Jälleensyntymisopin erilaiset muunnokset, joita Euroopassa on, ovat vieraantuneet aika kauas alkuperäisestä jälleensyntymisen käsityksestä. Alun perin karman laki, joka johtaa jälleensyntymiseen on nähty rangaistuksena. Ihmiset ovat nähneet selvästi omien tekojensa pahuuden ja jälleensyntymistä on pidetty valitettavana mutta vääjäämättömänä tapahtumana, joka kohtaa ihmistä. Idän opin mukaan ihminen ei omien tekojensa perusteella voi ansaita muuta kuin jälleen syntymisen jonakin hyljeksittynä luontokappaleena.
Tämä ajatus on lohduttomuudessaan ajanut joitain ihmisiä siihen, että he istuvat vuosikymmeniä lootusasennossa, ryömivät kilometrien matkoja vatsallaan tai ruoskivat itseään ja repivät omaa nahkaansa. Näin idän filosofiassa ajatellaan ihmisen hyvittävän jumalille jotain ja pääsevän irti jälleensyntymisen lohduttomasta kierteestä häviten kuolemassaan olemattomiin.
Lännessä on huomattu, että yhteydestään irrotettuna jälleensyntymisoppi on hauska filosofia ja sitä markkinoidaan koko maailmaa syleilevän universaalin rakkauden ilmentymänä. Voisi kysyä mitä perusteita tälle on, mutta koska mitään vastausta ei ole, niin kysymys on turha. Ajatellaan jokaisen voivan, luettuaan riittävästi opetusta aiheesta ja harjoitettuaan itsesuggestiota sopivilla menetelmillä riittävän pitkään, ymmärtää sisäisesti näin vain olevan, eli valaistuvan.
Jälleensyntyminen liittyy tavalla tai toisella useimpiin idän uskontoihin. Noissa uskonnoissa ei tosin nähdä ristiriitaa siinä, että vaikka johonkin uskontoon jälleensyntyminen ei kuuluisi tai kuuluu erimuotoisena kuin toiseen, vaan yksilö voi kuulua yhtä aikaa useampaan uskontokuntaan. Usein näin onkin, kauko-idässä alueittain suuri enemmistökin voi kuulua ainakin kahteen eri uskontoon, koska ei tiedä kumpi uskonnoista on oikeampi, ei saa varmuutta siitä mikä olisi oikeasti totta.
Kristillistä uskoa pidetään tässä suhteessa ahdasmielisenä mutta siihen on olemassa syitä. Länsimainen rationaalinen ihminen ei voi käsittää miten voisi kuulua yhtä aikaa kahteen toisiinsa nähden ristiriidassa olevaan uskontokuntaan. Silloin kun puhutaan kristillisestä uskosta, ei uskonnosta, vaan henkilökohtaisesta uskosta, siihen kuuluu myös varmuus siitä, että usko kohdistuu todelliseen asiaan, eikä ole uskomusta tavan vuoksi. Jumalan antama usko Jeesukseen todistaa itsessään ihmiselle henkilökohtaisesti sen, mikä on luettavissa myös historian kirjoituksista todellisina tapahtumina. Silloin ei ole mitään tarvetta liittyä varmuudenvuoksi myös muihin uskontokuntiin siinä toivossa että jokin niistä olisi oikeassa.
Tämä ajatus on lohduttomuudessaan ajanut joitain ihmisiä siihen, että he istuvat vuosikymmeniä lootusasennossa, ryömivät kilometrien matkoja vatsallaan tai ruoskivat itseään ja repivät omaa nahkaansa. Näin idän filosofiassa ajatellaan ihmisen hyvittävän jumalille jotain ja pääsevän irti jälleensyntymisen lohduttomasta kierteestä häviten kuolemassaan olemattomiin.
Lännessä on huomattu, että yhteydestään irrotettuna jälleensyntymisoppi on hauska filosofia ja sitä markkinoidaan koko maailmaa syleilevän universaalin rakkauden ilmentymänä. Voisi kysyä mitä perusteita tälle on, mutta koska mitään vastausta ei ole, niin kysymys on turha. Ajatellaan jokaisen voivan, luettuaan riittävästi opetusta aiheesta ja harjoitettuaan itsesuggestiota sopivilla menetelmillä riittävän pitkään, ymmärtää sisäisesti näin vain olevan, eli valaistuvan.
Jälleensyntyminen liittyy tavalla tai toisella useimpiin idän uskontoihin. Noissa uskonnoissa ei tosin nähdä ristiriitaa siinä, että vaikka johonkin uskontoon jälleensyntyminen ei kuuluisi tai kuuluu erimuotoisena kuin toiseen, vaan yksilö voi kuulua yhtä aikaa useampaan uskontokuntaan. Usein näin onkin, kauko-idässä alueittain suuri enemmistökin voi kuulua ainakin kahteen eri uskontoon, koska ei tiedä kumpi uskonnoista on oikeampi, ei saa varmuutta siitä mikä olisi oikeasti totta.
Kristillistä uskoa pidetään tässä suhteessa ahdasmielisenä mutta siihen on olemassa syitä. Länsimainen rationaalinen ihminen ei voi käsittää miten voisi kuulua yhtä aikaa kahteen toisiinsa nähden ristiriidassa olevaan uskontokuntaan. Silloin kun puhutaan kristillisestä uskosta, ei uskonnosta, vaan henkilökohtaisesta uskosta, siihen kuuluu myös varmuus siitä, että usko kohdistuu todelliseen asiaan, eikä ole uskomusta tavan vuoksi. Jumalan antama usko Jeesukseen todistaa itsessään ihmiselle henkilökohtaisesti sen, mikä on luettavissa myös historian kirjoituksista todellisina tapahtumina. Silloin ei ole mitään tarvetta liittyä varmuudenvuoksi myös muihin uskontokuntiin siinä toivossa että jokin niistä olisi oikeassa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Joitakin korjauksia/täsmennyksiä:
Kirjoittajan väitteet eivät koske ainakaan buddhalaisuutta. "Idän oppi" ja "idän filosofia" ovat varsin epämääräisiä käsitteitä.
"Idän opin mukaan ihminen ei omien tekojensa perusteella voi ansaita muuta kuin jälleen syntymisen jonakin hyljeksittynä luontokappaleena."
Buddhalaisuuden mukaan jälleensyntymän laadun määräävät nimen omaan tässä elämässä tehdyt teot, eikä mikään muu. Kannattaa siis miettiä miten elää.
"Näin idän filosofiassa ajatellaan ihmisen hyvittävän jumalille jotain ja pääsevän irti jälleensyntymisen lohduttomasta kierteestä häviten kuolemassaan olemattomiin. "
Buddhalaiset eivät usko jumaliin tai Jumalaan.
Buddhalaisuuden juuret ovat hindulaisuudessa, vaikka oppi poikkeaakin joiltain osin. Idän opilla ja filosofialla on tiettyä samansuuntaisuutta, vaikka uskontojen opit eivät ole samoja, aivan kuin veda kirjatkaan eivät ole yhdenmukaisia. Jälleensyntymäoppi yleistyi vasta Buddhan aikoihin hindulaisuudessakin.
