Oikeus omaan elämään ja sen päättämiseen.

Meillä jokaisella on oikeus elämään. Mutta eikö meillä ole oikeus myös sen päättämiseen. Ite olen tullut siihen tulokseen, että minun ei kannata enää elää.
Minulta vain puuttuu elämänhallintataidot täysin. Kaikki hukassa ja järjetön sekasotku. Mitä enemmän etin, tai pyrin järjestelemään asioita, sen enemmän tavarat menevät sekaisin.

En ole uskaltanut läheisille puhua tilanteestani, kun minulla ei ole oikein kykyjäkään siihen. Puheeni on ilmeisesti vaikertavaa piiperrystä, kukaan sellaista ei jaksa kuulla. Ei vaikka en edes valita tilaani kellekkään. Puheeni on ahdinkoni myötä tullut vain änkyttävämmäksi. Olen kovaa vauhtia menettämässä parhaatkin kaverit ja ystävyssuhteet muutenkin koetuksella. Sisaruksilleni en ole puhunut halaistua sanaakaan tilanteestani, koska tilanteeni on oikeasti niin kehno, että heillä ei riitä voimat kuulemaan mun surkutteluja.

Olen pikkuhiljaa kypsytellyt ajatustani päässäni: Enköhän ole elämäni jo elänyt. Olen jo niin umpikujassa, eikä psykoterapiat sun muut ole tuottaneet mitään tulosta. Minulla ei ole varaa intensiivisempään terapiaan. Ehkä yhteiskunnallekin parempi olisi se, että hoitaisin itteni pois. Tämän valtavan sekasotkun keskellä olisi vain niin helppo heittää hyvästit kaikelle!!! Mutta tehdä se reaalielämältä salassa...
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Hukassa. kirjoitti:

Meillä jokaisella on oikeus elämään. Mutta eikö meillä ole oikeus myös sen päättämiseen. Ite olen tullut siihen tulokseen, että minun ei kannata enää elää.
Minulta vain puuttuu elämänhallintataidot täysin. Kaikki hukassa ja järjetön sekasotku. Mitä enemmän etin, tai pyrin järjestelemään asioita, sen enemmän tavarat menevät sekaisin.

En ole uskaltanut läheisille puhua tilanteestani, kun minulla ei ole oikein kykyjäkään siihen. Puheeni on ilmeisesti vaikertavaa piiperrystä, kukaan sellaista ei jaksa kuulla. Ei vaikka en edes valita tilaani kellekkään. Puheeni on ahdinkoni myötä tullut vain änkyttävämmäksi. Olen kovaa vauhtia menettämässä parhaatkin kaverit ja ystävyssuhteet muutenkin koetuksella. Sisaruksilleni en ole puhunut halaistua sanaakaan tilanteestani, koska tilanteeni on oikeasti niin kehno, että heillä ei riitä voimat kuulemaan mun surkutteluja.

Olen pikkuhiljaa kypsytellyt ajatustani päässäni: Enköhän ole elämäni jo elänyt. Olen jo niin umpikujassa, eikä psykoterapiat sun muut ole tuottaneet mitään tulosta. Minulla ei ole varaa intensiivisempään terapiaan. Ehkä yhteiskunnallekin parempi olisi se, että hoitaisin itteni pois. Tämän valtavan sekasotkun keskellä olisi vain niin helppo heittää hyvästit kaikelle!!! Mutta tehdä se reaalielämältä salassa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu