Tuomasmessu?

Kiitos,
löysin kyllä itsekin googlella nuo sivut, mutta en löytänyt mistään selvästi kirjoitettuna, että onko kyseessä vain luterilaisen jumalanpalveluksen jokin erilainen muoto vai joku ekumeeninen "yleiskristillinen" messu.
Eli ajattelin kysyä täältä, kun usein täältä saa ihan järkeviä(kin) vastauksia... :)

Minua pyydettiin auttamaan yhteen messuun ja olen nyt kahden vaiheilla, että mitä teen. Pitää pohtia.

Alkup. kirjoitti:

Kiitos,
löysin kyllä itsekin googlella nuo sivut, mutta en löytänyt mistään selvästi kirjoitettuna, että onko kyseessä vain luterilaisen jumalanpalveluksen jokin erilainen muoto vai joku ekumeeninen "yleiskristillinen" messu.
Eli ajattelin kysyä täältä, kun usein täältä saa ihan järkeviä(kin) vastauksia... :)

Minua pyydettiin auttamaan yhteen messuun ja olen nyt kahden vaiheilla, että mitä teen. Pitää pohtia.

Lue lisää

Eiköhän Tuomasmessu ole nimenomaan luterilaisen kirkon messu - yksi tapa toteuttaa ehtoollisjumalanpalvelus eli messu...

Serafim kirjoitti:

Eiköhän Tuomasmessu ole nimenomaan luterilaisen kirkon messu - yksi tapa toteuttaa ehtoollisjumalanpalvelus eli messu...

Tuomas yhteisö on itsenäinen ekumeeniaa tavoitteleva liike. Tutkippa tuo Reettan antama linkki.

Turust kirjoitti:

Tuomas yhteisö on itsenäinen ekumeeniaa tavoitteleva liike. Tutkippa tuo Reettan antama linkki.

Hyvä Turust... kaipaisin sinulta apua.

Viimeksi kun asiasta kuulin, joitain vuosia sitten, Tuomas-messut olivat kyllä luterilaisen kirkon juttu, niin kuin siis Tuomas-yhteisökin. Mitkä ovat olleet käänteet matkassa, jos sanot, että Tuomas-yhteisö ei nyt ole luterilaisen kirkon sisällä? Ja jos näin on, mitä he nyt sitten ovat? 'Ekumeenista kirkkoa' kun ei liene olemassakaan Suomessa, eli johonkin hekin kuuluvat.

ahh kirjoitti:

Hyvä Turust... kaipaisin sinulta apua.

Viimeksi kun asiasta kuulin, joitain vuosia sitten, Tuomas-messut olivat kyllä luterilaisen kirkon juttu, niin kuin siis Tuomas-yhteisökin. Mitkä ovat olleet käänteet matkassa, jos sanot, että Tuomas-yhteisö ei nyt ole luterilaisen kirkon sisällä? Ja jos näin on, mitä he nyt sitten ovat? 'Ekumeenista kirkkoa' kun ei liene olemassakaan Suomessa, eli johonkin hekin kuuluvat.

Lue lisää

Minulla on sellainen mielikuva, että tuomasmessu lähti liikkeelle joidenkin "avarakatseisten" kyllästyttyä kirkolliseen byrokratiaan. Kyseessä oli alunperin jokin erityinen asia johon odotettiin kirkolliskokouksen päätöstä.

Tuomasliike syntyi positiivisessa hengessä vailla mitään erityisiä intohimoja. Ainakin siinä mielessä liikettä voidaan pitää ekumeenisena, että sinne jatkuvasti otetaan ihmisiä erilaisiin tehtäviin kysymättä heidän kirkkokuntaansa tai uskoaan.

Mielestäni mukana oli ihmisiä ainakin ortodoksisista seurakunnista jotka halusivat lähteä mukaan kristilliseen aivan ruohojuuritason työhön tekemättä siitä minkäänlaista numeroa.

Itse olen kerran käynyt Turun tuomasmessussa, siinä ainakin esiintyi varsin hyvätasoiset kuorot.
Liturgiasta minulla ei ole mitään mielikuvaa.

