Tapaus 1:
Potilas on kokenut vaikealaatuisen aivoinfarktin ja makaa kasvina kroonikko-osastolla. Sydän sykkii ja hengitys kulkee, mutta kaikki muut aivotoiminnot ovat käytännöllisesti katsoen kuolleet. Hoitajat käyttävät aikaansa hoitaen potilaan yhä pahenevia, mätäneviä makuuhaavoja. Lääkärien mukaan mitään ei ole enää tehtävissä. Potilaan sukulaiset ovat kuitenkin sitä mieltä että hoitoja täytyy jatkaa, koska "maailma on täynnä ihmeitä".
Tapaus 2:
Liikuntakyvytön vanhus makaa halvaantuneena sairaalassa. Pystyy ajattelemaan ja hieman kommunikoimaankin. Sukulaispoika tulee vierailulle. "Vettä... janottaa...vettä...", vanhus kuiskuttaa sukulaispojalle.
Sukulaispoika juoksee hoitohenkilökunnan luo. "Eikö nyt sentään voisi tädille juotavaa antaa?", kysyy sukulaispoika hoitajilta.
"Anteeksi nyt, mutta potilaalla on hoitotestamentti, jonka mukaan kaikki hoidot on lopetettava, mikäli toivoa ei enää ole" vastaa hoitaja ja jatkaa rauhassa kavitaukoaan.
Tapaus 3:
Miehellä on erittäin kivulias ja pahalaatuinen syöpä. Useitten leikkausten ja sädehoitojen jälkeen mitään ei ole enää tehtävissä. Kivut ovat sietämättömät ja morfiini sekoittaa pään. Hän ei kykene liikkumaan.
Viimeisenä toiveenaan hän on sanonut että vaimo antaisi hänelle "armopillerin", kapselin joka tuo helpottavan kuoleman.
"Ei, en voi", sanoo vaimo. "Murha on synti".
"No, anna sitten siinä tapauksessa kapseli huulilleni, että voisin itse päättää päiväni" sanoo mies.
"Ei, en voi. Itsemurha on synti", vastaa vaimo.
"Mutta eikö Jumalan tahto olisi, että kuolisin?", kysyy mies. " Miten kauan olisin säilynyt hengissä tuolla luonnon keskellä ilman sädehoitoja ja leikkauksia?" kysyy mies. "Koska hoidot eivät auttaneet, Jumalan tahto on että kuolen. Siis anna minun tehdä Jumalan tahto".
Niin mitä mieltä olette? Jokainen näistä on tositapaus.
Potilas on kokenut vaikealaatuisen aivoinfarktin ja makaa kasvina kroonikko-osastolla. Sydän sykkii ja hengitys kulkee, mutta kaikki muut aivotoiminnot ovat käytännöllisesti katsoen kuolleet. Hoitajat käyttävät aikaansa hoitaen potilaan yhä pahenevia, mätäneviä makuuhaavoja. Lääkärien mukaan mitään ei ole enää tehtävissä. Potilaan sukulaiset ovat kuitenkin sitä mieltä että hoitoja täytyy jatkaa, koska "maailma on täynnä ihmeitä".
Tapaus 2:
Liikuntakyvytön vanhus makaa halvaantuneena sairaalassa. Pystyy ajattelemaan ja hieman kommunikoimaankin. Sukulaispoika tulee vierailulle. "Vettä... janottaa...vettä...", vanhus kuiskuttaa sukulaispojalle.
Sukulaispoika juoksee hoitohenkilökunnan luo. "Eikö nyt sentään voisi tädille juotavaa antaa?", kysyy sukulaispoika hoitajilta.
"Anteeksi nyt, mutta potilaalla on hoitotestamentti, jonka mukaan kaikki hoidot on lopetettava, mikäli toivoa ei enää ole" vastaa hoitaja ja jatkaa rauhassa kavitaukoaan.
Tapaus 3:
Miehellä on erittäin kivulias ja pahalaatuinen syöpä. Useitten leikkausten ja sädehoitojen jälkeen mitään ei ole enää tehtävissä. Kivut ovat sietämättömät ja morfiini sekoittaa pään. Hän ei kykene liikkumaan.
Viimeisenä toiveenaan hän on sanonut että vaimo antaisi hänelle "armopillerin", kapselin joka tuo helpottavan kuoleman.
"Ei, en voi", sanoo vaimo. "Murha on synti".
"No, anna sitten siinä tapauksessa kapseli huulilleni, että voisin itse päättää päiväni" sanoo mies.
"Ei, en voi. Itsemurha on synti", vastaa vaimo.
"Mutta eikö Jumalan tahto olisi, että kuolisin?", kysyy mies. " Miten kauan olisin säilynyt hengissä tuolla luonnon keskellä ilman sädehoitoja ja leikkauksia?" kysyy mies. "Koska hoidot eivät auttaneet, Jumalan tahto on että kuolen. Siis anna minun tehdä Jumalan tahto".
Niin mitä mieltä olette? Jokainen näistä on tositapaus.
Vastaukset 13
Vanhimmat
elvyttämiset pois, ei armopilleriä, lunnollinen nukkuminen ikiuneen, kipulääkitys ainoastaan, sehän ei vaikuta elämän pitkittämiseen mitenkään, eikä nopeuta pois menoa.
Kipua ei mielestäni tarvitse siinä vaiheessa enää kärsiä.
Silloin ihminen on Luojansa "armoilla", ihminen ei voi riistää missään tilanteessa henkeä toisela ihmiseltä.
