Kunnallisvaalien tulos on yksi vaihe puolueiden kannatuskehityksessä, jonka suuntaa voi katsoa vaikka suhteessa edelliseen koko kansan mittaukseen kotimaan politiikasta, eli eduskuntavaaleihin.
Tiedän, ettei eduskunta- ja kuntavaaleja pitäisi rinnastaa, mutta teen sen vain puolueiden suhteellisen kannatuksen ja äänimäärien vertailun vuoksi.
Tässä siis lukuja suhteessa eduskuntavaaliin 2003. Puolueen nimen perässä on ensin äänimäärän muutos ja sitten kannatuksen muutos:
SDP -107790, -0,4%
Keskusta -145896, -1,9%
RKP -5061, 0,6%
Kokoomus 3055, 3,2%
Vasemmistoliitto -49283, -0,3%
Vihreät -48146, -0,6%
Minusta on kuvaavaa, että hallituspuolueista vain rkp on kasvattanut kannatustaan. Keskusta näyttää saaneen ristikseen johtavan hallituspuolueen imagon, kun se menettää sosialidemokraattisen hallituspolitiikan johdosta enemmän kuin sosialidemokraatit itse ja ylivoimaisesti eniten koko joukosta.
Olisivatko äänestäjät havainneet ristiriitaa keskustan aiemman oppositiopolitiikan ja nykyisen hallituspolitiikan välillä ja nyt rankaisseet keskustaa lähes 150 000 äänen menetyksellä, kun kuntavaali antoi siihen mahdollisuuden?
Kokoomuksen kasvussa on taas kiinnostavaa, että se heitti kerralla romukoppaan kaikki mediagalluppeja tulkinneiden spekulanttien maalailut siitä, että "Keskusta ja SDP ovat vahvistaneet asemansa politiikan kärjessä ja kokoomus näyttää jämähtäneen paikalleen kauas kärkikaksikon taakse".
Tuo "yleinen mielipide" romuttui nyt täysin, koska kokoomus kasvatti kannatustaan ylivoimaisesti eniten sekä äänimäärissä että suhteellisesti jos vertailupohjaksi otetaan eduskuntavaalit
Puolueiden suuruusjärjestys on tietysti se mikä se on, mutta asetelma elää: hallituskoalitio menettää kannatustaan, kun porvarillinen vaihtoehto, kokoomus ja rkp lisäävät kannatustaan.
Tällä vauhdilla kokoomus ohittaisi keskustan kannatuksen jo muutamassa kuukaudessa. Kestääko keskustan kenttäväki ja eduskuntaryhmä sen, että kepu putoaa kolmannelle sijalle kannatusprosenteissa laskettuna? - Luulen ettei kestä. Uskon, että "politiikka palaa politiikkaan" aika pian.
Olennaista onkin kysyä: Mihin leiriin keskusta aikoo jatkossa liittyä? Punamultaan vai porvarivaihtoehtoon?
Siinä on lähikuukausiksi miettimistä monelle keskustalaiselle kenttämiehelle ja kansanedustajalle.
Tiedän, ettei eduskunta- ja kuntavaaleja pitäisi rinnastaa, mutta teen sen vain puolueiden suhteellisen kannatuksen ja äänimäärien vertailun vuoksi.
Tässä siis lukuja suhteessa eduskuntavaaliin 2003. Puolueen nimen perässä on ensin äänimäärän muutos ja sitten kannatuksen muutos:
SDP -107790, -0,4%
Keskusta -145896, -1,9%
RKP -5061, 0,6%
Kokoomus 3055, 3,2%
Vasemmistoliitto -49283, -0,3%
Vihreät -48146, -0,6%
Minusta on kuvaavaa, että hallituspuolueista vain rkp on kasvattanut kannatustaan. Keskusta näyttää saaneen ristikseen johtavan hallituspuolueen imagon, kun se menettää sosialidemokraattisen hallituspolitiikan johdosta enemmän kuin sosialidemokraatit itse ja ylivoimaisesti eniten koko joukosta.