Buddha käsittelee suurimmalta osaltaan kärsimyksen ongelmaa ja ihmisen omat teot edustavat vääriä valintoja ja vain itsestään irti pääsemisen kautta tehdyt ei-minän tekemät teot ovat oikeita. Siksihän buddhalaisuus on askeettinen uskonto, vaikka länsimainen buddhalaisuus ei sitä olisikaan. Buddhalaisuudesta taitaa nykyisin löytyä lähes minkä suuntaisia uskonnollisia suuntauksia, mutta tässä tarkoitan Gautaman oppia.
Mielestäni alkuperäisessä buddhalaisuudessa on olemassa monistinen jumalkäsitys joka on kaikkeutta hallitseva lainalaisuus.
"ihmisen omat teot edustavat vääriä valintoja ja vain itsestään irti pääsemisen kautta tehdyt ei-minän tekemät teot ovat oikeita"
Enpä ole yhdessäkään buddhalaisessa opuksessa tällaiseen käsitykseen törmännyt...
Minä en ole tutustunut länsimaisiin buddhalaisiin suuntauksiin, enkä muihinkaan myöhäisempiin opetuksiin, mutta Siddharta Gautaman opetukseen se kuuluu.
Buddhan alkuperäinen opetus löytyy paali kaanonista. Laitapa viite, kiitos!
Hmm.. luetko tosiaan vanhoja Intialaisia kieliä? Itse olen joutunut tyytymään siihen mitä suomeksi löytyy.
Yritin virkistää muistiani ja luin hieman omia muistiinpanojani tuosta aiheesta ja sieltä huomasin tämän liittyvän suoraan kärsimykseen, jonka minuus aiheuttaa. Olen myös kirjoittanut, että oppi ei-minuudesta puuttuu tai on epäselvä monissa myöhemmissä suuntauksissa.
Ehkä pystyt tarkentamaan tätä, jos sinulla on käytettävissäsi alkuperäiset opetukset. Yksilön minuuden vaikutukset kärsimyksen aiheuttajana lienee tuttu käsitys uudemmissakin suuntauksissa. Miten itse ymmärrät ei-minuuden "hyvien" tekojen vaikuttimena?
Oma paalin- ja sanskriitin kielen taitoni on varsin mitätön, mutta onneksi Pali Text Society on kääntänyt ystävällisesti koko kaanonin englanniksi.
Suomeksi löytyy tosiaan vain Dhammapada ja tänä vuonna ilmestynyt Udana.
Netistä englanninkielistä alkutekstiä löytyy esim. osoitteesta www.accesstoinsight.org
***
Buddhalaisia suuntauksia on tosiaan nykyään monia, mutta Buddhan opetusten keskeinen ydin on kaikille suuntauksille yhä yhteistä.
Anatta (pali) tai anatman (sanskrit), englanniksi käännettynä no-self ja suomeksi minättömyys on buddhalaisuuden keskeisiä käsitteitä,
ja löytyy aivan varmasti kaikista nykysuuntauksista.
Löysin hyvän suomenkielisen tekstin, joka sinun kannattaisi lukea, jos haluat ottaa kantaa buddhalaisuuteen ja/tai verrata sitä kristinuskoon:
http://www.nic.fi/~laan/polku.htm Tekstin on kirjoittanut Bikkhu Bodhi, paalinkielentaitoinen länsimaalainen munkki ja paali kaanonin asiantuntija.
Mutta lyhyt vastaus kysymykseesi (sikäli kuin ymmärrän sen oikein): "miten ymmärrät ei-minuuden "hyvien" tekojen vaikuttimena?"
Minättömyyden tajuaminen valaistumisen kautta on lopullinen tavoitteeni, jota kohti kuljen seuraamalla Buddhan Jaloa Kahdeksanosaista polkua - mm. tekemällä taitavia (hyviä) tekoja taitamattomien sijaan.
Buddhan opetus lyhyimmillään:
"Vältä kaikkea pahaa. Tee kaikkea hyvää. Tyynnytä, kouluta mielesi. Tämä on polku. "
Luin tuon kirjoituksen. Mielestäni se oli aika yleinen, eikä niinkään Gautama Buddhan metafyysistä filosofiaa valaiseva. Ei-minän tai jos oikeammin on sanoa, minättömyyden käsite on varmaankin yleinen mutta sen liittyminen opillisesti yhteen jälleensyntymisoppiin on asia, joka vaikuttaa epäjohdonmukaiselta.
Kirjoituksessa tuli heti alussa oikeastaan se ydin asia, johon otan kantaa kirjoituksellani:
” Yksi suosittu tapa ratkaista tämä pulma on poimia sopivia kohtia eri perinteistä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu ja koota niistä henkilökohtaisesti tyydyttävä kokonaisuus. Yhdistellään buddhalaista mietiskelyä hindulaiseen mantranlausuntaan, kristillinen rukous suufilaisiin tansseihin ja juutalaisten kabbala tiibetiläisiin visualisaatioharjoituksiin. Vaikka sellainen suvaitsevaisuus ja perinteiden yhdistely muuttaakin aikaisemman materialismimme henkisemmäksi tieksi, se on puolitien krouvi ja vesittää ne perinteet joihin se nojaa.”
Tästä olen samaa mieltä, uskontojen yhdistely on suosittua ja totta on myös se, että yhdistely vesittää täysin sen perustan, jolle erilaiset käsitykset rakentuvat. Länsimaihin tuodut itämaiset uskonnot on muokattu ja sulautettu lännen kristilliseen kulttuuriin sopiviksi, jolloin niiden alkuperäinen opillinen perustelu menettää merkityksensä, eivätkä ne enää perustu mihinkään vaan ovat kuin ilmassa leijuvia ajatelmia ilman todellisuuspohjaa tai edes filosofisesta perustelua.
Opillinen vertailu kristinuskon ja buddhalaisuuden välillä on melko vaikeaa, kun kysymys kokonaan on toisensuuntaisista käsityksistä. Joissain yksityiskohdissa ja moraalisissa opetuksissa voi olla samaa mutta samalla kun buddhalaisuus haluaa löytää ratkaisun tietämättömyyteen ja kärsimykseen ihmisen sisältä, kristinusko kertoo Jumalan tarjoamasta pelastuksesta, joka ei ole vain tätä aikaa varten vaan myös iankaikkisuutta. Kun buddhalaisuudessa ihminen itse etsii totuutta erilaisten harjoitusten kautta saavuttaakseen valaistumisen, kristinuskossa Jumala kertoo antaneensa tien, jota voi käydä yhtä hyvin huippuälykäs ihminen kuin kehitysvammainenkin ilman mitään omaa hyvyyttään, armosta.
Bikkhu Bodhi siis VASTUSTAA tuollaista uskontojen mielivaltaista yhdistelemistä oman maun mukaiseksi kokonaisuudeksi.
Lännessäkin on kyllä puhdasta buddhalaisuutta tarjolla, vaikka Apolloksella onkin asiasta oma mielipiteensä.
Kirjoitit, Apollos, mm.:
>Lännessä on huomattu, että yhteydestään irrotettuna jälleensyntymisoppi on hauska filosofia ja sitä markkinoidaan koko maailmaa syleilevän universaalin rakkauden ilmentymänä. Voisi kysyä mitä perusteita tälle on, mutta koska mitään vastausta ei ole, niin kysymys on turha.<
--------------------------------------
Sillä siis on ollut joku yhteys, josta se on irrotettu, vai? Perusteena otan esimekiksi Obadja 1:15, "Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä ole tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi."
Tai Paavalin opetus: Rm.2:5; "Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan." Näitä perusteita ja vastauksia on Raamattu pullollaan, ja sinä uskallat kirjoittaa, ettei vastausta ole! Minne on kristillisessä opetuksessa unohtunut "kullekin tekojensa mukaan" antaminen?
Jos oletukseni Herran edessä on oikea, että rikkaan miehen helvetti oli juuri se, että hän hengenmaailmassa näki joutuvansa elämään seuraavan sakkokierroksensa samanlaisissa olosuhteissa kuin edellisessä oli nähnyt Lasaruksen elävän, siitä on hauskuus kaukana, eikä tarvitse itse valita lootusasentoja.
Miten muuten selität esimerkiksi Mooseksen sanat israelilaisille: "sentähden on onnettomuus kohtaava TEITÄ AIKOJEN LOPULLA, kun TE TEETTE sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla?" (5.Ms.31:29).
"Sillä siis on ollut joku yhteys, josta se on irrotettu, vai? "
Oppi jälleensyntymisestä on vain osa esimerkiksi hindulaisuutta ja siitä irrotettuna se on saanut kokonaan toisen merkityksen kristillisessä lännessä. Täällä sitä pidetään lohdullisena asiana siinä muodossa kuin se täällä esitetään, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus on rangaistus. Mihin sitten perustuu länsimainen käsitys jälleensyntymästä, väitän ettei mihinkään todelliseen asiaan, vaikka samaa voisi kai sanoa hindulaisesta opetuksesta kokonaisuutenakin.
Raamatussa on kyllä seäkeä oppi sielun kuolemattomattomuudesta, mutta siellä ei missään viitata jälleensyntymään, vaan päin vastoin. Hebr 9:27"Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle."
Tuomiosta puhuttaessa ei milloinkaan puhuta jälleensyntymästä, päin vastoin, ikuisesta elämästä tai ikuisesta kärsimyksestä kadotuksessa.
paljonkin ihmisen sisäisen minän jälleensyntymisestä, vaikka itse sana puuttuukin.
Jeesus todisti aikalaistensa eläneen jo Mooseksen aikana ja sydämiensä kovuuden tähden jo silloin hyljänneet vaimojaan sekä useita sukupolvia ennen tappaneet profeettoja ja Jumalan pyhiä.
Daavid sanoi rukouksessa Jumalalle, että "olet nähnyt minut nousevina ihmispolvina" (1.Ak.17:17), ja Mooses sanoi aikalaisilleen: "Sentähden on onnettomuus kohtaava TEITÄ AIKOJEN LOPULLA, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla." (5.Ms.31:29).
Heb.9:27 koskee vain fyysistä ihmistä, ei salattua sydämen ihmistä. Samoinkuin ennen Jeesuksen kuolemaa Kristusta eivät tunteneet, vaikka "Maailmassa hän oli...mutta maailma ei häntä tuntenut", ja ylösnousemuksensa jälkeenkin "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Mt.28:20).
Samoin kuin Kristuskin kerran uhrattuna, ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat, (Heb.9:28) samoin mekin toistamiseen ilmestymme "teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen", (1.Ak.17:5).
Raamattu kyllä käyttää sanaa te, koskien koko kansaa, ei yksilöitä. Profeettojen tappamisesta, jonka ”te” suorititte on myös Apt7 hieman täsmällisemmin:
” Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet”
Aikakirjassa oleva kohta kuuluu edellinen jae mukaan luettuna:
” mikä on minun sukuni, että olet saattanut minut tähän asti?… ja olet nähnyt minut nousevina ihmispolvina, Herra Jumala.”
Daavid puhuu suvustaan, jonka jatkumisesta hän on saanut lupauksen.
Viidennen Mooseksen kirjan kohdassa Mooses suorittaa Jumalalta saamaansa tehtävää kertoessaan kansalle, mitä tulee tapahtumaan ja minkä Jumala on ennalta tietämisensä perusteella ilmoittanut Moosekselle. Kohta alkaa jo aikaisemmin ja siinä kerrotaan kenelle tämä on tarkoitettu:
” Ja nyt kirjoittakaa itsellenne tämä virsi. Opeta se israelilaisille ja pane se heidän suuhunsa, että tämä laulu olisi minulle todistajana israelilaisia vastaan… Ja kun suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä, niin tämä laulu on oleva todistajana heitä vastaan, eikä se ole unhottuva heidän jälkeläistensä suusta.”
Israelin sukukunta tulee tulevaisuudessa rikkomaan Jumalaa vastaan palvomalla epäjumalia ja tämän Jumala kertoo jo ennalta todistukseksi Israelin sukukuntaa vastaan, osoittamaan sen, että heitä on varoitettu.
Johanneksen Evankeliumin ensimmäisen luvun kokonaan lukeminen auttaa ymmärtämään tuon ”Maailmassa hän oli...mutta maailma ei häntä tuntenut”. Siinähän kerrotaan Jeesuksen tuleminen maailmaan ihmisen hahmossa, ensin tuossa ” Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.” ja sitten vielä selvemmin ” Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Matteus28:20 Jeesus lupaa olla omiensa kanssa maailman loppuun asti, aivan kuten Paavalikin kertoo 2Kor13” Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.”
Jeesus on kaikkien omiensa kanssa kaikkina aikoina, sillä juuri Kristuksen Henki on Jumalan Pyhä Henki, jonka uudestisyntyneet omistavat.
Hebrealaiskirjeen kohta kertoo yksinkertaisesti Jeesuksen paluusta, silloin herätetään kuolleet ja he saavat nähdä Jeesuksen palaavan maan päälle.
1Aik17:4-5 kuuluu näin:
” Näin sanoo Herra: Et sinä ole rakentava minulle huonetta asuakseni. Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin Israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan minä olen muuttanut teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen.”
Jossa siis viitataan Jumalan pyhäkkötelttaan, jota israelilaiset kuljettivat mukanaan erämaavaelluksella.
Raamatusta ei löydy mitään tukea jälleensyntymisopille vaikka sitä oikein etsimällä etsisi ja yrittäisi "tulkita" ajatukselle myönteisesti. Raamatun kuvaus ihmisen elämästä ja kuolemanjälkeisestä tilasta ei anna mitään viitettäkään jälleensyntymisen ajatukselle. Tietysti jos poimitaan sana sieltä, toinen täältä, mutta silloin se teksti ei ole enää Raamatun tekstiä.
Jeesushan itsekin viittaa siihen että "Elia tuli jo..." kun puhutaan Johannes Kastajasta. Uskottiin yleisesti että hän oli Elian inkarnaatio.
Myöskin muistelisin että kyseltiin Jeesukselta oliko sokea mies tehnyt itse syntiä vaiko hänen vanhempansa, kun mies nyt on sokea. Jotkut ovat arvelleet että se on viittaus juutalaisuudessa mukana olleeseen sielunvaellusoppiin. Netissä on, pai tö vei, myös sivustoja jotka käsittelevät tätä juttua eli juutalaisuutta ja sielunvaellusta. (Hakusanoilla reincarnation, judaism varmasti löytyy.)
Muistelisin myös että Golgata viittaa sanaan gilgul, joka puolestaan viittaa pyörään, jälleensyntymisen pyörään. Mutta tämä on toki vain mutua. Voisin kuitenkin hyvinkin kuvitella että Jeesuksen ristiinnaulitsemis-happening oli nimenomaan hetki jona jälleensyntymisen pyörä pysähtyi hänen osaltaan, ts. hän "valaistui".
Jeesus viittasi Johannekseen Eliaana, joka oli koko vanhan liiton profeettojen edustaja. Johannes ei ollut Elias persoonallisesti, tämän voi osoittaa perusteellisestikin, mutta oleellisinta tässä on mielestäni se, ettei Eliasta voi mitenkään käyttää jälleensyntymisen esimerkkinä, koska Raamatun mukaan Elias ei koskaan kuollut, vaan hänet otettiin taivaaseen elävänä.
Kun Jeesukselta kysyttiin sokean miehen tai hänen vanhempiensa synnistä, niin sen taustalla on Mooseksen kirjan opetus ” Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.”
Mark15:22” Ja he veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on käännettynä: pääkallonpaikka.”
Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui ihmisten syntien sovittamiseksi, ei Jeesuksen itsensä takia, vaan meidän ” tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”
Samaa mieltä, mutta minusta Jeesus oli valaistunut jo aiemmin, siitä hänen viisaus ja ymmärtämisensä. Golgata oli kansalle vertauskuva kuolemisesta maalliselle, pääsemiselle taivaisiin. Siis vaan mun mielikuva asiasta.
Tosiasia on, Elia otettiin "tulisilla vaunuilla" taivaallisiin, mutta siitä ei Raamattu kerro, etteikö Elia olisi kuollut pois ruumiistaan. On paljon varmempi luottaa Raamatun sanaan kuin mutu-kuvitelmiin; Joka tapauksessa Elian henki irtosi hänen maallisesta majastaan jo siinä vaiheessa, kun sivusta seuranneet profeetanoppilaat totesivat: »Elian henki on laskeutunut Elisaan.»
Raamattu ei kerro mitään Elian maallisen majan kohtalosta. Oletan sen tulisissa vaunuissa palaneen, sillä Jeesus opetti: "Ei liha mitään hyödytä", (Jh.6:63). Novumin ja IRT:n kertomukset, että Elian maallinen ruumiskin olisi jossain taivaalla, on niiden kirjojen kirjoittajien omaa mielikuvitusta, ei Raamatun totuutta.
Jer.23:30. "Katso, sentähden minä käyn niiden profeettojen kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
31. Katso, minä käyn niiden profeettojen kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: »Se on Herran sana.»"
Mutu-kuvitelmaa on juuri se, jos sanotaan Elian kuolleen, vaikka sitä nimenomaisesti ei sanota Raamatussa. Kuoliko Elisa, vai syntyikö? Eikö hän jatkanut elämäänsä profetian hengen saaneena. Samoin kuin Johanneksesta ilmoitetaan ” Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.”
Tässä on selvä ero siihen, että joku olisi persoonallisesti Elias. Jos haluat tähän laajan perustelun, niin voin koota sellaisen jos siitä on todellista apua sinulle mutta se siirtyy ehkä sunnuntaille.
” Raamattu ei kerro mitään Elian maallisen majan kohtalosta. Oletan sen tulisissa vaunuissa palaneen”
Raamattu kertoo Elian maallisen majan kohtalosta 2Kun2.
on koko persoonaoppi, jota mainintaa ei Raamatussa ole, koska Jumala on paljon enemmän kuin persoona ja mitä ihmiset persoonaksi käsittävät ja ymmärtävät.
Jumalan vertaileminen johonkin luotuun tai luodusta käytettyyn nimitykseen on loukkaus Jumalan Pyhyyttä ja Suuruutta kohtaan. Sen vuoksi en aio olla joukon mukana todistamassa väärin Jumalaa vastaan. (2.Ms.23:2).
Jumalan persoonallistaminen ja kolminaisuusoppi ovat täysin epäraamatullisia ja ihmistekoisia oppeja. Ne on tehty tarkoituksella sekoittamaan ja hämmentämämään monoteistista "kaikki yhdeksi"-jumaluusoppia, joka tunnustaa vain "että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt" (Jh.17:21, Ef.1:10, 1.Kor.15:28).
Nykykristillisyys uskoo enemmän Athanasiuksen uskontunnustukseen kuin Raamattuun ja Jeesuksen sanaan, josta edellämainitut raamatunkohdat ovat.
Täällä on näemmä perusteellisempaakin porukkaa kuin minä, huithapeli huhtoja... Tästä em. sanomastasi tuli yllättäen mieleeni jokin UT:n kohta jossa joku tulee ja sanoo Jeesukselle että mestari hyvä (tai jotain sinnepäin), jolloin Jeesus sanoo että
MIKSI SANOT MINUA HYVÄKSI, JUMALA YKSIN ON HYVÄ
Jos Jeesus olisi yhtä kuin Jumala, miksi hän olisi sanonut näin???
Kenties Jeesus kielsi sanomasta juuri häntä hyväksi. Hän ei halunnut nähdä itseään erillisenä ihmisenä, jota sanotaan hyväksi. Tiedätköhän mitä tarkoitan. Jeesuksen mielestä Jumala yksin on hyvä, mutta sitä myöten kaikki ihmiset ovat lopulta hyviä.
Se voi olla aika kompastuskivi henkisyyttä hakevalle ihmiselle sellainen kuin ylpeys omasta hyvyydestä, olen jotain muuta kuin toiset, olen erilainen kuin toiset, se johtaa väistämättä erillisyyteen. Siis eroon Jumalasta.
Että kukaan egona, persoonana, ei ole hyvä (täydellinen)...? Että se vain mikä on meissä kaikissa ikuista, pysyvää, Henkeä, on hyvää? (Ja Hengessä olemme YKSI.)
"Miksi sanot MINUA hyväksi..."
Minä, persoona, on vain naamio, epätäydellinen (ja kammotus jos se pyrkii pysyvään täydellisyyteen ja pysyvyyteen), katoavainen, valhetta...
>Näin idän filosofiassa ajatellaan ihmisen hyvittävän jumalille jotain ja pääsevän irti jälleensyntymisen lohduttomasta kierteestä häviten kuolemassaan olemattomiin.
Ei ole olemassa mitään yhtenäistä "idän filosofiaa", ja käsittääkseni hinduismissa sielu yhtyy jumaluuteen, eikä suinkaan "häviä olemattomiin".
Buddhalaisuudessa jumalia ei pidetä mitenkään tärkeinä niin että näille pitäisi hyvittää jotakin. Tietenkin paikalliset taikauskoiset näkemykset (esim. Tiibetissä) voivat esittää toisin, mutta ne eivät ole varsinaista buddhalaisuutta.
Ihmetyttää kuitenkin eniten minkä vuoksi toteat että länsimaissa on vieraannuttu alkuperäistä jälleensyntymisen opista, ja silti kuitenkin pyrit osoittamaan sen alkuperäisen opin ankeaksi vaihtoehdoksi. Jos ei sinulle kelpaa ei moderni eikä yksikään itämainen jälleensyntymisoppi, niin mitä sitten? Ei se automaattisesti tee ristiriitaisesta k-uskosta sen parempaa oppia vaikka nimenomaan sinä satutkin diggaamaan sitä.
Itse uskon karmaan, ja tulen uskomaan, eikä se ole minulle mitään ankeaa, vaan looginen ratkaisu siihen miksi onni täällä vaihtelee. Katsomukseni mukaan kehittyminen ja kokemusten kerääminen ei tule koskaan loppumaan (lepotaukoja toki tulee olemaan), ts. mitään katoamista, pysyvää nirvanaa tai taivasta ei ole. Minulle se on paljon loogisempi usko kuin usko siihen että "jumala" murhauttaa verenhimossaan poikansa jonka on jollain ilveellä siittänyt kuolevaiselle naiselle, mutta kuitenkin samaan aikaan on itse myös tämä poika.
Alkuperäinen k-usko on toki voinut olla mielenkiintoisempaa kuin tämä nykyinen joka perustuu "usko Jeesukseen niin pelastut" -mantraan. Miltä pitää pelastua, jos helvettiä ei ole? Minne pitää pelastua, jos taivas ei ole pysyvä?
Tiibetissä buddhalaisuus elää sulassa sovussa rinnan alkuperäisen bön-uskonnon kanssa.
Kuitenkaan tiibetinbuddhalaisuus eli vajrayana ei tosiaan ole taikauskoista vaikka ulkopuolelta katsellen se tosiaan saattaa näyttää aika ihmeelliseltä.
Esimerkiksi tiibetiläiset nk. dhyani-Buddhat eivät ole mitään "itsenäisiä" olentoja tai jumalia, vaan valaistuneen mielen eri puolia, ominaisuuksia, kuten rakkaus, viisaus, myötätunto jne. Sama koskee kaikkien näiden Buddhien perheitä: feminiinejä "puolisoita" , bodhisattvoja sekä pelottavan näköisiä raivoisia muotoja.
”Ei ole olemassa mitään yhtenäistä "idän filosofiaa", ja käsittääkseni hinduismissa sielu yhtyy jumaluuteen, eikä suinkaan "häviä olemattomiin".”
Idän filosofialla tässä käsitän lähinnä juuri sitä yhdenmukaisuutta, joka idän uskonnoissa on, eli esimerkiksi oppia jälleensyntymisestä. Hindulaisuudessakin on ”Brahman yö” joka on olemattomuutta, tyhjyyttä.
”Ihmetyttää kuitenkin eniten minkä vuoksi toteat että länsimaissa on vieraannuttu alkuperäistä jälleensyntymisen opista, ja silti kuitenkin pyrit osoittamaan sen alkuperäisen opin ankeaksi vaihtoehdoksi.”
En yritä tällä kirjoituksella tarkastella itämaisten uskontojen oppia tai tuoda esiin niiden epäjohdonmukaisuuksia, vaan ihmettelen sitä, mihin länsimaiset muodot näistä opeista perustuvat, kun ne ovat vieraantuneet niiden alkuperästä. Kun minkä tahansa opin yksittäinen opin kappale irrotetaan sen alkuperäisestä yhteydestä ja sitä muokataan toisenlaiseksi, niin silloin on mielestäni perusteltua kysyä, voidaanko sen enää väittää perustuvan oikeastaan mihinkään?
”Ei se automaattisesti tee ristiriitaisesta k-uskosta sen parempaa oppia vaikka nimenomaan sinä satutkin diggaamaan sitä.”
Kristinusko ei perustu siihen onko sillä kannatusta vai ei, se perustuu siihen mitä on tapahtunut. Kristinusko ei ole ihmisen oman uskonnollisuuden ilmentymä, ihmisen yritys lähestyä Jumalaa, vaan se perustuu siihen, että Jumala on lähestynyt ihmistä ja osoittanut ihmiselle tien yhteyteensä.
”Itse uskon karmaan, ja tulen uskomaan, eikä se ole minulle mitään ankeaa, vaan looginen ratkaisu siihen miksi onni täällä vaihtelee.”
Se on looginen siinä mielessä, että se on ihmisen kuviteltavissa oleva ratkaisu jos ajattelemme, että on jokin oikeudenmukaisuus josta seuraa tietty kausaliteetti. Jos ajatellaan Jumalan olevan, niin miksi Jumalan tarvitsisi ratkaista asia sillä tavalla kuin ihminen voisi kuvitella, eihän Jumala ole sidottu ihmisten ajatuksiin maailmasta. Jos taas ajatellaan ettei Jumalaa ole, niin mihin silloin voisi perustua ajatus oikeudenmukaisuudestakaan, ei ainakaan ihmiseen, koska ihminen on usein epäoikeudenmukainen.
”Katsomukseni mukaan kehittyminen ja kokemusten kerääminen ei tule koskaan loppumaan (lepotaukoja toki tulee olemaan), ts. mitään katoamista, pysyvää nirvanaa tai taivasta ei ole. Minulle se on paljon loogisempi usko kuin usko siihen että "jumala" murhauttaa verenhimossaan poikansa jonka on jollain ilveellä siittänyt kuolevaiselle naiselle, mutta kuitenkin samaan aikaan on itse myös tämä poika.”
Ihminen voi loogisesti ajatella, nähdessään kuolleen ihmisen, että jotain tuosta kuolleesta on poistunut ja se poistunut elämä on olemassa jossain muualla. Toisaalta ihminen voi loogisesti päätellä, että elämä on loppunut, koska biologiset toiminnot ovat päättyneet. Kristinusko ei perustu loogisuuteen, vaan Jumalan omaan ilmoitukseen. Siitä, että Jeesus on noussut kuolleista ei loogisesti seuraa, että kaikki häneen uskovat nousisivat kuolleista vaan Jeesuksen ylösnousemus on merkki, vakuus siitä, että se mitä hän opetti on totta.
”Alkuperäinen k-usko on toki voinut olla mielenkiintoisempaa kuin tämä nykyinen joka perustuu "usko Jeesukseen niin pelastut" -mantraan. Miltä pitää pelastua, jos helvettiä ei ole? Minne pitää pelastua, jos taivas ei ole pysyvä?”
