maailman herralle, jonka toin yhteen keskusteluun. (en sitä ehtinyt kopioida joten
laitan sanoman uudelleen.)
Asia koskee sitä, mitä on kun ihminen on saanut käydä Jumalan armosta
ahtaasta portista sisälle.
Täällä kun hehkutetaan miten ollaan Jumalan lapsia, syntisiä vajavaisia jne...
Miten siis ikäänkuin soudetaan ja huovataan synnin tekemisen ja Jumalan
yhteyden välillä jne...
Niin tuollainen sutaminen ja huopaaminen on kaikkea muuta kuin mihin Jumala tahtonsa tien kulkijat ja Hänen yhteyteensä päässeet johdattaa.
Ja mistä tämä Jumalan lapseuteen johdattava tie lähtee.
Se lähtee juuri niin kuin Jeesus tuhlaaja poika vertauksessa sanoo.
Ensin tapahtuu Jumalan herätys (mikä ei suinkaan tarkoita n y t ollaan
koettu herätys ja kun annan vaan elämäni Jumalle se on siinä, olen Jumalan lapsi).
Ei vaan tässä herätyksessä ihminen tulee oman tiensä päähän.
Näin, kun tuhlaaja poikakin näki tilansa ja sanoi sisimmässään:"Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Eikä tämä voi jäädä tähän, vaan juuri niin kuin tuhlaaja poikakin teki, ON tehtävä
täyskäännös omalta tieltä Isän kotiin päin.
Ja näin alkaa kulku Jumalan tahdon tiellä Isän kotiin päin. Se matka on kuljettava kuinka kauas on Isästä Jumalasta kulkenut. Ja tuo matka ei ole helppo. Tuo on matka jolla tiellä ihmistä riisutaan ja kun näin on siksi
tälle tielle ei ole tunkua. Kyllä Jeesus sen näki ja varmaan oli murheellinen
sydämessään.
Tämän maailman Jumalalle ihmisen on helppo itsensä antaa, kun on jo sen vallassa. Ei tarvitse mitään itsensä kuoleman tietä käydä, vaan saa suuren joukon keskellä iloiten vaan kasvattaa pyhyyttään jne...
Tuo kulku Jumalan tahdon tiellä Isän kotiin on tämä tie kun Jeesus sanoo: "jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään."
Tämä on tie jolla on näin: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; 6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa." 7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? 8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? 10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut."
Kuin myös tällä Isän kotiin vievällä tiellä on näin:" he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni."
laitan sanoman uudelleen.)
Asia koskee sitä, mitä on kun ihminen on saanut käydä Jumalan armosta
ahtaasta portista sisälle.
Täällä kun hehkutetaan miten ollaan Jumalan lapsia, syntisiä vajavaisia jne...
Miten siis ikäänkuin soudetaan ja huovataan synnin tekemisen ja Jumalan
yhteyden välillä jne...
Niin tuollainen sutaminen ja huopaaminen on kaikkea muuta kuin mihin Jumala tahtonsa tien kulkijat ja Hänen yhteyteensä päässeet johdattaa.
Ja mistä tämä Jumalan lapseuteen johdattava tie lähtee.
Se lähtee juuri niin kuin Jeesus tuhlaaja poika vertauksessa sanoo.
Ensin tapahtuu Jumalan herätys (mikä ei suinkaan tarkoita n y t ollaan
koettu herätys ja kun annan vaan elämäni Jumalle se on siinä, olen Jumalan lapsi).
Ei vaan tässä herätyksessä ihminen tulee oman tiensä päähän.
Näin, kun tuhlaaja poikakin näki tilansa ja sanoi sisimmässään:"Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Eikä tämä voi jäädä tähän, vaan juuri niin kuin tuhlaaja poikakin teki, ON tehtävä
täyskäännös omalta tieltä Isän kotiin päin.
Ja näin alkaa kulku Jumalan tahdon tiellä Isän kotiin päin. Se matka on kuljettava kuinka kauas on Isästä Jumalasta kulkenut. Ja tuo matka ei ole helppo. Tuo on matka jolla tiellä ihmistä riisutaan ja kun näin on siksi
tälle tielle ei ole tunkua. Kyllä Jeesus sen näki ja varmaan oli murheellinen
sydämessään.
