Ei varmaan tule yllätyksenä veteraanien sodanaikaiset kuvaukset upseeristosta.
Juopottelua, mitalinmetsästystä sotamiesten kustanuksella ja homostelua.
Väinö Linnan kuvaamat nilkkiupseerit olivat täyttä todellisuutta.
Juopottelua, mitalinmetsästystä sotamiesten kustanuksella ja homostelua.
Väinö Linnan kuvaamat nilkkiupseerit olivat täyttä todellisuutta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kovia ryyppymiehiä ainakin olivat suomalaiset upseerit.
Tuskinpa vain. Mistä he olisivat suuria määriä viinaa saaneet? Asermasodan aikan mies pääsi tuurilla 2-3 vuodessa kotilomalle. Jos silloin sai ostettua valtion viinakaupasta maksimin eli 4-5 pulloa niin ei se pitkälle riittänyt! Suomen armeijassa ei ollut annosviinoja eikä rintamalla edes myyty alkoholia!
Julkihomostelu oli tuohon aikaan laitonta ja kiinni jäänyttä uhkasi välitön vankilatuomio. Homostelusta jankkaa vain palstan julkihomo eli tarkkispoika itse!
Vaka Vanha, eikös sinun niljakkaita sukulaisia ammuttu punakapinassa? Osa taidettiin ampua pelkuruudesta jatkosodassa? Se on kyllä hienoa :)
Syöpäläisistä pitää päästä eroon, keinoja kaihtamatta.
varsin tasokasta joukkoa ja selvisivät sodasta kokonaisuutena kohtalaisen hyvin.
Tämä koskee sekä reserviupseereita että aktiiveja.
Tappiot olivat suuret, erityisesti hyökkäysvaiheessa ja uudelleen kesällä -44, jolloin lyhyessä ajassa menetettiin noin 2 000 upseeria. Tuloksena oli kuitenkin selkeät torjuntavoitot.
Homostelut ovat palstan ao. suuntauksen edustajien keksintöä.
Linnan kuvaa romaanihenkilöitä, ei todellisia upseereita, joskin joillekin voi löytää esikuvia.
Mannerheim oli kyllä melko tunari takatuuppari. Pastierna homppeli vei tätä pässiä kymmenen nolla. On uskomatonta, että tällainen seniili homppeli johti kahden suurvallan aikana Suomea. Nooh kai se Hanssonia ja Kustaa V:tä parempi vaihtoehto oli.
itse. Muilta ei tuollaista pötyä herukaan.
Ilmeisesti homojen ei katsota kuuluvan Suomen kansaan, ja heteroiden on mahdotonta sietää ajatusta, että kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi äänestetty Mannerheim olisikin ollut homo, aivan kuten vastaavan äänestyksen Hollannissa voittanut Pim Fortuyn oli. Homo-Mannerheimin suodatuspyrkimys ilmentää tulkinnallista kapeakatseisuutta ja näennäisliberaalia ahdasmielisyyttä. Kaikkihan tuntevat Mannerheimin homoseksuaalisuuden, joka on hänelle yhtä lailla kunniaksi kuin Churchillille, J. Edgar Hooverille, Aleksanteri Suurelle ja Caesarille, jonka sanottiin olevan ”kaikkien naisten mies ja kaikkien miesten nainen”. Enintään se osoittaa, kuinka johtajanominaisuudet, maskuliinisuus ja homoseksuaalisuus liittyvät yhteen, ja kenties olisi aika saada heteroillekin ratsastajapatsas Helsinkiin
tunnetaan kymmenittäin, Joitakin suhteita hän ylläpiti vuosikymmenet. Naisten määrä väheni M:n vanhetessa 30-luvulla.
Tässä viimeisin ihastus.
"Uusi kirja paljastaa marsalkan kirjeet viimeiselle rakastetulleen.
Vanha marsalkka Mannerheim lähetti lempeä täynnä olevia kirjeitä viimeiselle naisystävälleen Gertrud Arco-Valleylle. Niistä kertoo ruotsalainen emeritusprofessori Ulf Olsson uudessa kirjassaan Berättelser om Gertrud "Calle" Wallenberg - Mannerheims sista kärlek (Atlantis).
