Masennus

UskoToivo

"Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin", julisti eräässä kesän piirikonventissa puhujana esiintynyt veli Kirjanen (nimi muutettu). Miksi hän sanoi näin? Eikö Jehovan kansan keskuudessa ole tarvetta uskoa psykologeihin tai psykiatreihin? Eikö Jehovan todistajista kukaan koskaan masennu? Eikö kukaan veli tai sisar tarvitse ammattiauttajan apua tässä maailmassa, mistä Paavali kirjoitti: " Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä." (2. Tim 3:1)

Herätkää!-lehti esitti masentuneelle neuvoja 22.10.1987 sivulla 11 näin: "Jos siis olet masentunut, etsi ymmärtäväinen ihminen, johon voit luottaa. Hän voi olla aviopuoliso, läheinen ystävä, sukulainen, seurakunnan edustaja, lääkäri tai ammattineuvoja. Erään tutkimuksen mukaan masennuksen voittamisen perusedellytyksiä on se, että masentuneella on tukihenkilönä joku, jonka kanssa hän voi jakaa elämänhuolensa." Herätkää! jatkoi aiheen käsittelyä 08.11.1987 sivulla 16: "On erittäin tärkeää tietää, milloin on etsittävä asiantuntijan apua - itse asiassa se saattaa pelastaa hengen! Toisinaan masentuneen kunto menee niin huonoksi, että masentuneelle pitää järjestää tarvittavaa lääkärinhoitoa."

Jokaisella meistä on joskus alakuloinen mieli, voimme tuntea itsemme masentuneiksi. Se on täysin normaalia. Mutta jos masennus jatkuu pitkään ja se ei helpotu, kyseessä voi olla vaikea masennustila, depressio, joka vaatii aina hoitoa. Nykyisten arvioiden mukaan 5-6% suomalaisista kärsii tällä hetkellä vakavasta masentuneisuudesta, ja masennus lisääntyy kaikkialla maailmassa jatkuvasti. Siitä on tulossa kansansairaus. Niinpä ei ole ihme, jos Jehovan palvelijatkin kärsivät siitä. Emme ole immuuneja tälle henkiselle ongelmalle. Sitä paitsi raamatussakin on esimerkkejä Jehovan uskollisista palvelijoista, jotka masentuivat. Hanna itki katkerasti" (1. Sam. 1:7,10), Nehemia itki ja murehti monta päivää (Neh. 1:4), Job inhosi elämäänsä (Job. 10:1), Daavidin henki nääntyi (Ps. 143:4) ja Paavali oli maahan syösty (2. Kor. 4:9). Jumala ei hylännyt palvelijoitaan, eikä heidän masennuksensa johtunut hengellisyyden heikkenemisestä. Kenenkään kristitynkään ei siis tulisi ajatella, että jos hän on masentunut, se johtuu henkisestä tai hengellisestä heikkoudesta, ja siksi siitä on jotenkin noloa puhua kenellekään. Masennusta vastaan voi taistella; ensimmäinen askel on myöntää se itselleen, ja puhua siitä jollekin johon voi todella luottaa.

Milloin on sitten kyseessä vakava masennus eli depressio? Erään tautiluokituksen mukaan hoitoa ehdottomasti vaativan, vakavan masentuneisuuden merkit täyttyvät, jos masentunut ja iloton mieliala jatkuu yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja yli neljä seuraavista oireista esiintyy suurimman osan ajasta:
1) Unettomuus (etenkin aamuyön tuskainen unettomuus) tai liiallinen nukkuminen
2) Ruokahalun selvä muutos (tahaton laihtuminen tai pahaan oloon syömisen aiheuttama lihominen)
3) Voimakas väsymys, uupuneisuus ja aloitekyvyttömyys
4) Fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
5) Keskittymiskyvyn, muistin tai päättäväisyyden heikkeneminen
6) Suhteettomat alemmuuden tai syyllisyyden tunteet
7) Mielihyvän tai elämänilon menettäminen
8) Kuolemanajatukset tai -toiveet

Jos olemme joskus alakuloisia, voimme ylläolevan perusteella testata masennuksemme syvyyttä. Tavallisesti se on vain ohimenevää, mutta jos huomaamme itsessämme tai läheisissä oireita vakavampaan suuntaan, on hyvä ottaa testitulos tosissaan ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Usein masennuksen takia hoitoon hakeutunut henkilö on ajautunut eräänlaiseen "noidankehään". Esimerkiksi ahdistus- ja pelko-oireet aiheuttavat unihäiriöitä, univaikeudet ihmissuhde- ja työongelmia ja siitä johtuva uupuminen aiheuttaa puolestaan kunnon rapistumista. Kaikki tämä lisää negatiivista minä-kuvaa ja pessimismiä tulevaisuuden suhteen, ja paha olo pahenee entisestään. Usein masentunut on perusluonteeltaan tunnollinen ja pidetty ystävänä ja työtoverina. Hän voi olla "ahdistusherkkä", ja kun hän masentuu, romahdus entiseen hyvään oloon verrattuna voi olla raju. Harvemmin tapaa masentunutta henkilöä, joka on perusluonteeltaan ns. "hälläväliä-tyyppi", joka ottaa monet asiat liiankin rennosti, ja elämä voi siitä syystä olla sekaisin.

Mikä aiheuttaa masennusta? Syyt voivat olla moninaiset, aina lapsuuden traumoista alkaen. Varhaiset traumat ja menetykset altistavat ihmisen myöhemmälle masennukselle. Perinnöllisillä tekijöillä ja opituilla kielteisillä ajattelumalleilla voi olla myös merkitystä. Se, miten hyvin ihminen kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä yleensä, vaikuttaa siihen, miten helposti hän masentuu. Epäonnistumisilla on merkittävä osa. Liialliset vaatimukset tai syyllisyyden tunteet voivat myös masentaa. Vakavassa masennuksessa lääkitys on ainakin aluksi keskeinen ja välttämätön osa hoitoa, joka tekee myös muut hoitomuodot mahdollisiksi. Paraneminen voi olla pitkä prosessi, joten kärsivällisyyttä vaaditaan sekä sairastuneelta itseltään että hänen läheisiltään. Empatiasta ei ole ainakaan merkittävästi haittaa juuri tuossa elämäntilanteessa.

Mutta mikä on tilanne, jos Jehovan palvelija masentuu jostain sellaisesta syystä, joka johtuu seurakunnasta. Miten se voisi olla mahdollista, voit ajatella. Mutta se on mahdollista! Epätäydellisistä ihmisistä koostuva seurakunta on itse asiassa monesti jopa altistava tekijä masennukselle. Jotenkin kaikki odottavat hengellisiltä sisarilta ja veljiltä enemmän kuin maailman ihmisiltä esimerkiksi käytöstapojen suhteen. Ja odotukset harvoin toteutuvat, valitettavasti. Odotetaan liikoja. Tietysti kaikkia täytyy yrittää ymmärtää ja antaa mahdollisuuksien mukaan anteeksi. Hymyillä ystävällisesti, vaikka sisällä kiehuu. Kaikkihan me olemme syntisiä ihmisiä. Mutta jossain tulee vastaan sietämisen raja, jotta ei joudu kynnysmaton asemaan; ettei joku käytä väärin hyväkseen epätäydellisyyttään ja toisten anteeksiantoa. "Kyllähän tuo ja tuo veli antaa anteeksi käytökseni, ei siis tarvitse paljon välittää!" - Sitten jos (kun) ihmissuhteissa pettyy (mitä väistämättä silloin tällöin tapahtuu), luottamus johonkin sisareen tai veljeen menee, ainakin joksikin aikaa. Jos sitä yrittää selvittää vastuullisten veljien kanssa, ja huomaa, että asia vain pahenee, menee luottamus myös niihin, joihin pani toivonsa asioiden selvittämisessä. Ehkä heillä ei ole edellytyksiä hoitaa vaikeita henkisiä asioita. Se voi todella masentaa. Mutta kenelle kertoa asiasta siinä tapauksessa, jos on masentunut? Muille vanhimmille? Psykologeille? Psykiatreille? Ei kenellekään, jos toimii veli Kirjasen (nimi muutettu) ohjeiden mukaan. "Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin."

Muutaman viime vuoden aikana masennus on lisääntynyt valtavasti Jehovan todistajien keskuudessa. Osa on ehkä väsynyt Harmagedonin odotukseen; heistä tuntuu, että sitä on "siirretty". Vaikka emme olekaan vihkiytyneet Jehovalle mihinkään aikamäärään saakka vaan ikuisesti, väsyminen on inhimillistä. Se voi masentaa. Monia on kuluttanut myös valon kirkastuminen, opit sukupolven mittaisesta ajasta ja lampaiden ja vuohien kokoaminen ovat koetelleet uskoa. Maailman paine on lisääntynyt, ja kielteinen julkisuus on lannistanut monet. Tuntuu siltä, että kohta jo lähes puolet on masentuneita. Hyvin monet syövät mielialalääkkeitä kestääkseen masennuksensa. Mikä muu auttaisi? Usein sanotaan, että kokouksesta lähtee aina virkistyneenä takaisin kotiin, vaikka olisi kokoukseen mennessään väsynyt. Tämä ei valitettavasti pidä aina paikkaansa masentuneiden kohdalla. Voi olla, että masentunut tulee entistä masentuneemmaksi kokouksessa, jos hän ei tunne saaneensa sieltä hengellistä hyvää. Olen jonkun masentuneen kuullut sanovan, että pitää olla tosi hyvässä kunnossa, että jaksaa kokoukseen lähteä, ettei masennu lisää. Asian pitäisi olla täysin päinvastoin. Missä on vika? Jeesus suositteli elämäntapaa, mistä kerrotaan Matteuksen 11. luvussa: "28 Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. 29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." Kunpa osaisimme aina ajatella myönteisesti ja sopeuttaa elämämme järkevästi niihin vaatimuksiin, joita meille tarjotaan. Emme saa tavoitella elämässämme liikoja, emmekä odottaa toisilta liikoja. Turhaa painetta kannattaa välttää. Silloin voimme myös omassa elämässämme kokea (ainakin hetkittäin), että meidänkin kuormamme on kevyt. Emme luhistu painavien taakkojen alle ja masennu lopullisesti.

[email protected]

http://www.geocities.com/uskotoivo2004/

57

6062

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tikaram

      ensimmäisenä tuli mieleen eräs nuori sisar, joka omasta mielestään kaipasi psykologin ja/tai psykiatrin apua. hänen äitinsä oli negatiivisella asenteella ja sanoi, ettei siellä saa puhua ainakaan mitään kielteistä uskonnosta. ettei tule kielteistä kuvaa todistajista.

      itsekin psykologilla olen tapellut mielessäni vuosia, nyttenkin, vaikka olen aika lailla jättänyt uskonnon, jt-asioiden salailusta.

      en uskaltanut edes sanoa olevani jt, sillä minulle oli tapahtunut asioita, joita todistajille "ei voisi tapahtua". en uskaltanut kertoa mitään kielteistä, edelleenkin puolustan todistajia psykologille aika usein, vaikka selkeää vääryyttäkin on tapahtunut.

      nuoremmalle polvelle psykologilla käyminen alkaa olla jo ok, mutta moni pitää vielä sitä paheksuttavana - asioistahan voisi puhua vaikka vanhimmankin kanssa, vai mitä? :/

      • kupla

        aiemmin tana vuonna (Heratkaa-lehti, en kuollakseni muista mika) muuten tarjottiin masentuneille (vaikka kirjoituksessa ei sen ihmeemmin eritelty masennusta tai tavanomaista alakuloisuutta) laakkeeksi kenttaa, tutkistelua ja keskustelua muiden seurakuntalaisten kanssa.
        Tuntuu ihmeelliselta etta kukaan masentunut oikeasti jaksaisi loytaa energiaa em. asioihin tai etta parantuisi masennuksesta ilman ammattiapua. Raamatun tutkiminen on arvokasta, mutta se ei voi olla ainoa apu depressioon.
        Kummallista etta VTS ei ohjaa masentuneita ammattiapua kohti, vaan neuvoo "unohtamaan" masennuksen ja kenttailemaan vaan rivakammin. Ei ihme, etta moni JT voi henkisesti, vaikka ei ehka hengellisesti, pahoin.

      • fger
        kupla kirjoitti:

        aiemmin tana vuonna (Heratkaa-lehti, en kuollakseni muista mika) muuten tarjottiin masentuneille (vaikka kirjoituksessa ei sen ihmeemmin eritelty masennusta tai tavanomaista alakuloisuutta) laakkeeksi kenttaa, tutkistelua ja keskustelua muiden seurakuntalaisten kanssa.
        Tuntuu ihmeelliselta etta kukaan masentunut oikeasti jaksaisi loytaa energiaa em. asioihin tai etta parantuisi masennuksesta ilman ammattiapua. Raamatun tutkiminen on arvokasta, mutta se ei voi olla ainoa apu depressioon.
        Kummallista etta VTS ei ohjaa masentuneita ammattiapua kohti, vaan neuvoo "unohtamaan" masennuksen ja kenttailemaan vaan rivakammin. Ei ihme, etta moni JT voi henkisesti, vaikka ei ehka hengellisesti, pahoin.

        Taitaa kuplalla nousta mieleen aamenen tarkoitushakuinen kirjoitus jossa oli tieten tahtoen tuollainen kuva annettu.


        Siinä kirjoituksessa eritoten eriteltiin alakuloisuus ja vakava masennus.

      • kupla
        fger kirjoitti:

        Taitaa kuplalla nousta mieleen aamenen tarkoitushakuinen kirjoitus jossa oli tieten tahtoen tuollainen kuva annettu.


        Siinä kirjoituksessa eritoten eriteltiin alakuloisuus ja vakava masennus.

        taman kylla ihan itse omilla silmilla luin Heratkaasta viime kesana. aamenen kirjoituksen kylla luin, mutta se vain vahvisti sen, mita Heratkaasta aiemmin luin. Valitettavasti minulla ei kyseista lehtea ole kasilla, muuten kaivaisin lehden tiedot esille kaikille epailijoille.
        Ja toisekseen, eriteltiinpa masennus ja alakulo tai ei, tuskin pelkastaan kenttapalvelus ja raamatun tutkiminen tahi muiden todistajien enemman tai vahemman rohkaiseva seura ovat AINOITA laakkeita kumpaankaan. Kritisoinkin sita, etta VTS ei tarjoa vaihtoehtoja tai rinnakkaisia ratkaisuja omalle nakemykselleen, vaan esittaa, etta alakulo katoaa kenttailemalla lisaa. Tietysti hyvien ystavien (seurakuntalaisia tai ei) seura ja harrastukset/aktiviteetit (kuten kenttaily ja kokouksissa kayminen) jne. voivat olla avuksi ihmiselle, joka uhkaa jaada neljan seinan sisaan, mutta ainoa apu ne eivat ole masentuneelle tai masennusuhan alaiselle. En ole laaketieteen asiantuntija, mutta rohkenisin vaittaa, etta seka alakuloisuuteen etta depressioon eivat pelkat yksipuoliset ohjeet tepsi. Pelkka kenttaily tai tutkiminen tai kokouksissa kayminen (sikali kuin masennusuhan alaisella on energiaa niihin) ovat vain keinoja unohtaa alkuperainen ongelma, mikali muuta ei tehda masentuneisuuden poistamiseksi.

      • fger
        kupla kirjoitti:

        taman kylla ihan itse omilla silmilla luin Heratkaasta viime kesana. aamenen kirjoituksen kylla luin, mutta se vain vahvisti sen, mita Heratkaasta aiemmin luin. Valitettavasti minulla ei kyseista lehtea ole kasilla, muuten kaivaisin lehden tiedot esille kaikille epailijoille.
        Ja toisekseen, eriteltiinpa masennus ja alakulo tai ei, tuskin pelkastaan kenttapalvelus ja raamatun tutkiminen tahi muiden todistajien enemman tai vahemman rohkaiseva seura ovat AINOITA laakkeita kumpaankaan. Kritisoinkin sita, etta VTS ei tarjoa vaihtoehtoja tai rinnakkaisia ratkaisuja omalle nakemykselleen, vaan esittaa, etta alakulo katoaa kenttailemalla lisaa. Tietysti hyvien ystavien (seurakuntalaisia tai ei) seura ja harrastukset/aktiviteetit (kuten kenttaily ja kokouksissa kayminen) jne. voivat olla avuksi ihmiselle, joka uhkaa jaada neljan seinan sisaan, mutta ainoa apu ne eivat ole masentuneelle tai masennusuhan alaiselle. En ole laaketieteen asiantuntija, mutta rohkenisin vaittaa, etta seka alakuloisuuteen etta depressioon eivat pelkat yksipuoliset ohjeet tepsi. Pelkka kenttaily tai tutkiminen tai kokouksissa kayminen (sikali kuin masennusuhan alaisella on energiaa niihin) ovat vain keinoja unohtaa alkuperainen ongelma, mikali muuta ei tehda masentuneisuuden poistamiseksi.