Olisivatko äänestäjät havainneet ristiriitaa keskustan aiemman oppositiopolitiikan ja nykyisen hallituspolitiikan välillä ja nyt rankaisseet keskustaa lähes 150 000 äänen menetyksellä, kun kuntavaali antoi siihen mahdollisuuden?
Kokoomuksen kasvussa on taas kiinnostavaa, että se heitti kerralla romukoppaan kaikki mediagalluppeja tulkinneiden spekulanttien maalailut siitä, että "Keskusta ja SDP ovat vahvistaneet asemansa politiikan kärjessä ja kokoomus näyttää jämähtäneen paikalleen kauas kärkikaksikon taakse".
Tuo "yleinen mielipide" romuttui nyt täysin, koska kokoomus kasvatti kannatustaan ylivoimaisesti eniten sekä äänimäärissä että suhteellisesti jos vertailupohjaksi otetaan eduskuntavaalit
Puolueiden suuruusjärjestys on tietysti se mikä se on, mutta asetelma elää: hallituskoalitio menettää kannatustaan, kun porvarillinen vaihtoehto, kokoomus ja rkp lisäävät kannatustaan.
Tällä vauhdilla kokoomus ohittaisi keskustan kannatuksen jo muutamassa kuukaudessa. Kestääko keskustan kenttäväki ja eduskuntaryhmä sen, että kepu putoaa kolmannelle sijalle kannatusprosenteissa laskettuna? - Luulen ettei kestä. Uskon, että "politiikka palaa politiikkaan" aika pian.
Olennaista onkin kysyä: Mihin leiriin keskusta aikoo jatkossa liittyä? Punamultaan vai porvarivaihtoehtoon?
Siinä on lähikuukausiksi miettimistä monelle keskustalaiselle kenttämiehelle ja kansanedustajalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta kuntavaalien tulos ei edellytä muutoksia valtakunnan politiikan tasolla. Siirtymät eivät olleet niin merkittäviä, etteikö nykyisellä hallituspohjalla voitaisi jatkaa. Vaali ei selvästikään ollut protesti nykyistä hallituspolitiikkaa kohtaan, vaan kuntavaali.
Kunnallisvaaleissa on myös erilainen äänestyslogiikkansa jo vaalimatemaattisten sääntöjen ja siihen liittyvän psykologian takia. Kunnallisvaali saattaa esim. olla suosiollisempi suurille puolueilla valtakunnan tason äänijaukaumia verrattaessa, koska pienpuolueilla ei ole asettaa ehdokkaita, joka kuntaan. Näin osa eduskuntavaalien äänistä putoaa väkisin pois.
Psykologinen vaikutus toimii taas niin, että esim. Keskustan kannattajat voivat kokea äänestämisen Helsingissä turhemmaksi kuin eduskuntavaaleissa. Samoin vastaavasti muiden puolueiden kannattajat voivat kokea äänestämisen turhaksi Keskustajohtoisissa kunnissa ja jättävät äänestämättä.
On viisainta vaan jäädä odottelemaan vuoden 2007 vaaleja ja toivoa, että nyt kunnallisvaaleissa nähty trendi voimistuu.
En pyrkinyt siihen, että valtakunnan politiikassa tapahtuisi muutoksia hallituspohjan tasolla, mutta ehkä poliittisten kysymysten painotuksissa ja puheiden tasolla. Protestiksi hallituspuolueiden suhteelliset nenetykset olivat pieniä, vaikka kokoomuksen tulos yllättikin ennustajat.
Kunnallisvaaleissa varmasti äänestetään eri tavalla kuin eduskuntavaaleissa. Keskustan kannattajia nimenomaan Helsingissä oli puolitoista vuotta sitten liki tuplaten verrattuna kuntavaalien äänimäärään.