Olssonin mukaan Mannerheimin ja ruotsalaiseen Wallenbergien mahtisukuun kuuluneen Gertrudin suhde alkoi, kun kreivitär onnistui toimittamaan käyntikorttinsa Mannerheimille, kun tämä vieraili Pariisissa loppuvuonna 1945. Mannerheim oli tuolloin jo tuolloin jo 78-vuotias, kreivitär 50-vuotias.
Tunnen itseni onnekkaaksi ajatuksesta, että kuulun sinulle ja ehkä vielä enemmän siitä, että sinä, rakkaani, kuulut minulle!
Olssonin kirjassa julkaistut kirjeiden otteet kertovat, että Mannerheim kirjoitti vahvan romanttisesti mielitietylleen.
"Kaikki tämä on ollut kuin ihmeellinen uni", hän kuvaa ihmissuhteen ensimmäistä vuotta.
"Rakkaani, älä sure ritariasi tai huolestu hänen hiljaisuuttaan", marsalkka kirjoittaa, kun hän kokee, että yhteydenpitoon on tullut liian pitkä tauko.
Kreivitär käytti myös itse Mannerheimista nimitystä "ritarini", kun kirjoitti omaisilleen kirjeitä, jossa tämä mainittiin. Olssonin mukaan kreivitär oli ylpeä uudesta suhteestaan.
Mannerheim joutui varoittelemaan, että Suomessa asiasta pitäisi olla vaiti. Pariskunnan tutustuessa Mannerheim oli vielä presidentti ja sen jälkeenkin kansakunnan kaapin päällä. 1940-luvulla tällaista vapaamielistä elämää ei olisi ymmärretty ollenkaan.
Ulkomailla pari kyllä liikkui varsin avoimesti yhdessä. Olsson mukaan esimerkiksi Suomen Pariisin suurlähetystössä seurattiin suhteen kehitystä "lähes paniikin vallassa".
Jätettyään presidentinviran alkuvuodesta 1946 Mannerheim oleskeli lähinnä Sveitsissä, mikä helpotti suhteen piilossa pitämistä, varsinkaan kun tuontapaisista ei ollut tapana suurmiehistä vielä lehdissä kirjoitella.
Olssonin mukaan viimeinen Mannerheimin kreivittärelle lähettämä kirje on päivätty 12. tammikuuta 1951, kaksi viikkoa ennen marsalkan kuolemaa. Kreivitär eli vielä yli 30 vuotta. Hän piti aina marsalkan kuvaa yöpöydällään. Kun kreivitär kuoli vuonna 1983, arkkuun asetettiin myös marsalkalle kuuluneet valkoiset käsineet.
Alla otteita kirjasta. Lainaukset kirjeitä kirjasta Berettälsen om Gertrud "Calle" Wallanberg - Mannerheims sista kärlek (Atlantis)
"Kaikki tämä on ollut kuin ihmeellinen uni, aika on kulunut vilahtaen, päivät kuluneet kuin en olisi niitä huomannutkaan. Sydämeni on täysi ja olen onnellinen, että voin laskea sen naisen jalkoihin, jota ajattelen lakkaamatta nyt ja aina."
Marraskuussa 1946.
"Rakkaani, älä sure ritariasi tai huolestu hänen hiljaisuuttaan, vaikka tuntuisikin, että hän on menettänyt muutenkin puutteellisen kirjoitustaitonsa...
Ennen kaikkea lupauksesi soittaa vaikutti siihen, että siirsin myöhemmäksi suruni ja kaipaukseni kertomisen kirjoittamalla. Ajatukseni kohdistuvat lakkaamatta vain sinuun ja ihmeelliseen olemukseesi. Mutta olisi naivia kuvitella, että voisin tavoittaa siitä muuta kuin häivähdyksiä.
Maan ja taivaan välillä oli eniten toivomaani kuulla kuiskauksesi juuri ennen kuin konduktööri puhalsi pilliinsä ja nousin lähtevään junaan. Kesti hetken, ennen kuin sydämeni taas löi normaaliin tahtiin. Voit uskoa, että sydämeni on täynnä kiitollisuutta ja onnea sen jälkeen, kun sanoit: kiitän sinua."
Syyskuussa 1948. Mannerheim muistelee hyvästejään kreivittären kanssa Tukholman rautatieasemalla.