        Laitan tähän uusiksi sen mistä oli taannoin kyse.



        Esim. Tämä oli otettu esittämään mallia kuinka huonoja neuvoja psyykkisesti sairaille on annettu.


        Various forms of depressed moods are common during these "critical times hard to deal with." (2 Timothy 3:1) People become discouraged and dejected for a variety of reasons. This may happen to Christians too, and it can be a most unpleasant experience. Many have found, though, that preaching the good news has helped them to snap out of a temporary bout with the blues




        Eli annettiin ymmärtää, että tässä yksinkertaisesti neuvottiin lääkkeeksi depressioon kenttäilyä.



        Mutta, mutta. Otetaampa vielä uusiksi, vaikkapa suomenkielellä, niin ei kenellekään jää epäselvää.



        18 Erilaiset alakuloisuuden mielialat ovat yleisiä näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1) Ihmiset masentuvat ja lannistuvat monista eri syistä. Myös kristitylle saattaa käydä näin, ja se voi olla mitä epämiellyttävin kokemus. Monet ovat kuitenkin huomanneet, että hyvän uutisen saarnaaminen on auttanut heitä unohtamaan tilapäisesti vaivaavan raskasmielisyyden.* Oletko kokeillut sitä? Kun olet hieman alakuloinen, yritä osallistua johonkin Valtakunnan palveluksen muotoon. Se että puhut toisille Jumalan valtakunnasta, auttaa sinua usein muuttamaan mielenvirettäsi kielteisestä myönteiseksi.




        Hops. huomasiko joku tähden joka oli merkitty sanan "raskasmielisyyden" jälkeen? Niin, siinähän oli alaviite. Katsotaampa mitä alaviite lisää asiaan.



        Tilapäinen alakuloisuus eroaa vakavasta, pitkäaikaisesta depressiosta, joka on paljon vakavampi ja monimutkaisempi tunteisiin ja mieleen vaikuttava tila. Ks. Herätkää!-lehteä 22.10.1987, s. 3–16.





        No, mitä tuo herätkää sitten asiasta sanoo, kun kerran kritisoidaan asiaan suhtautumisesta? Siis tässä on vain pieni osa kirjoitus kokonaisuudesta.




        Jotkut masentuneet eivät hae apua sieltä mistä sitä saisi, sillä he pelkäävät, että heitä pidetään henkisesti heikkoina. Vaikea depressio ei ole kuitenkaan merkki henkisestä heikkoudesta eikä hengellisen pohjan pettämisestä. Tutkimusten mukaan vaikeaan depressioon voivat olla syynä jotkin aivojen kemiassa tapahtuneet muutokset. Jos syvää masennustilaa on jatkunut yli kaksi viikkoa, syynä voi olla jokin elimellinen sairaus, ja on siksi viisasta käydä lääkärintutkimuksissa. Mikäli tutkimuksessa ei löydy elimellistä sairautta, joka olisi voinut myötävaikuttaa depression puhkeamiseen, depressio voidaan usein parantaa siten, että potilas muuttaa ajattelutapaansa ja käyttää sen ohella sopivaa lääkitystä tai sopivia ravinteita. Depressionsa voittaminen kovan kamppailun jälkeen ei merkitse, etteikö ihminen enää koskaan masentuisi. Suru kuuluu elämään. Depressiostaan voi kuitenkin selviytyä paremmin, jos osaa suunnata iskunsa taitavasti.

        Lääkäri kirjoittaa usein masennuslääkkeitä. Niillä pyritään korjaamaan aivojen kemiallista häiriötilaa.






        Eli MITEN tämä juttu nyt vahvisti mielikuvaasi siitä että kaikki masennukset hidetaan kentällä????




        Tuossahan puhuttiin kenttäilystä mahdollisena apuna ALAKULOISUUDEN torjunnassa. Siis siinä sanottiin "kun olet HIEMAN alakuloinen" Eikä siinä missään sanottu että se olisi yksi ja ainut ratkaisu.



        Jos menet nykyään lääkärille ja sanot että olet HIEMAN alakuloinen, tuskimpa saat lähetettä psykiatrille ja terapiaan. Todennäköisesti käsketään vetelemään raitista ilmaa ja tekemään jotain mieltä piristävää.

      • Juhanip
        kupla kirjoitti:

        aiemmin tana vuonna (Heratkaa-lehti, en kuollakseni muista mika) muuten tarjottiin masentuneille (vaikka kirjoituksessa ei sen ihmeemmin eritelty masennusta tai tavanomaista alakuloisuutta) laakkeeksi kenttaa, tutkistelua ja keskustelua muiden seurakuntalaisten kanssa.
        Tuntuu ihmeelliselta etta kukaan masentunut oikeasti jaksaisi loytaa energiaa em. asioihin tai etta parantuisi masennuksesta ilman ammattiapua. Raamatun tutkiminen on arvokasta, mutta se ei voi olla ainoa apu depressioon.
        Kummallista etta VTS ei ohjaa masentuneita ammattiapua kohti, vaan neuvoo "unohtamaan" masennuksen ja kenttailemaan vaan rivakammin. Ei ihme, etta moni JT voi henkisesti, vaikka ei ehka hengellisesti, pahoin.

        On aikalailla vakavampi asia kuin masennus, suurin osa masennuksista on lieviä, eikä niihin ole tarvetta hakea ammattiauttajan apua. Monille todistajille kenttäily ja ystävien seurassa oleileminen on ollut riittävä apu.
        Jo nämä asiat eivät ole maistuneet ennen masennusta, niin silloin voi olla etteivät kiinnostavat vielä vähemmän masentuneena ollessa. Kriittisillä ihmisillä nämä ystävyysuhde asiat tuntuvat olevan aina rempallaan ja vika aina muissa kuin itsessä.
        Hyvää tarkoittvat ystävät ovat sellaisella kyräileviä teeskentelijöitä joilla on aina pahat mielessä. Tällaisissa tapauksissa masennusta on vaikea hoitaa normaleilla keinoilla, joten on suositeltavaa kääntyä ammattiauttajan puoleen jo erittäin aikaisessa vaiheessa..

      • mietin vaan

        siis jo ei voi kertoa terapeutilleen olevansa jt. mietin tässä erästä tapausta: on hyvä että esim. masentunut itsetuhoinen päihteiden väärinkäyttäjä saadaan ammattiauttajan luo, mutta epäilen todellisia hoitotuloksia jos tällainen henkilö ei uskalla kertoa olevansa jt. sillä siitä henkisestä kasvuympäristöstä (ja toki kaikista muistakin, joissa ihmisen vapaa kasvu itsenäisesti ajattelevaksi yksilöksi ei ole suotavaa)jää ihan takuulla tunnetasolle tiettyjä asioita, joita pitäisi käsitellä ihan kuten muitakin ko. tilaan johtaneita tekijöitä. jos ne jäävät käsittelemättä, ei voida saavuttaa todellista tulosta. toisaalta siinä tapauksessa että potilas kertoo jt-taustastaan tapaus muuttuu terapeutille entistä haastavammaksi.

      • tikaram
        mietin vaan kirjoitti:

        siis jo ei voi kertoa terapeutilleen olevansa jt. mietin tässä erästä tapausta: on hyvä että esim. masentunut itsetuhoinen päihteiden väärinkäyttäjä saadaan ammattiauttajan luo, mutta epäilen todellisia hoitotuloksia jos tällainen henkilö ei uskalla kertoa olevansa jt. sillä siitä henkisestä kasvuympäristöstä (ja toki kaikista muistakin, joissa ihmisen vapaa kasvu itsenäisesti ajattelevaksi yksilöksi ei ole suotavaa)jää ihan takuulla tunnetasolle tiettyjä asioita, joita pitäisi käsitellä ihan kuten muitakin ko. tilaan johtaneita tekijöitä. jos ne jäävät käsittelemättä, ei voida saavuttaa todellista tulosta. toisaalta siinä tapauksessa että potilas kertoo jt-taustastaan tapaus muuttuu terapeutille entistä haastavammaksi.

        mitä se kertoo uskosta kun siitä ei uskalla puhua?

        tää on hyvin vahva suuntaus nuorilla todistajilla. omaa uskontoa todellisuudessa hävetään, vaikka siihen itse uskotaankin.

    • Rasvattu_jämä

      Vartiotorniseura on ollut oman tiensä kulkija myös lääketieteen suhteen. Vähitellen sitten on pantava aikaisempia asenteita uusiksi. Tässä näyte neljän vuosikymmenen takaa:

      As a rule, for a Christian to go to a worldly psychiatrist is an admission of defeat, it amounts to 'going down to Egypt for help.' —Isaiah 31:1.

      Often when a Witness of Jehovah goes to a psychiatrist, the psychiatrist will try to persuade him that his troubles are caused by his religion, entirely overlooking the fact that the Christian witnesses of Jehovah are the best-oriented, happiest and most contented group of people on the face of the earth. They have the least need for psychiatrists. Also, more and more psychiatrists are resorting to hypnosis, which is a demonic form of worldly wisdom. (g60 March 8 p. 27)

      Samoihin aikoihin ihmisen persoonallisuus siirtyi verensiirron yhteydessä ja tunteiden keskittymistä kirjaimelliseen sydämeen opetettiin vielä 1970.

      • muuan veli

        >As a rule, for a Christian to go to a worldly psychiatrist is an admission of defeat, it amounts to 'going down to Egypt for help.' —Isaiah 31:1.


        Nyt en todella tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa!

      • Rasvattu_jämä
        muuan veli kirjoitti:

        >As a rule, for a Christian to go to a worldly psychiatrist is an admission of defeat, it amounts to 'going down to Egypt for help.' —Isaiah 31:1.


        Nyt en todella tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa!

        >>Nyt en todella tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa!

        "Maailmallinen" lääketiede kalpeni meillä noihin aikoihin Vogelin (teokraattisten) tuotteiden rinnalla. Etenkin Echinaforce ja Molkosan olivat lyömätön parivaljakko, jolla lannistettiin vaiva kuin vaiva.

        Ei naurattanut silloin, enkä osaa nauraa tuolle huuhaa-positiivisuudelle vieläkään.

      • taputapu

        "Christian witnesses of Jehovah are the best-oriented, happiest and most contented group of people on the face of the earth."

        Ja sitten sanotaan: Emmekö olekin samaa mieltä. JA TAPUTUSTA!

        Yhteisymmärrys on saavutettu.

        :)

      • miserex
        Rasvattu_jämä kirjoitti:

        >>Nyt en todella tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa!

        "Maailmallinen" lääketiede kalpeni meillä noihin aikoihin Vogelin (teokraattisten) tuotteiden rinnalla. Etenkin Echinaforce ja Molkosan olivat lyömätön parivaljakko, jolla lannistettiin vaiva kuin vaiva.

        Ei naurattanut silloin, enkä osaa nauraa tuolle huuhaa-positiivisuudelle vieläkään.

        Minunkin lapsuusmuistoihini liittyvät oleellisesti Vogelin tuotteet. Äitini oli aivan fanaattinen echinan kannattaja. Sitä käytettiin suurin piirtein kaikkeen. No, minä en nykyään käytä...

      • fger

        >>>Aikoinaan erästä nuorta, lievästi "persoonallista" poikaa, yritettiin parantaa Vartiotorniseuran silloisella asenteella. Tutkimista (tutkistelu lankesi minulle) ja kenttää sekä muutenkin teokraattista ajankulua.

      • Rasvattu_jämä
        fger kirjoitti:

        >>>Aikoinaan erästä nuorta, lievästi "persoonallista" poikaa, yritettiin parantaa Vartiotorniseuran silloisella asenteella. Tutkimista (tutkistelu lankesi minulle) ja kenttää sekä muutenkin teokraattista ajankulua.

        >>Olisi taasen syytä ottaa huomioon, mikä oli yleinen suhtautuminen siihen aikaan mielenterveysongelmiin.

        1968-1970?

        >>Nykyään on jo saatu hälvennettyä epäluuloja ja psykiatrillakin voi käydä ilman hullun leimaa otsassa.

        Noihin aikoihin jehovantodistajan ei tullut hakeutua hoitoon, mahdollinen leima ei ollut tekijä asiassa.

      • muuan veli
        fger kirjoitti:

        >>>Aikoinaan erästä nuorta, lievästi "persoonallista" poikaa, yritettiin parantaa Vartiotorniseuran silloisella asenteella. Tutkimista (tutkistelu lankesi minulle) ja kenttää sekä muutenkin teokraattista ajankulua.

        >Olisi taasen syytä ottaa huomioon, mikä oli yleinen suhtautuminen siihen aikaan mielenterveysongelmiin. Ennen aikaan mielisairaitten kohtelu oli vähintäänkin mielenkiintoista ja siitä osin kumpuaa hienoinen epäluuloisuus koko asiaa kohtaa.


        Näinhän se tilanne silloin oli yleisesti maailmassa. Tosin ehkä voisi joku kysyä: miksi me seurasimme maailman rakkaudetonta mallia tässä suhteessa? Niinhän meidän juuri ei pitäisi tehdä.

      • fger
        Rasvattu_jämä kirjoitti:

        >>Olisi taasen syytä ottaa huomioon, mikä oli yleinen suhtautuminen siihen aikaan mielenterveysongelmiin.

        1968-1970?

        >>Nykyään on jo saatu hälvennettyä epäluuloja ja psykiatrillakin voi käydä ilman hullun leimaa otsassa.

        Noihin aikoihin jehovantodistajan ei tullut hakeutua hoitoon, mahdollinen leima ei ollut tekijä asiassa.

        Noihin aikoihin isäni oli hoidettavana masennuksen takia, joten et minua siinä asiassa pysty silmään viilaamaan.


        Jäi hieman painolastia 5. vuoden sotaretkeltä hermostoon, joten sitä yritettiin hoitaa.

      • Rasvattu_jämä
        muuan veli kirjoitti:

        >Olisi taasen syytä ottaa huomioon, mikä oli yleinen suhtautuminen siihen aikaan mielenterveysongelmiin. Ennen aikaan mielisairaitten kohtelu oli vähintäänkin mielenkiintoista ja siitä osin kumpuaa hienoinen epäluuloisuus koko asiaa kohtaa.


        Näinhän se tilanne silloin oli yleisesti maailmassa. Tosin ehkä voisi joku kysyä: miksi me seurasimme maailman rakkaudetonta mallia tässä suhteessa? Niinhän meidän juuri ei pitäisi tehdä.

        >>Tosin ehkä voisi joku kysyä: miksi me seurasimme maailman rakkaudetonta mallia tässä suhteessa? Niinhän meidän juuri ei pitäisi tehdä.

        Vartiotorniseura on ollut aivan omilla teillään lääketieteen suhteen. Amerikan lääkäriliitto on aikoinaan saanut oman osansa Vartiotorniseuran lääketieteellistä viisautta. Vartiotorniseura mm. tiesi aikanaan, että rokotukset ovat kovin pahasta, niillä ei paranneta yhtään mitään.

        Vartiotorniseuran näkemykset perustuivat pelkkään mielipiteeseen, mitään varsinaista tietoa aiheesta ei ollut. Seuran tuon ajan lääketieteellinen "asiantuntija" kertoi olleensa kolme päivää demonien riivaamana. Aikalaiset tosin kertoivat, että taisi olla pahasti alakanttiin arvioitu.

