Ilmari Rostila:
...Suomenkielisellä on oikeus palveluihin omalla äidinkielellään, mutta opiskelijana tai työntekijänä meidän edellytetään osaavan ruotsia. Kaksikielinen valtio on sillä tavalla jakomielinen, että se antaa meille oikeuden elää asiakkaina ilman ruotsin taitoja, mutta tämä oikeus ei kuulu meille opiskelijan tai työntekijän roolissa...."
Varsin terävä huomio.
Suomen kansalaisella on eri rooleja tässä kielipoliittisessa farsissa, jota valtio ohjaa ja rahoittaa verovaroilla.
Samana päivänä nuori ja aikuinen suomenkielinen kansalainen esittävät ainakin kahta roolia.
"Palveltuina" he voivat lain mukaan käyttää omaa kieltään. Luukuilla saa suomenkielistä palvelua. (Paitsi rkp-kunnissa).
Postin mukana tulleissa papereissa suomenkielinen saa tietonsa suomeksi, mutta useissa papereissa on kuitenkin(Rkp:n niin järjestettyä) myös ruotsiksi sama teksti, jonka "palveltu" suomenkielinen saa vastaanottaa.
Suomenkielisen ei kuitenkaan tarvitse lukea tuota ruotsinkielistä tekstiä. Maksaa se hänen kyllä täytyy. Ja alkua ruotsinkielisestä tekstistä tietenkin joudutaan lukemaan, koska tarkistetaan, mitä siinä lukee. Eli teoriass aei tarvitse lukea ruotsia, mutta nähdään kyllä pakosta, että se on ruotsia. ikäänkuin muistuteaan, että "kaksikielinen valtio".
Suomenkielinen kansalainen joutuu muuttamaan rooliaan kielipoliittisessa näytelmässä heti, kun menee kouluun. Alakoulussa on vielä pakkoruotsivapaata useimmissa kaupungeissa, muumeja tosin näytetään ruotsiksi jo pienestä pitäen Yle:ssä, parhaana aikana.
7. viimeistään tulee valtion sälyttämä velvollisuus istua pakkoruotsintunneilla. Velvollisuutta oppia ei voida pakottaa, mutta läsnä pitää olla. Vallitsee ns. hiljainen pakko. Kiristyksenähän toimii uhka, että ei saa päättötodistusta peruskoulusta, jos ei ole istunut 3 vuotta ja moni jääkin sitten ilman sitä päättötodistusta, usein poikia ovat, ja sehän on Rkp:lle mieleen.
Lukiossa sama jatkuu; jos ei suorita kursseja, ei saa valkolakkia eikä jatkomahdollisuuksia. Valtion palvelukseen lukiolaisia harjoitetaan 3 vuotta.
Korkeakouluissa on suoritettava virkaruotsitutkinto, että olisi valmis valtion suomenkieliselle määräämään kielipoliittiseen tehtävään: palvelemaan ruotsiksi, jos saa viran kunnalta tai valtiolta. (Tai esim. kaksikielisen kaupungin leirintäalueen hoitoonsa yksityisyrittäjänä)
Niissä viroissa ja toimissa onkin sitten se rooli kielifarssissa, että palvelua odotetaan, sen yksikielisen ruotsinkielisen sitä vaatiessa. Jos ei pysty, olisi haettava sellainen viranomainen joka pystyy, ja jolle on maksettu "kielilisä", halukkuudesta puhua ruotsia tai voihan kyseessä olla suomenruotsalainenkin.
Valtio tunnustaa tässä "tehtävänsiirto-operaatiossa", että "kaikki eivät opi ruotsia, vaikka ovatkin täyttäneet sen istumispakon". Ne jotka osaavat antaa palvelua, ovat harvemmassa. Valtion mukaan kaikkeni on kuitenkin istutettava pakkoruotsiintunneilla, että valtio saisi tämän pienen ruotsintaitoisen virkamieskunnan palvelemaan ummikkoruotsinkielisiä.
Kun suomenkielinen lopettaa työpäivänsä koulussa tai virassa, ottaa hän taas roolin kansalaisena, jolla on oikeus elää "vain suomeksi".
Yle:n kanavilla jatkuu myöhään yöhön hanke muuttaa asenne ruotsin kieltä kohtaan positiiviseksi. Poliitikot, Lipposesta Sasiin, antavat lausuntoja, että ruotsi hyvä, suomalaisuus - kauheaa.