Alkuperäinen kristinusko on niin hyvin dokumentoitu, että tiedämme sen olevan sama kuin nykyisen. Kristinuskosta ei voi irrottaa käsitystä helvetistä eikä sitä voi muuttaa sellaiseksi opiksi jossa taivas ei olisi pysyvä. Liberaaliteologia on tällaista yrittänyt, mutta se on umpikujassa, koska kristinuskossa kaikki asiat nivoutuvat niin tiukasti toisiinsa muodostaen kokonaisuuden, ettei siitä voi hylätä mitään hylkäämättä samalla koko Raamattuakin.
"En yritä tällä kirjoituksella tarkastella itämaisten uskontojen oppia tai tuoda esiin niiden epäjohdonmukaisuuksia, vaan ihmettelen sitä, mihin länsimaiset muodot näistä opeista perustuvat, kun ne ovat vieraantuneet niiden alkuperästä. Kun minkä tahansa opin yksittäinen opin kappale irrotetaan sen alkuperäisestä yhteydestä ja sitä muokataan toisenlaiseksi, niin silloin on mielestäni perusteltua kysyä, voidaanko sen enää väittää perustuvan oikeastaan mihinkään? "
Omasta mielestäni buddhalaisuuden eri koulukunnat eroavat toisistaan yhtä vähän/paljon kuin esimerkiksi katolilaisuus, vanhoillislestadiolaisuus, luterilaisuus jne. toisistaan.
Minua ihmetyttää ettei yksikään k-uskovainen ikinä vahingossakaan uskalla epäillä omaa uskoaan. Miten omaa vakaumusta voi pitää faktana?
Alkuperäinen k-usko ei ole samaa kuin nykyinen, ainakin jos ajatellaan tapojen kannalta. Alkuperäiset kristityt eivät viettäneet joulua kynttilöiden ja kuusien kanssa, saati jakaneet lahjoja. He eivät menneet kirkossa naimisiin keskenään (naimattomuus muuten taisi olla kovassa huudossa ainakin Paavalin seuraajilla?) Virsiä tuskin veisattiin tai vietettiin erinäisiä pyhiä pitkin vuotta.
Viime vuosikymmeninä esille tuotu gnostilaisuus vielä kaiken kukkuraksi antaa kovin kirjavan kuvan k-uskon menneisyydestä. Ja sitten jos lähtee vertailemaan miten paljon samankaltaista kuvastoa k-uskosta ja muista Välimeren alueen mysteeriokulteista löytyy, niin voi nähdä että k-usko on pitkällisen kehityksen tuotos, ei alkulähde.
Osiris, Attis, Adonis, Mithra jne. Siinä jotain sanoja joilla voi vaikka hakea tietoa niin netistä kuin kirjoista.
Eikä se ole niinkään varmaa että reinkarnaatio on pelkästään idän oppi, eikös sitä harrastettu jo antiikin Kreikassa platonilaisten ja pythagoralaisten toimesta? Itseasiassa siellä se rangaistus-teema taisikin olla käytössä.
Mutta miksi pysähtyä menneeseen? Koska katson että ihmiset erilaisina aikakausina kuitenkin tarvitsevat erilaisia spirituaalisia katsomuksia, niin aivan sama kuka on uskonut ja miten joskus menneinä vuosisatoina ja -tuhansina. Nykypäivän ihminen voi toki valita oman linjansa millä toteuttaa omaa henkisyyttään. (Onko tämä nyt sitten psykologinen näkemys, en tiedä.)
”Minua ihmetyttää ettei yksikään k-uskovainen ikinä vahingossakaan uskalla epäillä omaa uskoaan. Miten omaa vakaumusta voi pitää faktana?”
Omaa vakaumusta voi pitää faktana, silloin kun vakaumuksensa rakentaa faktan varaan :)
”Alkuperäinen k-usko ei ole samaa kuin nykyinen, ainakin jos ajatellaan tapojen kannalta.”
Niin ensimmäisten vuosisatojen kristittyjä vainottiin ja löydettäessä teloitettiin. Ei ihme etteivät he menneet naimisiin julkisissa kirkkohäissä kun ei voineet rakentaa kirkkoja.
”(naimattomuus muuten taisi olla kovassa huudossa ainakin Paavalin seuraajilla?).”
Paavali sanoo naimattomuudesta ” He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa.”
”Virsiä tuskin veisattiin tai vietettiin erinäisiä pyhiä pitkin vuotta.”
Plinius kirjoittaa noin vuonna 110 jKr. keisari Trajanukselle ja kuvailee miten kristittyjä on kidutettu ja kyselee onko hänen jatkossakin tapettava myös lapset ja vanhukset, jotka ovat kristittyjä. Plinius kertoo ettei ole löytänyt kristittyjen toiminnasta mitään väärää mutta oli teloittanut kaikki jotka edelleen tunnustivat kristinuskoa. Kävi myös ilmi, että kristityt ”kokoontuvat määrättyinä päivinä viikosta auringon noustessa veisaamaan vuorohymnejä Kristukselle Jumalana ja että he lupaavat valalla, etteivät tekisi syntiä vaan pitäytyisivät irti varkauksista, ryöstöistä ja haureudesta. He olivat lupautuneet olemaan kieltämättä uskoaan ja luottamusta, jota heiltä velvoitettiin”.
”Viime vuosikymmeninä esille tuotu gnostilaisuus vielä kaiken kukkuraksi antaa kovin kirjavan kuvan k-uskon menneisyydestä.”
Gnostilaisuus on harhaoppi, joka on peräisin toiselta vuosisadalta. En tiedä miksi gnostilaiset ovat koskaan väittäneet olevansa jollain tavalla ”kristittyjä” vaikka heillä on aivan erilainen oppi. Jotain samaa kuin siinäkin, että jehovantodistajat väittävät olevansa kristittyjä vaikka eivät suostu tunnustamaan kristillistä uskontunnustusta erilaisen oppinsa takia.
”Ja sitten jos lähtee vertailemaan miten paljon samankaltaista kuvastoa k-uskosta ja muista Välimeren alueen mysteeriokulteista löytyy, niin voi nähdä että k-usko on pitkällisen kehityksen tuotos, ei alkulähde. Osiris, Attis, Adonis, Mithra jne. Siinä jotain sanoja joilla voi vaikka hakea tietoa niin netistä kuin kirjoista.”
Tähän pyytäisin pientä perustelua, ensin sanan mysteeriokultti käytölle ja sitten sille mistä kristinusko on kehittynyt? Tietenkin kristinuskolla on juurensa juutalaisuudessa, ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, Jeesuksen opetuslapsia mutta mistä muusta kristinusko on kehittynyt? Tämä väite on minusta hyvin mielenkiintoista joten toivon että kerrot tarkemmin.
”Eikä se ole niinkään varmaa että reinkarnaatio on pelkästään idän oppi, eikös sitä harrastettu jo antiikin Kreikassa platonilaisten ja pythagoralaisten toimesta? Itseasiassa siellä se rangaistus-teema taisikin olla käytössä.”
