Näin pienessäkin maassa tuli taas monta Jeesuksen suntumäpäivästä johtuvaa uhria. Juhlan viettäjät juopottelevat moniaita päiviä ja alkavat sen jälkeen pistelemään toisiinsa puukolla reikiä. Tämä ei ole kaunista,eihän. Mistä muutos?
Tulipalot ja maantieliikenne lisäksi.
Tulipalot ja maantieliikenne lisäksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
".......Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.
”Nouse, oi aurinko, tuo elämääni muutos", huokailee intialainen fakiiri jossain Intian joen tai järven rannalla odottaen kasteen lankeamista lootukselle ja uuden päivän koittoa. Tämä sama huokaus on ollut lukemattomien ihmisten huulilla niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. niin monet meistä on tyytymättömiä omaan elämäämme, itseemme ja niihin olosuhteisiin, joiden keskellä joudumme elämään. Niin monet meistä, aina uuden päivän koittaessa herää toivorikkaana uuteen päivään, josko tänään tapahtuisi myönteinen käänne elämässä. Kuinka moni "tuulentuvan" kaveri kävelee toivorikkaana kylälle löytääkseen elämälleen jotain sisältöä. Kuinka moni meistä kuitenkin illan tullen joutuu pettyneenä laskeutumaan vuoteelleen. Pettyneenä siihen, ettei sinäkään päivänä tapahtunut mitään myönteistä. Sama ankeus. Sama ahdistus. Sama arkinen harmaus kuin ennenkin. Kuluu päivät. Kuluu viikot ja kuluu vuodet yhä uusissa ja uusissa pettymyksissä. Ja miksi näin? Siksi, koska ihminen ei ole tosissaan edes yrittänyt löytää muutosta elämäänsä.
Siihen aikaan kun apostoli Paavali eli ja vaelsi silloisen Vähän Aasian ja Etelä-Euroopan alueilla hänellä oli vain yksi tehtävä ja päämäärä. Julistaa voimallista evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikka Jeesus oli maallisen vaelluksensa päätteeksi ristiinnaulittu ja kuollut, hän oli myös noussut kuolleista. Ja vaikka hän oli noussut Isän tykö, hän oli jättänyt jälkeensä perinnön, jossa oli tulevien sukupolvien toivo, aina maailman loppuun asti. Tämä toivo oli elävä ja voimallinen Jumalan Sana. Se voima, joka Jeesuksen toiminnassa toimi ihmisten keskuudessa, toimi nyt Pyhässä Hengessä julistetussa Jumalan Sanassa, jota myös Paavali, siihen kutsuttuna ja erotettuna, ahkeroitsi julistaa. Tämä Sana toimi täydessä valtasuuruudessaan Paavalin julistuksessa ja antoi uuden elämän, uuden paremman huomenen tuhansille ja tuhansille sen aikaisille ihmisille, niin ajallisesti kuin iankaikkisestikin. Siellä, missä Paavali liikkui, siellä ihmeet ja merkit seurasivat hänen julistustaan. Siellä oli Taivasten valtakunta, toimien täydessä valtasuuruudessaan.
Tämä lupaus jonka Jeesus antoi, ei päättynyt kuitenkaan Paavalin ja muiden Raamatun apostolien päiviin. Tämä sama lupaus voimassa vielä meidän päivinämmekin, ja toteutuu käytännössä aina siellä missä tämän päivän apostolit ja evankelistat Jumalan Sanaa esillä pitävät. Jeesus elää myös meidän päivinämme Pyhässä Hengessä julistetussa Jumalan Sanassa. Lupaukset vapautuksesta ja uudesta elämästä saavat täyttymyksen siellä missä ihminen vilpittömin sydämin ottaa uskossa tämän sanan vastaan. Jokainen etsivä löytää ja jokainen anova saa, luvataan Raamatun sanassa ja Jumala - ei lupaustaan ole koskaan tai kenenkään kohdalla pettänyt.
Kuitenkin tämän lupauksen toteutumiseen on olemassa yksi ratkaiseva ehto. "Tehkää parannus", oli Johannes Kastajan julistuksen ydin. Tätä samaa julisti Jeesus. "Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus", oli Paavalin julistuksen ydin. Tätä samaa julisti myös Laestadius ja tätä samaa julistavat kaikki todelliset Jumalan sanan saattajat. Ja tästä me myös tunnemme todelliset Jumalan palvelijat. Nykyisessä kristillisyydessä riittää monenlaista asian harrastajaa ja opin opettajaa, jotka yrittävät taivaan tietä ihmisille viitoittaa, mutta on valittaen sanottava, että niin paljon on hengellistä puoskarointia ja väärää opettajaa ja vilpittömien Jumalan totuuden etsijän on oltava tarkkana, ettei näiden harhaan johtajien ja väärään hurskauteen kasvattavien eksytykseen joudu.
