Vanhukset eivät yleensä tarvitse monomutkaista hoitoa eikä moniammatillista laumaa, jotka ovat eirkoistuneet siten, ettei heille kuulu juuri mikään tehtävä. Hoitajaksi kaivataan tavllisia ihmisiä, jotka auttavat maalaisjärjellä (ei tarvita auktorisoitua tunneälyä) tavallisissa käytännön asioissa. Myös lääkkeiden otossa ei tarvita AMK-tutkintoa, vaan maallikkokin osaa reseptin perusteella annostella ne, kun kerran yksinäisen dementikon on yksinkin selvittävä pilleriensä nauttimisesta.
VANHUSHOITO YKSINKERTAISEKSI
Nöyrä
7657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä se voisi käytännössä merkitä? Ammattititkinnot poistuisisvat ja niihin perustuvat palkkaukset - kuin myös se koko ajan kyseenalaistuva ammatin arvostus tai ammattiylpeys?
Ammattiylpeyden osalta peli on jo menetetty. Säästötavoitteet ovat kurjistaneet kentän työntekijöiden mahdollisuuksia edes hitusen arvostaa itseään = pystyy tekemään kunnolla työnsä tai pystyy selittämään itselleen - kuinka arvokasta työtä itse asiassa tekeekään ja millä nälkäpalkalla.
Eilen oli hyvä ohjelma, jossa haastateltiin naisia työhön ja menestymiseen liittyvissä ulkonäkökysymyksissä - siitä miten ulkonäkö auttaa eteenpäin uralla. Siellä eräs keskusteluun osallistuja - naistutkija - totesi sen saman, minkä minäkin; matalapalkka-alojen naisten selkänahoista on tämä suomalainen menestys ja hyvinvointi revitty ja repiminen tulee jatkumaan entistä pahempana.
Palkat eivät nouse, tavoitteet ovat katossa ja kansalaiset pidettävä tyytyväisinä hoidon tasoon - mutta mahdollisimman matalin kustannuksin - kaikki tämä revitään työntekijöistä.
Yksityisten yritysten mukaantulo pahentaa kilpailua ja kaupunkien ostopalvelusopimukset nostavat kuntien kustannuksia. Nyt jokainen hoiva-alan yksityisyritys ottaa maksimihyödyn inhimmillisistä tarpeista - niin todellisista kuin kuvitelluistakin - toisaalta - jos on varaa maksaa - niin? Onhan aina tietysti olemassa mahdollisuus inhimillisten tarpeiden hyväksikäyttöön - yksityispuolen fysioterapeutti veloittaa hunajaa kuntouttaessaan vaikeasti dementoitunutta. Omaiset ovat tyytyväisiä - siitä jo kannattaa maksaakin - mutta itse potilas - hyötyykö siitä vai ei - noin pitkässä juoksussa? Mutta rahaa palaa; onnellisuutta ja terveyttä ostetaan entistä kiivaammin hintojen noustessa - tähän se menee loppujen lopuksi. Sairauksista ynnä muusta nostetaan taloudellinen hyöty - hyöty kohdentuu tekijöihin tällä kertaa - ? Jokainen maksaa siitä mitä haluaa - juuri sen hinnan minkä haluaa - nyt sitä eivät maksa kaikki - kun rahat poistuvat omasta kukkarosta. Priorisointiin kun näemmä kaikki eivät suostu - kuten olemme havainneet ja kuitenkin se on edessä joka tapauksessa.
Toisaalta yksityistämisen kautta voi seurata se, että kaikkein kurjin ja toivotomin aines joutuu kunnan hoiviin - noin lajemmaltikin ja rassaa toisella tavalla työntekijöitä -toivottomuudellaan, mutta kilpailun silti poistumatta? Tyhjästä on nyhjäistävä tavoitteet ja tulokset ja loppujen lopuksi hoidat inhimillistä yhdyskuntajätettä - näin rumasti sanottuna - ollen itse sen yhdyskuntajätteen osanen ja vielä sen alapuolellakin?