Sokrateskin jo tiesi olevan olemassa käsityksen jälleensyntymästä mutta ei tainnut pitää sitä kovin realistisena. Platon myös mainitsee kirjoissaan jälleensyntymisopin, mutta jos väität hänen itse uskoneen siihen, niin toivon tarkennusta?
”Mutta miksi pysähtyä menneeseen? Koska katson että ihmiset erilaisina aikakausina kuitenkin tarvitsevat erilaisia spirituaalisia katsomuksia, niin aivan sama kuka on uskonut ja miten joskus menneinä vuosisatoina ja -tuhansina. Nykypäivän ihminen voi toki valita oman linjansa millä toteuttaa omaa henkisyyttään. (Onko tämä nyt sitten psykologinen näkemys, en tiedä.)”
Tottakai jokainen saa toteuttaa omaa henkisyyttään millä tavalla haluaa, eihän keskustelussa siitä ole kysymys. Itse ainakin vain kaivelen aina sitä, mihin käsitykset perustuvat, vai ovatko ne vain mielipiteitä vailla sen todellisempaa perustaa.
Nämä asiat ovat mielestäni todella mielenkiintoisia ja toivon saavani palata aiheisiin. Olen pari päivää matkoilla eikä minulla todennäköisesti ole aikaa kirjoitella mutta odotan tarkennuksia noihin kohtiin ja jatketaan viimeistään sunnuntaina.
Onhan sitä kristittyjen suuntienkin opeissa suuria, skismaa aiheuttavia eroja. Tässä lainausta tuolta helluntailaisuus-palstalta esimerkiksi:
Oppi
Kirjoittanut: "netti pastori" 28.10.2004 klo 12.15
En tunne yhtään katolista, mutta uskon että tulisimme hyvinkin toimeen.
Ainut mikä ehkä hiertäisi välejä, silloinkun uskosta puhuisimme on tietyt opit jota katolinen kirkko opettaa. Opit Mariasta, Paavinerehtymättömyydestä, kiirastuli, sielunmessut vainajien puolesta, ikonit, reliikit, pyhien avuksi huutaminen, vanhurskauttamis oppi jne.
Olen siis varsin useassa kohden erimieltä. Tämä saattaisi aiheuttaa skismaa.
ehkä ole kovin paljon muuttunut, jossain määrin todistettavasti helvettiä on muotoiltu ankarammaksi kuin mitä sillä alun perin on tarkoitettu; "sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon", sekä "Kuolema ja Helvetti antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan", nämä kohdat selvästi ilmoittavat, että lopullinen tuomio on se "tekojen mukaan" tuomio; "niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään." (Obadja 1:15).
Järkevin selitys kokonaisuudelle on jälleensyntymisen kautta kärsiä menneisyydessä tehdyt virheet ja töppäykset. Ihmisen verenvuodatukselle Jumala on asettanut niin ankaran seurauksen, ettei sitä voi toinen ihminen anteeksi antaa: "Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa." (1.Ms.9:6).
Ei edes Jumalan puolesta kiivailu oikeuta tappamaan toista ihmistä. Esimerkiksi Elia tappoi Kiisonin purolla satoja Baalin profeettoja ja luuli tehneensä uhripalveluksen Jumalalle (Jh.16:2). Profeetta Elia joutui Johannes Kastajan kehossa kokemaan ja tuntemaan ne samat kuolemaantuomitun kauhut kuin mitä Baalin profeetat olivat Elian taholta sukupolvia ennen kokeneet.
Loppujen lopuksi Raamatun sanoma ja evankeliumi ovat hyvin loogisesti ymmärrettävissä. "Suurin piirtein, sellaista elämä on."
Enhän minä tietenkään tiedä juurtajaksain kirkon opeista kristilliseltä kannalta katsottuna, kun en touhussa mukana ole; mutta katsastan tässä hieman huolellisemmin näitä esille tulleita seikkoja ja laadin sitten jotain kunnollisempaa kommenttia kuin nuo em. lonkalta lohkaistut.
(Esim. virsi... mikä se on? Minulle tulee mieleen jonkinlainen "Jumala onpi linnamme" tms., mikä käsittääkseni ei välttämättä ole ihan sama asia kuin joskus 2000 v sitten harrastettu laulelo. Mutta se voi olla että jo tässä ajatus 'virrestä' sinänsä eroaa.)
”Ja sitten jos lähtee vertailemaan miten paljon samankaltaista kuvastoa k-uskosta ja muista Välimeren alueen mysteeriokulteista löytyy, niin voi nähdä että k-usko on pitkällisen kehityksen tuotos, ei alkulähde. Osiris, Attis, Adonis, Mithra jne. Siinä jotain sanoja joilla voi vaikka hakea tietoa niin netistä kuin kirjoista.”
Mysteeriokultti on kuolevan ja jälleensyntyvän jumaluuden oppi, hyvänä esimerkkinä Osiris. Osiriksenhan petti ja murhasi tämän veli Seth, ja henkiin herätti Osiriksen sisarvaimo Isis Thothin avustuksella. Kuolemasta herätetty jumala hallitsee kuolleita manalassa, Osiriksen tapauksessa hänen pojastaan Horuksesta tulee kuningas isänsä sijaan. (J. Kristuksen tapauksessa ilmeisesti kuolleiden ja elävien hallitseminen yhdistetään samaan hahmoon, joka on myös kuningas.) Egyptistä muuten on löytynyt useita patsaita joissa Isis pitelee Horus-lasta aivan samassa asennossa kuin myöhemmissä patsaissa N. Maria Jeesus-lasta.
Pohjoisempana viikinkien ylijumala Odin puolestaan uhrasi itsensä itselleen, eli roikkui 9 päivää puuhun ripustautuneena toisen silmänsä antaneena saadakseen tietynlaista tietoa omakseen. Kalevalassakin on Lemminkäinen (joskin voi toki miettiä että mitä kautta hänen kuolemansa ja henkiinherätyksensä on Kalevalaan päätynyt, Egyptistä vaiko k-uskosta).
Mithrasta oli juuri jollakin toisella foorumilla jotain:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000006&posting=22000000004989005
Ja lisää voi lukea vaikkapa kirjasta The Jesus Mysteries, Freke & Gandy. Siinä olikin varsin pitkälliset luettelot noiden Välimeren alueen kulttien yhteneväisyyksistä ja en halua niitä alkaa tässä luetella kun sopivilla hakusanoilla netistäkin varmasti löytyy moista matskua.
Mithra kultti siis vaikuttaa suurin piirtein linkissäsi kerrotussa muodossa 100-300 jKr Roomassa. Siis jälkeen Jeesuksen syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen. Olisiko siinä jotain erikoista, jos Jeesuksen ajan historiallisia tapahtumia olisi sovitettu toisenlaisiin uskonnollisiin näkemyksiin, eivätkö juuri gnostilaiset harhaopit ole sellaisia.