        Tuo pelkkä luja luottamus oman näkökantansa oikeutukseen on ollut syynä psykiatrisen hoidon karsastamiseen. Muistan hyvin kuinka nuoruudessani lainattiin mielellään jotain lähdettä, jonka mukaan suurin osa mielisairaista olikin demonien riivaamia. No tuolla näkemyksellä kyllästetylle ovat hoitokeinotkin rukoustasoa.

    • muuan veli

      Tässäpä onkin ajankohtainen ja tärkeä aihe. Täytyy kokemuksesta sanoa että Jt-seurakunnissa on valitettavasti edelleenkin melko paljon jäljellä todella junttimaista suhtautumista henkisiin sairauksiin, mm. masennukseen. Tilanne näyttäisi olevan paranemaan päin mutta tietyt vanhat, ummehtuneet asenteet ovat silti vahvasti vaikuttamassa etenkin vanhempien seurakuntalaisten keskuudessa.

      • Sisar-X

        Muistan taannoin kun omassa seurakunnassani ns. "rivijulistaja" - sairastui vakavasti skitsofreniaan.
        Ihmisten asenteet olivat vähemmän tahdikkaita.
        Meni, vuosi pari...kun sitten erään vanhimman vaimo sairastui. Kas, kas...samaiseen sairauteen.
        Nyt olikin jo hyvinkin pitkälti ääni kelloissa toinen.
        Ikäväkyllä tuo ensin mainittu julistaja sitten vain hiljalleen jäi pois totuudesta.
        Vanhimman vaimo käy silloin - tällöin kuin jaksaa kokouksissa.
        Ettänäin, myötätuntoa ja tukea jaetaan...ikäväkyllä joskus hieman epäoikeudenmukaisesti.

        -sivusta seurannut-

      • sisar-ex
        Sisar-X kirjoitti:

        Muistan taannoin kun omassa seurakunnassani ns. "rivijulistaja" - sairastui vakavasti skitsofreniaan.
        Ihmisten asenteet olivat vähemmän tahdikkaita.
        Meni, vuosi pari...kun sitten erään vanhimman vaimo sairastui. Kas, kas...samaiseen sairauteen.
        Nyt olikin jo hyvinkin pitkälti ääni kelloissa toinen.
        Ikäväkyllä tuo ensin mainittu julistaja sitten vain hiljalleen jäi pois totuudesta.
        Vanhimman vaimo käy silloin - tällöin kuin jaksaa kokouksissa.
        Ettänäin, myötätuntoa ja tukea jaetaan...ikäväkyllä joskus hieman epäoikeudenmukaisesti.

        -sivusta seurannut-

        itse sairastuin masennukseen ja psykoosiin. outoa, että uskonto ei antanut tukea vaan veti kauemmaksi ja alkoi etoa. jumala oli kaukainen eikä auttanut. pelkotilat kasvoivat suunnattomiksi sen takia, mitä todistajille opetetaan demonien voimista.
        suurimmaksi tuoeksi minulle muodostuivat maailmalliset ihmiset. en suostunut siihen, että olisin jäänyt odottamaan jumalaa - ja ehkä niitä ihmisiä, jotka olisivat aidosti välittäneet. huomionarvoista on se, että kaikki lapsuudenystävät olivat hiljaa vaikeuksieni aikana. sain pari hassua puhelinsoittoa joskus.

        seurakunnassa oli tosin joitakin jotka halusivat autaa, mutta silloinkin vaan hakea kokoukseen tai kentälle.

      • sisar-X
        sisar-ex kirjoitti:

        itse sairastuin masennukseen ja psykoosiin. outoa, että uskonto ei antanut tukea vaan veti kauemmaksi ja alkoi etoa. jumala oli kaukainen eikä auttanut. pelkotilat kasvoivat suunnattomiksi sen takia, mitä todistajille opetetaan demonien voimista.
        suurimmaksi tuoeksi minulle muodostuivat maailmalliset ihmiset. en suostunut siihen, että olisin jäänyt odottamaan jumalaa - ja ehkä niitä ihmisiä, jotka olisivat aidosti välittäneet. huomionarvoista on se, että kaikki lapsuudenystävät olivat hiljaa vaikeuksieni aikana. sain pari hassua puhelinsoittoa joskus.

        seurakunnassa oli tosin joitakin jotka halusivat autaa, mutta silloinkin vaan hakea kokoukseen tai kentälle.

        mutta varmastikin totta tuo mitä kirjoitit.
        Itselläni on eräs ystävä (sisar hänkin) joka aika ajoin kärsii voimakkaasta uupumisesta.
        Hänen kanssaan, olemme käyneet rakentavia keskusteluja. Toki kokoukset ja kenttä voivat rohkaista, mutta JOS EI ole voimia lähteä sinne, niin...voi olla niin, että sitä kokee silloin itsensä vielä "huonommaksi" kun ei kykene...ja masentuu entisestään.
        Ei siitä aina rohkaistu kun joku tulee kertomaan kuinka mahtava kokous taas oli...
        Täällä on käyty keskusteluja siitäkin, tulisiko mennä lääkäriin vai ei...tulisiko ottaa kenties jotain lääkettä vastaan vai ei?
        Yhtälailla se "mieli" voi sairastua kuin vaikka joku muu ruumiinjäsenemme, ja silloinkin haemme apua ja ehkä sitä kemiallista lääkettäkin.
        Eikä meistä kenenkään tulisi lähteä sitä ensimmäistä kiveä heittämään....sillä mistäs tiedän, vaikka tänään olen terve..olenko sitä huomenna ...

      • sisar-ex
        sisar-X kirjoitti:

        mutta varmastikin totta tuo mitä kirjoitit.
        Itselläni on eräs ystävä (sisar hänkin) joka aika ajoin kärsii voimakkaasta uupumisesta.
        Hänen kanssaan, olemme käyneet rakentavia keskusteluja. Toki kokoukset ja kenttä voivat rohkaista, mutta JOS EI ole voimia lähteä sinne, niin...voi olla niin, että sitä kokee silloin itsensä vielä "huonommaksi" kun ei kykene...ja masentuu entisestään.
        Ei siitä aina rohkaistu kun joku tulee kertomaan kuinka mahtava kokous taas oli...
        Täällä on käyty keskusteluja siitäkin, tulisiko mennä lääkäriin vai ei...tulisiko ottaa kenties jotain lääkettä vastaan vai ei?
        Yhtälailla se "mieli" voi sairastua kuin vaikka joku muu ruumiinjäsenemme, ja silloinkin haemme apua ja ehkä sitä kemiallista lääkettäkin.
        Eikä meistä kenenkään tulisi lähteä sitä ensimmäistä kiveä heittämään....sillä mistäs tiedän, vaikka tänään olen terve..olenko sitä huomenna ...

        useimmiten avoimuus ja keskustelu auttavat ongelmiin.

        seurakunnassa tämä ei juurikaan ollut mahdollista. kokemiani ongelmia lapsuudessa ja nuoruudessa (mm. alkoholismi, seksuaalisuus) käsiteltiin vanhimpien kanssa, mikä oli aika rakentavaa ja kannustavaa.

        ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että minulle sanottiin, että seurakunta halutaan pitää puhtaana ja hyvänä, eli en saanut puhua ongelmistani kenenkään muun seurakuntaan kuuluvan kanssa. vielä vähemmän asioista sai puhua ei-seurakuntaan kuuluvan kanssa.

        tämä tietysti aiheuttaa myös sitä, että toisten on vaikea ymmärtää ongelmien syytä. ja vieläpä niin, että harva varmaankaan kykenee käsittämään toimettomuuteni syitä, vaan on ennemminkin tuomitseva.

        todistajalla ei voi olla huono olo järjestön takia. tällöin ongelma on aina hänessä itsessään. hyvä ystävänikin sanoi, että "kyllä kokouksiin silti aina pitää tulla". veli vanhin kyllä sanoi minulle, että "älä väsytä itseäsi enempää. tee juuri sen verran kuin jaksat".

        vanhimmille on siis enemmänkin suotu etuoikeutta ei nyt tulkita, mutta soveltaa seuran ohjeita. rivijulistajan ongelmana on usein tuominta ja mustavalkoisuus. vai mitä mieltä olette sisaresta, joka tuli minua katsomaan teho-osastolle ja kysyi lähes ensimmäisenä "olitko muuten muistonvietossa (muutamia päiviä aikaisemmin)?".

      • Sisar-X
        sisar-ex kirjoitti:

        useimmiten avoimuus ja keskustelu auttavat ongelmiin.

        seurakunnassa tämä ei juurikaan ollut mahdollista. kokemiani ongelmia lapsuudessa ja nuoruudessa (mm. alkoholismi, seksuaalisuus) käsiteltiin vanhimpien kanssa, mikä oli aika rakentavaa ja kannustavaa.

        ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että minulle sanottiin, että seurakunta halutaan pitää puhtaana ja hyvänä, eli en saanut puhua ongelmistani kenenkään muun seurakuntaan kuuluvan kanssa. vielä vähemmän asioista sai puhua ei-seurakuntaan kuuluvan kanssa.

        tämä tietysti aiheuttaa myös sitä, että toisten on vaikea ymmärtää ongelmien syytä. ja vieläpä niin, että harva varmaankaan kykenee käsittämään toimettomuuteni syitä, vaan on ennemminkin tuomitseva.

        todistajalla ei voi olla huono olo järjestön takia. tällöin ongelma on aina hänessä itsessään. hyvä ystävänikin sanoi, että "kyllä kokouksiin silti aina pitää tulla". veli vanhin kyllä sanoi minulle, että "älä väsytä itseäsi enempää. tee juuri sen verran kuin jaksat".

        vanhimmille on siis enemmänkin suotu etuoikeutta ei nyt tulkita, mutta soveltaa seuran ohjeita. rivijulistajan ongelmana on usein tuominta ja mustavalkoisuus. vai mitä mieltä olette sisaresta, joka tuli minua katsomaan teho-osastolle ja kysyi lähes ensimmäisenä "olitko muuten muistonvietossa (muutamia päiviä aikaisemmin)?".

        No, tuo oli sisarelta varmastikin aika tahditon kysymys. Ehkä hän halusi vain olla rohkaiseva?
        Vaikka sellainen rohkaisu voi joskus kyllä tuntua kieltämättä, miekanpistolta.
        Itse olen koittanut ajatella niin, että puhukoot ihmist mitä puhuvat, itse tekee sen minkä voi ja pystyy.
        Epätäydellisiähän ne veljet ja sisaret siellä seurakunnassa ovat.
        Ikäväkyllä moni on omaksunut ns. "opettajan" roolin tai tehtävän.
        Henkilökohtaisesti kyllä käännyn jos tarve on lääkärin tai ammattiauttajan puoleen...enkä siihen "lupaa" kysy keneltäkään.
        Näin olen myös "rohkaissut" toisiakin tekemään.
        Totta, että niitä sykolookeja löytyy joka lähtöön...mutta....on niitä myös sellaisiakin jotka oikeasti kuuntelevat.
        Myös seurakunnista voi löytää sellaisia "helmiä".
        Kukaan ei jaksa yksin, me kaikki tarvitsemme kuuntelijaa ja ymmärtää olkapäätä.
        Voimia ja jaksamista sinulle...

      • UskoToivo
        Sisar-X kirjoitti:

        No, tuo oli sisarelta varmastikin aika tahditon kysymys. Ehkä hän halusi vain olla rohkaiseva?
        Vaikka sellainen rohkaisu voi joskus kyllä tuntua kieltämättä, miekanpistolta.
        Itse olen koittanut ajatella niin, että puhukoot ihmist mitä puhuvat, itse tekee sen minkä voi ja pystyy.
        Epätäydellisiähän ne veljet ja sisaret siellä seurakunnassa ovat.
        Ikäväkyllä moni on omaksunut ns. "opettajan" roolin tai tehtävän.
        Henkilökohtaisesti kyllä käännyn jos tarve on lääkärin tai ammattiauttajan puoleen...enkä siihen "lupaa" kysy keneltäkään.
        Näin olen myös "rohkaissut" toisiakin tekemään.
        Totta, että niitä sykolookeja löytyy joka lähtöön...mutta....on niitä myös sellaisiakin jotka oikeasti kuuntelevat.
        Myös seurakunnista voi löytää sellaisia "helmiä".
        Kukaan ei jaksa yksin, me kaikki tarvitsemme kuuntelijaa ja ymmärtää olkapäätä.
        Voimia ja jaksamista sinulle...

        >>Totta, että niitä sykolookeja löytyy joka lähtöön...mutta....on niitä myös sellaisiakin jotka oikeasti kuuntelevat.
        Myös seurakunnista voi löytää sellaisia "helmiä".
        Kukaan ei jaksa yksin, me kaikki tarvitsemme kuuntelijaa ja ymmärtää olkapäätä.
        Voimia ja jaksamista sinulle...

        Tuo kaikki on varmasti totta. Mutta vaikka löytäisimmekin "kuuntelijan" ja "olkapään", se ei aina riitä. Ihminen voi olla niin huonossa kunnossa, että tarvitaan myös LÄÄKEHOITOA ja TERAPIAA. Näitähän ei hyvä ystäväkään voi antaa. Siihen tarvitsemme ammattilaisten apua. Toki hyvät ystävät ovat kallisarvoisia. Voimme luottaa heidän tukeensa ja siihen, että he pitävät asiat luottamuksellisina.

        Valitettavasti emme pääse täysin eroon mistään sairauksista tämän maailman keskellä. Vain Jehova voi lopulta korjata asiat Valtakuntansa välityksellä.

      • UskoToivo

        Masennus-aihe on monille henkilökohtaisesti tärkeä. Toiset taas tuntevat tämän sairauden läheistensä kautta. Vaikka asiasta ei muutama vuosi sitten vielä puhuttu kovinkaan paljon julkisuudessa sen arkaluontoisuuden takia, nykyisin monet uskaltavat puhua siitä avoimesti. Masennus on sairaus, johon on lääkkeet. Lääkkeitä on syötävä, jotta voi hallita sairautta. Muussa tapauksessa sairaus ottaa voiton. Näin kaikki opimme suhtautumaan tähän todelliseen piinaavaan sairauteen oikealla tavalla. Ymmärrämme, että kun joku on masentunut, hän on todella ihan oikeasti maassa. Tätä tilaa ei pidä sekoittaa muutamissa naistenlehdissä olleisiin juttuihin julkkisten "pikamasennuksista", kun he tilittävät elämäänsä lehdessä. He kertovat, kuinka ovat olleet tosi masentuneita, ja jo seuraavassa lehden numerossa hymy loistaen raportoivat, kuinka hyvin taas menee. Tämä tällainen "julkkismasennus" ei ole oikea sairaus, se on vain ohimenevää alakuloa. Oikea vakava masennussairaus kestää kuukausia, jopa vuosia. Se tekee ihmisen elämästä kroonisesti vaikeaa. Siihen on syötävä lääkkeitä. Siitä ei toivuta hetkessä. Se on tuskaa. Se on piinaa. Niin itse sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

        Meillä on raamatun totuus ja valoisa tulevaisuudennäkymä. Odotamme Uutta järjestelmää. Toivomme saavamme ikuisen elämän paratiisimaassa. Luotamme Jehovan lupauksiin. Miksi masentuisimme? Kaikki edellä luetellut asiat ovat tietysti totta, ja ne voivat auttaa meitä kestämään kaikki paineet tänä lopun aikana. Mutta siitä ei olekaan kysymys, jos masennumme. Ei ole meidän hengellistä heikkouttamme, jos uuvumme kesken odotuksen. Sehän tekisi meistä syyllisiä omaan tilaamme. Ei. Kysymys ei ole ollenkaan siitä. Moniko on ajatellut sitä puolta, että kun jostain henkilöstä tulee Jehovan todistaja, tämä on poikkeuksellinen persoona. Kaikista ei voi tulla Jehovan todistajia. Ihmisen sydämentilan tulee olla oikea. Jehova ei vedä luokseen kaikenlaisia ihmisiä. Hän vetää luokseen nöyriä, sävyisiä, lempeämielisiä, vaatimattomia ihmisiä. Psalmi 37 on meille kaikille tuttu. Siitä huolimatta lainaan tähän pari jaetta: "9 Sillä pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan. 10 Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. 11 Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta." Jeesus kertoi lisäpiirteitä, millaisista ihmisistä voisi tulla Jehovan palvelijoita. Hän sanoi Matteuksen 5. luvussa mm. näin: 3 "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 4 Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan. 5 Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan. 6 Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi. 7 Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa. 8 Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan. 9 Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan 'Jumalan pojiksi'. 10 Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 11 Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. 12 Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." Näin. Ei kenestäkään "koviksesta", ylpeästä, itsekkäästä tai ylimielisestä ihmisestä voikaan tulla Jehovan palvelijaa (ellei hän muutu). Perusvaatimus on jo se, että on sävyisä, tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja lempeämielinen. Siis jotenkin HERKKÄ ihminen. Herkkä havaitsemaan lähimmäistensä tarpeet. Herkkä havaitsemaan Jumalan sanan loistava totuus. Herkkä myöntämään, että pelastua voi vain Jeesuksen lunnaiden perusteella. Tällaisella henkilöllä olisi herkät tuntosarvet havaitsemaan pienetkin vivahteet kaikissa asioissa. Se luonnollisesti altistaa myös negatiivisten asioiden huomaamiseen. Ja nyt tulee sitten se asia: MYÖS HERKKÄ MASENTUMAAN. Ja huomasitko, Jeesus sanoi myös ennustuksen jakeessa 4: "Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan." Ei olisi kovin outoa, jos Jehovan palvelija masentuisi ja tuntisi surua, kuka mistäkin syystä.