Tottakai on viisasta jäädä odotteleman 2007 eduskuntavaaleja, koska kansa on valinnut eduskunnan erikseen ja hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, ellei jokin poliittinen kiista riko hallitussopua.
Avaukseni idea oli lähinnä herätellä mielipiteenvaihtoa siitä, mihin kannatuskehitysten trendi saattaa johtaa, jos se jatkuu nykyisellään - siis JOS se jatkuu - ja millaisia uusia vaihtoehtoisia linjoja silloin tulisi puolueiden eteen uusina vaihtoehtoina valittaviksi.
Muistelen vain Lipposen 1. hallituksen loppumetrejä, kun gallupit ennustivat SDP:lle 15 eduskuntapaikan ja suurimman pulueen aseman menetystä 1999 eduskuntavaleissa, miten raivokkaan sekavaksi muuttui koko demareiden eduskuntaryhmän meininki, kun omasta uudelleenvalinnastaan huolestuneet demarit alkoivat repiä Lipposen hallituspolitiikkaa oikein toden teolla.
Jos - siis JOS - nykyinen kannatustrendi jatkuu kepun alamäkenä ja kokoomuksen ylämäkenä, niin ilmeisesti se aiheutta keskustan joukoissa kiivastakin keskustelua politiikan vaihtoehtoisista suunnista ja ihan varmasti myös kritiikkiä punamultapohjaa vastaan.
Kunnallisvaalit eivät erikseen anna aihetta muutoksiin valtakunnan politiikassa, totta.
Sen sijaan se, että tämä hallitus ei tee mitään tai vaihtoehtoisesto sössii esimerkiksi verotusasioissa yms. antaa aihetta erottaa koko hallituksen välittömästi.
Maassamme on laiska ja tuulella käyvä hallitus.
Jo Esko Aho ja Iiro Viinanen aloittivat sen tavan toimia, että hallituspuolueet sitoutuvat hallitusohjelman toteuttamiseen niin kuin kansalaisjärjestön hallitus sitoutuu vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman toteuttamiseen.
Jo Ahon hallitus siis aloitti sen tavan, etteivät hallituspuolueet tuo esiin mitään sellaista, josta voisi tulkita heidän olevan keskenään erimielisiä.
Lipposen kumpikin hallitus jatkoi tätä linjaa, Jäätteenmäen lyhyt hallitus suorastaan paradoksaalisella tavalla, kun yksikään keskustan kansanedustaja ei ollut demareiden kanssa eri mieltä siitä, etä Jäätteenmäen piti lähteä, että yhteistyö punamullassa voisi jatkua.
Tämä toimintatapa on näyttänyt rassaavan eniten sitä hallituspuoluetta, jonka katsotaan kulloinkin olevan eniten vastuussa hallitusohjelman sisällöstä ja hallituksen linjauksista.
Ahon hallituksesta keskusta menetti eniten kannatustaan 1995 vaaleissa ja SDP 1999 vaaleissa.
2003 vaaleissa menetys kohdistui SDP:sta kokoomukseen johtuen Itälän epävarmasta pälyilystä ja nössöydestä.
Nyt kuntavaalissa sai päähallituspuolue, keskusta jälleen ottaa niskaansa sosialidemokraattisen hallituspolitiikan kritiikin.
Maassa siis on "yksituumaisesti" hallitusohjelmaa toteuttava hallitus, jonka pääministeri tekee asiallista politiikkaa asiapohjalta eikä politikoi.
Tällainenkin hallitus voidaan erottaa ainoastaan eduskunnan enemmistön päätöksellä, mihin tarvittaisi päähallituspuolueiden välinen ristiriita.
Minusta sellaista ei nyt ole olemassa, mutta sellainen voi hyvinkin tulla, jos kepun kannatus painuu edelleen ja kokoomuksen kannatus nousee dedelleen.