Jos yleisemmällä tasolla ajatellaan sitä, mitä uskontojen kautta on yritetty selittää, niin eivätkö nämä kysymykset liity aina elämään ja kuolemaan, kuoleman jälkeiseen aikaan, ihmisen ja jumalien suhteisiin, ym. Kaikissa uskonnollisissa suuntauksissa löytyy näitä piirteitä, niitä löytyisi myös sellaisessa uskonnossa joka kehitettäisiin vasta tänä päivänä.
Tällaisten kulttien ja todellisuuden välillä on eroa, aina ne eivät edes yritä auttaa hahmottamaan todellisuutta, vaan yrittävät ennemminkin muuttaa sitä toisenlaiseksi uskonnollisten liikkeitten omaksumien käsitysten kautta.
Kristillinen käsitys Jeesuksen syntymästä ei ajoitu joulukuun 25. päivään, vaan se on yhteisesti sovittu päivä, jolloin erityisesti kirkoissa keskitytään muistamaan Jeesuksen syntymää. On luonnollista, että uskontojen merkkipäivät ajoittuvat vuoden pimeimpään aikaan ja vuoden valoisimpaan aikaan ja myös kevät- ja syyspäiväntasauksiin. Sellaisella merkkipäivien ajoittamisella on pitkät perinteet ja kristillisistä juhlapyhistä vain pääsiäinen ja helluntai ajoittuvat niiden tapahtuma-ajankohtiin ja nekin vain tietyllä tarkkuudella jossa sallitaan pientä epätarkkuutta joita kalenterimme aiheuttaa.
Jeesuksen syntymä neitseestä, elämä maan päällä, opetukset, kuolema ristillä ja ylösnousemus ovat historiallisesti merkittäviä tapahtumia, eikä niiden kuvaamisessa Raamatussa ole mitään mytologisia piirteitä. Lue profiilisivullani oleva linkki ”Oma puheenvuoroni uskosta” jossa näistä on lyhyesti.
...mithraismin alkulähde vaikutti jo eaa.
Mutta toisaalta minua ei erityisesti kiinnosta juurikaan mikään lähi-idän uskonnoista, koska en ole dualisti, ts. en usko joihinkin valon ja pimeyden toisiaan taisteleviin voimiin. Sikäli lähdin tässä vähän turhalle raiteelle selittämään jotain mistä tuskin tarpeeksi edes tiedän.
Ok, minua nämä kiinnostavat, mutta kiinnostuksen kohteemme on meillä kaikilla omamme.
Siirrytään seuraaviin aiheisiin jatkamaan väittelyä :)
(Ekivaarille)
Katsotaan ensin mitä Raamattu kertoo kuoleman jälkeisestä. Viittasit jo aikaisemmin Luukkaan taltioimaan Jeesuksen kertomukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Luuk16:19-31. Kertomus on erikoinen, koska useimmat Jeesuksen opetukselliset kertomukset ovat vertauksia mutta tästä ei löydy mitään vertaukseen viittaavaa, vaan Jeesus kertoo siitä, millainen kahden erilaisen miehen tilanne on kuoleman jälkeen, kysymys on ilmeisesti todellisista henkilöistä.
Kertomuksen tärkein opetus on siinä, että tässä elämässä hyvän osan saanut ei ole saanut sitä siksi, että olisi jostain syystä Jumalan mieleen. Samoin sairaudet ja muut vaikeudet eivät kerro siitä, että Jumala olisi hylännyt, kuten jotkin tuohon aikaan ajattelivat. Kertomus mullisti perinteisen juutalaisen ajattelun näiltä osin. Rikas mies huomaakin kuoltuaan olevansa tuskan paikassa heti kuolemansa jälkeen vaikka viimeistä tuomiota ei ole vielä edes luettu, silti molemmat miehistä tiedostavat sen mitä on tulossa. Rikas mies nimenomaan pyytää päästä vielä maan päälle varoittamaan veljiään siitä, etteivät ohita Raamatun ilmoitusta, vaan ottaisivat sen todesta ettei heille kävisi yhtä huonosti. Vastaus on ei. Ei ole enää pääsyä maan päälle, vaan lopullisen tuomion odotus.
Ehkä sinä näet tässä jotain todisteita jälleensyntymästä, mutta tekstissä itsessään sellaista ei ole. Raamattu ilmoittaa yksiselitteisesti ” ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio” Hebr9:27.
Raamattu kertoo millainen ihmisen suhde on kuolemaan ja siihen mitä on maan päällä:
” Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.” Saarn9:5-6
Jo yksi kohta Raamatusta riittää siihen, että niin on kuin siinä sanotaan mutta tämä sama ajatus on nähtävissä läpi koko Raamatun. Kun ihminen kuolee, hänellä ei ole enää sen jälkeen mitään osuutta siihen, mitä maan päällä tapahtuu vaan hän siirtyy ”isiensä luokse” tuonpuoleiseen ja sitten seuraa tuomio jossa Jumalan edessä syyttömät julistetaan syyttömiksi elämään Jumalan yhteydessä ja syylliset saavat tuomionsa.
Ajatus siitä, että ihmisen teot vaikuttavat hänen iankaikkisen kohtalonsa löytyy kyllä monista uskonnoista, itse asiassa ainoa josta sitä ei muodossa tai toisessa löydy, on kristinusko. Raamatussa ja siihen perustuvassa kristinuskossa on ainoana maailmassa kaikkein selkein ja perustavin opetus se, että ihminen saa väärät tekonsa anteeksi armosta, kun kääntyy Jumalan puoleen. Toki Raamattu kehottaa ja suorastaan käskee ihmistä tekemään oikeita tekoja, koska se määrää ihmisen iankaikkisuuden mutta mitä tämä teko Raamatussa tarkoittaa:
” Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen”
Joka uskoo, se myös tekee, kuin automaattisesti. Armosta pelastutaan ja armon saanut alkaa tekemään ja toimimaan niin kuin usko Jeesukseen hänessä vaikuttaa. Ei hän toimi lain mukaan tehden hyviä tekoja vaikka hammasta purren, vaan Jeesus vapauttaa kaikista lain vaatimuksista ja antaa armon lahjaksi. Sen jälkeen armo muuttaa ihmistä niin, että hänestä tulee armollisempi myös toisia ihmisiä kohtaan, ei sanoissa, vaan teoissa.
Joh 6:28-29”” Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Jälleensyntymän sisältävä maailmankatsomus on täydellisessä ristiriidassa kristillisen uskon ja Raamatun kanssa joiden sanoma on armo. Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme tähden. Jälleensyntymää ei löydy Raamatusta eikä sellainen tule mieleenkään Raamattua lukiessa, vaan koko ajatus täytyisi ensin omaksua toisaalta ja sitten yrittää sovittaa sitä Raamattuun, jonne se ei sovi ja sovitusyritykset jäävät kömpelöiksi koska ne samalla ovat ristiriidassa Raamatun varsinaisen sanoman kanssa.
>>>"Rikas mies nimenomaan pyytää päästä vielä maan päälle varoittamaan veljiään siitä, etteivät ohita Raamatun ilmoitusta, vaan ottaisivat sen todesta ettei heille kävisi yhtä huonosti."