Kuten sheriffimme täällä esimerkillään jo osoittikin, pyrkimys tulisi olla asiakeskeiseen ja asialliseen keskusteluun. Ihmisen persoona ei voi tietenkään muuttua, mutta omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Jopa omia mielipiteitään on mahdollista harkita ja jopa muuttaa.
Ensimmäinen askel tällä asiallisuuden tiellä on perustella omat näkökantansa - joko Raamatulla tai ilman. Seuraava on olla hyökkäämättä kirjoittajan henkilöä kohtaan. On helppoa projisoida oma vihansa tuntemattomaan ihmiseen, tehdä tästä potkittava olkiukko ja pyrkiä kyseenalaistamaan asian esittäjä - varsinkin silloin kun itse asiaan on vaikea puuttua.
Itse pyrin unohtamaan menneet. Lähdenkin keskusteluissani tästä lähin "puhtaalta pöydältä", siten että pyrin keskittymään itse keskustelun alla olevaan asiaan. Minua ei kiinnosta, mitä kukin "edustaa" vaan se mitä sanottavaa toisella on. Mielestäni monet kirjoittajat tälläkin palstalla ovat osoittaneet, että asiallinen keskustelu on mahdollista ja voi kiihkottomasti olla asioista eri mieltä ilman että alentuu solvauksiin ja panetteluihin. Kiitos heille siitä!
Ikävä kyllä olen huomannut että Uskonto -foorumin eri palstoilla asustelee myös nimimerkkejä, jotka katsovat että pitkävihaisuus on hyve ja peräänantamaton toisten ihmisten leimaaminen oikeutettua. Toisaalta vaikeista asioista keskusteleminen halutaan hiljentää, eikä omia motiiveja haluta kehittävässä mielessä tarkastella. Tämä on sangen ikävää.
Usein kysytty, vaikkakin kärjistetty kysymys on: mistä saa ja ei saa keskustella? Tällä kertaa en kritisoi sheriffin vetämää linjaa vaan perään aiheita, joista voisi keskustella ilman että se johtaa välittömään sanasotaan ja panetteluun. Huomioon kuitenkin otettakoon, että tämä palsta ei ole yhtä kuin helluntaiseurakunta. Tarkoitus ei ole, että kaikki olisivat jatkuvasti liikuttavan yksimielisiä kaikesta. Sellainen ei ole rakentavaa keskustelua. Keskustelun tarkoituksena on myös herättää oivalluksia ja mahdollisesti tarkastella omiakin näkemyksiä poikkeavasta näkökulmasta.
Ensimmäinen askel tällä asiallisuuden tiellä on perustella omat näkökantansa - joko Raamatulla tai ilman. Seuraava on olla hyökkäämättä kirjoittajan henkilöä kohtaan. On helppoa projisoida oma vihansa tuntemattomaan ihmiseen, tehdä tästä potkittava olkiukko ja pyrkiä kyseenalaistamaan asian esittäjä - varsinkin silloin kun itse asiaan on vaikea puuttua.
Itse pyrin unohtamaan menneet. Lähdenkin keskusteluissani tästä lähin "puhtaalta pöydältä", siten että pyrin keskittymään itse keskustelun alla olevaan asiaan. Minua ei kiinnosta, mitä kukin "edustaa" vaan se mitä sanottavaa toisella on. Mielestäni monet kirjoittajat tälläkin palstalla ovat osoittaneet, että asiallinen keskustelu on mahdollista ja voi kiihkottomasti olla asioista eri mieltä ilman että alentuu solvauksiin ja panetteluihin. Kiitos heille siitä!
Ikävä kyllä olen huomannut että Uskonto -foorumin eri palstoilla asustelee myös nimimerkkejä, jotka katsovat että pitkävihaisuus on hyve ja peräänantamaton toisten ihmisten leimaaminen oikeutettua. Toisaalta vaikeista asioista keskusteleminen halutaan hiljentää, eikä omia motiiveja haluta kehittävässä mielessä tarkastella. Tämä on sangen ikävää.
Usein kysytty, vaikkakin kärjistetty kysymys on: mistä saa ja ei saa keskustella? Tällä kertaa en kritisoi sheriffin vetämää linjaa vaan perään aiheita, joista voisi keskustella ilman että se johtaa välittömään sanasotaan ja panetteluun. Huomioon kuitenkin otettakoon, että tämä palsta ei ole yhtä kuin helluntaiseurakunta. Tarkoitus ei ole, että kaikki olisivat jatkuvasti liikuttavan yksimielisiä kaikesta. Sellainen ei ole rakentavaa keskustelua. Keskustelun tarkoituksena on myös herättää oivalluksia ja mahdollisesti tarkastella omiakin näkemyksiä poikkeavasta näkökulmasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.