Halusin ihan ottaa keskustelun aiheeksi kuolleiden puolesta rukoilemisen, kun se on tullut muutamia kertoja luterilaisella puolella eteeni, ja aina se jotenkin puistattaa.. Minkä takia tulisi rukoilla ihmisen puolesta, kun hän on jo poistunut keskuudestamme? Onko siitä enää muka jotain hyötyä? Eikö meillä ole vain tässä ajassa mahdollisuus ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyö?
Odotan mielenkiinnolla vastauksia.. =)
Odotan mielenkiinnolla vastauksia.. =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
iltarukouksen yhteydessä muistelee edesmenneitä rakkaitaan. Minun tyttäreni iltarukous on: " Levolle laske Luojani....". Iltarukouksen jälkeen hän toivottaa vielä hyvät yöt edesmenneelle vaarilleen, isälleni ja kahdelle kuoleelle koirallemme ja tietenkin minulle. Tyttäreni on 7-vuotias, enkä näe syytä, miksi kieltäisin häntä näistä asioista. Jotenkin minusta tuntuu, että tyttärelläni on voimakas suojelusenkeli lähellään ja hän esittää minulle sellaisia kysymyksiä ja toteamuksia Jumalasta ja uskosta, mitä ei uskoisi juuri koulun aloittaneen ajatuksista kumpuavan. Hänelle yksi tärkeimmistä asioista on kun käymme Suomessa isäni haudalla käynti ja jokainen kerta on hänellä kyyneleet silmissä, kun hän laskee pienen usein itsetehdyn kukkakimppunsa vaarin haudalle.
Läheinen ihminen on rakas, myös kuolleenakin ja minä en näe mitään pahaa muistamisessa ja kenties pienestä rukouksesta edesmenneelle lähimmäiselle.
Kun 1993 muutin tänne Viroon, kiinnitin huomiota, miksi monilla haudoilla oli penkit ja pöytä, minulle selvilisi, että vainajien syntymä päivinä
mentiin haudoille eväät mukana, myös vainajalle täytettiin pitsilasillinen viinaa ja yhdessä muisteltiin menneitä ja kerrottiin myös tulevaisuuden suunitelmista, ikään kuin oltaisiin haettu myös vainajan hyväksyntää tuleville suunnitelmille.
Kiitos vastauksestasi, mutta en aivan tarkoittanut tuollaista läheisten muistamista.. Eihän tuosta mitään vikaa ole..
VAAN..
Kun olin hautajaisissa,
pappi sanoi, että "Mehän voimme rukoilla vielä Tiinan puolesta".
Nyt haluaisin kysyä, onko rukouksella tässä tapauksessa apua vain meidän suruumme, vai voisiko se vaikuttaa Tiinan iankaikkisuus-kohtaloon?
Tai kun jumalanpalveluksessa pappi lukee "poisnukkuneet" ja sanoo sen jälkeen, että voimme rukoilla heidän puolesta..
Tämä on yksi niistä monista asioista, joita en pysty ymmärtämään, siis, että voimmeko me muka
vielä ihmisen kuoleman jälkeen vaikuttaa siihen että hän mahdollisesti pääsisi Taivaaseen?
Minusta tämänkaltainen uskominen on aivan harhaa..
Mutta mielipiteita, kiitos! =)
voitavan vaikuttaa enää kuolleiden asemaan. Voimme vaan uskoa heidän pelastuneen ja tähän liittää rukouksemme. Kyllä me rukoilemme omaksi lohdutukseksemme. - Tai mistä tiedämme vaikka poismenneet läheisemme kuulisivat rukouksenne.
Katolisilla on Raamattuun perustumaton ns. kiirastuli oppi, jossa rukouksella uskotaan voitavan helpottaa mahdollisesti kiirastulessa olevien asemaa.
olen samaa mieltä kanssasi.
meillä on ainoastaan mahdollisuus siunata kuolleiden muistoa, ei siis enää vaikuttaa esirukouksin heidän Jumala-suhteeseensa.
onhan se lähimmäisten lohduttamista, mutta kyseenalaista sellaista, tuudittaudutaanko siinä vääränlaiseen rauhaan? Läheisen kuolema on aina kova paikka, mutta se on samalla sitä kovimman puoleista saarnaa se panee "karskimmankin" miettimään, että mitä kuoleman jälkeen.
Ortodoksit myös ryypiskelee vainajien kanssa (ainakin venäjällä panin merkille) siinä kyllä lienee se etu, että ei tule ryyppykaverin kanssa riitaa ja eikä tartte jakaa juomia. Tämä kyllä lienee paremminkin sitä vainajien muistamista, mutta pitääkö se tehdä hautausmaalla? vai onko se sittenkin parempi tehdä niin koska ryypiskelyn seurauksesta valitettavan usein tulee lisää vainajia. (Parasta kun unohtaa koko ryyppäämisen.)
Sellaiseen olen törmännyt monasti kun kuolemaa tekevä tai juuri kuollut ihminen saa osakseen kommentteja, että on sen hyvä lähteä täältä kun hänen aviopuoliso, äiti ,isä yms. on siellä vastassa. Kyllähän meillä onkin lupa näin uskoa kun me täältä erkanemme kastettuna ja uskossa Kristuksen sovitustyöhön. Mutta en kyllä ainakaan halua, että kukaan minun lähiomaisistani toivoansa minuun asettaisi kuolinhetkellään, ainut toivo elämässä ja kuolemassa on Jeesus Kristus.
"Katolisilla on Raamattuun perustumaton ns. kiirastuli oppi, jossa rukouksella uskotaan voitavan helpottaa mahdollisesti kiirastulessa olevien asemaa."
Hmm.. Mielenkiintoista, Turust! Kannattaisikohan eri palstalla kysellä, mihin kyseinen oppi perustuu, eikä vain tuomita sitä täällä.
Lyhyesti siis, että niin kuin ensimmäinen kirjoittaja pohti, ei myöskään kat. kirkon mukaan ole mitään tehtävissä kuoleman jälkeen siinä mielessä, etta se 'oma puoli' on valittu ja sillä hyvä. Kiirastulessa puhdistuvat lopullisesti ne, jotka eivät kuoleman hetkellä ole tahrattomia, mutta pelastuvat. Heidän puolestaan siis rukoillaan, että aika kiirastulessa jäisi mahdollisimman lyhyeksi ja pääsisivät pian lopulliseen iloon Herransa luokse.
Sillä hautajaisissa vainajan puolesta rukoilleelta papilta lienee kyllä jäänyt jokin asia ajattelematta...
käsityksen, jossa tuota kiirastulioppia ei ole. Kiirastuli oppi liittyy läheisesti anekauppaan joka taas on pitkälti lähtökohta luterilaisuudelle. En minä nyt ketään enkä varsinkaan mitään kirkkokuntaa halua tuomita. Minun tuomiovaltani kun on kovasti vähäinen.
Tämä nyt vaan sattuu olemaan opinkohta josta kirkkomme eivät ole yksimielisiä.
Eikö kiirastulioppi nyt kuitenkin perustu katolisen kirkon traditioon. Ainakaan minun raamatustani ei tuota sanaa löydy.
Muutoin huomautuksesi oli hyvä! Kiitos siitä.