Kysymyksiä tietäjille:
Kertokaapa miten ja minkä puolueen toimien tuloksena syntyivät Helsingin betonilähiöt ja niiden myötä Espoo ja Vantaa? Voitteko kertoa, kuka on ilmottautunut betonilähiöiden "isäksi".
Voisitteko ottaa kantaa seuraaviin väittämiin:
-Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenne on mahdollisimman epätaloudellinen. Se aiheuttaa hirvittävät lisäkustannukset siellä asuville sekä koko yhteiskunnalle. (= Lisäkustannukset verrattuna kilpailijamaiden vastaaviin alueisiin)
-Missään muussa Euroopan maassa tällaista normaalin kaupunkirakenteen rikkovaa virhettä ei ole tehty.
-Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenne on väärä, sen korjaaminen on vaikeaa, käytännössä mahdotonta, sen vuoksi työpaikkatiheyttä on mahdoton saada samalle tasolle kuin kilpailijamaiden vastaavien alueiden. Se estää alueen kilpailukykyä nousemasta KOSKAAN samalle tasolle kuin kilpailijamaiden.
-1960-luvulta alkaen tehdyt karkeat perusvirheet kaavoituksessa ja kaupunkirakentamisessa estävät pääkaupunkiseutua kehittymästä KOSKAAN kilpailukykyiseksi.
-Tämä aiheuttaa sen, että koko Suomi kärsii koska kokonaisuuden kannalta tärkeää talouden veturia ei saada toimimaan yhtä tehokkaana kuin kilpailijamaissa.
Kertokaapa miten ja minkä puolueen toimien tuloksena syntyivät Helsingin betonilähiöt ja niiden myötä Espoo ja Vantaa? Voitteko kertoa, kuka on ilmottautunut betonilähiöiden "isäksi".
Voisitteko ottaa kantaa seuraaviin väittämiin:
-Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenne on mahdollisimman epätaloudellinen. Se aiheuttaa hirvittävät lisäkustannukset siellä asuville sekä koko yhteiskunnalle. (= Lisäkustannukset verrattuna kilpailijamaiden vastaaviin alueisiin)
-Missään muussa Euroopan maassa tällaista normaalin kaupunkirakenteen rikkovaa virhettä ei ole tehty.
-Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenne on väärä, sen korjaaminen on vaikeaa, käytännössä mahdotonta, sen vuoksi työpaikkatiheyttä on mahdoton saada samalle tasolle kuin kilpailijamaiden vastaavien alueiden. Se estää alueen kilpailukykyä nousemasta KOSKAAN samalle tasolle kuin kilpailijamaiden.
-1960-luvulta alkaen tehdyt karkeat perusvirheet kaavoituksessa ja kaupunkirakentamisessa estävät pääkaupunkiseutua kehittymästä KOSKAAN kilpailukykyiseksi.
-Tämä aiheuttaa sen, että koko Suomi kärsii koska kokonaisuuden kannalta tärkeää talouden veturia ei saada toimimaan yhtä tehokkaana kuin kilpailijamaissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos ei miellytä, mene haistelemaan sianpaskaa landelle.
ZOLA kertoi totuuden ja se ei demaripojua miellyttänyt??
Totuus on, että demareita voidaan osoittaa sormella ja syyttää kasvottomista lähiöistä. Kun katsoo missä oikeisto voitti Helsingissä, niin poikkeuksetta kaikilla omakotivaltaisilla alueilla. Tämä kertoo mun mielestä paljon.
Oikeistolainen ajattelu lähtee siitä, että jokainen saa asua omakotitalossa, vasemmistolainen ajattelu suosii lähiöitä, koska silloin kukaan ei tule kateelliseksi. Kaikki asuvat yhtä kurjasti kaljakuppiloiden kupeessa. Ei Espoon kokoomus huvikseen torju länsimetroa ja Helsingin demareiden!! suunnitelmia "tiivistää" ja kaupungistaa Tapiolaa. Suomeksi sanottuna Lipposen märkä uni on, että Tapiolaan rakennetaisiin valtava lähiö, mieluiten paljon paljasta pintaa eli PUHDASTA BETONIA. Aivan kuten neuvostoliitossa ja ddr:ssä aikanaan.
Jyrkkä EI lähiöille ja demareille.
Kysymys siitä onko omakotitalo parempi kuin kerrostalo on vähän kuin kysymys siitä ovatko vaaleaveriköt kauniimpia kuin tummat vai eivät.Eli makuasia.
Mutta syy siihen miksi ja ketkä Kontulan/ Itähelsingin rakensivat on seuraava.
Sotien jälkeen Helsingissä asuttiin uskomattoman ahtaasti uskomattoman huonokuntoisissa asunnoissa.
70-luvun maaltapako yhdistettynä tähän jo pitkään jatkuneeseen tilanteeseen loi kaupungille painetta luoda nopeasti lisää asuntoja.
Kun tahdotaan luoda nopeasti jotakuinkuin 96 asuntoa niin on rakennettava kerrostalo (8 kerrosta 3 rappua 4 asuntoa per rappu). Kerrostalo alueelle ja omakoti/rivitalo alueelle saa kyllä mahdutettua yhtämonta ihmistä kuin kerrostalo alueelle mutta kustannukset ovat 10 kertaiset. Kerrostalon etuihin kuuluu myös se että kerrostalo asunnon energian kulutus on pienempi kuin omakotitalon/rivarin syystä ,että kertsissä on muitakin asuntoja jotka lämmittävät siinä vieressä. 60 ja 70 luvulla jolloin Itähelsinki rakennettiin oli se ns. Duunareiden Tapiola mikä kertoo yksinkertaisen totuuden.
Elimmepä sitten minkälaisessa yhteiskunnassa tahansa on aina oleva niitä jotka tekevät Duunia joko partureina, siivoojina, lähihoitajina, sairaanhoitajina, mekaanikkoina, puutarhureina, opettajina, rakennusmiehinä ja muilla vastaavilla matalapalkka/keskipalkka aloilla (palkka noin 900-1800 euroa/kk). Näilläkin ihmisilla jotka palvelevat rikkampiaan on muutamia perustarpeita joihin kuuluu asuminen. 1200 euroa/kk ei todellakaan riitä omakotitalo/rivari asumiseen ihan siitä syystä että ne maksavat enemmän.
Kontulaa ja muita lähiöitä siis tarvitaan. Rikkaat/hyvätuloiset asuvat siis lähinnä omakotitaloissa/rivareissa. Rikkaat/hyvätuloiset äänestävät oikeistoa koska se on heidän etujensa mukaista.
Toki lähiöillä on ongelmansa sen tiedän itsekkin olenhan asunut kontulassa 15 vuotta (nykään asun Vaaralassa rivarissa).
Länsi/itä metrosta olisi se hyöty että duunarit pääsisivät töihinsä helpommin ei niinkään kerrostalojen rakentamista sinne minne ne eivät kuulu. Itse olen käynyt Espoossa töissä Vaaralasta käsin kuukauden verran ja työmatkat olivat kolme tuntia/ suunta olin siivooja. En kuukauden kuluttua enää jaksanut vaan vaihdoin työtä. Metro olisi auttanut huomattavasti. Kaikilla ei ole varaa autoonkaan ja jos kaikilla olisikin auto niin se aiheuttaisi vain massiivisen ruuhkan. Helsingin rakenne on siis suurkaupunkimainen vaikka täällä ei olekkaan asukkaita sen vertaa.
Eilen Espoon Kokoomuksen nokkamies sanoi uutisissa metron kelpaavan heille, jos valtio on tarpeeksi mukana kustannuksissa (70%). Siirtyessään joukkoliikennepuolueeksi, Espoon Kokoomus siirtyy myös tukipuolueeksi. Kehottaisin Espoon viimeisiä dinosauruksia muuttamaan Nurmijärvelle.
Kertoistiko tarkemmin sen olennaisen pointin, missä pääkaupunkiseudun kaupunkirakenne poikkeaa epätaloudelliseen suuntaan muiden Euroopan pääkaupunkiseutujen kaupunkirakenteesta.
Betonilähiöiden osalta nimerkki Variola kuvasi tässä ketjussa osuvasti historiaa. Betonilähiöt rakensivat rakennusyhtiöt. Ne halusivat kaavoitettavaksi uusia kerrostaloasuntoja, koska sellaisille oli kysyntää. Rakentaminenhan oli sekä omistusasuntoraknetamista että kunnallista vuokra-asutusta. Asuntopula ja asuntojen pieni koko kanta-Helsingissä määritti asuntotarpeen. 1960- ja 1970- luvuilla Helsingissä; Espoossa ja Vantaalla vallassa olleet puolueet eli lähinnä Kokoomus ja demarit tekivät tietenkin kaavoitusratkaisut kuten nykyäänkin tekevät.
Kaavoituksen suunnan määräsi siis yhtäältä Helsingissä jo asuvien asuntopula. Esim. alivuokralla asuminen oli vielä 1960-luvulla erittäin yleistä. Toisaalta rankka muuttoliike pakotti nopeasti kaavoittamaan ja rakentamaan asuntoja. Muuttoliikehän oli seurausta Keskustan maaseutua aitioittavasta politiikasta ja yritysten työvoimatarpeesta kaupungeissa. Tyypillinen nopeasti rakennettu lähiö on esim. Vantaan Koivukylä, joka rakennettiin nimenomaan tätä uutta työvoimaa varten.
