertta ässä". Fyysikolle se ei ole minä, fyysikon 1. Jumala on lukumäärä, tai pikemminkin aika, kiihtyvyys ja tiheys, juuri aika erottaa kaiken massiiviseksi kombinaatioksi, koska vaikka avaruus ei ole kovin suuri, korkeintaan omassa universumissamme 10^300 gridiä, juuri ajallisesta jatkumosta muisiinpainaminen, tekee vielä eksponentiaalisesti suuremman avaruuden.
"Jumala osoitaa sormella itseään?" Ketä heistä? Ei ihminen silti ole Jumala, vaan Jumalan ominaisuus. "Jumissa oleva ala", oli tuttu jumala jo Suomalaisille shamaaneille, "koputa vaikka vain puuta", niin kuulet Jumalan.
Mutta Jumalan rakkaus on asia, jota emme ymmärrä, miksi Jumala rakastaa pahojakin? Sen voi ymmärtää siitä syystä, että ei olisi ollut mahdollista että kaikki on hyvää, kuten ei ole mahdollista sekään että kaikki olisi vain paritonta, tai vain parillista. Paha yrittää tosin kääntää itseään negatiiviseksi, kieltämällä Jumalan, mutta se on häneltä jo alussa epäonnistunut, tuo oman himonsa ja halunsa kieltäminen....
Jehova siis osoittaa jokaisessa sitä, mitä sinun oma minuutesi on mieltä, hän on se koodi, ja hän sen aiheuttaa.
Ei tuo metafyysinen osoitus: "OLEN", ole sellainen asia, jota voisi nähdä, paitsi tietysti jokaisella on pienessä kehossaan minuutensa, ja kuilla, planeetoilla ja auringoillakin varmaan jokseenkin samankaltainen "yksilöllisyys" Jos osoitat itsäesi, ja kiellät itse olevasi Jumala, et ole minuutesi vallassa, siksi se on korkea uskonto tämä ateismi, suorastaan "hertta ässä". Fyysikolle se ei ole minä, fyysikon 1. Jumala on lukumäärä, tai pikemminkin aika, kiihtyvyys ja tiheys, juuri aika erottaa kaiken massiiviseksi kombinaatioksi, koska vaikka avaruus ei ole kovin suuri, korkeintaan omassa universumissamme 10^300 gridiä, juuri ajallisesta jatkumosta muisiinpainaminen, tekee vielä eksponentiaalisesti suuremman avaruuden.
"Jumala osoitaa sormella itseään?" Ketä heistä? Ei ihminen silti ole Jumala, vaan Jumalan ominaisuus. "Jumissa oleva ala", oli tuttu jumala jo Suomalaisille shamaaneille, "koputa vaikka vain puuta", niin kuulet Jumalan.
Mutta Jumalan rakkaus on asia, jota emme ymmärrä, miksi Jumala rakastaa pahojakin? Sen voi ymmärtää siitä syystä, että ei olisi ollut mahdollista että kaikki on hyvää, kuten ei ole mahdollista sekään että kaikki olisi vain paritonta, tai vain parillista. Paha yrittää tosin kääntää itseään negatiiviseksi, kieltämällä Jumalan, mutta se on häneltä jo alussa epäonnistunut, tuo oman himonsa ja halunsa kieltäminen....
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Jumala on enimmäkseen metafyysinen käsite"
Kaikki ne ihmisten keksimät jumalat leikkivät piilosta ja ketään ei näy missään. Onneksi on ne paimentolaisten tuhansia vuosia sitten kirjoittamat tarinat jumalista ovat 'todisteena' ;)
"miksi Jumala rakastaa pahojakin?"
Tässä vähän esimerkkejä siitä miten Jumala rakastaa pahojakin:
"Näin sanoo Herra sinun Jumalasi: Mene siis ja voita heidät, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit".
"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Ja Herra sanoi hänelle:
"Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä.Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten. Saastuttakaa temppelirakennus, surmatkaa ihmisiä esipihat täyteen. Menkää sen jälkeen kaupunkiin ja tappakaa siellä.”
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois."
"joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
"Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn."
