Olen törmännyt tähän asiaan kautta aikain. Jo silloin kun itse kuuluin hellareihin (pyrin itse silloin menemään vieraan näköisen luokse ainakin tervehtimään häntä). Kysymys kuuluu: Miksi helluntaiseurakunnissa ei tulla tervehtimään ja toivottamaan tervetulleiksi tuntemattomia ihmisiä? Tämä ilmiö on ihan joka puolella Suomea sama. Ei luulisi olevan suuri vaiva tervehtiä ja vaihtaa muutama sananen vieraan kanssa. Vai onko joukko niin sisäänlämpiävää, ettei edes haluta uusia kasvoja kokouksiin. Käytöksenne ainakin sellaista osoittaa!
Kysymys helluntailaisille
Saa
17725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luulen, että tämä ei ole pelkästään helluntailaisten ominaisuus, vaan sitä esiintyy kaikenlaisissa piireissä ja tilanteissa Suomessa. Esimerkiksi Helsingin lähiöissä saatat voida kulkea vuosiakin, ettet tervehdi ketään tai tule tervehdityksi. Mutta asiaan...
Aikoinaan edesmennyt äitini oli se henkilö, joka halusi tervehtiä kaikkia uusia ihmisiä Keravan Saalemissa. Nyt Keravalla on sellainen käytäntö, että ovella on pari vahtimestaria, joiden tehtävä on todellakin tervehtiä kaikkia sisääntulijoita. Ja kaikki ovat tervetulleita! Jos pääset Keravan Helluntaiseurakuntaan ilman, ettei kukaan sinua tervehdi, tarjoan pullakahvit! Rohkeesti mukaan.
Ps. Sosiaalisiin verkostoihin pääseminen voi olla vaikempaa - omaa aktiivisuutta tarvitaan.
Kyllä valitettavasti usein näin se on. Mutta ei aina.
Jotkut jäävät huomiomatta ja se ei ole uskoakseni tahallista. Mutta voihan itsekin tehdä aloitteen ja mennä hymyilevien tai muuten helppojen kasvojen luo kertomaan olevansa ensikertalainen tai vieraana.
Tuo on luonnekysymys. Itse joskus piupaut välitän jos kukaan ei tule juttelemaan. Joskus se ärsyttää kovasti kun on kuin ilmaa.
Menen itse aina kun on tarvis ja nyt puhun oudoista ympyröistä.
Älä kuitenkaan lannistu vaan jatka. Voimia!
On valitettavaa, että emme osaa tehdä tätä seurakunnissakaan riittävän hyvin, mutta seurakunnissa tervehditään huomattavasti enemmän kuin yleisesti ei uskovien keskuudessa tuntemattomia. Kun lähdet Helsingistä junalla kohti pohjoista, sitä avoimemmaksi ilmapiiri muuttu mitä pohjoisempana olet. Suomessa tavat tervehtimisessä muuttuvat myös alueittain eri maakunnissa. On vaikea antaa kattavaa näkemystä tervehtimisen tasosta helluntaiseurakunnissa, se on kuitenkin selvää, että aina voimme parantaa!!
Käyn aika ajoin ev.lut.kirkossa. Koskaan ei kukaan ole tullut minua tervehtimään. Ei kädestä eikä muutoinkaan. Miksi ? Taidamme kaikki elää Suomessa ?
Lisäisin vielä vähän kirjoitukseeni. Itse liikun paljon ympäri Suomea ja käyn silloin tällöin seurakunnissa. Niissä ei ole noteerattu juurikaan minua. Toista on kun liikun muualla samaisilla paikkakunnilla. Aina on niitä jotka tulevat tervehtimään, toivottamaan tervetulleiksi ja jutustelemaan. (Ei tietenkään kaikki!) Itse olen seurallinen ja uskallan läheatyä muita ihmisiä, mutta joskus kun olen yrittänyt lähestyä jotain hellaria niin olen kokenut sen reaktion vastapuolelta, että mitäs siinä tulet, etkö sä huomaa, että mulla on oma reviirini ja kaveripiiri!
En tätä puhu omasta puoleastni, vaan siksi, että seurakunnissa herättäisiin vihdoinkin osoittamaan lämpöä ulkopuolella olevia kohtaan (siis vieraitakin ihmisiä joukossanne). Nk. maailmassa tälläista lämpöä ihmisten välillä on yllättävän paljon. Sinnehän ihmiset palastavat missä kokevat lämpöä ja hyväksymisen!
Kyllä sinulla on nyt itsetutkiskelun paikka.
Ennen kaikkea sen suhteen mikä on suhteesi Jeesukseen.
Eipäs nyt sentään liiottelemaan ruveta!
Se, että kaveria ei tervehditä seurakunnassa, ei kyl ainakaan mun mielestä tarkoita sitä, että ois jotain parannettavaa Jumala-suhteessa. Itse olen lähtöisin pieneltä paikkakunnalta Etelä-Suomesta ja siellä itsekin syyllistyin tähän sisäpiiri-juttuun, valitettavasti. Kyllä tässä asiassa on varmasti kaikilla aina parannettavaa. Usein ihmiset ovat kovin arkojakin, eikä sen takia mene juttelemaan heti uusille tyypeille seurakunnassa, mutta kyllä sitä lähimmäisen rakkautta pitäisiu osoittaa enemmän!