        Sellaiset asenteet, joita veli "Kirjanen" toitotti piirikonventissa, ovat kuitenkin valitettavasti hyvin yleisiä meikäläisten keskuudessa, varsinkin vanhemman ikäpolven keskuudessa. "Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin". Vaikka toisaalta Herätkää!- ja Vartiotornilehdet kannustavat hakemaan vaikeassa masennuksessa ammattiapua, tätä ei oikein aina ymmärretä. Sanotaan vain, että pitää rukoilla enemmän ja käydä enemmän kokouksissa. Mutta se ei todellakaan auta silloin kun on hyvin masentunut. "Mene kokoukseen, niin virkistyt". Tällainen lausunto voi masentaa aina vain enemmän masentunutta, joka ei todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tällainen lausunto syyllistää masentuneen, hän tuntee itsensä vielä huonommaksi, kun ei edes kokoukset auta. Tuskin kukaan tahallaan toista syyllistää, mutta ajattelemattomuuttaan tämä voi olla mahdollista. Silloin voi olla ymmärrettävää, että joku haluaa jopa motata tällaista syyllistäjää.

        Palaan vielä hetkeksi Matteuksen viidennen luvun jakeisiin. Masentuneenkaan ihmisen tilanne ei ole toivoton. Jeesushan sanoi jakeessa 12 seuraavat sanat: "Iloitkaa ja hypelkää ilosta". Vielä koittaa kaikille se päivä, kun masennuslääkkeiden reseptejä ei tarvitse uusia.

      • Sisar-X
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Totta, että niitä sykolookeja löytyy joka lähtöön...mutta....on niitä myös sellaisiakin jotka oikeasti kuuntelevat.
        Myös seurakunnista voi löytää sellaisia "helmiä".
        Kukaan ei jaksa yksin, me kaikki tarvitsemme kuuntelijaa ja ymmärtää olkapäätä.
        Voimia ja jaksamista sinulle...

        Tuo kaikki on varmasti totta. Mutta vaikka löytäisimmekin "kuuntelijan" ja "olkapään", se ei aina riitä. Ihminen voi olla niin huonossa kunnossa, että tarvitaan myös LÄÄKEHOITOA ja TERAPIAA. Näitähän ei hyvä ystäväkään voi antaa. Siihen tarvitsemme ammattilaisten apua. Toki hyvät ystävät ovat kallisarvoisia. Voimme luottaa heidän tukeensa ja siihen, että he pitävät asiat luottamuksellisina.

        Valitettavasti emme pääse täysin eroon mistään sairauksista tämän maailman keskellä. Vain Jehova voi lopulta korjata asiat Valtakuntansa välityksellä.

        Olen ehdottomasti samaa mieltä..
        Aikaisemmin taisin siitä mainitakin, että yhtälailla kun joku muu ruumiinosamme, saattaa sairastua...menemme LÄÄKÄRIIN ja saamme ehkä LÄÄKETTÄ, yhtälailla se mieli..voi sairaistua..ja silloin tarvitsemme sitä oikeaan ammattiapua.
        Kenenkään ei näinollen tulisi toimia ns. "puoskarina" ja edes väitää, että...kyllä-se-siitä.
        Mielestäni meillä jotka huomaamme....jonkun läheisen "kärsivän" olisikin velvollisuus...ehdottaa sitä, että kääntyisimme ammati-ihmisen puoleen. Jos tilanne on sellainen, ettei tämä ao. henkiö yksin kykene menemään lääkäriin, voimme myös tarjota apuamme ja lähteä hänen mukaansa.
        Itse ainakin toivoisin niin, että siinävaiheessa jos itse olen sellaisessa tilanteessa, joku tarjoaisi apuaan.

      • fger
        UskoToivo kirjoitti:

        Masennus-aihe on monille henkilökohtaisesti tärkeä. Toiset taas tuntevat tämän sairauden läheistensä kautta. Vaikka asiasta ei muutama vuosi sitten vielä puhuttu kovinkaan paljon julkisuudessa sen arkaluontoisuuden takia, nykyisin monet uskaltavat puhua siitä avoimesti. Masennus on sairaus, johon on lääkkeet. Lääkkeitä on syötävä, jotta voi hallita sairautta. Muussa tapauksessa sairaus ottaa voiton. Näin kaikki opimme suhtautumaan tähän todelliseen piinaavaan sairauteen oikealla tavalla. Ymmärrämme, että kun joku on masentunut, hän on todella ihan oikeasti maassa. Tätä tilaa ei pidä sekoittaa muutamissa naistenlehdissä olleisiin juttuihin julkkisten "pikamasennuksista", kun he tilittävät elämäänsä lehdessä. He kertovat, kuinka ovat olleet tosi masentuneita, ja jo seuraavassa lehden numerossa hymy loistaen raportoivat, kuinka hyvin taas menee. Tämä tällainen "julkkismasennus" ei ole oikea sairaus, se on vain ohimenevää alakuloa. Oikea vakava masennussairaus kestää kuukausia, jopa vuosia. Se tekee ihmisen elämästä kroonisesti vaikeaa. Siihen on syötävä lääkkeitä. Siitä ei toivuta hetkessä. Se on tuskaa. Se on piinaa. Niin itse sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

        Meillä on raamatun totuus ja valoisa tulevaisuudennäkymä. Odotamme Uutta järjestelmää. Toivomme saavamme ikuisen elämän paratiisimaassa. Luotamme Jehovan lupauksiin. Miksi masentuisimme? Kaikki edellä luetellut asiat ovat tietysti totta, ja ne voivat auttaa meitä kestämään kaikki paineet tänä lopun aikana. Mutta siitä ei olekaan kysymys, jos masennumme. Ei ole meidän hengellistä heikkouttamme, jos uuvumme kesken odotuksen. Sehän tekisi meistä syyllisiä omaan tilaamme. Ei. Kysymys ei ole ollenkaan siitä. Moniko on ajatellut sitä puolta, että kun jostain henkilöstä tulee Jehovan todistaja, tämä on poikkeuksellinen persoona. Kaikista ei voi tulla Jehovan todistajia. Ihmisen sydämentilan tulee olla oikea. Jehova ei vedä luokseen kaikenlaisia ihmisiä. Hän vetää luokseen nöyriä, sävyisiä, lempeämielisiä, vaatimattomia ihmisiä. Psalmi 37 on meille kaikille tuttu. Siitä huolimatta lainaan tähän pari jaetta: "9 Sillä pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan. 10 Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. 11 Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta." Jeesus kertoi lisäpiirteitä, millaisista ihmisistä voisi tulla Jehovan palvelijoita. Hän sanoi Matteuksen 5. luvussa mm. näin: 3 "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 4 Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan. 5 Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan. 6 Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi. 7 Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa. 8 Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan. 9 Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan 'Jumalan pojiksi'. 10 Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 11 Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. 12 Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." Näin. Ei kenestäkään "koviksesta", ylpeästä, itsekkäästä tai ylimielisestä ihmisestä voikaan tulla Jehovan palvelijaa (ellei hän muutu). Perusvaatimus on jo se, että on sävyisä, tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja lempeämielinen. Siis jotenkin HERKKÄ ihminen. Herkkä havaitsemaan lähimmäistensä tarpeet. Herkkä havaitsemaan Jumalan sanan loistava totuus. Herkkä myöntämään, että pelastua voi vain Jeesuksen lunnaiden perusteella. Tällaisella henkilöllä olisi herkät tuntosarvet havaitsemaan pienetkin vivahteet kaikissa asioissa. Se luonnollisesti altistaa myös negatiivisten asioiden huomaamiseen. Ja nyt tulee sitten se asia: MYÖS HERKKÄ MASENTUMAAN. Ja huomasitko, Jeesus sanoi myös ennustuksen jakeessa 4: "Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan." Ei olisi kovin outoa, jos Jehovan palvelija masentuisi ja tuntisi surua, kuka mistäkin syystä.

        Sellaiset asenteet, joita veli "Kirjanen" toitotti piirikonventissa, ovat kuitenkin valitettavasti hyvin yleisiä meikäläisten keskuudessa, varsinkin vanhemman ikäpolven keskuudessa. "Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin". Vaikka toisaalta Herätkää!- ja Vartiotornilehdet kannustavat hakemaan vaikeassa masennuksessa ammattiapua, tätä ei oikein aina ymmärretä. Sanotaan vain, että pitää rukoilla enemmän ja käydä enemmän kokouksissa. Mutta se ei todellakaan auta silloin kun on hyvin masentunut. "Mene kokoukseen, niin virkistyt". Tällainen lausunto voi masentaa aina vain enemmän masentunutta, joka ei todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tällainen lausunto syyllistää masentuneen, hän tuntee itsensä vielä huonommaksi, kun ei edes kokoukset auta. Tuskin kukaan tahallaan toista syyllistää, mutta ajattelemattomuuttaan tämä voi olla mahdollista. Silloin voi olla ymmärrettävää, että joku haluaa jopa motata tällaista syyllistäjää.

        Palaan vielä hetkeksi Matteuksen viidennen luvun jakeisiin. Masentuneenkaan ihmisen tilanne ei ole toivoton. Jeesushan sanoi jakeessa 12 seuraavat sanat: "Iloitkaa ja hypelkää ilosta". Vielä koittaa kaikille se päivä, kun masennuslääkkeiden reseptejä ei tarvitse uusia.

        Tuleekin tuossa mieleen eräs julkkis joka vakavan masennuksen ohessa puoräytti kirjan julkisuuteen.


        Joku sitten kysyikin miten se mahtoi onnistua, kun yleensä siinä tilassa hengittämienkin on jo suoritus sinänsä, saati sitten että valmistellaan kirjaa myyntiin.

      • fger
        UskoToivo kirjoitti:

        Masennus-aihe on monille henkilökohtaisesti tärkeä. Toiset taas tuntevat tämän sairauden läheistensä kautta. Vaikka asiasta ei muutama vuosi sitten vielä puhuttu kovinkaan paljon julkisuudessa sen arkaluontoisuuden takia, nykyisin monet uskaltavat puhua siitä avoimesti. Masennus on sairaus, johon on lääkkeet. Lääkkeitä on syötävä, jotta voi hallita sairautta. Muussa tapauksessa sairaus ottaa voiton. Näin kaikki opimme suhtautumaan tähän todelliseen piinaavaan sairauteen oikealla tavalla. Ymmärrämme, että kun joku on masentunut, hän on todella ihan oikeasti maassa. Tätä tilaa ei pidä sekoittaa muutamissa naistenlehdissä olleisiin juttuihin julkkisten "pikamasennuksista", kun he tilittävät elämäänsä lehdessä. He kertovat, kuinka ovat olleet tosi masentuneita, ja jo seuraavassa lehden numerossa hymy loistaen raportoivat, kuinka hyvin taas menee. Tämä tällainen "julkkismasennus" ei ole oikea sairaus, se on vain ohimenevää alakuloa. Oikea vakava masennussairaus kestää kuukausia, jopa vuosia. Se tekee ihmisen elämästä kroonisesti vaikeaa. Siihen on syötävä lääkkeitä. Siitä ei toivuta hetkessä. Se on tuskaa. Se on piinaa. Niin itse sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

        Meillä on raamatun totuus ja valoisa tulevaisuudennäkymä. Odotamme Uutta järjestelmää. Toivomme saavamme ikuisen elämän paratiisimaassa. Luotamme Jehovan lupauksiin. Miksi masentuisimme? Kaikki edellä luetellut asiat ovat tietysti totta, ja ne voivat auttaa meitä kestämään kaikki paineet tänä lopun aikana. Mutta siitä ei olekaan kysymys, jos masennumme. Ei ole meidän hengellistä heikkouttamme, jos uuvumme kesken odotuksen. Sehän tekisi meistä syyllisiä omaan tilaamme. Ei. Kysymys ei ole ollenkaan siitä. Moniko on ajatellut sitä puolta, että kun jostain henkilöstä tulee Jehovan todistaja, tämä on poikkeuksellinen persoona. Kaikista ei voi tulla Jehovan todistajia. Ihmisen sydämentilan tulee olla oikea. Jehova ei vedä luokseen kaikenlaisia ihmisiä. Hän vetää luokseen nöyriä, sävyisiä, lempeämielisiä, vaatimattomia ihmisiä. Psalmi 37 on meille kaikille tuttu. Siitä huolimatta lainaan tähän pari jaetta: "9 Sillä pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan. 10 Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. 11 Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta." Jeesus kertoi lisäpiirteitä, millaisista ihmisistä voisi tulla Jehovan palvelijoita. Hän sanoi Matteuksen 5. luvussa mm. näin: 3 "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 4 Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan. 5 Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan. 6 Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi. 7 Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa. 8 Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan. 9 Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan 'Jumalan pojiksi'. 10 Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 11 Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. 12 Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." Näin. Ei kenestäkään "koviksesta", ylpeästä, itsekkäästä tai ylimielisestä ihmisestä voikaan tulla Jehovan palvelijaa (ellei hän muutu). Perusvaatimus on jo se, että on sävyisä, tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja lempeämielinen. Siis jotenkin HERKKÄ ihminen. Herkkä havaitsemaan lähimmäistensä tarpeet. Herkkä havaitsemaan Jumalan sanan loistava totuus. Herkkä myöntämään, että pelastua voi vain Jeesuksen lunnaiden perusteella. Tällaisella henkilöllä olisi herkät tuntosarvet havaitsemaan pienetkin vivahteet kaikissa asioissa. Se luonnollisesti altistaa myös negatiivisten asioiden huomaamiseen. Ja nyt tulee sitten se asia: MYÖS HERKKÄ MASENTUMAAN. Ja huomasitko, Jeesus sanoi myös ennustuksen jakeessa 4: "Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan." Ei olisi kovin outoa, jos Jehovan palvelija masentuisi ja tuntisi surua, kuka mistäkin syystä.

        Sellaiset asenteet, joita veli "Kirjanen" toitotti piirikonventissa, ovat kuitenkin valitettavasti hyvin yleisiä meikäläisten keskuudessa, varsinkin vanhemman ikäpolven keskuudessa. "Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin". Vaikka toisaalta Herätkää!- ja Vartiotornilehdet kannustavat hakemaan vaikeassa masennuksessa ammattiapua, tätä ei oikein aina ymmärretä. Sanotaan vain, että pitää rukoilla enemmän ja käydä enemmän kokouksissa. Mutta se ei todellakaan auta silloin kun on hyvin masentunut. "Mene kokoukseen, niin virkistyt". Tällainen lausunto voi masentaa aina vain enemmän masentunutta, joka ei todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tällainen lausunto syyllistää masentuneen, hän tuntee itsensä vielä huonommaksi, kun ei edes kokoukset auta. Tuskin kukaan tahallaan toista syyllistää, mutta ajattelemattomuuttaan tämä voi olla mahdollista. Silloin voi olla ymmärrettävää, että joku haluaa jopa motata tällaista syyllistäjää.