Mikähän minussa mahtaa olla vikana, kun en sitten millään ilveellä kykene pitämään ihmisten seivästämistä paaluihin, satunnaisten vastaantulijoiden murhaamista, sekä vanhusten & naisten & lapsien armotonta joukkomurhaa minkäänlaisena rakastamisena? Myöskin nälkä, rutto, pedot, myrkyt ja kulkutaudit ovat mielestäni aika kaukana rakkaudesta, etenkin kun uhoaa kasata kaikki ne ihmisten niskaan onnettomuuksiksi.
>>Onko Jumalaa?
"Jumala on enimmäkseen metafyysinen käsite, ihmiselle enemmän kieliopillinen termi, joka tarkoittaa:'Minä olen' "
Hassua, ettei sitä Jumalaa sitten kuitenkaan ole. Mooses kirjoitti pas-kaa. Johan tuo Jumala olisi itsekin kyennyt kaikkivoipana kirjoittamaan maan ääret täyteen raamattuja, jos vain olisi sattunut putkahtamaan olevaiseksi. Katsos kun olevaisuus helpottaa tämän kirjoituskoneen käyttöä.
Eipä ole jumalaa näkynyt, joten ei ole jumalaa. Mutta jos jollain on esittää 100% varmuudella olevat todistee, että jumala on. Niin otan mielelläni tietoa asiasta vastaan.
Siihen asti kun ei ole niitä todisteita olen ateisti. Ja jumala on minun silmissäni mielikuvitus olento.
Kyllähän ennen uskottiin noitiinkin, ja poltettiin ihmisiä roviolla sen vuoksi. Mutta sitten ihmiset tajusivat että noidat on vain mielikuvitusta, eikä totta.
Luulenpa että jonain päivänä ihmiset tajuavat myös, että jumalat ym. eivät ole todellisia.
Silloin ei enään kuole ihmisiä uskontojen vuoksi, mikä on hyvä.
Tosin siihen varmaan menee vielä kauvan aikaa. Voi olla että maailman loppu tulee ennen sitä.
Mutta tietenkin jos ne 100% todisteet jumalasta löytyy joskus, niin se tietysti muuttaa asiaa.
7 ensimmäistä elinvuottani elin tietämättömänä Jumalasta.
Koulu sai minut uskomaan Jumalaan, rukoilemalla yritin lievittää ydinsodan pelkoa, yritin lievittää yksinäisyyttäni.
Rippikoulussa ja ylempien luokkien uskonnontunneilla yritin sisäistää kolminaisuusoppia ja saada selkoa tuonpuoleisesta, taivaasta ja helvatasta.
Parikymppisenä mystiikka kiinnosti.
Maailma näytti olevan menossa tuhoa kohti, Johanneksen ilmestystä tutkin ja yritin sovittaa merkkejä tapahtumiin.
Kaksvitosena aloin tutustua kaikenkarvaisiin fundamentalsteihin, karkuun moista hulluutta juoksin.
Luin Raamatun läpi pariin kertaan, sorvailin kristinuskosta omanlaiseni version, alleviivasin yhteensopivia ja järkeenkäypiä kohtia, ohitin ristiriitaisuudet ja selvät hullutukset.
Kolmikymppisenä elämä hymyili, tunsin Jumalan johdatuksen elämässäni.
Lunta alkoi tulla tupaan, tukeuduin Raamattuun, huomioin koko kirjan, en vain aiemmin alleviivattua ja huomioitua, usko alkoi rakoilla, Raamattu on täynnä höpöä, agnostikko jo vahvasti olin.
Yhä vain kriittisemmin katselin uskontojen sanomaa, kuinka ihmisiä hyväksikäytetään ja uskon puolustamiseksi kerrotaan selviä valheita.
Tutustuin ateistien kirjoituksiin, ne vahvistivat sitä johtopäätöstä, johon olin tullut,
mutta jota en ollut uskaltanut sanoa edes itselleni:
Jumalaa ei ole.
Ainoa mitä jumala oikeasti on, on pelkkä käsite.
Pakstori.
Tuhannet jumalat ovat vain ihmisen intuitiivisesta ajattelusta nousseita epärationaalisia ideoita, joita ei voi todistaa sen enempää oikeiksi kuin vääriksikään, kuten muitakaan mielikuvituksen tuotteita.