Kerron sinulle Linnea, ja miksei toisetkin, olen onnellisesti uskossa ja Jeesuksen kanssa on välini kunnossa. Iloitsen ja riemuitsen Hänessä joka päivä. Kiitän ja ylistän Häntä, joka on puolestani tehnyt kaiken. Saan olla Hänessä todella vapaa! Tahdoin tällä aloittamallani kirjoituksella vain herätellä teitä hellareita huomaamaan niitä, jotka ehkenpä arkanakin tulevat kirkkoihinne. Monet toivovat saavansa lämpöä seurakunnasta. Entä jos joutuvat pettymään ja kun jokin muu taho antaa lämmön, niin sinnehän hän sen jälkeen menee! Eikö?
ainakin suuremmissa seurakunnissa se on mahdotonta paasta tervehtimaan jokaista erikseen. Niissa kun on tuhansia ihmisia. Se hellariseurakunta mihin mina kuuluin, se oli sen verran pieni etta siella tuli tervehdityksi monen monen ihmisen taholta (lahes kaikkien), mika oli tietenkin mukavaa! Ja siella myos toivotettiin vieraat tervetulleiksi.
Me olemme niin erilaisia. Kun minä menin ensimmäisen kerran helluntaiseurakuntaan, toivoin, ettei kukaan tulisi puhumaan kanssani. Pelkäsin niin paljon oudossa ympäristössä. Monet haluaisivat, että toiset tervehtisivät, kun tulee ensimmäisen kerran kokoukseen. Minua vaivaa arkuus ihmisiä kohtaan, etten pysty menemään varsinkaan vieraiden ihmisten luo.
Olen yrittänyt opetella menemään vieraan ihmisen luo ja tervehtiä häntä, vaikka se on minulle hiukkasen vaikeata. En tiedä itsekkään, mitä minä pelkään. Sillä uskon, että kyseinen ihminen tulisi onnelliseksi siitä eikä ainakaan lyö minua.
Tätini, joka on muuttanut Suolahdesta Lahteen, usein ihmettelee lahtelaisia, koska he eivät tervehdi paljon missään. Tädilleni on helpompaa tervehtiä vieraita ihmisiä kuin minulle. Onko siinä kotikasvatuksessa opittuakin, kun ei saanut koskaan jutella aikuisten kanssa piti olla hiljaa jossain nurkassa.
Mutta minä voin opetella pois niistä tavoista, jotka eivät ole hyviä. Minäkin voin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella tervehtimään ihmisiä, jotka ovat uusia seurakunnan keskellä. Jonkun ajan kuluttua on varmaankin jo helpompi mennä vieraammankin ihmisen luo juttelemaan.
Olen käynyt ja vieraillut monissa Seurakunnissa.
Ja ikävä kyllä, yksi piirre meissä uskovissa on
parannuksen asia! Se,että kun olemme omassa seurassamme, siis kokouksissa. Ja sinne eksyy joku muukalainen, niin olen monta kertaa pannut merkille, että kaikki odottavat, että joku tekisi lähentymisen! tai sitten aivan ohittavat vain tämän "vieraan".Kyllä me "Suomalaiset" olemme niin jurtti-kansaa vieläkin.Kristus valo kirkkaaksi ja turhat pelot pois; niin voitamme oman erinomaisuutemme ja Muukalainenkin tuntee itsensä terve- tulleeksi ja kotoiseksi. Ola
Kaaleen poika?
Aika hassu juttu toi Lahti...Minä liityin Lahden helluntaiseurakuntaan tossa kesällä ja kyllä siellä mielestäni tervehditään aika kivasti. Joka kokouksen alussakin on ihmisiä tervehtimässä ovesta tulijoita.
paljon niitäkin ihmisiä, jotka tulevat kirkkoon haluten olla vain rauhassa Jumalansa kanssa, eivätkä kaipaakaan mitää ihmisten läheisyyttä, eikä tervehdyksiä.
Arkuutta voi olla tulijallakin...
Minäkin koen, että minua tervehditään mukavasti ja minäkin tervehdin muita. Useimmiten tuttuja. Sitä olen ajatellut, että minun pitäisi huomata, jos tulee ensikertalainen niin voisin häntä tervehtiä ja toivottaa tervetulleeksi. Olen ajatellut, että ihmispelko helposti laittaa paulan ja mieluummin pakenen kuin menen toisen luokse. Kysyn välillä itseltäni, kun pelottaa kohdata toinen ihminen, olenko hiiri, joka mieluummin pakenee toisen ihmisen tavatessa. Ja tähän asti minun on ollut pakko myöntää olevani hiiri. Ehkä hiirestäkin voi tulla rohkea. Toivotaan.
Mutta onneksi seurakunnassa on niitä rohkeita, jotka tervehtivät iloisesti uusia tulijoita ja toivottavat heidät ystävällisesti tervetulleeksi. Kiitos heistä.
Kiitos kysymästä! kyllä olen, mutten kylläkään enää poika, heh heh Vaan iso ja karski miehen-köriläs.Siunausta vain Linnealle.Ola
http://www.netmission.fi/index.php?show=messages&tid=3433
Helluntaisaarnaaja jäi kiini homoudesta. Häpeäisi vähän.