        Palaan vielä hetkeksi Matteuksen viidennen luvun jakeisiin. Masentuneenkaan ihmisen tilanne ei ole toivoton. Jeesushan sanoi jakeessa 12 seuraavat sanat: "Iloitkaa ja hypelkää ilosta". Vielä koittaa kaikille se päivä, kun masennuslääkkeiden reseptejä ei tarvitse uusia.

        Jospa nyt lopettaisit veli "kirjasesta" puhumisen, koska ei tullut mitään tuosta puheesta mieleen. Sinulla ei siis ole mitään hajua siitä mihin asiaan lause liittyi, joten on parempi ettei siitä sorvaile mitään yleistyksiä kenenkään mielipiteiksi.


        >>> valitettavasti hyvin yleisiä meikäläisten keskuudessa, varsinkin vanhemman ikäpolven keskuudessa. "

      • Juhanip
        UskoToivo kirjoitti:

        Masennus-aihe on monille henkilökohtaisesti tärkeä. Toiset taas tuntevat tämän sairauden läheistensä kautta. Vaikka asiasta ei muutama vuosi sitten vielä puhuttu kovinkaan paljon julkisuudessa sen arkaluontoisuuden takia, nykyisin monet uskaltavat puhua siitä avoimesti. Masennus on sairaus, johon on lääkkeet. Lääkkeitä on syötävä, jotta voi hallita sairautta. Muussa tapauksessa sairaus ottaa voiton. Näin kaikki opimme suhtautumaan tähän todelliseen piinaavaan sairauteen oikealla tavalla. Ymmärrämme, että kun joku on masentunut, hän on todella ihan oikeasti maassa. Tätä tilaa ei pidä sekoittaa muutamissa naistenlehdissä olleisiin juttuihin julkkisten "pikamasennuksista", kun he tilittävät elämäänsä lehdessä. He kertovat, kuinka ovat olleet tosi masentuneita, ja jo seuraavassa lehden numerossa hymy loistaen raportoivat, kuinka hyvin taas menee. Tämä tällainen "julkkismasennus" ei ole oikea sairaus, se on vain ohimenevää alakuloa. Oikea vakava masennussairaus kestää kuukausia, jopa vuosia. Se tekee ihmisen elämästä kroonisesti vaikeaa. Siihen on syötävä lääkkeitä. Siitä ei toivuta hetkessä. Se on tuskaa. Se on piinaa. Niin itse sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

        Meillä on raamatun totuus ja valoisa tulevaisuudennäkymä. Odotamme Uutta järjestelmää. Toivomme saavamme ikuisen elämän paratiisimaassa. Luotamme Jehovan lupauksiin. Miksi masentuisimme? Kaikki edellä luetellut asiat ovat tietysti totta, ja ne voivat auttaa meitä kestämään kaikki paineet tänä lopun aikana. Mutta siitä ei olekaan kysymys, jos masennumme. Ei ole meidän hengellistä heikkouttamme, jos uuvumme kesken odotuksen. Sehän tekisi meistä syyllisiä omaan tilaamme. Ei. Kysymys ei ole ollenkaan siitä. Moniko on ajatellut sitä puolta, että kun jostain henkilöstä tulee Jehovan todistaja, tämä on poikkeuksellinen persoona. Kaikista ei voi tulla Jehovan todistajia. Ihmisen sydämentilan tulee olla oikea. Jehova ei vedä luokseen kaikenlaisia ihmisiä. Hän vetää luokseen nöyriä, sävyisiä, lempeämielisiä, vaatimattomia ihmisiä. Psalmi 37 on meille kaikille tuttu. Siitä huolimatta lainaan tähän pari jaetta: "9 Sillä pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan. 10 Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. 11 Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta." Jeesus kertoi lisäpiirteitä, millaisista ihmisistä voisi tulla Jehovan palvelijoita. Hän sanoi Matteuksen 5. luvussa mm. näin: 3 "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 4 Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan. 5 Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan. 6 Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi. 7 Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa. 8 Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan. 9 Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan 'Jumalan pojiksi'. 10 Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. 11 Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. 12 Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." Näin. Ei kenestäkään "koviksesta", ylpeästä, itsekkäästä tai ylimielisestä ihmisestä voikaan tulla Jehovan palvelijaa (ellei hän muutu). Perusvaatimus on jo se, että on sävyisä, tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja lempeämielinen. Siis jotenkin HERKKÄ ihminen. Herkkä havaitsemaan lähimmäistensä tarpeet. Herkkä havaitsemaan Jumalan sanan loistava totuus. Herkkä myöntämään, että pelastua voi vain Jeesuksen lunnaiden perusteella. Tällaisella henkilöllä olisi herkät tuntosarvet havaitsemaan pienetkin vivahteet kaikissa asioissa. Se luonnollisesti altistaa myös negatiivisten asioiden huomaamiseen. Ja nyt tulee sitten se asia: MYÖS HERKKÄ MASENTUMAAN. Ja huomasitko, Jeesus sanoi myös ennustuksen jakeessa 4: "Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan." Ei olisi kovin outoa, jos Jehovan palvelija masentuisi ja tuntisi surua, kuka mistäkin syystä.

        Sellaiset asenteet, joita veli "Kirjanen" toitotti piirikonventissa, ovat kuitenkin valitettavasti hyvin yleisiä meikäläisten keskuudessa, varsinkin vanhemman ikäpolven keskuudessa. "Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin". Vaikka toisaalta Herätkää!- ja Vartiotornilehdet kannustavat hakemaan vaikeassa masennuksessa ammattiapua, tätä ei oikein aina ymmärretä. Sanotaan vain, että pitää rukoilla enemmän ja käydä enemmän kokouksissa. Mutta se ei todellakaan auta silloin kun on hyvin masentunut. "Mene kokoukseen, niin virkistyt". Tällainen lausunto voi masentaa aina vain enemmän masentunutta, joka ei todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tällainen lausunto syyllistää masentuneen, hän tuntee itsensä vielä huonommaksi, kun ei edes kokoukset auta. Tuskin kukaan tahallaan toista syyllistää, mutta ajattelemattomuuttaan tämä voi olla mahdollista. Silloin voi olla ymmärrettävää, että joku haluaa jopa motata tällaista syyllistäjää.

        Palaan vielä hetkeksi Matteuksen viidennen luvun jakeisiin. Masentuneenkaan ihmisen tilanne ei ole toivoton. Jeesushan sanoi jakeessa 12 seuraavat sanat: "Iloitkaa ja hypelkää ilosta". Vielä koittaa kaikille se päivä, kun masennuslääkkeiden reseptejä ei tarvitse uusia.

        Kokouksissa ei tapahdu ihmeparannuksia, mutta siellä kyllä voi virkistyä ja ainakin pitää yllä hyvää hegellistä tasoa.

        ><
        Mutta se ei todellakaan auta silloin kun on hyvin masentunut. "Mene kokoukseen, niin virkistyt". Tällainen lausunto voi masentaa aina vain enemmän masentunutta, joka ei todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tällainen lausunto syyllistää masentuneen, hän tuntee itsensä vielä huonommaksi, kun ei edes kokoukset auta
        ><

        Vaikka ei ole järin viisasta hokea jotain patenttiratkaisua masennukseen. Niin kyllä kokoukset monille silti auttaa, ovat ainakin itse kertoneet. Minulle eräs hyvin läheinen henkilö ollut väliin niin masentunut, että ei ole yksinkertaisesti jaksanut lähteä töihin. Kuitenkaan hän ei ole koskaan masennuksen takia ollut pois kokouksesta, hän kertoo, että vaikka lähtö on vaikeaa, niin se kuitenkin pitemmällä tähtäyksellä auttaa masennusta vastaan taistelussa.
        Toki voi jollakin olla niin syvä masennus, että ei jaksa lähteä kokoukseen, hän voi olla huoleti, ylhäällä tiedetään tilanne aina paremmin kuin täällä..

    • fger

      ""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin"


      Asiassa on vinha perä. Eräs henkilö kertoi, hän oli vakavasti masentunut, että sykooooloooki yritti väen väkisin syyllistää hänen puolisonsa siitä asiasta. Sitä näkemystä hän yritti tuputtaa sairaalla ihmiselle, mutta niin sairas ei ollut, että olisi hommassa onnistunut.


      Silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

      • mutta kun veeteen sana on laki

        Onhan se ihan hyvä varoittaa asioista, eihän ole järkeä olla sinisilmäinen psykologienkaan suhteen. Mutta ENEMMISTÖ sykolookeista osaaa hommansa. Suurimmalle osalle terapiassa ja psykiatrilla kävijöistä terapia on jopa elintärkeää!

        Kun seura sanoo, ettei "me" suositella tarapioita, jää moni onneton kotiinsa tuon suosituksen perusteella. väitänpä tuntevani monta veljeä ja siskoa, avustavaa ja vanhintakin, jolle muutama terapiaistunto olisi paikallaan.

      • väärinpäin meni
        mutta kun veeteen sana on laki kirjoitti:

        Onhan se ihan hyvä varoittaa asioista, eihän ole järkeä olla sinisilmäinen psykologienkaan suhteen. Mutta ENEMMISTÖ sykolookeista osaaa hommansa. Suurimmalle osalle terapiassa ja psykiatrilla kävijöistä terapia on jopa elintärkeää!

        Kun seura sanoo, ettei "me" suositella tarapioita, jää moni onneton kotiinsa tuon suosituksen perusteella. väitänpä tuntevani monta veljeä ja siskoa, avustavaa ja vanhintakin, jolle muutama terapiaistunto olisi paikallaan.

        :(

        t.ylläoleva kirjoittaja

      • UskoToivo

        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ... Asiassa on vinha perä. ... silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

        On tietysti totta, että jokaisessa ammatissa henkilöiden ammattitaito vaihtelee. Joku voi olla jopa sopimaton johonkin työhön, vaikka siinä työssä toimiikin. Mutta PÄÄSÄÄNTÖISESTI Suomessa psykologien ja psykiatrien ammattitaito on korkea. Heidät on koulutettu ymmärtämään ihmistä monimutkaisena KOKONAISUUTENA.

        Ehkä et pohjia myöten ymmärrä täysin, mikä on normaalin alakulon ja vakavan masennuksen ero. NIISSÄ ON HUIKEA ERO. Alakulo kuuluuu ihmisen tunnetilojen normaaliin vaihteluväliin. Välillä olemme iloisempia ja välillä vähän synkempiä. Se on täysin normaalia. Mutta masennus taas on VAKAVA TAUTI. Se on jopa TAPPAVAN VAARALLINEN TAUTI. Sen seurauksena Suomessakin kuolee ihmisiä huomattavasti enemmän kuin liikenteessä.

        Kysyisin sinulta kysymyksen. Jos olisit menossa johonkin leikkaukseen, voisitko luottaa leikkauksen onnistumiseen, jos sen suorittaisi joku lähikaupan lihatiskin henkilökuntaan kuuluva, onhan hän tottunut käyttämään työssään veitsiä? Vai menisitkö mieluummin ammattiauttajan luo, sairaalaan, missä taitava kirurgi tekisi tämän leikkauksen?

        Vähän samalla tavalla on asiat, kun joku seurakunnan vanhin pyrkii auttamaan vakavasti masentunutta. Vanhimmilla ei yleensä ole minkäänlaisia valmiuksia tähän asiaan. Vanhimmat kyllä osaavat auttaa HENGELLISISSÄ sairauksissa, mutta HENKISISSÄ sairauksissa he ovat yhtä huonoja auttajia kuin kaikki muutkin. He voivat aiheuttaa suunnatonta vahinkoa esim. kehottamalla masentunutta käymään enemmän kokouksissa ja kentällä, kun masentunut on jo valmiiksi uupunut. Hän tuntee siinä tapauksessa itsensä vielä arvottomammaksi kuin sitä ennen. Tällaiset lausunnot ovat kuin lyöntejä lyödylle. Asia vain pahenee. Joten, on parempi antaa masentuneiden auttaminen AMMATTIAUTTAJILLE. Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille. Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

      • muuan veli
        UskoToivo kirjoitti:

        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ... Asiassa on vinha perä. ... silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

        On tietysti totta, että jokaisessa ammatissa henkilöiden ammattitaito vaihtelee. Joku voi olla jopa sopimaton johonkin työhön, vaikka siinä työssä toimiikin. Mutta PÄÄSÄÄNTÖISESTI Suomessa psykologien ja psykiatrien ammattitaito on korkea. Heidät on koulutettu ymmärtämään ihmistä monimutkaisena KOKONAISUUTENA.

        Ehkä et pohjia myöten ymmärrä täysin, mikä on normaalin alakulon ja vakavan masennuksen ero. NIISSÄ ON HUIKEA ERO. Alakulo kuuluuu ihmisen tunnetilojen normaaliin vaihteluväliin. Välillä olemme iloisempia ja välillä vähän synkempiä. Se on täysin normaalia. Mutta masennus taas on VAKAVA TAUTI. Se on jopa TAPPAVAN VAARALLINEN TAUTI. Sen seurauksena Suomessakin kuolee ihmisiä huomattavasti enemmän kuin liikenteessä.

        Kysyisin sinulta kysymyksen. Jos olisit menossa johonkin leikkaukseen, voisitko luottaa leikkauksen onnistumiseen, jos sen suorittaisi joku lähikaupan lihatiskin henkilökuntaan kuuluva, onhan hän tottunut käyttämään työssään veitsiä? Vai menisitkö mieluummin ammattiauttajan luo, sairaalaan, missä taitava kirurgi tekisi tämän leikkauksen?

        Vähän samalla tavalla on asiat, kun joku seurakunnan vanhin pyrkii auttamaan vakavasti masentunutta. Vanhimmilla ei yleensä ole minkäänlaisia valmiuksia tähän asiaan. Vanhimmat kyllä osaavat auttaa HENGELLISISSÄ sairauksissa, mutta HENKISISSÄ sairauksissa he ovat yhtä huonoja auttajia kuin kaikki muutkin. He voivat aiheuttaa suunnatonta vahinkoa esim. kehottamalla masentunutta käymään enemmän kokouksissa ja kentällä, kun masentunut on jo valmiiksi uupunut. Hän tuntee siinä tapauksessa itsensä vielä arvottomammaksi kuin sitä ennen. Tällaiset lausunnot ovat kuin lyöntejä lyödylle. Asia vain pahenee. Joten, on parempi antaa masentuneiden auttaminen AMMATTIAUTTAJILLE. Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille. Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

        Näin se on, suurimmalla osalla vanhimmista ei ole juuri minkäänlaista tietoa ko. sairauksista. Vääriä tai vanhentuneita käsityksiä ja joskus myös ymmärryksen puutetta kyllä löytyy. Joten sieltä suunnasta apua ei ensisijaisesti kannata hakea koska siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

      • tikaram
        muuan veli kirjoitti:

        Näin se on, suurimmalla osalla vanhimmista ei ole juuri minkäänlaista tietoa ko. sairauksista. Vääriä tai vanhentuneita käsityksiä ja joskus myös ymmärryksen puutetta kyllä löytyy. Joten sieltä suunnasta apua ei ensisijaisesti kannata hakea koska siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

        Onhan vanhimmissa ja muissakin ihmisissä hyviä ihmistuntijoita, mutta myös sellaisia, jotka eivät tunne edes itseään.

        Suurin vahinko saatetaan nimenomaan tuottaa sillä, että uupunutta kehotetaan vielä yrittämään VÄHÄN LISÄÄ.

        Miksi sanotaan, että Jumala vetää puoleensa nöyriä ihmisiä jotka etsivät "totuutta". Useimmiten kuitenkin JO seurakunnassa olevat masentuneet taas etääntyvät uskostaan ja Jumalastaan. Eivätkö tällaiset ihmiset nimenomaan ansaitsisi jumalan ja kuulumansa järjestön tuen?

      • Rasvattu_jämä
        UskoToivo kirjoitti:

        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ... Asiassa on vinha perä. ... silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

        On tietysti totta, että jokaisessa ammatissa henkilöiden ammattitaito vaihtelee. Joku voi olla jopa sopimaton johonkin työhön, vaikka siinä työssä toimiikin. Mutta PÄÄSÄÄNTÖISESTI Suomessa psykologien ja psykiatrien ammattitaito on korkea. Heidät on koulutettu ymmärtämään ihmistä monimutkaisena KOKONAISUUTENA.