Tämän maailman Jumalalle ihmisen on helppo itsensä antaa, kun on jo sen vallassa. Ei tarvitse mitään itsensä kuoleman tietä käydä, vaan saa suuren joukon keskellä iloiten vaan kasvattaa pyhyyttään jne...
Tuo kulku Jumalan tahdon tiellä Isän kotiin on tämä tie kun Jeesus sanoo: "jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään."
Tämä on tie jolla on näin: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; 6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa." 7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? 8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? 10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut."
Kuin myös tällä Isän kotiin vievällä tiellä on näin:" he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä Isän kotiin johdattava tie on se yksi tie jolla voidaan tulla kohtaamaan
Jeesuksen sanoma ahdas portti.
Eikä ole niin kuin täällä tuo ahdas portti kuitataan "Jeesus on ovi"...
Tuo sanoma raamatussa "Jeesus on ovi" on aivan muuta kuin mitä on Jeesuksen sanoma : "13. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; 14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Niin harvat, eihän tuota porttia oman uskon tiellä tulla koskaan kohtaamaan.
Joten mahdotonta on löytää tuota ahdasta porttia, kun ei lähdetä sille yhdelle tielle joka on ainut Isän luo vievä tie.
(Te jotka täällä tuosta Jeesuksen sanomasta portista teette pilkkaa, tai sitä vesitätte joillakin muilla raamatun sanomilla, niin itse itsenne tuomitsette, itse itsenne paljastatte kenen omia olette. Älkää syyttäkö muita tai ketään muuta
Menkää itseenne ja pyytäkää, että Jumala saisi teidät herättää omanvanhurskauden unesta ja johdattaa tahtonsa tielle.
Ja tuo ahdas portti on portti ettei siitä kukaan ihminen voi itse sisälle käydä.
Tuon portin kautta Jumalan riisuuma ihminen menettää oman elämänsä.
Tämän portin edessä ihmisen on tehtävä lopullinen päätös, oma elämä
vaiko Jumalan elämä minussa. Sillä tuon portin edessä Jumala tätä kysyy.
Valinta on tehtävä. Ihmisen mieli ja Jumala, tuossa tulee se todellinen tuska
sisimmässä, sillä IHMISLUONTO vaikka on jo Jumalan riisuamaksi tullut
on vielä elossa ja tahtoo elää. Mutta ennenkuin ihminen on tuon portin
eteen johdettu hän on saanut kohdata Jumalan hylkäämänä olemisen
on nähnyt ja tuntee ja tietää sen mitä se on. Samoin herää ajatus jos nyt hylkään Jumalan onko minulla enää mahdollisuutta koskaan päästä Jumalan
luo ja tuo mitä olikaan Jumalan hylkäämänä olo.
Mutta kun on Jumalan luo janonut, on pyytänyt Jumalan johdatusta varjellusta
kulkenut etsijän, anojan, kolkuttajan tien, niin ei voi kun huutaa: "Herra Jumala armahda minua". JA Hän armahtaa. Tuon portin kautta saa kohdata Jeesuksen
joka sanoo: "sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Ja todella KAIKKI entinen on
pyyhitty pois.
Tässä on käynyt Jeesuksen sana toteen: " jonka Poika tekee vapaaksi on todella vapaa".
Ahtaan portin kautta ainoastaan pelastutaan juuri niin kuin Jeesus sanoo.
Pysähdy siis sinä joka Jeesuksen sanoman tahdot muuksi muuttaa.
Ja näin kun ihminen on päässyt Jumalan yhteyteen Pojassa, ei hänen kohdallaan ole soutamista, huopaamist... parannuksen tekoa ja taas ikään kuin
Jumalan luona jne..
Jos tällainen ihminen joka on Jumalan luo päässyt lankeaa pois niin näin käy:
" mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet 5. ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, 6. ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."
Ahdas portti on ihmisluonne huomioon ottaen tosi vaikea sen kautta kulkea pelastuakseen. Maalliset ilot vetävät puoleensa joten niistä turhakkeista on vaikea luopua että mahtuisi siitä portista joka olisi toleranssiltaan vaatimukset täyttävä.