Ruotsin valtion TV näkyy suorana ja ohjelmisto muillakin kanavilla noudattaa omistavien, eli Ruotsintahoisten linjaa.
...Suomenkielisellä on oikeus palveluihin omalla äidinkielellään, mutta opiskelijana tai työntekijänä meidän edellytetään osaavan ruotsia. Kaksikielinen valtio on sillä tavalla jakomielinen, että se antaa meille oikeuden elää asiakkaina ilman ruotsin taitoja, mutta tämä oikeus ei kuulu meille opiskelijan tai työntekijän roolissa...."
Varsin terävä huomio.
Suomen kansalaisella on eri rooleja tässä kielipoliittisessa farsissa, jota valtio ohjaa ja rahoittaa verovaroilla.
Samana päivänä nuori ja aikuinen suomenkielinen kansalainen esittävät ainakin kahta roolia.
"Palveltuina" he voivat lain mukaan käyttää omaa kieltään. Luukuilla saa suomenkielistä palvelua. (Paitsi rkp-kunnissa).
Postin mukana tulleissa papereissa suomenkielinen saa tietonsa suomeksi, mutta useissa papereissa on kuitenkin(Rkp:n niin järjestettyä) myös ruotsiksi sama teksti, jonka "palveltu" suomenkielinen saa vastaanottaa.
Suomenkielisen ei kuitenkaan tarvitse lukea tuota ruotsinkielistä tekstiä. Maksaa se hänen kyllä täytyy. Ja alkua ruotsinkielisestä tekstistä tietenkin joudutaan lukemaan, koska tarkistetaan, mitä siinä lukee. Eli teoriass aei tarvitse lukea ruotsia, mutta nähdään kyllä pakosta, että se on ruotsia. ikäänkuin muistuteaan, että "kaksikielinen valtio".
Suomenkielinen kansalainen joutuu muuttamaan rooliaan kielipoliittisessa näytelmässä heti, kun menee kouluun. Alakoulussa on vielä pakkoruotsivapaata useimmissa kaupungeissa, muumeja tosin näytetään ruotsiksi jo pienestä pitäen Yle:ssä, parhaana aikana.
7. viimeistään tulee valtion sälyttämä velvollisuus istua pakkoruotsintunneilla. Velvollisuutta oppia ei voida pakottaa, mutta läsnä pitää olla. Vallitsee ns. hiljainen pakko. Kiristyksenähän toimii uhka, että ei saa päättötodistusta peruskoulusta, jos ei ole istunut 3 vuotta ja moni jääkin sitten ilman sitä päättötodistusta, usein poikia ovat, ja sehän on Rkp:lle mieleen.
Lukiossa sama jatkuu; jos ei suorita kursseja, ei saa valkolakkia eikä jatkomahdollisuuksia. Valtion palvelukseen lukiolaisia harjoitetaan 3 vuotta.
Korkeakouluissa on suoritettava virkaruotsitutkinto, että olisi valmis valtion suomenkieliselle määräämään kielipoliittiseen tehtävään: palvelemaan ruotsiksi, jos saa viran kunnalta tai valtiolta. (Tai esim. kaksikielisen kaupungin leirintäalueen hoitoonsa yksityisyrittäjänä)
Niissä viroissa ja toimissa onkin sitten se rooli kielifarssissa, että palvelua odotetaan, sen yksikielisen ruotsinkielisen sitä vaatiessa. Jos ei pysty, olisi haettava sellainen viranomainen joka pystyy, ja jolle on maksettu "kielilisä", halukkuudesta puhua ruotsia tai voihan kyseessä olla suomenruotsalainenkin.
Valtio tunnustaa tässä "tehtävänsiirto-operaatiossa", että "kaikki eivät opi ruotsia, vaikka ovatkin täyttäneet sen istumispakon". Ne jotka osaavat antaa palvelua, ovat harvemmassa. Valtion mukaan kaikkeni on kuitenkin istutettava pakkoruotsiintunneilla, että valtio saisi tämän pienen ruotsintaitoisen virkamieskunnan palvelemaan ummikkoruotsinkielisiä.
Kun suomenkielinen lopettaa työpäivänsä koulussa tai virassa, ottaa hän taas roolin kansalaisena, jolla on oikeus elää "vain suomeksi".