        Ehkä et pohjia myöten ymmärrä täysin, mikä on normaalin alakulon ja vakavan masennuksen ero. NIISSÄ ON HUIKEA ERO. Alakulo kuuluuu ihmisen tunnetilojen normaaliin vaihteluväliin. Välillä olemme iloisempia ja välillä vähän synkempiä. Se on täysin normaalia. Mutta masennus taas on VAKAVA TAUTI. Se on jopa TAPPAVAN VAARALLINEN TAUTI. Sen seurauksena Suomessakin kuolee ihmisiä huomattavasti enemmän kuin liikenteessä.

        Kysyisin sinulta kysymyksen. Jos olisit menossa johonkin leikkaukseen, voisitko luottaa leikkauksen onnistumiseen, jos sen suorittaisi joku lähikaupan lihatiskin henkilökuntaan kuuluva, onhan hän tottunut käyttämään työssään veitsiä? Vai menisitkö mieluummin ammattiauttajan luo, sairaalaan, missä taitava kirurgi tekisi tämän leikkauksen?

        Vähän samalla tavalla on asiat, kun joku seurakunnan vanhin pyrkii auttamaan vakavasti masentunutta. Vanhimmilla ei yleensä ole minkäänlaisia valmiuksia tähän asiaan. Vanhimmat kyllä osaavat auttaa HENGELLISISSÄ sairauksissa, mutta HENKISISSÄ sairauksissa he ovat yhtä huonoja auttajia kuin kaikki muutkin. He voivat aiheuttaa suunnatonta vahinkoa esim. kehottamalla masentunutta käymään enemmän kokouksissa ja kentällä, kun masentunut on jo valmiiksi uupunut. Hän tuntee siinä tapauksessa itsensä vielä arvottomammaksi kuin sitä ennen. Tällaiset lausunnot ovat kuin lyöntejä lyödylle. Asia vain pahenee. Joten, on parempi antaa masentuneiden auttaminen AMMATTIAUTTAJILLE. Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille. Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

        >>Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille.

        Tämä muistelo on ajalta, jolloin Vartiotorniseura kehotti karttamaan kyseisiä ammattiauttajia.

        >> Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

        Valtuuksia tai ei, niin kaikkien alojen asiantuntijoina seurakunnanpalvelijoita kunnioitettiin kymmeniä vuosia sitten. Enkä itse asiassa usko tilanteen muuttuneen mistään Herätkään taikaiskusta.

        Aikoinaan erästä nuorta, lievästi "persoonallista" poikaa, yritettiin parantaa Vartiotorniseuran silloisella asenteella. Tutkimista (tutkistelu lankesi minulle) ja kenttää sekä muutenkin teokraattista ajankulua.

        Naiiviuttani en nähnyt koko puuhan mielettömyyttä, vaikka tutkiminen ei edistynyt. Sairaus kyllä eteni ja lopulta tutkiminen oli käytännössä mahdotonta. En tietenkään osaa arvioida mitä silloiset ammattiauttajat olisivat tilanteelle voineet tehdä. Siitä olen kyllä vakuuttunut, että seurakunnanpalvelijan rakentama teokraattinen hoitokeino ei lainkaan parantanut tämän pojan tuskatilaa.

        Kun sitten näin tuota pitkäksi venähtänyttä sairasta miestä kaupungilla parin vuosikymmenen jälkeen, niin pahalta se joka kerta tuntui. Yritin aina jutella kaverille niitä näitä, mutta häneltä tuli vastauksena ainoastaan käsittämätöntä uskonnollista tekstiä, jossa välimerkkinä oli Jehova. Johtavana ajatuksena oli aina hänen suora keskusteluyhteytensä Jehovaan.

        Rutherfordin valtaannousun jälkeen Vartiotorniseura on ollut hyvin välinpitämätön ihmisten hyvinvoinnin suhteen. Etenkin Woodworth, jonka mielen sairaus paheni loppua kohti, sai paljon pahaa aikaan.

      • fger
        UskoToivo kirjoitti:

        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ... Asiassa on vinha perä. ... silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

        On tietysti totta, että jokaisessa ammatissa henkilöiden ammattitaito vaihtelee. Joku voi olla jopa sopimaton johonkin työhön, vaikka siinä työssä toimiikin. Mutta PÄÄSÄÄNTÖISESTI Suomessa psykologien ja psykiatrien ammattitaito on korkea. Heidät on koulutettu ymmärtämään ihmistä monimutkaisena KOKONAISUUTENA.

        Ehkä et pohjia myöten ymmärrä täysin, mikä on normaalin alakulon ja vakavan masennuksen ero. NIISSÄ ON HUIKEA ERO. Alakulo kuuluuu ihmisen tunnetilojen normaaliin vaihteluväliin. Välillä olemme iloisempia ja välillä vähän synkempiä. Se on täysin normaalia. Mutta masennus taas on VAKAVA TAUTI. Se on jopa TAPPAVAN VAARALLINEN TAUTI. Sen seurauksena Suomessakin kuolee ihmisiä huomattavasti enemmän kuin liikenteessä.

        Kysyisin sinulta kysymyksen. Jos olisit menossa johonkin leikkaukseen, voisitko luottaa leikkauksen onnistumiseen, jos sen suorittaisi joku lähikaupan lihatiskin henkilökuntaan kuuluva, onhan hän tottunut käyttämään työssään veitsiä? Vai menisitkö mieluummin ammattiauttajan luo, sairaalaan, missä taitava kirurgi tekisi tämän leikkauksen?

        Vähän samalla tavalla on asiat, kun joku seurakunnan vanhin pyrkii auttamaan vakavasti masentunutta. Vanhimmilla ei yleensä ole minkäänlaisia valmiuksia tähän asiaan. Vanhimmat kyllä osaavat auttaa HENGELLISISSÄ sairauksissa, mutta HENKISISSÄ sairauksissa he ovat yhtä huonoja auttajia kuin kaikki muutkin. He voivat aiheuttaa suunnatonta vahinkoa esim. kehottamalla masentunutta käymään enemmän kokouksissa ja kentällä, kun masentunut on jo valmiiksi uupunut. Hän tuntee siinä tapauksessa itsensä vielä arvottomammaksi kuin sitä ennen. Tällaiset lausunnot ovat kuin lyöntejä lyödylle. Asia vain pahenee. Joten, on parempi antaa masentuneiden auttaminen AMMATTIAUTTAJILLE. Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille. Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

        Kiitosta vain, mutta osaan erotella alakulon ja vakavan masennuksen, koska sisaruksista yksi sellaista sairasti.



        Olisi kovasti mielenkiintoista tietää mihin tämä "syyyykoooolooki" juttu liittyi. Koska se tosiasia, että on joka lähtöön terapiaa ja istuntoa, voisi liittyä juuri tuohon heittoon.




        Siis oliko tuon puheen päätarkoitus osoittaa, että ei yleensäkkään uskota mielenterveystöhön, vai oliko tarkoitus sanoa ettemme usko KAIKEN MAILMAN humpuuki terapioihin. Pois sulkematta ihan asiallisia hoitomuotoja.


        Eli lisää kommentointia puheen sisällöstä, eikä vain promillen palasta.

      • UskoToivo
        fger kirjoitti:

        Kiitosta vain, mutta osaan erotella alakulon ja vakavan masennuksen, koska sisaruksista yksi sellaista sairasti.



        Olisi kovasti mielenkiintoista tietää mihin tämä "syyyykoooolooki" juttu liittyi. Koska se tosiasia, että on joka lähtöön terapiaa ja istuntoa, voisi liittyä juuri tuohon heittoon.




        Siis oliko tuon puheen päätarkoitus osoittaa, että ei yleensäkkään uskota mielenterveystöhön, vai oliko tarkoitus sanoa ettemme usko KAIKEN MAILMAN humpuuki terapioihin. Pois sulkematta ihan asiallisia hoitomuotoja.


        Eli lisää kommentointia puheen sisällöstä, eikä vain promillen palasta.

        >>Eli lisää kommentointia puheen sisällöstä, eikä vain promillen palasta.

        Jos en ihan väärin muista, niin tuo kyseinen puhe alkoi noilla sanoilla. Se oli siis "johdanto, joka herätti kiinnostusta". Mutta, koska muistini on rajallinen, korjatkaa, jos tuo kohta oli jossain muussa yhteydessä. Tiedän, että monet varmasti panivat merkille tuon lausunnon. Muuta kohtaa tuosta puheesta en sitten muistakaan. Se oli sen KOHOKOHTA.

      • fger
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Eli lisää kommentointia puheen sisällöstä, eikä vain promillen palasta.

        Jos en ihan väärin muista, niin tuo kyseinen puhe alkoi noilla sanoilla. Se oli siis "johdanto, joka herätti kiinnostusta". Mutta, koska muistini on rajallinen, korjatkaa, jos tuo kohta oli jossain muussa yhteydessä. Tiedän, että monet varmasti panivat merkille tuon lausunnon. Muuta kohtaa tuosta puheesta en sitten muistakaan. Se oli sen KOHOKOHTA.

        Jaa, anna minun arvata.


        Se johdanto ei sitten liittynyt mitenkään koko mielenterveys aiheeseen.




        Eli käytännössä oli sellainen heitto, että ei kannata luottaa kaiken mailman sykolookeihin, vaan mennä asiantuntijan puheille. Oli mikä asia tahansa kysymyksessä.

      • LauluVeikko
        fger kirjoitti:

        Kiitosta vain, mutta osaan erotella alakulon ja vakavan masennuksen, koska sisaruksista yksi sellaista sairasti.



        Olisi kovasti mielenkiintoista tietää mihin tämä "syyyykoooolooki" juttu liittyi. Koska se tosiasia, että on joka lähtöön terapiaa ja istuntoa, voisi liittyä juuri tuohon heittoon.




        Siis oliko tuon puheen päätarkoitus osoittaa, että ei yleensäkkään uskota mielenterveystöhön, vai oliko tarkoitus sanoa ettemme usko KAIKEN MAILMAN humpuuki terapioihin. Pois sulkematta ihan asiallisia hoitomuotoja.


        Eli lisää kommentointia puheen sisällöstä, eikä vain promillen palasta.

        Jep, eipäs jäädä yksittäiseen lauseeseen roikkumaan.

        Yritin muistella, mutta en onnistunut palauttamaan tuota puhetta mieleeni, jos kohta tunnen "veli Kirjasen" sen verran hyvin, että voin hyvin kuvitella moisen lauseen hänen suuhunsa.

        Kun kyseessä on normaali alakulo, jollaista esiintyy aika ajoin n. 101 % tavallisista ihmisistä, joiksi myös uskonveljeni ja -sisareni lasken, tahi ulkoisista olosuhteista johtuva masennus, usein rukous, tutkiminen, kokoukset, kenttäpalvelus helpottavat kumma kyllä oloa.

        Kun kyseessä on masennus, johon ei ole ilmeistä syytä, tarvitaan usein lääkärin apua. Ei sitä ole kieltänyt Vartiotorni-seura, Jehovan todistajien hallintoelin tai muu instanssi - yksittäisten kristittyjen toisinaan onnettomista lausunnoista en mene sanomaan mitään.

        Jos pahaa oloa helpottaa höpöhöpö -juttujen ujuttaminen muuten asiallisten ja mielenkiintoisten kirjoitusten sekaan (terveisiä vaan hyvälle ystävälleni ja sanankolistelukaverilleni jo edesmenneen JT-palstan ajoilta ;) ) niin siitä vaan, ei haukku haavaa tee.

      • UskoToivo
        LauluVeikko kirjoitti:

        Jep, eipäs jäädä yksittäiseen lauseeseen roikkumaan.

        Yritin muistella, mutta en onnistunut palauttamaan tuota puhetta mieleeni, jos kohta tunnen "veli Kirjasen" sen verran hyvin, että voin hyvin kuvitella moisen lauseen hänen suuhunsa.

        Kun kyseessä on normaali alakulo, jollaista esiintyy aika ajoin n. 101 % tavallisista ihmisistä, joiksi myös uskonveljeni ja -sisareni lasken, tahi ulkoisista olosuhteista johtuva masennus, usein rukous, tutkiminen, kokoukset, kenttäpalvelus helpottavat kumma kyllä oloa.

        Kun kyseessä on masennus, johon ei ole ilmeistä syytä, tarvitaan usein lääkärin apua. Ei sitä ole kieltänyt Vartiotorni-seura, Jehovan todistajien hallintoelin tai muu instanssi - yksittäisten kristittyjen toisinaan onnettomista lausunnoista en mene sanomaan mitään.

        Jos pahaa oloa helpottaa höpöhöpö -juttujen ujuttaminen muuten asiallisten ja mielenkiintoisten kirjoitusten sekaan (terveisiä vaan hyvälle ystävälleni ja sanankolistelukaverilleni jo edesmenneen JT-palstan ajoilta ;) ) niin siitä vaan, ei haukku haavaa tee.

        >>terveisiä vaan hyvälle ystävälleni ja sanankolistelukaverilleni jo edesmenneen JT-palstan ajoilta ;)

        Tervetuloa tänne vähän "isommalle" palstalle keskustelemaan! Muistatko, kun ei oikein meinannut löytyä paikkaa tämänkaltaisille keskusteluille? Se edesmennyt JT-palsta ei ollut oikea paikka. Mutta ei hätää. Ehkä tämä suomi24 on sellainen "oikea" paikka. ;-)

        Annahan näppäimistön laulaa reippaasti! Tätä toivoo veljesi UskoToivo

      • Juhanip
        UskoToivo kirjoitti:

        >>Eli lisää kommentointia puheen sisällöstä, eikä vain promillen palasta.

        Jos en ihan väärin muista, niin tuo kyseinen puhe alkoi noilla sanoilla. Se oli siis "johdanto, joka herätti kiinnostusta". Mutta, koska muistini on rajallinen, korjatkaa, jos tuo kohta oli jossain muussa yhteydessä. Tiedän, että monet varmasti panivat merkille tuon lausunnon. Muuta kohtaa tuosta puheesta en sitten muistakaan. Se oli sen KOHOKOHTA.

        Muistat väärin Joten pyynnöstäsi korjaan lausuntosi :)..

      • gza
        mutta kun veeteen sana on laki kirjoitti:

        Onhan se ihan hyvä varoittaa asioista, eihän ole järkeä olla sinisilmäinen psykologienkaan suhteen. Mutta ENEMMISTÖ sykolookeista osaaa hommansa. Suurimmalle osalle terapiassa ja psykiatrilla kävijöistä terapia on jopa elintärkeää!

        Kun seura sanoo, ettei "me" suositella tarapioita, jää moni onneton kotiinsa tuon suosituksen perusteella. väitänpä tuntevani monta veljeä ja siskoa, avustavaa ja vanhintakin, jolle muutama terapiaistunto olisi paikallaan.

        psykoterapiasta ja jatkuvasta lääkityksestä on suurimmalle osalle tuntuvaa apua. joillekin taas ei lääkityksestä eikä terapiasta ole mitään apua tai hyötyä. isäni oli vakavasti masentunut koko lapsuudeni ajan ja muutama vuosi sitten tämä sairaus sai hänestä voiton. löysin isäni hirttäytyneenä metsästä. yleensä vakava masennus kestää pidemmän aikaan ja siihen liittyy psykoosi joka vie ihmiseltä kaiken todellisuuden tajun. omaisten tai läheisten tuki tai rakkaus, ymmärrys, kuunteleminen ja hyvänäkään pitäminen ei aina auta.

        "Kun seura sanoo, ettei "me" suositella tarapioita, jää moni onneton kotiinsa tuon suosituksen perusteella."

        missä seuran lausunnossa sanotaan tuolla tavalla??

      • gza
        UskoToivo kirjoitti:

        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ... Asiassa on vinha perä. ... silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

        On tietysti totta, että jokaisessa ammatissa henkilöiden ammattitaito vaihtelee. Joku voi olla jopa sopimaton johonkin työhön, vaikka siinä työssä toimiikin. Mutta PÄÄSÄÄNTÖISESTI Suomessa psykologien ja psykiatrien ammattitaito on korkea. Heidät on koulutettu ymmärtämään ihmistä monimutkaisena KOKONAISUUTENA.