Jos kannatusgallupit jatkossakin näyttävät, että kekusta on kadottamassa 150 000 ääntä suhteessa 2003 vaalitulokseensa ja vastaavan määrän kansanedustajapaikkoja, niin on ihan varmaa, että hallitusyhteistyö alkaa säröillä tai Vanhasen jakkara heilua.
Kaikilla lienee muistissa, miten Lipposen 1. hallituksen loppumetreillä 1997-98 näkyi selvästi demareiden sisäinen hajaannus sateenkaaren puolesta ja sateenkaarta vastaan, kun gallupit lupasivat demareille -15 eduskuntapaikan tappiota ja kepun nousua suurimmaksi puolueeksi, mikä ei aivan tapahtunut vielä 1999 vaaleissa, vaikka läheltä piti.
Nykypäivä 24.6.1994:
”Suomen Keskustan kaltaista puoluetta ei ole toista.
Se kokoaa kolme tuhatta jäsentään Valmetin vanhaan teollisuushalliin seuraamaan Esko Ahon ja Paavo Väyrysen EU-sotaa. Pelissä on isänmaan tärkein valinta EU-jäsenyys.
Sota päättyy Ahon selkävoittoon.
Mutta pölyn laskeuduttua havaitaan, ettei kepulla vieläkään ole EU-kantaa.
Miten se on mahdollista?
Tämä voi tuntua kummaliselta. Mutta kepusta puhuttaessa juttu on selvä.
- -
Perjantai-iltana puoluekokouksen poliittinen valiokunta muotoili varovaisen kannanoton kokouksen hyväksyttäväksi.
Esityksessä ei suoraan otettu kantaa jäsenyyteen. Sen mukaan puoluekokous vain ”antaa tukensa Esko Ahon hallitukselle ja sen toimintalinjalle EU-jäsenyyskysymyksessä”. Kokous edellyttää, että ”lait kansallisista tukitoimista hyväksytään eduskunnassa ennen kansanäänestystä”…”Näin syntyvää kansanäänestyksen tulosta kepu tulee kunnioittamaan”.
- -
Esko Aho onnistui peluuttamaan EU-politiikan kansallisia äärilaitoja, omia EU-vastustajiaan ja sdp-kokoomus-akselia, toisiaan vastaan.
Mieto ja lievästi ehdollinen muotoilu toi hänelle suurimman mahdollisen enemmistön kokouksessa. Lisäksi se sisältää uhkauksen Kokoomukselle ja demareille: tukipakettiin kuuluvia lakeja ei pidä jarruttaa eduskunnassa.
Toiseen suuntaan hän vetoaa uhkaan, että jäsenyys toteutetaan demarivetoisesti ilman tukipakettia. Ja toiseen suuntaan, että tukipaketti on hyväksyttävä viimeistä markkaa myöten, tai muuten kepun sisäinen oppositio estää jäsenyyden.”
"Lipposen kumpikin hallitus jatkoi tätä linjaa, Jäätteenmäen lyhyt hallitus suorastaan paradoksaalisella tavalla, kun yksikään keskustan kansanedustaja ei ollut demareiden kanssa eri mieltä siitä, etä Jäätteenmäen piti lähteä, että yhteistyö punamullassa voisi jatkua."
----------------------------------
Jäätteenmäki pyysi itse eroa, niinkuin hyvin tiedät, ja näin pelasti Suomen lipposlaisten demarien ja kokoomuslaisten toivomasta sinipunasta.
Keskustan johtaman "punamultahallituksen" ja demarien johtaman "sinipunahallituksen", jossa kokoomus istuu hampaattomana sylikoirana demarien sylissä, tyytyen vain silloin tällöin nuolaisemaan, on iso ero.
...
...keppuleilla kuluu vielä paljon Jäätteenmäen suhteen, kun kyse oli pelkästä pelosta joutua oppositioon eikä kepulla ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin demareiden käskystä painostaa Jäätteenmäki oma-aloitteisen eroon.
Kokoomuksesta puhut pelkkää paskaa, kuten aina, reppana.