Mitä on "keinotekoinen elvyttäminen" ja toisaalta perushoito?
Itse olen tavallaan kuolemani kohdannut, mutta saanut "jatkoaikaa" taitavien kirurgien käsittelyssä. Useissa hukkumistapauksissa taas sydän on jo ehtinyt pysähtyä, mutta keinotekoisen elvyttämisen ansiosta uhri saakin jatkaa elämäänsä.
Ihminen joka antautuu esimerkiksi syöpänsä kanssa ankariin hoitotoimiin tekee valinnan elämänsä jatkumisesta. Tämä ei missään nimessä ole tuomittavaa. Miksi kuitenkin on tuomittavaa, mikäli sama ihminen myöhemmin haluaa tehdä päätöksen elämänsä lopettamisesta?
Vieraillessani kroonikko-osastolla, siellä oli halvauspotilaita, joiden "luonnollinen nukkuminen ikiuneen" oli kestänyt jo 12 vuotta! Osalla oli mm. sokeritautia yms. joita "keinotekoisesti" hoidettiin vuodesta toiseen. Mikäli lääkitys olisi lopetettu tuo ihminen olisi menehtynyt parissa viikossa.
Aihe on erittäin vaikea ja otan poikkeuksllisesti kantaa osittain.
Ei kannata aina pitää keinotekoisesti elämää yllä.
Asia 2. Yönä muutamana aloituksen tekijä epäili minun kirjoittavan David-nimimerkillä, jota en kirjoittanut. Aloittaja solvasi Davidin "takana olevaa Juhania", aiheetta, kuten usein. Kerro sinäkin, että ollaan kaksi eri ihmistä.
Olen pahoillani, mikäli olen loukannut niin itsetuntoasi että kannat yhä kaunaa jostain taannoisesta keskustelustamme. Itse en ole kovin pitkävihainen ja aloitan keskustelun aina "puhtaalta pöydältä". Olisiko se sinulle Juhani mitenkään mahdollista?
Mutta asiaan:
>>Aihe on erittäin vaikea ja otan poikkeuksllisesti kantaa osittain.
Ei kannata aina pitää keinotekoisesti elämää yllä.>>
Milloin elämää kannattaa pitää keinotekoisesti yllä, milloin ei? Varmaankin kolarissa vammautunut lapsi on sellainen tapaus, jonka elintoimintoja kannattaa pitää yllä, koska "on vielä toivoa".
Tässä astuu sitten uskonnollisuus ja eritoten helluntailaisuus armolahjoineen kuvaan. Eikö toivoa olekin kaikilla? Eikö Jeesus myös paranna Pyhän Hengen kautta?
Juhani, tuo nainen koittaa saada sinut vain väittelemään kanssaan. Kaksi päivää sitten yöllä oli viesti jossa sinua solvattiin. Näin sen itse.
Sheriffi poisti sen ja nyt sitä ei ole.
Tuo mustaleski on jotenkin vain katkera ja yrittää haastaa sinulle riitaa koska hänellä on heikko itsetunto. Tuo fraasi >> Olen pahoillani
Kuka täällä pyrkii keskustelemaan asiallisesti ja kuka haastamaan riitaa? Tiedän kyllä että olet monesta asiasta eri mieltä kanssani, kuten myös Juhani. Sen ei kuitenkaan pitäisi estää sivistynyttä keskustelua.
>>Tuo fraasi >> Olen pahoillani >
Hillitse hyvä ihminen itsesi! Onko tuo käsityksesi asiallisesta keskustelusta?
Olen David, en "JuhaniOrginal" !
Yhteistä meillä on usko Jeesukseen, ja Hänessä veljiä,Siunausta Juhanille , ja jokaiselle Herran omalle, ja jokaiselle :)))))
nyt olisi jo aika alkaa keskustelemaan todella sivistyneimmin, kirosanat pois, nimittelyt pois, tahalliset loukkaamiset pois, sheriffi tulee puuttumaan räikeisiin loukkaaviin keskuteluihin,
jos edelleen esiintyy yllä mainittua tulen poistamaan kyseiset viestit.
Eikö ole nyt parempi näin että asia on tiedossa, eikä tule yllättäen.
Kunnioitetaan toinen toistamme, ja keskutellaan "hedelmällisesti", se maistuu hyvältä.
Terv. sheriffi
sairautta, kuin että potilas makaa vihanneksena, eikä ole mitenkään mukana elämässä, silloin on asiallista lopettaa kaikki evetyshoidot, kipua ei tarvitse kärsiä.
Hegen riisto ei ole koskaan "luvallista2, ei edes itseltään. Elämä ja kuolema ovat Korkeimman kädessä.
Job sanoo: "Sydämen lyönnit ovat Herran kädessä."
Kiitos David kun oikaisit. Veljiä olemme Kristuksessa, se on tosi.
Siunausta Sinulle!!
En lennä lankaan nyt.
Just hain vaimoni töistä. Kerran minulle nakattiin 'sitä on opeteltu psykkan alkeita'. Ei se loukkaa.
Vaimoni kyllä on lukenut ja on ollut ja on alalla, mutta enpä nyt kerro kuinka pitkälle hän on erikoistunut. Ei osallistu näihin keskusteluihin mutta antaa kysyttäessä hyvia diagnooseja elämäntilanteisiin.
Kiitos Linnea!
jeesuksellekin tuotiin murhaa, vaikka se teksti muuttui käännösvirheen takia mirhaksi
Kyllähän niitä kysymyksiä löytyy kun tikulla kaivaa. Mistä Kain sai vaimonsa?