        Ehkä et pohjia myöten ymmärrä täysin, mikä on normaalin alakulon ja vakavan masennuksen ero. NIISSÄ ON HUIKEA ERO. Alakulo kuuluuu ihmisen tunnetilojen normaaliin vaihteluväliin. Välillä olemme iloisempia ja välillä vähän synkempiä. Se on täysin normaalia. Mutta masennus taas on VAKAVA TAUTI. Se on jopa TAPPAVAN VAARALLINEN TAUTI. Sen seurauksena Suomessakin kuolee ihmisiä huomattavasti enemmän kuin liikenteessä.

        Kysyisin sinulta kysymyksen. Jos olisit menossa johonkin leikkaukseen, voisitko luottaa leikkauksen onnistumiseen, jos sen suorittaisi joku lähikaupan lihatiskin henkilökuntaan kuuluva, onhan hän tottunut käyttämään työssään veitsiä? Vai menisitkö mieluummin ammattiauttajan luo, sairaalaan, missä taitava kirurgi tekisi tämän leikkauksen?

        Vähän samalla tavalla on asiat, kun joku seurakunnan vanhin pyrkii auttamaan vakavasti masentunutta. Vanhimmilla ei yleensä ole minkäänlaisia valmiuksia tähän asiaan. Vanhimmat kyllä osaavat auttaa HENGELLISISSÄ sairauksissa, mutta HENKISISSÄ sairauksissa he ovat yhtä huonoja auttajia kuin kaikki muutkin. He voivat aiheuttaa suunnatonta vahinkoa esim. kehottamalla masentunutta käymään enemmän kokouksissa ja kentällä, kun masentunut on jo valmiiksi uupunut. Hän tuntee siinä tapauksessa itsensä vielä arvottomammaksi kuin sitä ennen. Tällaiset lausunnot ovat kuin lyöntejä lyödylle. Asia vain pahenee. Joten, on parempi antaa masentuneiden auttaminen AMMATTIAUTTAJILLE. Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille. Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

        olen ihmetellyt tämän palstan tyyliä jossa esitetään seurakunnan vanhimmat tietämättöminä ja tyhminä jotka syyllistävät masentuneita. omanpaikkakuntani vanhimmat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä enkä tajua näitä syytöksiä. tuntuu kuin eläisin itse jossain mikä mikä maassa kun siellä muualla päin suomea tuntuu kaikki olevan niin väärin ja epäoikeutta, sortoa jatkuvasti. kaikki on niin huonosti vanhimmat ei tajua mitään tyyliin. olen kai elänyt pumpulissa.


        onko muualla vanhimmat dementoituneita pahansuopia vanhuksia jotka eivät välitä rivijäsenistä pätkääkään?



        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ...

        jos joku puhuunäin ajattelemattomasti miksi sitä pitää revitellä täällä, tuo ei ole varmasti suurimman osan kanta tähän asiaan. tietenkin vanhemman ikäpolven nuoruudessa tai aikuisuudessa ei masennusta tai psykiatreja ollut olemassa eikä tiedetty paljoakaan mielenterveys ongelmista.
        eikä sitä paljoakaan kerinnyt masentua kun oli 10 suuta ruokittavana. nykypäivänä voi painaa enteriä ja bicmac on sylissä.

      • UskoToivo
        gza kirjoitti:

        olen ihmetellyt tämän palstan tyyliä jossa esitetään seurakunnan vanhimmat tietämättöminä ja tyhminä jotka syyllistävät masentuneita. omanpaikkakuntani vanhimmat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä enkä tajua näitä syytöksiä. tuntuu kuin eläisin itse jossain mikä mikä maassa kun siellä muualla päin suomea tuntuu kaikki olevan niin väärin ja epäoikeutta, sortoa jatkuvasti. kaikki on niin huonosti vanhimmat ei tajua mitään tyyliin. olen kai elänyt pumpulissa.


        onko muualla vanhimmat dementoituneita pahansuopia vanhuksia jotka eivät välitä rivijäsenistä pätkääkään?



        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ...

        jos joku puhuunäin ajattelemattomasti miksi sitä pitää revitellä täällä, tuo ei ole varmasti suurimman osan kanta tähän asiaan. tietenkin vanhemman ikäpolven nuoruudessa tai aikuisuudessa ei masennusta tai psykiatreja ollut olemassa eikä tiedetty paljoakaan mielenterveys ongelmista.
        eikä sitä paljoakaan kerinnyt masentua kun oli 10 suuta ruokittavana. nykypäivänä voi painaa enteriä ja bicmac on sylissä.

        Vartiotornin ohjeissa on jo vuosikaudet kehotettu etsimään ammattiapua, kun joku on sairastunut vakavaan masennukseen. Lainaan tähän esimerkiksi erään artikkelin:

        Vakava masennus

        Mutta mitä on tehtävä, jos joku seurakuntaan kuuluva kärsii vakavasta masennuksesta? Entä jos häntä vaivaavat syvän arvottomuuden, syyllisyyden, toivottomuuden tai epätoivon tunteet, eikä mikään mitä joku toinen sanoo näytä auttavan häntä? Ensiksi häntä tulee kehottaa kääntymään lääkärin puoleen, koska vakavaan masennukseen on usein fyysinen syy. Mutta riippumatta siitä, millaista ammattimaista apua hän etsii, seurakunnalla on yhä tärkeä tehtävä.

        Seurakunnan jäsenten tulee välttää arvostelemasta masentunutta tai kehottamasta häntä ’ryhdistäytymään’ tai ’nousemaan jaloilleen’. Eräs mies, jonka vaimo kärsii masennuksesta, sanoi vaimon hautoneen itsemurhaa aika ajoin. Miksi? Mies myöntää sen johtuvan osaksi siitä, etteivät hän ja muut ole osoittaneet riittävästi ymmärtämystä häntä kohtaan.

        Jotkut ovat havainneet hyödylliseksi puhua masentuneille asioista, jotka he aikoinaan tiesivät, mutta joihin heidän on ehkä nyt vaikea uskoa, koska masennus on hämmentänyt heidän mielensä. Puhu Jehovasta, ”hellän armon Isästä ja kaiken lohdutuksen Jumalasta”. (2. Korinttolaisille 1:3) Muistuta henkilöä siitä, että Jehovalla on ”paljon anteeksiantamusta”. (Jesaja 55:7) Puhu Jehovan luomakunnan kauneudesta ja muistuta häntä hänen siinä suhteessa mahdollisesti saamistaan miellyttävistä kokemuksista. Puhu onnellisesta toveruudesta, josta hän on nauttinut seurakunnassa, ja siitä, miten paljon hän rakastaa perhettään ja hänen perheensä rakastaa häntä. Korosta hänelle, että vaikket voikaan täysin ymmärtää, miten pahalta hänestä tuntuu, niin toisten kokemus osoittaa, että tilanne korjaantuu. Ole halukas kuuntelemaan ’veljellistä kiintymystä ja hellää sääliväisyyttä’ osoittaen mitä tahansa hänellä on sanottavana, riippumatta siitä, miten epäloogiseksi hänen tunneperäinen ahdistuksensa voi tehdä hänet.

        Jos hän puhuu itsemurhasta, suhtaudu siihen vakavasti. Ja vaikka hän ei mainitsekaan itsemurhaa, niin jos sinulla on syytä ajatella hänen hautovan sitä, älä pelkää ottaa aihetta esiin. Saatat haluta sanoa jotakin seuraavaan tapaan: ”Tiedän, että sinusta tuntuu juuri nyt kovin pahalta, pahemmalta kuin luultavasti pystyn koskaan ymmärtämäänkään. Tuollaisessa tilanteessa ihmiset joskus alkavat ajatella, että olisi parasta lopettaa kaikki. Onko sinusta koskaan tuntunut siltä?” Jos hän myöntää niin olevan, niin koko tuo aihe tulee avoimesti esiin, ja keskustelu auttaa häntä vapautumaan sellaisten ajatusten mukanaan tuomasta syyllisyydestä. (Vartiotorni 01.11.1983, sivut 10 ja 11)

      • Juhanip
        UskoToivo kirjoitti:

        Vartiotornin ohjeissa on jo vuosikaudet kehotettu etsimään ammattiapua, kun joku on sairastunut vakavaan masennukseen. Lainaan tähän esimerkiksi erään artikkelin:

        Vakava masennus

        Mutta mitä on tehtävä, jos joku seurakuntaan kuuluva kärsii vakavasta masennuksesta? Entä jos häntä vaivaavat syvän arvottomuuden, syyllisyyden, toivottomuuden tai epätoivon tunteet, eikä mikään mitä joku toinen sanoo näytä auttavan häntä? Ensiksi häntä tulee kehottaa kääntymään lääkärin puoleen, koska vakavaan masennukseen on usein fyysinen syy. Mutta riippumatta siitä, millaista ammattimaista apua hän etsii, seurakunnalla on yhä tärkeä tehtävä.

        Seurakunnan jäsenten tulee välttää arvostelemasta masentunutta tai kehottamasta häntä ’ryhdistäytymään’ tai ’nousemaan jaloilleen’. Eräs mies, jonka vaimo kärsii masennuksesta, sanoi vaimon hautoneen itsemurhaa aika ajoin. Miksi? Mies myöntää sen johtuvan osaksi siitä, etteivät hän ja muut ole osoittaneet riittävästi ymmärtämystä häntä kohtaan.

        Jotkut ovat havainneet hyödylliseksi puhua masentuneille asioista, jotka he aikoinaan tiesivät, mutta joihin heidän on ehkä nyt vaikea uskoa, koska masennus on hämmentänyt heidän mielensä. Puhu Jehovasta, ”hellän armon Isästä ja kaiken lohdutuksen Jumalasta”. (2. Korinttolaisille 1:3) Muistuta henkilöä siitä, että Jehovalla on ”paljon anteeksiantamusta”. (Jesaja 55:7) Puhu Jehovan luomakunnan kauneudesta ja muistuta häntä hänen siinä suhteessa mahdollisesti saamistaan miellyttävistä kokemuksista. Puhu onnellisesta toveruudesta, josta hän on nauttinut seurakunnassa, ja siitä, miten paljon hän rakastaa perhettään ja hänen perheensä rakastaa häntä. Korosta hänelle, että vaikket voikaan täysin ymmärtää, miten pahalta hänestä tuntuu, niin toisten kokemus osoittaa, että tilanne korjaantuu. Ole halukas kuuntelemaan ’veljellistä kiintymystä ja hellää sääliväisyyttä’ osoittaen mitä tahansa hänellä on sanottavana, riippumatta siitä, miten epäloogiseksi hänen tunneperäinen ahdistuksensa voi tehdä hänet.

        Jos hän puhuu itsemurhasta, suhtaudu siihen vakavasti. Ja vaikka hän ei mainitsekaan itsemurhaa, niin jos sinulla on syytä ajatella hänen hautovan sitä, älä pelkää ottaa aihetta esiin. Saatat haluta sanoa jotakin seuraavaan tapaan: ”Tiedän, että sinusta tuntuu juuri nyt kovin pahalta, pahemmalta kuin luultavasti pystyn koskaan ymmärtämäänkään. Tuollaisessa tilanteessa ihmiset joskus alkavat ajatella, että olisi parasta lopettaa kaikki. Onko sinusta koskaan tuntunut siltä?” Jos hän myöntää niin olevan, niin koko tuo aihe tulee avoimesti esiin, ja keskustelu auttaa häntä vapautumaan sellaisten ajatusten mukanaan tuomasta syyllisyydestä. (Vartiotorni 01.11.1983, sivut 10 ja 11)

        Vartiotornissa hyviä neuvoja :) Myönnätkö?

      • UskoToivo
        Juhanip kirjoitti:

        Vartiotornissa hyviä neuvoja :) Myönnätkö?

        >>Vartiotornissa hyviä neuvoja :) Myönnätkö?

        Tottakai. En kai minä sitä muuten olisi tuohon lainannut.

      • Juhanip
        UskoToivo kirjoitti:

        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ... Asiassa on vinha perä. ... silläkin alalla löytyy hyviä ja huonoja auttajia.

        On tietysti totta, että jokaisessa ammatissa henkilöiden ammattitaito vaihtelee. Joku voi olla jopa sopimaton johonkin työhön, vaikka siinä työssä toimiikin. Mutta PÄÄSÄÄNTÖISESTI Suomessa psykologien ja psykiatrien ammattitaito on korkea. Heidät on koulutettu ymmärtämään ihmistä monimutkaisena KOKONAISUUTENA.

        Ehkä et pohjia myöten ymmärrä täysin, mikä on normaalin alakulon ja vakavan masennuksen ero. NIISSÄ ON HUIKEA ERO. Alakulo kuuluuu ihmisen tunnetilojen normaaliin vaihteluväliin. Välillä olemme iloisempia ja välillä vähän synkempiä. Se on täysin normaalia. Mutta masennus taas on VAKAVA TAUTI. Se on jopa TAPPAVAN VAARALLINEN TAUTI. Sen seurauksena Suomessakin kuolee ihmisiä huomattavasti enemmän kuin liikenteessä.

        Kysyisin sinulta kysymyksen. Jos olisit menossa johonkin leikkaukseen, voisitko luottaa leikkauksen onnistumiseen, jos sen suorittaisi joku lähikaupan lihatiskin henkilökuntaan kuuluva, onhan hän tottunut käyttämään työssään veitsiä? Vai menisitkö mieluummin ammattiauttajan luo, sairaalaan, missä taitava kirurgi tekisi tämän leikkauksen?

        Vähän samalla tavalla on asiat, kun joku seurakunnan vanhin pyrkii auttamaan vakavasti masentunutta. Vanhimmilla ei yleensä ole minkäänlaisia valmiuksia tähän asiaan. Vanhimmat kyllä osaavat auttaa HENGELLISISSÄ sairauksissa, mutta HENKISISSÄ sairauksissa he ovat yhtä huonoja auttajia kuin kaikki muutkin. He voivat aiheuttaa suunnatonta vahinkoa esim. kehottamalla masentunutta käymään enemmän kokouksissa ja kentällä, kun masentunut on jo valmiiksi uupunut. Hän tuntee siinä tapauksessa itsensä vielä arvottomammaksi kuin sitä ennen. Tällaiset lausunnot ovat kuin lyöntejä lyödylle. Asia vain pahenee. Joten, on parempi antaa masentuneiden auttaminen AMMATTIAUTTAJILLE. Herätkää!-lehtikin kehotti menemään ammattiauttajan puheille. Kyseessä on vakava asia. Ihmisten hengellä ei pidä leikkiä. Ei edes vanhimmilla ole siihen valtuuksia.

        on useasti siinä, että vanhimmilta kuitenkin usein odotetaan kaikkiin asioihin ratkaisuja, vaikka vain hengelliset asiat ovat niitä joihin voidaan varmuudella saada apua. Muut asiat ovat hekilöstä riipuvaisia, joillakin voi olla omakohtaisia kokemuksia masennuksesta ja voivat olla hyvä auttamaan, toisilla taas ei ole mitään kokemusta masennuksesta.
        Vanhimmat tekevät parhaansa, kuitekin ihminen itse ratkaisee sen minkä hoitomuodon valitsee, vai valitseeko mitään.

      • Juhanip
        gza kirjoitti:

        olen ihmetellyt tämän palstan tyyliä jossa esitetään seurakunnan vanhimmat tietämättöminä ja tyhminä jotka syyllistävät masentuneita. omanpaikkakuntani vanhimmat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä enkä tajua näitä syytöksiä. tuntuu kuin eläisin itse jossain mikä mikä maassa kun siellä muualla päin suomea tuntuu kaikki olevan niin väärin ja epäoikeutta, sortoa jatkuvasti. kaikki on niin huonosti vanhimmat ei tajua mitään tyyliin. olen kai elänyt pumpulissa.


        onko muualla vanhimmat dementoituneita pahansuopia vanhuksia jotka eivät välitä rivijäsenistä pätkääkään?



