Esimerkiksi kommunismiin taipuvaisella ihmisellä on usein tapana hakea syntipukkia omaan tilanteeseensa jostain muualta kuin itsestä. Uskoisin, että feminismikään ei paljoa poikkea tästä mallista.
Vaara piilee siinä, että kun sokeasti uskoo kaikkeen henkilökohtaiseen, negatiiviseen kohteluun tai kokemuksiin syyllisen löytyvän jostain muualta kuin itsestä, ihminen ei kehity.
Itse olen oppinut, että jos haluaa nopeita ja tehokkaita muutoksia, kannattaa katsoa peiliin. Kehitys ja elämän laadun paraneminen alkaa pääsääntöisesti itseä ja käyttäytymistään muuttamalla.
Usein naisilla tuntuu olevan ongelmana kokemus arvostuksen puutteesta. Kyllä minäkin miehenä sitä olen kokenut. Kaikkilla ihmisillä on näitä kokemuksia. Poliittisesti sitoutumattomana miehenä minulla ei kuitenkaan ole mitään aatetta tai ideologiaa, jonka taakse voisin piiloutua.
Oli sitten mies tai nainen, todellinen arvostus pitää hankkia omilla toimilla. Hyvä esimerkki on vaikkapa se, että kun tulee uutena jäsenenä yhteisöön, ei silloin kannata odottaa kovin suurta arvostusta. Mikäli heti saman tien alkaa esittämään omia ajatuksiaan, tyrmätään ne varmasti. Arvostus tulee ajan kanssa. Olen myös huomannut, että toisia ihmisiä arvostetaan ja kuunnellaan ja toisia ei, eikä silloin sukupuoli ole se määrittävä tekijä.
Vaara piilee siinä, että kun sokeasti uskoo kaikkeen henkilökohtaiseen, negatiiviseen kohteluun tai kokemuksiin syyllisen löytyvän jostain muualta kuin itsestä, ihminen ei kehity.
Itse olen oppinut, että jos haluaa nopeita ja tehokkaita muutoksia, kannattaa katsoa peiliin. Kehitys ja elämän laadun paraneminen alkaa pääsääntöisesti itseä ja käyttäytymistään muuttamalla.
Usein naisilla tuntuu olevan ongelmana kokemus arvostuksen puutteesta. Kyllä minäkin miehenä sitä olen kokenut. Kaikkilla ihmisillä on näitä kokemuksia. Poliittisesti sitoutumattomana miehenä minulla ei kuitenkaan ole mitään aatetta tai ideologiaa, jonka taakse voisin piiloutua.
Oli sitten mies tai nainen, todellinen arvostus pitää hankkia omilla toimilla. Hyvä esimerkki on vaikkapa se, että kun tulee uutena jäsenenä yhteisöön, ei silloin kannata odottaa kovin suurta arvostusta. Mikäli heti saman tien alkaa esittämään omia ajatuksiaan, tyrmätään ne varmasti. Arvostus tulee ajan kanssa. Olen myös huomannut, että toisia ihmisiä arvostetaan ja kuunnellaan ja toisia ei, eikä silloin sukupuoli ole se määrittävä tekijä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika lailla samaa mieltä. Olen usein ajatellut että tuollainen omaa vastuuta kaihtava ajattelutapa on vallalla olevalle feministiselle ajattelutavalle tyypillistä. Esimerkiksi uutisten tiedonvälitys on mielestäni nykyään aika puolueellista. Esimerkiksi tuntuu että tutkimukset, jotka sisältävät naisten oletettua heikompaa asemaa tukevia tuloksia ylittävät uutiskynnyksen tosi herkästi ja nimenomaan näitä kohtia painotetaan uutisissa.
...itse asiassa, jos silkan tasa-arvokeskustelun ohella yleensä olisi esim. "malenismi"-liike, tämäkin saattaisin jäädä feminismin tapaiseksi yksipuoliseksi edunvalvontajärjestöksi, joka alkaisi nähdä "syyt" siihen ja tuohon pääsääntöisesti muualla.
Eli esim. malenismi näkisi matriarkaalin sitten (tai ylikorostuneen feministisen retoriikan) syypäänä kaikkiin ongelmiin, samoin kuin feminismi näkee patriarkaalin.
Toisaalta, yksipuolisilla liikkeillä on usein sitten tendenssi synnyttää vastavoimia.
Siksi minusta olisikin valitettavaa, jos miehet taantuisivat tasa-arvokeskustelussa silkan malenismin tasolle, vain "vastavoimana" feminismille. Toisaalta feministinen retoriikka tarvitsisi avartumista, kiistämättä, joten kyse ei ole helposta asiasta. Vastuun kantaminen ei ole millään alueella oikein muotia, puhuminen kylläkin.