Kuinka vapaa tahto on mahdollista materiaalisessa universumissa?

Niin, mitä on ensinnäkin vapaa tahto? Siihen kai tämä kysymys kulminoituu.

Subjektin kyky itsenäisiin, riippumattomiin päätöksiin? Mikä tuo itsenäinen päätös sitten on? Subjekti on sellainen, mikä se on, riippuvainen niistä laeista, jotka sen toimintaa määrittelevät. Tuleeko tahdon toimia vapaasti ohi näiden lakien ollakseen vapaa? Onko niiden ohi toimiminen ylipäätään mahdollista? Vai voiko tahto olla vapaa toimiessaan subjektin ominaisuuksien mukaisesti?

Meidän tahtomme on manipuloitavissa esimerkiksi ärsykkeitä hermojärjestelmäämme tuottamalla. Se on mahdollista tiedostamattomien aistitoimintojenkin kautta. Me kuitenkin koemme päätöksemme itsenäisiksi ja perustelluiksi, enimmäkseen. Me koemme, että meillä on vapaa tahto, vaikka toimimme rakenteemme mukaisesti, tiedostamatta rakennettamme.

Onko vapaa tahto illuusio? Vai onko vapaa tahto sitä, että subjekti rajoitustensa ja ominaisuuksiensa mukaisesti tekee päätökset itsenäisesti, ilman muiden subjektien määräystä? Minusta vapaa tahto ohi subjektin ominaisuuksien on mahdoton.

Puhut vapaasta tahdosta, kuin se olisi itsestäänselvä. Et siis liene ainakaan kristitty - kristinuskossahan Jumala puuttuu ihmisten tahtoon esimerkiksi paaduttamalla heidän mieltään saadakseen heidät toimimaan mielensä mukaisesti.

Itse oletan, että vapaata tahtoa ei ole, mutta onhan meillä vapaan tahdon illuusio.

Päädyin tuohon jo vuosikymmeniä sitten, vaikka lähtöolettamukseni oli, että vapaa tahto olisi olemassa.

"Jos universumi sai alkunsa räjähdyksestä ja kaikki on loppujen lopuksi sattumanvaraista mihin kohtaan yhtälöä ihmisen vapaa tahto oikein sijoitetaan?"

Mitämitämitä?

Eiväthän alkuräjähdys ja sitä seuranneet tapahtumat ole mitenkään ihmisestä riippuvaisia.

On saatu selville, että maailmankaikkeus laajenee.

On saatu selville, että n.3,7 miljardia vuotta sitten maailmankaikkeus oli kuuma ja tiheä.

On saatu selville, että lajit ovat kehittyneet aiemmista lajeista, hyvin varhaiset lajit olivat yksinkertaisia eliöitä.

Näitä faktoja ei vapaalla tahdolla filosofointi voi kumota.

Nähdäkseni ihmisellä on ainakin jossain määrin vapaa tahto-
Voin kommentoida hassua aloitusta tai jättää kommentoimatta.

Mä voin:
http://www.youtube.com/watch?v=JIpEDERM41Y

Jos universumi ja kaikki mitä siinä on, on jonkin älyllisen suunnitelman seurausta, niin mihin kohtaan yhtälöä ihmisen vapaa tahto oikein sijoitetaan?

Vapaa tahto ja raamatun ennustusten toteutuminenkin on hankala yhtälö.
Jos joku olisikin aikoinaan päättänyt toisin, niin joku raamatun ennustus olisi puolestaan skipannut.

Vapaa tahto on sitä, että vapaudumme vuosituhansia sitten ihmisen itsensä synnyttämästä psykologisesta ajasta ja aineesta, jolloinvankeus päättyy, samoin päättyy sen luoma dualistinen ristiriitainen mielemme sisältö
Vapaus menneisyyden tiedosta joka pitää meitä vankinaan ensimmäinen askel ja myös viimeinen.
Tuo menneisyys pitää meitä vankinaan ja tahdommekin on sen mukainen, emmekä voi mennä sen ulkopuolelle.

Vapaus menneestä joka seuraa meitä sukupolvesta toiseen perimä
päättyy, eikä silloin ole tahtojaakaan joka tarvitsis, on vain vapaus joka päättää, tuo ihmisen henkisen jälkeenjääneisyyden tilan ja pelastaa ihmiskunnan sen seurauksena tapahtuvalta tuholta

Vapaata tahtoa on juuri sen verran kun yksilön genotyyppi antaa myötä. Eli oikeastaan hyvin vähän.

Suurin osa meidän omista päätöksistä on sidottu tiettyihin biologisiin tarpeisiin.