Jostain kummasta on eräisiin uskonsuuntiin pesiytynyt merkillinen "jättäytymisoppi", josta kuitenkaan Raamattu ei mitään puhu. Syntiselle ihmiselle ei riitä pelkkä jättäytyminen, eikä sellainen taivasten valtakuntaa peri. Ihmisen on tehtävä vilpittömin sydämin täyttä totta elämässään ja tehtävä todellinen parannus niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. "Jos jumalaton saa armon, hän ei koskaan opi vanhurskautta", sanotaan Raamatun sanassa. Jättäytyneet ovat juuri niitä, jotka yrittävät ilman todellista parannusta Jumalan armon omistaa. Yleensä näistä tulee puolittaisia hengellisiä haihattelijoita, joiden elämästä ja vaelluksesta puuttuu se vanhurskas ryhdikkyys josta vanhurskaat Jumalan ihmiset tunnetaan.
"Totuutta sinä halajat salatuimpaan saakka", tunnustaa kuningas Daavid Jumalan edessä parannusta tehdessään. (Ps 51:8). Tämä on yksi. ikuisia totuuksia Jumalan edessä kaikkina aikoina. "Joka rikoksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon".
Evankeliumin syvin totuus on sovitus. Sanoma siitä, että Jeesus Kristus on Golgatan keskimmäisellä ristillä lunastanut ihmiskunnan synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä, että Jeesus antoi henkensä, vanhurskas väärän puolesta, siinä Jeesus otti meidän paikkamme, ettei meidän enää omien syntiemme tähden tarvitse kuolla, jos vain teemme totisen parannuksen ja uskossa omistamme sen armon, joka Jeesuksen ristinkuolemassa meille lahjana tarjotaan. Tässä armossa saamme sovinnon Jumalan kanssa.
Toinen sovituksen suunta on suhteemme ihmisiin. Silloin jos ihminen on rikosten tielle sortunut, nämä rikokset on ihmisen itsensä sovitettava. Jos vaikka pitäjän kuuluisin ”viinaporvari” aikoo päästä helvetin tuomiota pakoon, on hänen ensin tehtävä parannus Jumalan edessä ja seuraavaksi hänen on käveltävä poliisilaitokselle, tunnustettava rikoksensa ja sovitettava ne yhteiskunnan kanssa.
Näistä sovituksista, ja vain näistä, alkaa ihmisen uusi elämä ja ihminen löytää todellisen vapauden ja rauhan. Rauhan Jumalan, ihmisten ja itsensä kanssa. Näistä sovituksista alkaa ihmiselle uusi elämä, aamunkoitto uudesta paremmasta huomenesta, joka kirkastuu kirkastumistaan, aina keskipäivään saakka......."
http://www.aretalogia.com/aamunkoitto.htm
Ei mennyt oikein perille mistä johtuvaa uhria.
Jeesuksen syntymäpäivät kaikkine variaatioineen.
Variaatioita löytyy vaikka mistä, pisti vaan silmään tuo "Jeesuksen syntymäpäivästä johtuvaa uhria". Eiköhän se syy/ne syynä pidettävät asiat ole jossain muualla. Tai sitten ehket tarkoittanut johtuvaa = syy/seuraus.
Voi olla todennäköistä,että tämä kansa juhlisi pimeyden taittumisen aikoihin jollakin muulla syyllä.Kirkonhan kerrotaan lainaneen tuon kaamoksenkaatajaisjuhlan ajankohdan vanhoilta viikingeilä. Nämä uus-pakanat ovat siis lainaneet mallinsa siltä ajalta. Minun nuoruudessani syntisetkin kavahtivat jouluna juopottelua ja mellastusta. Nyt joulu tunnetaan vain tavallista pitempänä ja pimeämpänä pitkanä vapaana.
Tänä vuonna vapaa taisi olla se pisin mahdollinen.
Ne häiriintyivät keneltä viina loppui ja niistä kenellä se riitti,niistä tuli juoppohulluja kaikkine seurauksineen.
Jos siis pitkiä juhlajaksoja olisi keksitty nykyinen määrä ei Jeesukseen liittyvien tapahtumien perusteella,juhliminen aiheuttaisi ainakin nykyisen kaltaisia uhripiikkejä autoilla puukoilla ja m.kelkoilla ym....
Tuskin tuo Johannes Kastaja niin tärkeä suomalaisille on kuin juhlinta osoittaa. Kovin on pakanaista menoa.
Tosi hölmöä ja tyhmää sanoa noin, että ne murhat tulee Jeesuksen syntymäpäivän juhlasta !!!
Eiköhän ne ole ihmisten aikaansaannoksia, kenenkään ei ole pakko juoda ja tappaa.
Eikä kukaan pulloa toisen huulille pakota !
Jeesuksen syntymäpäivä on rauhan ja rakkauden juhla, sinusta itsestäsi riippuu, mitä siitä kohdallasi teet !
Siis vastuukin on sinun itsesi.