Yle:n kanavilla jatkuu myöhään yöhön hanke muuttaa asenne ruotsin kieltä kohtaan positiiviseksi. Poliitikot, Lipposesta Sasiin, antavat lausuntoja, että ruotsi hyvä, suomalaisuus - kauheaa.
Ruotsin valtion TV näkyy suorana ja ohjelmisto muillakin kanavilla noudattaa omistavien, eli Ruotsintahoisten linjaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rkp:lle on tärkeää, että farssia esitetään vuodesta vuoteen.
Suomenkielinen poliitkko taas, kuten Raija Vahasalo tai Krista Kiuru, pitävät näytelmän ohjelmistossa, koska hyötyvät siitä rahallisesti ja saavat sen avulla pitää paikkansa.
Surujen kielipalvelu kuuluu ennen kaikkea suruille itselleen. He harvat ummikkosurut elävät kaikki ruotsinkielisenemmistöisissä kunnissa. Niissähän on luonnollisesti suruvirkamiehiä enemmistö.
Tuo kielipalveluargumentti on pahasti vanhentunut. Siihen vedotaan vain siksi, kun pakkovirkaruotsin avulla puolustellaan järjetöntä koulujen pakkoruotsia.
"Kaksikielinen valtio on sillä tavalla jakomielinen, että se antaa meille oikeuden elää asiakkaina ilman ruotsin taitoja, mutta tämä oikeus ei kuulu meille opiskelijan tai työntekijän roolissa"
JOS tuo olisi jakomielistä niin kaikki kauppa ja palvelut olisivat jakomielisiä. Tämä Rostila vaan on sangen tyhmä aina kun siirtyy kielipolitiikkaan. Ehkä hänen kannattaisikin pysyä hyvin kaukana siitä. Jotain siinä sumentaa hänen mielensä ihan tyystin.
Sinun kommenttisi on kaikkein jakomielisin! Ei mitään tolkkua...
Svekologiikan mukaan MISSÄÄN muussa maassa ei ole kauppaa ja palveluja, koska niissä ei ole Suomen kaltaista kielipolitiikkaa!!?? Huhhuh...
Yli 40 vuoden pakkoruotsitus on epäonnistunut. Silti Kiurut ym. vahasalot pitävät siitä kiinni, koska "muutakaan ei ole ".
Vuosikymmenistä on jäänyt käteen vaan se tosiasia, että kaikkien on ollut pakko istua pakkoruotsitunneilla.
"pakko olla läsnä" niillä, on käytännössä se ainut, mitä valtio on saavuttanut tällä kielipolitiikalla.
Läsnä ollaan, tasovaatimuksia joudutaan alentamaan, ja Rkp hallituksissa pumppaa verorahaa ja ruotsinkielisten sisäpiirillä hankittua rahaa systeemiin.
Suomen ruotsinkielisten roolina on tässä kielifarsissa näytellä uhria, uhattua ja marttyyriä, ja että he eivät osaa suomea. Valittaa Folktingetille ja mediaan, jos finnari ei palvele. Nostaa prosesseja.
Rkp:n rooli on tukea heitä tässä valittamisessa, säätää lakeja ikuisella hallituspaikalla, nimittää virkamiehiä, ja maksaa vaalitukea suomenkielisille puolueille ja ehdokkaille.
Ruotsinkielisen median, ja sen vaikutusvallassa olevan suomenkielisenkin median rooli on noudattaa freudenthalismia, eli esittää suomalainen, suomen kieli ja suomalaisuus huonompann ja ruotsalaisuus parempana.
Ruotsin rooli on harjoittaa kulttuuri-imperialismia Suomessa, entisessä itä-Ruotsissa, yrittää vallata lisää alueita mediassa ja kaikessa missä voi.
Jos suomalaiset nostavat päätään, lyö Ruotsi heidät takaisin alas.
Rkp:n nettiarmeijan tehtävä on, apurahoja ja tiettyjä etuja vastaan, häiritä kielipoliittista keskustelua.
Näytelmä pyörii ja raha vaihtaa omistajaa: suomenkielisten veroraha rkp:lle, Rkp:n saama raha johtaville suomenkielisille poliitikoille ja toimittajille.
Hallitus toisensa jälkeen istuu aitiopaikall näytelmää katsoen, keräten väliajalla Rkp:n antamat osuudet lipputuloista.