Voin esimerkiksi nyt valita että en enää seuraa tätä palstaa. Mutta onko se vapaa tahto vaiko vaan aivoni jotka fyysisesti tai psyykkisesti tarvitsevat jotain muuta jotta voisin kokonaisuutena paremmin?

(En ole lopettamassa teidän kiusaamista mun läpällä, se oli vaan esimerkki)

Ihmisen ajatus on loppupelissä elektrokemiallinen reaktio johonka vaikuttaa kaikki aistit, joten niin monesta ärsykkeestä ja ulkopuolisesta tekijästä muodostuu ihmiselle semmoinen kaaos korvien välissä että se vaikuttaa vapaalta tahdolta mutta loppupelissä se on vain monen tekijän summa.

Kaikki vaikuttaaa siihen mitä sine teet ja pohdit.

Ei jumalan tuominen tähän yhtälöön helpota asiaa mitenkään. Silloin kysymys kuullu että mistä se jumala sitten oikein tuli, kuka sen loi ja mistä sen luoja taas tuli jne...

Ja jos nämä kysymykset sivuutetaan, en kyllä tiedä miksi sivuutettaisuiiin, niin silti jää kysymys että miksi tämä kaikkitietävä ja kaikkivoipainen mielikuvitusihmeolento olisi antanut ihmiselle, omalle kuvalleen,( joka kuitenkaan jostain syystä ei olekaan yhtä täysdellinen kuin mallinsa, jumala), vapaan tahdon vaikka kaikkitietävänä tiesi, että siitä ei hyvää seuraa vaan itkua, hampaiden kiristystä, ja väkivaltaa ja julmuutta.

Ja tässä vaiheessa keskustelua uskovaiset ehdottavat, että pitäisi tyytyä siinen, että jumalan tiet ov at tuntemattomat ja tutkimattomat ja ihmisenn käsityskyvyn ylä- ja ulkopuolella, mutta että meidän tulisi vain luottaajumalan tietävän mitä tekee ja lopullinen päämäärä on kaiken kärsimyksen arvoinen.

Kritisoit ateismia siitä että se ei salli muka kritiikkiä itseään kohtaan, mutta itse esität tilalle hatusta vedettyä uskomusta, jolle ei ole höykäsen pöläyksen todistetta tuekseen ja se pitäisi uskoa ja hyväksyä ja omaksua tosta vaan ilman vastaväitteitä ja kritiikkiä.

Samoilla linjoilla monien muiden kanssa: ihmisellä on rajoitettu vapaa tahto, mutta suurin osa "vapaan tahdon" ilmaisuista toteutuu monimutkaisten pakkojen, paineiden ja raja-arvojen verkostossa, joiden kokonaisuudesta ihminen tuskin on täysin tietoinen.

Enkä minäkään oikein edes ymmärrä aloituksen ongelman asettelua. Jonkunlainen sattumanvaraisuus on kuitenkin vapaan tahdon toteutumisen edellytys: puhdas determinaatio ei salli minkäänlaista vapaata tahtoa.

Martin Luther oli sitä mieltä että vapaata tahtoa ei ole.

Itse katson, että vapaa tahto on ongelmallinen asia. Katsottimpa sitä filosofian, uskonnon tai tieteen kautta.

Jos minulla on vapaa tahto, niin voinko itse päättää ettei minulla sitä ole?

Uskotteko oikeasti itsekkään noihin juttuihinne sähkökemiasta sun muista ilmiöistä. Ei tiede pysty selvittämään miksi ihminen tai vaikka koira tuntee itsensä surulliseksi. Ihminenhän on vain kasa atomeja.. Miksi köntti alkuaineita tuntisi yhtään mitään? Miksi irratioolisuudesta syntyisi mitään rationaalista? Montako kertaa minun pitäisi heittää hiekkaa ilmaan jotta siitä alas tullessa olisi muovautunut joku elävä otus? Tiede tutkii sitä sun tätä ja ihminen luule olevansa niin kauhean viisas. Oikeasti me ei tiedetä mistään mitään. Jos kaiken tiedon määrä olisi 100% me tiedämme tällö hetkellä siitä ehkä 0,000000000001‰ ja sitten tällä tietomäärällä väitetään että esim Jumalaa ei ole. Kyllä minä kallistuisin kuitenkin siihen että tuossa lopussa 99% on jossain tilaa Jumalallekin

Antreksi pitkä sekava ja kielioppivirheiden sekainen avautuminen mutta alkaa vituttaa täällä joidenkin ihmisten luulot omasta ylivertaisuudestaan ja tietämyksestään..