Tässä on kyllä jokin ristiriita nimittäin tuomas-messuissa ainakin joskus on ehtoollinen, siitä päättelisin liikkeen kuitenkin jotenkin olevan tunnustuksellinen. Pitääpä selvittä paremmalla ajalla.

Omilla sivuillaan Tuomas-messu ei mitenkään tuo esiin tunnustuksellisuuttaan. Käsittääkseni kokootumisessa käytetään lut. kirkon tiloja.

Löysimpä ev.lut. sivuilta tällaisen laitan sen tähän muuttamatta ylle kirjoittamaani.

"Tuomasmessu 10 vuotta

Helsingin tuomasmessuun kokoontuu sunnuntai-iltaisin tuhat henkeä, joista kaikki eivät mahdu edes istumaan. Näin on tapahtunut jo kymmenen vuoden ajan. Kävijöiden keski-ikä on 30 vuotta.

Kun tuomasmessua alettiin suunnitella, tavoitteena oli kehittää tavallista jumalanpalvelusta kaupunkimaisempi versio. Ajatus oli myös kehittää jumalanpalvelus, johon osallistuvan ei tarvitsisi kokea olevansa uskossaan vahva. Ihminen voi yhtä aikaa sekä epäillä että uskoa.

Tuomasmessu on hylännyt urut. Laulua säestää svengaavasti soittava bändi. Saarna on napakka. Tärkeinä ihmiset pitävät myös ripittäytymismahdollisuutta, esirukousta ja sielunhoitoa. Hiljaisuus, ikonit ja tuohukset vetoavat sanattomalla tavalla.

Merkitystä on myös messun alkamisajalla sunnuntai-iltana klo 18. Illalla on hyvä lähteä liikkeelle, kun on saanut olla päivän rauhassa kotosalla tai muissa sunnuntain harrastuksissa.

Tuomasmessu vaatii paljon vapaaehtoisia työntekijöitä. Helsingissä tarvitaan 70 avustajaa, jotka on aina saatu. Osallistuminen antaa kokemuksen yhteydestä, mutta yhtä lailla ihmisillä on oikeus olla vain vastaanottajina.

Tuomasmessu on levinnyt 150 paikkakunnalle Suomeen ja useihin Euroopan maihin. Sitä ovat olleet suunnittelemassa hyvin erilaisista hengellisistä taustoista olevat ihmiset: mukana on konservatiiveja ja radikaaleja, hiljaisuuden ihmisiä ja karismaatikkoja. (KT 24.4.1998 aa)"

Tämä kai on jokaiselle henkilökohtainen kysymys.

Itse menen muihin kirkkoihin vain, jos minulla on siihen jokin erityinen syy, esim. sukulaisen häät. En tiedä, miksi menisin kuuntelemaan opetusta, josta osan tiedän uskooni sopimattomaksi. Minua vaivaa protestanttisissa kirkoissa myös se, ettei Kritus ole läsnä siellä konkreettisesti, niin kuin Hän on läsnä vanhojen kirkkojen Eukristiassa. Koen myös, että läsnäoloni jossain määrin todistaa ajatuksistani kyseisestä tilaisuudesta, eli siis miksi menisin 'puoltamaan' tilaisuutta, johon en voi täysin uskoa.

Mitä Tuomas-Messuun tulee, siihen on otettu tapoja (muttei niiden täysiä, syvällisiä merkityksiä) sekä ortodoksisesta että katolisesta kirkosta. Se on liikkeenä mielenkiintoinen, sillä se lienee pyrkinyt vastaamaan luterilaisten haluun saada lisää 'tunnetta ja konkreettista' uskoon.

Tokihan on hyvä rukoilla muiden kanssa ja puolesta. Jokaisen on kuitenkin pohdittava, mikä on siihen se paras paikka.

"Meitähän nimenomaan kehotetaan vahvasti tutustumaan ja osallistumaan muiden kirkkojen ja yhteisöjen uskonelämään siinä määrin kuin ne eivät ole katolisen uskon vastaisia."