        >>""Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin" ...

        jos joku puhuunäin ajattelemattomasti miksi sitä pitää revitellä täällä, tuo ei ole varmasti suurimman osan kanta tähän asiaan. tietenkin vanhemman ikäpolven nuoruudessa tai aikuisuudessa ei masennusta tai psykiatreja ollut olemassa eikä tiedetty paljoakaan mielenterveys ongelmista.
        eikä sitä paljoakaan kerinnyt masentua kun oli 10 suuta ruokittavana. nykypäivänä voi painaa enteriä ja bicmac on sylissä.

        pahasta, en ole minäkään missään nähnyt sellaisia vanhimpia joita täällä kuvaillaan olevan..

        Tuossa konventti puheessa veli kertoi, miten tulee suhtautua ammattiauttajan sellaisiin neuvoihin jotka ovat ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa. Tuli niissä tapauksissa luottaa enemmän raamatun neuvoihin, kuin psykoloogeihin..

        Tähän liittyen joillakin täällä on täällä tapana turvautua ennemmin omaan ymmärykseen kuin konventti muistiinpanoihin :)..

      • Tilastonikkari
        Juhanip kirjoitti:

        pahasta, en ole minäkään missään nähnyt sellaisia vanhimpia joita täällä kuvaillaan olevan..

        Tuossa konventti puheessa veli kertoi, miten tulee suhtautua ammattiauttajan sellaisiin neuvoihin jotka ovat ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa. Tuli niissä tapauksissa luottaa enemmän raamatun neuvoihin, kuin psykoloogeihin..

        Tähän liittyen joillakin täällä on täällä tapana turvautua ennemmin omaan ymmärykseen kuin konventti muistiinpanoihin :)..

        [Tuossa konventti puheessa veli kertoi, miten tulee suhtautua ammattiauttajan sellaisiin neuvoihin jotka ovat ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa. Tuli niissä tapauksissa luottaa enemmän raamatun neuvoihin, kuin psykoloogeihin..]

        Mitä Raamatun periaatteiden vastaisia ohjeita ja neuvoja ammattiauttajat ovat antaneet?
        Luulisin, että näin on käynyt, sillä asia oli otettu konventtipuheeseen. Mielestäni asian esille tuonti konventtipuheessa on tulella leikkimistä, sillä varoituksiin on ihmillä tapana ylireagoida. Ylireagointi helposti johtaa siihen, että ammattiauttajaa karsastetaan vaikka tarvetta hänen apuun olisikin.

      • sisar-ex
        gza kirjoitti:

        psykoterapiasta ja jatkuvasta lääkityksestä on suurimmalle osalle tuntuvaa apua. joillekin taas ei lääkityksestä eikä terapiasta ole mitään apua tai hyötyä. isäni oli vakavasti masentunut koko lapsuudeni ajan ja muutama vuosi sitten tämä sairaus sai hänestä voiton. löysin isäni hirttäytyneenä metsästä. yleensä vakava masennus kestää pidemmän aikaan ja siihen liittyy psykoosi joka vie ihmiseltä kaiken todellisuuden tajun. omaisten tai läheisten tuki tai rakkaus, ymmärrys, kuunteleminen ja hyvänäkään pitäminen ei aina auta.

        "Kun seura sanoo, ettei "me" suositella tarapioita, jää moni onneton kotiinsa tuon suosituksen perusteella."

        missä seuran lausunnossa sanotaan tuolla tavalla??

        kerronpa tarinan.
        vajaa kymmenen vuotta sitten kun masennus todettiin minulla, ei kukaan suositellut minulle terapiaa. täytyy myöntää, että olin aika tietämätön itsestäni noina aikoina. olin esimerkillinen, ns. hengellisesti vahva. olihan veljeni käynyt terapiassa jo pitkään ennen minua, mutta jäi pois uskostaan vähitellen. liekö se syynä, etten saanut tarvitsemaani apua?

        olin lukossa tunteideni kanssa. minulle ehdotettiin hypnoosihoitoa, josta kieltäydyin aika suoraan suositusten mukaan. vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, ettei hypnoosi sovi psykoottiselle henkilölle, mutta muille se on varsin oivallinen muoto avata lukkoja sisällään. tuolloinhan en ollut lainkaan psykoottinen. terapiaankaan en mennyt vaan tyydyin pelkkään lääkitykseen.

        vuosien ajan ongelmani oli se, että minun olisi tosiaan pitänyt kuulua "maailman onnellisimpaan kansaan". elin hyvää elämää, kenttäilin paljon, tutkin ja rukoilinkin. tykkäsin usein kenttäillä (vaikka se oli masentuneena raskasta). tai sanotaanko, että ennemminkin pidin siitä, kun menin istuskelemaan vanhusten luokse ja hiukan auttamaan heitä. aika paljon kävin myös sairaiden sisarten luona. vielä tänäkin vuonna kuulin heiltä kiitoksen sanoja.

        todellisuudessa totuus ei vapauttanut minua. onnellisuutta minulle tuottivat ja tuottavat edelleen pelkkä hyvän tekeminen, jonka toteutan nykyään mielummin ilman uskontoa ja taka-ajatuksia tehdä kenttää.

        kannoin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten ollut riittävästi, jäin vajaaksi ja epäonnistuin monessa muussa asiassa. uskonto muodostui taakaksi jota en kyennyt enää hallitsemaan. olin hyvä vain sillloin jos kenttää tuli 10 tuntia kuussa ja sain puheeni pidettyä.

        terapiaan menin noin vajaa viisi vuotta sitten. tässä vaiheessa uskoni oli jo niin rapistunut, ettei se ole palannut ennalleen.

        joku veli puhui tässä "ymmärtäväisesti" masentuneista. puhui itsensä ja muiden syyllistämisestä...

        en muista, että kukaan olisi suoranaisesti lähtenyt ketään syyllistämään. monesti on nimenomaan tarkoituksena se, että vältellään syyllistämistä, sillä se etäännyttää itse ongelmasta.

        olen käynyt elämäni aikana nyt 3lla psykologilla ja 2lla sairaanhoitajalla pitempiä jaksoja. psykiatreilla, lääkäreillä ja tietysti sairaalassa kymmenien eri henkilöiden kanssa. uskoisin voivani siis sanoa mielipiteeni.

        lääkitys ja psykiatrit eivät välttämättä paranna, mutta mitä muutakaan on tarjolla toipumisen tien alkuun? kuinka moni mielenterveyspotilaista olisi edes hengissä tai kohtuullisessa kunnossa ilman suht asiantuntevaa hoitohenkilökuntaa?

        omat kokemukseni puhuvat sen puolesta, että seurakunnassa on myös ymmärtäväisiä ihmisiä. se ei tosin johdu heidän uskostaan vaan henkilökohtaisista ominaisuuuksistaan. yleensähän vanhinten keskuudessa on jakautunut rooli, toinen taitaa toiset asiat ja toinen toiset.

        minua ärsyttää seuran hehkutus siitä, että todistajien pitäisi jotenkin olla onnelisempia kuin maailman ihmisten. ja vaikka eivät olisikaan, niin ainakin näyttää ulkopuooliselle kiiltokuvaa itsestään. olemme näyttämöllä ja ihmiset tarkkailevat.

        mutta mihin unohtuu inhimillenen ihminen? eikö se ole valhetta jos muille näytämmä kiiltokuvaa vaikka todellisuus on aivan yhtä vaikea niin järjestön sisällä kuin ulkopuolellakin?

      • Juhanip
        Tilastonikkari kirjoitti:

        [Tuossa konventti puheessa veli kertoi, miten tulee suhtautua ammattiauttajan sellaisiin neuvoihin jotka ovat ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa. Tuli niissä tapauksissa luottaa enemmän raamatun neuvoihin, kuin psykoloogeihin..]

        Mitä Raamatun periaatteiden vastaisia ohjeita ja neuvoja ammattiauttajat ovat antaneet?
        Luulisin, että näin on käynyt, sillä asia oli otettu konventtipuheeseen. Mielestäni asian esille tuonti konventtipuheessa on tulella leikkimistä, sillä varoituksiin on ihmillä tapana ylireagoida. Ylireagointi helposti johtaa siihen, että ammattiauttajaa karsastetaan vaikka tarvetta hänen apuun olisikin.

        Ei sido Raamatun periaatteet. He voivat jossakin tapauksessa suositella yksinäiselle ihmiselle esim. moraalitonta suhdetta oloa helpottamaan.
        Myös monia muita tämän tyyppisiä ehdotuksia on tullut puolison syyllistämisestä lähtien.

        Vaikka nämä olisivat poikkeuksia, niin varoitus on paikallaan. Apua hakeva ihminen on herkässä mielentilassa ja voi jo kamppailla jonkin heikkouden kanssa, lääkärin yllyttämänä voi antaa periksi.
        Konventtipuhe oli tasapainoinen ja toi esille selvästi hoidon hyödyn, mutta aiheellisesti varoitti myös niistä haitoista joita joissakin tapauksissa saattaa esiintyä.

    • Juhanip

      Työni kuuluva osa on hoitaa kokouksia ja niihin liittyviä järjestelyjä. Olen ollut monissa lääkärien ja myös muiden alan ammatti henkilöiden koulutustilaisuuksissa.
      Heidän mukaansa tutkimusten ja muiden tietojen mukaan masennnus on lisääntynyt yhteiskunassa viime vuosina voimakkaasti. Masennusta esiintyy lisääntyvässä määrin myös nuorten keskuudessa, maailman lisääntyvät ongelmat ja ahdistavuus koskettaa kaikkia ihmisiä..
      Myös Jehovan todistajiin lisääntyvät paineet vaikuttavat, mutta en allekirjoita sitä, että masennus olisi voimakkaasti lisäänynyt. Itse tiedän vain muutaman kappaleen joilla masennusta esiintyy tei on esiintymyt, osalla heidän kohdalla masennusta on ollut jo ennen todistajaksi tuloa.

      Nykyään, varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana on tullut markkinoille tehokkaita lääkkeitä masennukseen joiden vaikutusmakanismi on täysin erllainen kuin aiempien lääkeitten, jotka perustuivat siihen, että henkilö "puuduttettiin" enemmän tai vähemmän rauhalliseen tilaan. Ne aiheuttivat myös helposti riippuvuutta..

      Nykyiset lääkkeet sen sijaan auttavat aivoja toimimaan paremmin.mm. välittäjä aineitten suhteen. Tämän takia haittavaikutuksia ei juurikaan esiiny eikä riippuvuutta lainkaan.
      Ne ovat kuten lääkärit sanovat "hyvin siedettyjä", tämän takia kynnys lääkkeitten käyttöön on olennaisesti laskenut, tämän seurauksena lääkkeitten käytön lisääntyminen on yksittäisenä irrallisena elementtinä, huonohko mittari masennuksen lisääntymisen tutkimiseen.

      Mitä tuohon UT:n mainitsemaan konventtipuheeseen tulee, niin muistan sen hyvin. Siinä ei mitenkään kehoitettu välttämään ammattiauttajan apua, vaan käsiteltiin sitä, miten psygologin neuvoihin tulee suhtautua silloin kun ne ovat ristiidassa Raamatun opetusten kanssa. Esim. tiedän pari tapausta jossa ammattiauttaja oli suositellut yksinäisille ihmisille terapiana moraalitonta suhdetta, siis moraalittomuutta.

      Periaate oli se, että "ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä" tämä pätee myös psykiatrin vastaanotolla. Monet ammattiauttajat eivät tunnu ymmärtävän mitä tapahtuu jos masentunut ihminen yllytetään toimimaan tavalla joka vie hänen elämästä tärkeän tukipylvään eli hengellisyyden..

      Salille tulo ei ole maseentuneelle sen vaikeampaa kuin muuallekaan lähteminen, usein pikemminkin päinvastoin. Jos salille tulossa on hidasteena ongelmat henkilösuhteissa, niin niitä on ollut usein jo aiemminkin ja masennus on vain kärjistänyt niitä. Joskus masentunut alkaa hakemaan syytä masennukseen itsensä ulkopuolelta ja silloin on aina jotkut henkilöt lähipiiristä syytettyjen penkillä (lääkärin lausunto).

      Tunnen erään iäkkkään sisaren joka on vakavasti sairas ja se masentaan häntä, hän käy kaikissa kokouksissa jos vain terveys sallii. Hän kertoo että ne ovat hänelle tärkeimpiä asioita elämässä ja kokee aina kokouksen jälkeen virkistyneensä.
      Jumalalta tulevan opetuksen kuunteleminen ja ystävien tapaaminen, sekä hyvä suhde Jumalaan hänen mukaansa se voima joka häntä kantaa eteenpäin..

      • Jari-Jt

        >> Jos salille tulossa on hidasteena ongelmat henkilösuhteissa, niin niitä on ollut usein jo aiemminkin ja masennus on vain kärjistänyt niitä. Joskus masentunut alkaa hakemaan syytä masennukseen itsensä ulkopuolelta ja silloin on aina jotkut henkilöt lähipiiristä syytettyjen penkillä (lääkärin lausunto).

      • Juhanip
        Jari-Jt kirjoitti:

        >> Jos salille tulossa on hidasteena ongelmat henkilösuhteissa, niin niitä on ollut usein jo aiemminkin ja masennus on vain kärjistänyt niitä. Joskus masentunut alkaa hakemaan syytä masennukseen itsensä ulkopuolelta ja silloin on aina jotkut henkilöt lähipiiristä syytettyjen penkillä (lääkärin lausunto).

        Ei lausunto syyllistänyt masentunutta, vaan totesin ihmisuhde ongelmien joskus kärjistyvän kun ihminen masentuu..
        Vaikka ne olisivat kunnossa, niin vaikeuksia voi tulla. Ko lääkäri totesi kahden hänen tuttavan tapauksessa raskauden jälkeisen masennuksen johtaneen miehen ja hänen sukulaisten syylistämiseen. Tämä tila kesti kolme kuukautta ja sitten masennus loppui ja syyttely myös..

        Jos josku haluat auttaa masentunutta ihmistä, niin hänelle kannattaa kertoa myös sairauteen liittyvät piirteet, jotta hän osaisi tunnistaa mitkä ovat oikeita tunteita ja mitkä liittyvät sairauteen.. Tosin on aina huomioitava, että tämä vaihtelee eri ihmisten kohdalla. Työpaikalla joskus ajoittain erittäin syvää masennusta poteva ihminen kertoi minulle, että hänellä on 5 todella hyvää ystävää. Mutta kun sairaus iskee päälle hän alkaa epäillä heitä vähitellen vilpistä, myös ystävät sen peruteella tietävät että ongelmia on tulossa. Hän kertoi myös, että missä järjestyksessä hän alkaa heitä epäilemään ja hän on pystyy nykyään siitä itse seuraamaan missä kohdin sairautta mennään. Pahimillaan hänellä on ollut enään yksi henkilö johon on luottanut..

    • Rivi-todistaja

      Laitoin sinulle sähköpostia UskoToivo, toivottavasti tulee perille.

      Mutta jos ei tule ilmoittele.
      Osoite:
      [email protected]

      Kirjoittelusi oli taas täyttä asiaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastan sinua

      Kohta sanon tämän livenä, älä pelästy.
      Ikävä
      122
      1691

    2. Miksköhän mä oon tuolla

      Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup
      Ikävä
      16
      1372

    3. Tiedätkö miten pahalta tuntui

      Kun vetäydyit? Ei kuukausiksi vaan vuosiksi.
      Ikävä
      61
      980

    4. Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA

      Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR
      Hindulaisuus
      329
      972

    5. Epäiletkö että kaivattusi

      On tai on ollut ihastunut sinuun?
      Ikävä
      65
      826

    6. J miehestä oikeaa

      Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen
      Ikävä
      78
      816

    7. Onko Lahdessa juhannuskokkoa?

      Entä vähän kauempana?
      Lahti
      1
      770

    8. Vanhemmalle naiselle

      Juhannussauna on lämpiämässä. 🌿🥵💦
      Ikävä
      46
      741

    9. Kysyit firman bileissä..

      .. että tulisinko luoksesi yöksi... Oliko se vain heitto. Mitäs jos olisin tullut? Naiselta
      Ikävä
      9
      671

    10. Miksi Suomessa uskotaan Usan kanssa tehtyihin sopimuksiin

      Kaikki viestit Usan suunnasta on ollut jo pitkän aikaa sen kaltainen että muiden liittolaismaidenkin sotilaallista autta
      Maailman menoa
      62
      658
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt