Ollako liian tuttavallinen Jumalaa kohtaan vai liian muodollinen? Tämä on ainainen ongelmani. Puolet rukouskerroistani menee liian tuttavalliseksi ja puolet jäävät liian muodollisiksi. Puhun siis nyt vapaasta omin sanoin rukoilusta.
Onkohan teillä muilla vastaavia kokemuksia? Kuulin, että juutalasilla on oma rukous, joka lausutaan vessassa ja siinä kiitetään suolen toiminnasta. Puhuisitko itse vessanpöntöllä Jumalalle?
Rukouksessa on vaikea pitää ajatuksiaan TÄYSIN siinä rukoiltavassa asiassa. Olisikohan rukousmeditaatiosta ratkaisuksi tähän? Haluaisin keskittyä syvemmin siihen rukoukseeni.
Onkohan teillä muilla vastaavia kokemuksia? Kuulin, että juutalasilla on oma rukous, joka lausutaan vessassa ja siinä kiitetään suolen toiminnasta. Puhuisitko itse vessanpöntöllä Jumalalle?
Rukouksessa on vaikea pitää ajatuksiaan TÄYSIN siinä rukoiltavassa asiassa. Olisikohan rukousmeditaatiosta ratkaisuksi tähän? Haluaisin keskittyä syvemmin siihen rukoukseeni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei
Varmaan monen rukoilijan kokemus on sama: ajatus alkaa harhailla… Mutta ajattelen, että aina voi harhailun jälkeen kuitenkin palata siihen rukoukseen.
Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Katekismus opettaa rukouksesta selkeästi ja yksinkertaisesti esimerkiksi näin: ”Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille.
Rukous voi olla sanatonta huokausta, tutun rukouksen lukemista tai vapaata puhetta Jumalalle. Voimme rukoilla yksin, toisten kanssa tai yhdessä koko seurakunnan kanssa. Pyydämme apua itsellemme tai toisille ja kiitämme saamistamme lahjoista. Rukous on myös Jumalan kunnioittamista, hänen kaikkivaltiutensa tunnustamista ja pysähtymistä hänen tutkivan ja rakastavan katseensa alle.”
Rukousmeditaatio on juuri tätä pysähtymistä Jumalan rakastavan katseen alle ja lepäämistä Jumalan läsnäolossa. Silloin sanoilla ei olekaan merkitystä. Olennaista on kaipaus Jumalan puoleen ja juuri se olennaisin sinulla on. On varmasti erilaisia tapoja oppia rukousmeditaatiota, erilaisia kurssejakin. Mutta varmasti voi harjoitella myös yksin, vaikka kotona. Joku sytyttää rukouskynttilän ja katsoo ikonia, sekin auttaa keskittymään.
Siunausta,
toivottaa Päivi-pappi Hämeestä
"”Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä"
Rukous on ihmisen inhimillinen mutta kuvitelmiin perustuva monologi. Jumalan kasvot edellyttäisi jonkinlaista Jumalan olemassaoloa. Jumalasta ei ole mitään havaintoa missään muodossa. Pelkkää mitätöntä uskomusta on sitäkin enemmän.
"Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille. "
Älä valehtele. Vuoropuhelu edellyttää vuorovaikutusta. Yksin puhelu ei ole sellaista. Jumala ei vastaa.
"Rukous on myös Jumalan kunnioittamista, hänen kaikkivaltiutensa tunnustamista ja pysähtymistä hänen tutkivan ja rakastavan katseensa alle."
Miksi pitäisi kunnioittaa jotain joka ei suvaitse edes olla kanssamme?
Tervettä järkeä toivottaa ateisti
"Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille. "
Tämä Jumalasi näkee siis joka hetki kun pieniä lapsia raiskataan ja kiusataan. Viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Ja kaikessa suuruuressaan ja rakkaudessaan hän kykenee katsomaan näitä tapahtumia tekemättä mitään. Suuri osa ihmisiä uhraisi vaikka terveytensä puolustaakseen lapsia vastaavissa tilanteissa jos näkisi / kykenisi. Ihmisellä on tahto, mutta ei kykyjä.
Jumalalla on kyvyt ja näkö mutta ei tahtoa.
Ja tällaista jumalaa te sitten arvostatte ja palvotte. Kysyn vain että miksi? Vastauksena odotan jotain järkevää enkä mitään diipadaapaa.
Kiitos Päivi-papille syventävästä vastauksesta.
Miksi sitten haluan keskittynyttä rukousta? No, minulla on mielikuva jonkinlaisesta superrukouksesta, joka menee Jumalalle pikalähetyksenä ja vastauskin tulee heti. Tämä käsitykseni johtuu siitä, että olen kuullut monta tarinaa ja todistusta hengenvaarassa olevilta ihmisiltä, jotka nopea rukous tai huuto Jumalan puoleen on pelastanut. Tälläinen intensiivisen hätähuuto voidaan huutaa vaikkapa hukkumiskuoleman uhatessa tai jos joku osoitaa aseella. AUTA JUMALA! Tämä huuto on silloin vilpitön ja tulee sydämestä ja Jumala usein auttaakin - ihme voi tapahtua! Jospa pääsisi tälläiseen vilpittömään ja syvään rukoukseen kotioloissakin.
Suosittelisin kokeilemaan Buddhistien meditaatio harjoituksia. Ymmärtääkseni he ovat aika taitavia tuossa keskittymisessä. Muuten kyllä suosittelen kaikkia opettelemaan uimaan sen sijaan, että odottaa jonkun muun rukouksen pelastavan hukkumiskuolemalta.
Moi
Joo, terve järki ei ole ihmiselle haitaksi, vaan yleensä suureksi hyödyksi ;)
Ateistille kommentti: Olet aivan oikeassa, että rukous edellyttää jotain luottamusta, uskoa tai kaipausta siihen, että Jumala olisi olemassa. Jos ei ole edes pienintä kaipausta Jumalan puoleen, niin en minäkään varmasti rukoilisi. Harva haluaa tyhjään huutaa.
Tiukka kysymys on varmasti pohdituin teologinen kysymys enkä sitä lähde tässä avaamaan. Sanon vain, että tuon pahan teemme niin usein me ihmiset itse. Ihmisen vapaa tahto ei tuota pelkkää hyvää, vaan usein järkyttävää pahaa. Pitääkö Jumalaa syyttää ihmisen omasta pahuudesta? On meidän ihmisten tehtävä ryhtyä taistelemaan pahaa vastaan, asettumaan aina hyvän puolelle, tukemaan aina niitä, jotka ovat heikkoja ja sorrettuja. Siinä on tehtävää jokaiselle. Eikä tarvitse vain pohtia elämän kysymyksiä. Voi ryhtyä työhön.
Pahuuden ongelman edessä ”rukoile ja tee työtä” on vanha hyvä ohje.
Terv Päivi-pappi Hämeestä
"Olet aivan oikeassa, että rukous edellyttää jotain luottamusta, uskoa tai kaipausta siihen, että Jumala olisi olemassa. Jos ei ole edes pienintä kaipausta Jumalan puoleen, niin en minäkään varmasti rukoilisi. Harva haluaa tyhjään huutaa"
Kaipaus on eri asia kuin jonkin olemassaolo. Minulla on kaipaus ikuiseen maailmanrauhaan ja rakkauteen. Se ei kuitenkaan tee toiveestani totta. Kaipaus jumalaan ei tee jumalasta totta vaan paremminkin epätodennäköisemmän. Sitä kaivataan mistä puute.
"Sanon vain, että tuon pahan teemme niin usein me ihmiset itse"
Ihmisen tekoja ei voi vähätellä mutta sanoisin että ihminenkin tekee vääriä tekoja pitkälti siksi että olemme muokkautuneet tällaisiksi evoluution kautta. Luoja taas olisi luonut meidän juuri tällaisiksi. Silti kärsimyksestä hyvin iso osa tulee julmista luonnonlaiesta. Maailma on rakenteellisesti erittäin epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen. Se nähdään usein jo syntymässä sairauksien kautta.
"Ihmisen vapaa tahto ei tuota pelkkää hyvää, vaan usein järkyttävää pahaa. Pitääkö Jumalaa syyttää ihmisen omasta pahuudesta?"
Vapaa tahto olisi ( en usko kuin näennäiseen vapaaseen tahtoon) jumalan yksi sairaimpia ja erikoisempia suunnitelmia. Miksi jumala esimerkiksi arvottaisi julman ihmisen vapaan tahdon harjoittamisen oikeuden korkeammalle kuin hänen uhrinsa oikeuden koskemattomuuteensa? Onko esimerkiksi pedofiilin oikeus vapaaseen tahtoonsa jumalan silmissä arvokkaampi asia kuin lapsen oikeus koskemattomuuteensa? Näin pitäisi päätellä koska jumala ei näihin tilanteisiin puutu mitenkään. Vapaasta tahdosta ei ole mitään muuta kuin haittaa ja suunnaton määrä kärsimystä ihmisille. Vasta-argumenttinä ei kelpaa väite että ihminen olisi muutoin kuin robotti. Kristittyjen mielestä taivaassa ei ole pahuutta eikä kukaan sano että siellä ihmiset on robotteja. Ja jos olisikin, miksi jumala ei luonut alun alkaen ihmisiä roboteiksi tai sellaisiksi mitä taivaassa ovat?
"Pitääkö Jumalaa syyttää ihmisen omasta pahuudesta?"
Ei ehkä syyttää mutta ei kyllä puolustaakaan. Jumala olisi kaiken suunnittelija ja pomo. Hänellä olisi joka tapauksessa jokin vastuu suunnittelemansa ihmisen teoista. Hänellä oli vaihtoehtona luoda onnistunut luomus. Toisaalta hän ei ole raamatun mukaan näyttänyt edes esimerkkiä ihmisille vaan on käyttänyt silmitöntä väkivaltaa ja surmatöitä ihmisiä kohtaan. Uskovilla on erikoinen tapa suojella oman uskomuksensa jumalaa silloinkin kun jumala tekstien mukaan tappaa ja teurastaa.
"Siinä on tehtävää jokaiselle. Eikä tarvitse vain pohtia elämän kysymyksiä. Voi ryhtyä työhön. "
Vaikka tekisimme työtä hyvyyden eteen, voisimme parhaimmillaankin vaikuttaa vain hyvin vähän. Emme voisi esim poistaa kehitysvammoja, emme lukuisia sairauksia, emme luonnonmullistuksia jne. Ihmiset tekee paljon vaikka kyvyt on heikot. Jumalalla olisi täydet kyvyt mutta ei tahtoa. Kumpi on mielestäni kunnioitettavampaa, se että moni ihminen epätäydellisyydessään työskentelee hyvien asioiden puolesta sen minkä kykenee, vai täydellisen jumalan täydellinen passiivisuus tekojen suhteen?
"Pahuuden ongelman edessä ”rukoile ja tee työtä” on vanha hyvä ohje."
Teodikean ongelma on vain kristityillä koska heidän on mahdotonta luopua käsityksestä että jumala on olemassa ja hyvä. Koko ongelmaan on lyhyt ja yksinkertainen looginen ratkaisu. Jumalaa ei ole olemassa joten se ei voi myöskään poistaa pahuutta.
"Jos ei ole edes pienintä kaipausta Jumalan puoleen, niin en minäkään varmasti rukoilisi. Harva haluaa tyhjään huutaa."
tiedän monia ihmisiä jotka eivät usko jumalan olemassaoloon mutta he kaipaisivat jumalan olemassaoloa. kaipaisin itsekin. mutta kaipaisin juuri sen takia ettei jumala ole millään tavalla olemassa. miksi kaivata jotain mikä ON kanssamme?
miksi siis rukoilla sellaista mikä ei vaivaudu edes olla täällä kanssamme? miksi hän vastaisi rukouksiin kun ei halua olla edes paikalla?
Hei nimimerkki, papille pakkokysymys
Olen pappi, mutta en Päivi, joka on aiemmat kommentit tähän ketjuun irjoittanut :) Kysyt miksi rukoilla sellaista mikä ei vaivaudu edes olemaan täällä kanssamme. Ja miski hän vastaisi rukouksiin kun ei halua edes olla paikalla.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Jeesus oli jo aiemmin kertonut opetuslapsille Puolustajasta. Jeesuksen mentyä, Jumala lähetti Pyhän Hengen maailmaan. Me uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Yksi Jumala, kolme olomuotoa. Isä on Luoja, Poika on Vapahtaja, Pyhä Henki on rakauden välittäjä ja uskon vahvistaja (jokainen tietysti paljon muutakin). Jumala on siis kanssamme koko ajan ja kaikkialla, Pyhän Hengen kautta. Hän auttaa, tukee, lohduttaa ja opettaa sekä rohkaisee. Jumala siis on kanssamme ja myös vastaa rukouksiin, ei tosin aina siten kuin me toivomme eikä edes siinä aikataulussa kun tahtoisimme.
Syysiloa toivottaen,
Pirkko-pappi
" Jumala on siis kanssamme koko ajan ja kaikkialla, Pyhän Hengen kautta. Hän auttaa, tukee, lohduttaa ja opettaa sekä rohkaisee. Jumala siis on kanssamme ja myös vastaa rukouksiin, ei tosin aina siten kuin me toivomme eikä edes siinä aikataulussa kun tahtoisimme."
Siis missä hän on? Samanlaisia väitteitä mitä muissakin uskonnoissa. Kaikki konkretia vain puuttuu. Ja tuo että jumala vastaa rukouksiin mutta ei aina siinä aikataulussa kuin haluaisimme, tuntuu vahvistusilluusiolle. Kun ajan kanssa tulee joku rukoukseen jotenkin sopiva tilanne elämässä, se nähdään vastauksena jumalalta.
Ensinnäkin sanoisin että suuri kiitos Papille asiantuntevista vastauksista. Hyvää syksyn jatkoa kaikille.
"Ollako liian tuttavallinen Jumalaa kohtaan vai liian muodollinen?"
En usko, että sillä on väliä, jos puhut rakkaudella. :)
Uskotko siihen, että joulupukki on olemassa ja kerkeää viedä lahjan jokaiselle maailman lapselle - et. Sehän on tarua ja höpö höpö juttu.. Mutta sen sijaan jumalahan kuulee kaiken mitä kukin rukoilee...
Kokeiles seisoa, polvistua, heittäytyä maahan, vetäytyä yksinäisyyteen tai kohottaa kätesi (kts. viitteet alla). Itse pidän aina silmät auki ja halajan polvistua kädet kohottaen vaikka muu seurakunta yleensä seisoo silmät kiinni ja kädet ristissä.
Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. Kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja ruokoile Isääsi, joka on salassa. [Matt. 6:5...6] Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuuden tähden. [Matt. 6:7] Rukoilkaa te siis näin: “Isä meidän...”. [Matt. 6:9...13] Kun rukoilette, sanokaa: “Isä, pyhitetty olkoon sinum nimesi...” [Luuk. 11:2...4]
Jeesus nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. [Matt. 14:23]
Kerran niihin aikoihin Jeesus lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. [Luuk. 6:12]
Hän (Jeesus) vetäytyi erämaahan rukoilemaan. [Luuk. 5:16]
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti autioon paikkaan rukoilemaan. [Mark. 1:35]
Pietari ajoi kaikki ulos, polvistui ja rukoili. [Ap.t. 9:40]
...polvistui ja rukoili... [Ap.t. 20:36]
Hän (Jeesus) vetäytyi heistä (opetuslapsista) noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili. [Luuk. 22:41]
Jeesus heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: “...Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” [Matt. 26:39]
Jeesus heittäytyi maahan ja rukoili – [Mark. 14:35]
Minä tahdon että kaikkialla miehet rukoilevat kohottaen pyhät kätensä ilman vihaa ja epäilystä. [1. Tim. 2:8]
Jeesus rukoili kolme kertaa samoin sanoin. [Matt. 26:44; Mark. 14:35...41]
Apostoli Pietari nousi katolle rukoilemaan. [Ap.t. 10:9]
Hanna, 84 vuoden ikäinen, naisprofeetta ei poistunut temppelistä vaan palveli siellä Jumalaa paastoten ja rukoillen yötä päivää. [Luuk. 2:36...37]
...rukoillen ja paastoten... [Ap.t. 14:23]
...paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen... [Ap.t. 13:3]
...apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. [Ap.t. 6:6]
Hurskas ja jumalaapelkäävää Kornelius antoi almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. [Ap.t. 10:2]
Muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, öin ja päivin. [2. Tim. 1:3]
Pietarin ollessa vankilassa seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. [Ap.t. 12:5]
Yötä päivää me rukoilemme mitä hartaimmin, että saisimme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu. [1. Tess. 3:10]
-- kun seisotte rukoilemassa – [Mark. 11:25]
Jeesus kohotti katseensa kohti taivasta ja sanoi – [Joh. 17:1]
Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. [Hepr. 5:7]