Hei, Rousku... Tietäväisenä ihmisenä, jos ehdit, voisitko laittaa lähteesi tuolle ajatukselle? (Olisin kiitollinen!) Ihan tuollaisena en ole sitä kuullut.

ahh kirjoitti:

"Meitähän nimenomaan kehotetaan vahvasti tutustumaan ja osallistumaan muiden kirkkojen ja yhteisöjen uskonelämään siinä määrin kuin ne eivät ole katolisen uskon vastaisia."

Hei, Rousku... Tietäväisenä ihmisenä, jos ehdit, voisitko laittaa lähteesi tuolle ajatukselle? (Olisin kiitollinen!) Ihan tuollaisena en ole sitä kuullut.

Lue lisää

Viimeksi muistan lukeneeni tällaista ensyklikasta Ecclesia de eucharistia. Se ei ole, kuten tekstistä huomaa, pääasia, mutta se kyllä antaa näyttää vihreää muiden palveluksiin osallistumiselle alleviivaten, ettei se voi korvata Kirkon omaa sunnuntaimessua tai -liturgiaa. On myös huomattavaa, että tämä on ollut ekumenian pääasiallinen etenemistapa viime vuosikymmenet: ensin tulee yhteinen rukous. Olemme huomanneet paavinkin osallistuneen muiden järjestämiin ja yhteispalveluksiin.

Ecclesia de eucharistia, 30:

The Catholic Church's teaching on the relationship between priestly ministry and the Eucharist and her teaching on the Eucharistic Sacrifice have both been the subject in recent decades of a fruitful dialogue in the area of ecumenism. We must give thanks to the Blessed Trinity for the significant progress and convergence achieved in this regard, which lead us to hope one day for a full sharing of faith. Nonetheless, the observations of the Council concerning the Ecclesial Communities which arose in the West from the sixteenth century onwards and are separated from the Catholic Church remain fully pertinent: “The Ecclesial Communities separated from us lack that fullness of unity with us which should flow from Baptism, and we believe that especially because of the lack of the sacrament of Orders they have not preserved the genuine and total reality of the Eucharistic mystery. Nevertheless, when they commemorate the Lord's death and resurrection in the Holy Supper, they profess that it signifies life in communion with Christ and they await his coming in glory”.62

The Catholic faithful, therefore, while respecting the religious convictions of these separated brethren, must refrain from receiving the communion distributed in their celebrations, so as not to condone an ambiguity about the nature of the Eucharist and, consequently, to fail in their duty to bear clear witness to the truth. This would result in slowing the progress being made towards full visible unity. Similarly, it is unthinkable to substitute for Sunday Mass ecumenical celebrations of the word or services of common prayer with Christians from the aforementioned Ecclesial Communities, or even participation in their own liturgical services. Such celebrations and services, however praiseworthy in certain situations, prepare for the goal of full communion, including Eucharistic communion, but they cannot replace it.

rousku kirjoitti:

Viimeksi muistan lukeneeni tällaista ensyklikasta Ecclesia de eucharistia. Se ei ole, kuten tekstistä huomaa, pääasia, mutta se kyllä antaa näyttää vihreää muiden palveluksiin osallistumiselle alleviivaten, ettei se voi korvata Kirkon omaa sunnuntaimessua tai -liturgiaa. On myös huomattavaa, että tämä on ollut ekumenian pääasiallinen etenemistapa viime vuosikymmenet: ensin tulee yhteinen rukous. Olemme huomanneet paavinkin osallistuneen muiden järjestämiin ja yhteispalveluksiin.

Ecclesia de eucharistia, 30:

The Catholic Church's teaching on the relationship between priestly ministry and the Eucharist and her teaching on the Eucharistic Sacrifice have both been the subject in recent decades of a fruitful dialogue in the area of ecumenism. We must give thanks to the Blessed Trinity for the significant progress and convergence achieved in this regard, which lead us to hope one day for a full sharing of faith. Nonetheless, the observations of the Council concerning the Ecclesial Communities which arose in the West from the sixteenth century onwards and are separated from the Catholic Church remain fully pertinent: “The Ecclesial Communities separated from us lack that fullness of unity with us which should flow from Baptism, and we believe that especially because of the lack of the sacrament of Orders they have not preserved the genuine and total reality of the Eucharistic mystery. Nevertheless, when they commemorate the Lord's death and resurrection in the Holy Supper, they profess that it signifies life in communion with Christ and they await his coming in glory”.62