Kaikille varmaan on selvää se, että ihmisarvoa ei enää ole olemassa - siinä mielessä kun jotkut ovat sen aikanaan ymmärtäneet - sitä ei ole enää ollut pitkään aikaan - vaan se on ansaittava tavalla tai toisella? Ihmisarvon sindonnaisuuden kaikkeen muuhun kokonaisuuteen huomaa monessa eri asiassa - esim minun ihmisarvoni on alhaista luokkaa - koska en osallistu suoraan kansantalouden nousuun - välillisesti kyllä - mutta teen työtä ns. tuottamattomalla alalla - eikä siihen vaikuta se, että joku toinen avullani pääsee sille korkean tuottavuuden alalle hommiin - koska minusta on kustannuksia moninkertaisesti.
En tosin tiedä onko laskettu mikä on hyödyn ja haittojen välinen sihde?
Ja lopuksi: tuo oli muuten parasta mitä olen vähään aikaan lukenut: tuo auktorisoitu tunneäly!
Kuka saatana sut on tähän maahan laittanu valvomaan etteivät vanhusket missään nimessä saisi hyvää hoitoa loppuun asti, saatanan nulikka, perkele.
Koulutus on 0 se ei käy edes 0 vielä see on maailman kaikein turhin koulutus
Olisi sellainen teoreettinen kysymys???? KYSYMYS!!!. Että jos olisi tarjolla totisesti kodinomaista hoito mutta asunt. mikä on vuokrattu , no esim. kolme huonetta ja iso keittiö. ( vuokarattu tiedosti) Jos on sellainen ilmoitus, että tarjolla on kodinomaista hoito. Ei nyt osaa sanoa 24 tuntia tai sitten ehkä soittokello vaan yöllä. Olisiko sellaiselle palvellulle nykyaikana vaatimusta. Tulisitko Sinä vanhus joka pelkät asua joo yksin ja et pärjää kaikkien päivittäisten juttujen hoitamisessa hyvin enää, tai toisiko Sinä USA elävä tai Thaimassa lomaileva suomalainen omat vanhemmat sellaisen hoitoon. Hoidolla olisi tietosi myös maksu ja kyllä se vähintään 3000 euro kuussa pitää olla, jos on kolme hoidettava . Ruokailu, kuljetus ja melkein kaikki kuulu sitten kulujen sisälle. Nykyinen teknologia pitää huolen siitä, että omaisten kanssa voi pitää yhteyttä Skype tilin TV tai PC Skype kautta. Kirjoitelkaa tähän kaikki mitä ajatuksia tule. Koska pakko alkaa etsiä vaihtoehtoisia hoitokeinoja. Laatu kärsii aina jos on liika asiakkaita. PS! Miellelääni ei valtio (tukijarahoja) ollenkaan.
Kirjoittakaa vastaukset rakentavasti ja ole kohtelias! Kiitos!
Soita: 044 943 8241 tai vasta : [email protected]
N IINJKÖ
Kyllä hoitotyössä, myös vanhusten, on hyvä olla koulutus takana. Toki he pärjäävät kotona, ja dementikot laittavat itse lääkkeensäkin ( ainakin jotenkin). Mutta entäpä sitten, kun eivät enää pärjää itse, eivätkä omaiset ole hoitamassa? Onko se oikeasti ihan sama, kuka heidät sitten hoitaa? Vai oletko itse hoitaja?
Aloittajan hölynpölyssä on hyvä otsikko, se kertoo olennaisen. Vanhojen, sairaitten, huonokuntoisten, kohta ajasta ikuisuuteen siirtyvien hoitoa ja huolenpitoa pitäisi todellakin yksinkertaistaa. Mutta se ei tarkoita sitä, että hoitajien koulutus olisi tarpeetonta.
Nykypäivänä vanhoja lääkitään liikaa, otetaan kokeita, näytteitä, testejä ... kaiken aikaa, piikitetään insuliinia tuhkatiheään, tehokuntoutetaan vielä sittenkin, kun ihminen itse on jo luovuttanut, ei jaksa enää ja ymmärtää, että tästä ei enää nousta. Jne. Eikä asioita välttämättä kysytä häneltä itseltään, vaan lääkäri tai omainen päättää puolesta, eikä kumpikaan tahdo, henno, halua luopua vielä, elämä on kallis. Sananmukaisesti.
Mitä se priorisointi taas tarkoittikaan?