Toki pääkaupunkiseudun kaupunkirakenne on edelleen sikäli epätaloudellinen, että etäisyydet ovat pitkiä, kun lähiöitä on rakennettu kauas toisistaan. Tässä on ajateltu, että viheralueitakin pitää jättää asutusten väliin. Pääkaupunkiseudun asukasluvun lisääntyessä kaupunkirakenne luonnollisesti tehostuu. Tämän takia pitäisikin lopettaa Keskustan harjoittama tasausverojärjestelmä (ryöstö) ja samalla pyrittävä kannustamaan auringonlaskun kuntien työikäistä väestöä hakeutumaan paremmille työmarkkinoille.
Kaupunkisuunnittelun strategisena lähtökohtana on oltava vahvojen työpaikkakeskusten tietoinen luominen. Korkea tuottavuus edellyttää toimintojen vahvaa keskittymistä. Se edellyttää kaupunkikeskustalta korkeaa rakentamistehokkuutta. Vain sen avulla on mahdollista saada korkea työpaikkatiheys.
Muualla kaupungit ovat kasvaneet väestömäärän lisääntyessä tasaisesti ydinkeskustasta ulospäin. Rakentamistehokkuus on varmistettu tiukalla kaavoituspolitiikalla. Helsingistä päätettiin tehdä suurkaupunki 60-luvulla. Suunnitelman toteutus tapahtui täysin päinvastoin muualla tiedostettua lainalaisuutta. Melkein kaikki uusi rakennuskanta sijoittui mahdollisimman epätaloudellisesti laajalle alueelle, jopa kymmeniä kilometrejä Helsingin ydinkeskustasta. Syntyi kaksi uutta epämääräistä kaupunkia Espoo ja Vantaa. Nämä kaupungit koostuvat kuin haulikolla pitkin metsiä ammutuista betonilähiöistä. Ne ovat jopa niin hajanaisia, että niiden keskustoja on vaikea mieltää.
Jos kehitys olisi tapahtunut kuten muualla länsi-Euroopassa, Helsingin ydinkeskusta olisi väestön lisääntymisen myötä tiivistynyt ja tämä tiiviin rakennuskannan täyttämä alue olisi monin verroin laajempi kuin nyt. Nykyisen Vantaan ja Espoon alueet olisi varattu omakotirakentamista varten. Siellä olisi vieläkin yllin kyllin tonttimaata omakotiasumista arvostaville. Muualla maailmassa varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella, esikaupungeissa, rakennuksien kerrosmäärä on rajoitettu kahteen. Se on viisas rajaus joka edistää kaupungin keskustan tiivistä rakentamista.
Näin ollen, Helsingissä ei voida asutuksen keskittymistä ei voida hyödyntää tuottavuudeksi yhtä hyvin kuin esimerkiksi Tukholmassa. Edullisemman kaupunkirakenteensa vuoksi Tukholma pystyy käyttämään keskustaansa hyväkseen aivan eri tavalla kuin Helsinki. Tukholman keskusta-alueella onkin 140 000 työpaikkaa 5 neliökilometrillä kun vastaavalla alalla Helsingissä on 65 000 työpaikkaa. Helsingin keskustan työpaikkatehokkuus on siis vajaa puolet Tukholman vastaavasta! Suhdeluku on muihin metropoleihin (esim. Lontoo, Pariisi jne) verrattuna vielä negatiivisempi.
60-luvulla alkanut ihmisten sijoittelu asumaan metsiin rakennettuihin lähiöihin, on siis estänyt Helsingin kehityksen työpaikkatehokkaaksi metropoliksi, jollaisia kilpailijamaiden pääkaupungit poikkeuksetta ovat. Asukkaat maksavat kaupunkinsa epätaloudellisesta rakenteesta ylimääräistä eurojen lisäksi monin muin tavoin.
Avauksessa esitettyihin kysymyksiin vastaamalla löytyvät syylliset tahot Helsingin kaupunkirakenteen ikuiseksi (näin yhden ihmiselämän perspektiivistä katsoen) jäävästä pilaamisesta.
Helsingissä on nykyään noin kaksi keskustaa. Itäinen ja Varsinainen ja kolmanneksi on muodostumassa Vuosaari. Tässä järjestelmässä on omat etunsa. Etuihin kuuluu mm se että tonttien hinta ei pääse kipuamaan järjettömyyksiin kun keskustoja eli liike elämän keskuksia on useampia. Ja sitä myötä toki tulee halvemmaksi nässä tiloissa toimiminen. Mutta ZOLA olet oikeassa siinä että Helsinki Vantaa ja Espoo ovat varsin hajanaisia ja siitä aiheutuu selkeitä ongelmia lähinnä liikenne järjestelyille ja työmatkoille. (Työttömän mahdoton ottaa työ vastaan kun työ on Espoon perukoilla). Olisi toki kivaa asua rivarissa muttei siihen jokaisella ole varaa ja vielä vähemmän on varaa asua keskustassa. Joten jossain sen duunarin on asuttava. Jollei joku hyvä enkeli vuokraa rivitalo asuntoa 350 euroa/kk niin on pakko ylläpitää Kerrostalo lähiöitä.
Btw Tukholmassakin on muuten lähiöitä kuten esim. Gnästa.