The Catholic faithful, therefore, while respecting the religious convictions of these separated brethren, must refrain from receiving the communion distributed in their celebrations, so as not to condone an ambiguity about the nature of the Eucharist and, consequently, to fail in their duty to bear clear witness to the truth. This would result in slowing the progress being made towards full visible unity. Similarly, it is unthinkable to substitute for Sunday Mass ecumenical celebrations of the word or services of common prayer with Christians from the aforementioned Ecclesial Communities, or even participation in their own liturgical services. Such celebrations and services, however praiseworthy in certain situations, prepare for the goal of full communion, including Eucharistic communion, but they cannot replace it.

Lue lisää

mahdollisuuteni osallistua eri kirkkokuntien Jumalan palveluksiin. Toki tarvitaan ennakkoluulottomuutta, olla arvioimatta kielteisesti vieraskirkossa puhuttua sanaa.

Minun mielestäni kuitenkin olemme kaikki kristityt lopulta saman ulkoisen seurakunnan jäseniä.

Miksi emme voisi hiljentyä yhdessä kristittyjen kanssa, kuuntelemaan vaikka kuorolaulua jota toki on harvoin luterilaisessa kirkossa.

Ortodoksista kirkosta taas voi suurempaa huomiota herättämättä poiketa vaikka ulos tupakille, kunhan ei nyt työnnä itseään aivan eturiviin.

Eräs uskon elämäni hienoimpia kokemuksia on ollut kuin ensimmäisen kerran elämässäni pääsin Espanjassa katoliseen messuun jossa sattui laulamaan aivan mahtava moniääninen kuoro. Ainakaan minulle ei koskaan ole tullut pienitäkään epämiellyttävyyden tunnetta. Kaikki ennakkoluulot ovat jätettävissä pyhättöjen oven ulkopuolelle. Ehtoollinen tietysti tekee poikkeuksen. Siinä meidän on syytä noudattaa oman kirkkomme ohjeita.

Luterilainen messu on tietysti karu. Mielestäni se on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan ja antaa joka tapauksessa mahdollisuuden hiljentymiseen kullekin oman uskonsa mukaan.

Minä kyllä koen selvästi kristittyjen yhteyden muidenkin kuin oman kirkkokuntani tilaisuuksissa.

Tervessi muute Turust!

ahh kirjoitti:

Tämä kai on jokaiselle henkilökohtainen kysymys.

Itse menen muihin kirkkoihin vain, jos minulla on siihen jokin erityinen syy, esim. sukulaisen häät. En tiedä, miksi menisin kuuntelemaan opetusta, josta osan tiedän uskooni sopimattomaksi. Minua vaivaa protestanttisissa kirkoissa myös se, ettei Kritus ole läsnä siellä konkreettisesti, niin kuin Hän on läsnä vanhojen kirkkojen Eukristiassa. Koen myös, että läsnäoloni jossain määrin todistaa ajatuksistani kyseisestä tilaisuudesta, eli siis miksi menisin 'puoltamaan' tilaisuutta, johon en voi täysin uskoa.

Mitä Tuomas-Messuun tulee, siihen on otettu tapoja (muttei niiden täysiä, syvällisiä merkityksiä) sekä ortodoksisesta että katolisesta kirkosta. Se on liikkeenä mielenkiintoinen, sillä se lienee pyrkinyt vastaamaan luterilaisten haluun saada lisää 'tunnetta ja konkreettista' uskoon.

Tokihan on hyvä rukoilla muiden kanssa ja puolesta. Jokaisen on kuitenkin pohdittava, mikä on siihen se paras paikka.

Lue lisää

Itse en tunne tarvetta osallistua kuin oman kirkkoni messuihin muuta kuin sukulaisteni ja tuttavieni häihin, hautajaisiin jne.
Mutta sinä aikuisena ihmisenä varmaankin osaat itse päättää mitä teet ja minne menet.
Ehtoolliseen et voi kuitenkaan osallistua kuin omassa kirkossasi (olettaisin).

Klaara... kirjoitti:

Itse en tunne tarvetta osallistua kuin oman kirkkoni messuihin muuta kuin sukulaisteni ja tuttavieni häihin, hautajaisiin jne.
Mutta sinä aikuisena ihmisenä varmaankin osaat itse päättää mitä teet ja minne menet.
Ehtoolliseen et voi kuitenkaan osallistua kuin omassa kirkossasi (olettaisin).

Lue lisää

Siis korjaus edelliseen: Siis en osallistu muiden kuin oman kirkkoni messuihin ja käyn esim. luterilaisen kirkon tilaisuuksissa ainoastaan sukulaisteni ja tuttavieni häissä, hautajaisissa ym. juhlissa.

rousku kirjoitti:

Viimeksi muistan lukeneeni tällaista ensyklikasta Ecclesia de eucharistia. Se ei ole, kuten tekstistä huomaa, pääasia, mutta se kyllä antaa näyttää vihreää muiden palveluksiin osallistumiselle alleviivaten, ettei se voi korvata Kirkon omaa sunnuntaimessua tai -liturgiaa. On myös huomattavaa, että tämä on ollut ekumenian pääasiallinen etenemistapa viime vuosikymmenet: ensin tulee yhteinen rukous. Olemme huomanneet paavinkin osallistuneen muiden järjestämiin ja yhteispalveluksiin.

Ecclesia de eucharistia, 30:

The Catholic Church's teaching on the relationship between priestly ministry and the Eucharist and her teaching on the Eucharistic Sacrifice have both been the subject in recent decades of a fruitful dialogue in the area of ecumenism. We must give thanks to the Blessed Trinity for the significant progress and convergence achieved in this regard, which lead us to hope one day for a full sharing of faith. Nonetheless, the observations of the Council concerning the Ecclesial Communities which arose in the West from the sixteenth century onwards and are separated from the Catholic Church remain fully pertinent: “The Ecclesial Communities separated from us lack that fullness of unity with us which should flow from Baptism, and we believe that especially because of the lack of the sacrament of Orders they have not preserved the genuine and total reality of the Eucharistic mystery. Nevertheless, when they commemorate the Lord's death and resurrection in the Holy Supper, they profess that it signifies life in communion with Christ and they await his coming in glory”.62

The Catholic faithful, therefore, while respecting the religious convictions of these separated brethren, must refrain from receiving the communion distributed in their celebrations, so as not to condone an ambiguity about the nature of the Eucharist and, consequently, to fail in their duty to bear clear witness to the truth. This would result in slowing the progress being made towards full visible unity. Similarly, it is unthinkable to substitute for Sunday Mass ecumenical celebrations of the word or services of common prayer with Christians from the aforementioned Ecclesial Communities, or even participation in their own liturgical services. Such celebrations and services, however praiseworthy in certain situations, prepare for the goal of full communion, including Eucharistic communion, but they cannot replace it.

Lue lisää

"Olemme huomanneet paavinkin osallistuneen muiden järjestämiin ja yhteispalveluksiin."

Jeps. Pitäisin kuitenkin eri asiana esim. yhteisiä sananpalveluksia kuin vaikkapa Tuomas-messua, joka ei ole ekumeeninen, vaan luterilainen. (Ainakin ehtoolliskäsitykseltään.)

"Such celebrations and services, however praiseworthy in certain situations, prepare for the goal of full communion, including Eucharistic communion, but they cannot replace it."

En nyt kyllä näe tässä ihan samaa kuin sinä. Mielestäni tuo 'in certain situations' tarkoittaa enemmänkin, että syy mennä mukaan on löydyttävä, eli siis 'joissain tilanteissa' ne ova thyvä asia. Ei, että 'tutustumista' muihin kirkkokuntiin menemällä jumalanpalvelukseen tulisi harrastaa. Ymmärtääkseni kirkon vanhempi opetus asiasta on selkeämpää, tämä asiakirja kun tosiaan pyrkii vastaamaan ihan toiseen kysymykseen.