"Sinä kerroit olevasi ystävä, johon voin luottaa. Niin väsynyt elämään kuin olenkin, usko, että minulle on tärkeää, että en enää ole yksin. Huolimatta etäisyydestä ja muita meitä erottavista esteistä tiedän, että jossain maailmassa on sydän joka lyö minulle ja tuntee lämpöä minua kohtaan. On joku, joka on minun ja jakaa elämäni myötä ja vastainkäymisissä kuin kantaisimme samaa taakkaa. Tunnen itseni onnekkaaksi ajatuksesta, että kuulun sinulle ja ehkä vielä enemmän siitä, että sinä, rakkaani, kuulut minulle!"
Huhtikuussa 1950.
Seppo Varjus "
Valitettavasti tämä rakkaus päättyi rahariitoihin. Kreivitär oli rahoittanut M:n muistelmien kirjoittamista ja käsitti sen lainaksi. M: taas halusi ymmärtää ne lahjoitukseksi. Riita ja erohan siitä tuli.
Mannerheimin homous on vain sitkeä väite ja homojen haave. Ainoatakaan todistetta ei ole.
Nimimerkki "Vaka Vanha" = tarkkispoika
joka taas levittelee homojuttujaan niitä asioita vastaan, joita hän inhoaa! Sellaisia ovat mm. seuraavat:
- pohjalaiset
- virolaiset
- karjalaiset evakot
- torjuntavoitot Neuvostoliitosta
- Suomen itsenäisyys
- liittyminen Natoon
- Mannerheim
- Suomen upseerit
Näistä aiheista hän julkaisee trollin tasaisin väliajoin ja levittelee samalla omia homo-fantasioitaan!
Totta osittain tämä tarina. Hienot Herrasmies Upseerit olivat aika koviakin ottamaan viinaa. Ja se oli tarkkaa touhua, Koskenkorvakin piti olla nimenomaan jääkylmää ja juoda snapsilasista kertaakaan läikyttämättä ja tosiaan oikeasti jääkylmänä. Jalkakaan ei hienolla Upseerilla heittänyt parinkaan pullollisen jälkeen, joten örveltäminen on punaisten juttuja. Toki hieno Upseeri myös laadukkaita oluita joi/juo edelleen. Itselläni on Upseeri suku ja tiedän muuten mistä puhun :-) Itseäni huvittaa joskus kun joku 70v sota-ajan lapsi alkaa rinta rottingilla kertomaan sotajuttuja, itse puolestani kuulin niitä ukeiltani joista molemmat talvisodassa ja toinen olisi jo niin vanha jos eläisi että oli Upseerina myös toisessa maailmasodassa, tosin häneltä en luonnollisesti juttuja kuullut koska en ollut syntynytkään kun oli jo kuollut 20 vuotta aiemmin. Niin ja itse muuten olen vasta vähän reilu 30v, siinäpä sitä miettimistä miten tämä on mahdollista. Ja kuten sanoin, koko suku täynnä korkea-arvoisia Upseereita ja YLPEÄ siitä. Ja täysin Suomenkielistä sukua ollaan eli ei kannata lähteä sillekään linjalle, että olisi SUOMENsvedu, en ole. Ja ylpeä myös siitä.
Aivan sekopää-valehtelua taasen.
TODELLISUUDESSA etulinjassa ei juuri viinaa näkynyt eikä esim. Väinö Linna kerro juopottelusta kuin yhdessä kohtauksessa ja homoistelusta ei yhdessäkään kirjan kohdassa!
Sen sijaan kaikista sotilasarvoista ylivoimaisesti ENITEN kaattui nuoria reservinupseereita! Toisin sanoen joukkueenjohtajina toimineita nuoria vänrikkejä! Joten siihen virkaan ei pelkurin kannattanut pyrkiä jha vielä vähemmän kannatti sen takia, että viinahammasta kolotti! Ei etulinjassa alkoholi todellakaan kukkinut!
Talvisodassa taistellut isäni setå kertoi nähneensä,kuinka kotipaketin saanut mies ryntäsi hurjana eturintamaan.Tapatti itsensä,totesi isosetäni.Hänen jäämistöstään löytyi viinapullo.
Ei isoisäsi sitten kertonut sitä, kuinka punasotilaille jaettiin ennen hyökkäystä useita 100 gramman vodkapulloja ja kuinka he käsikynkkää hoilaten lähtivät lumessa tarpomaan suomalaisten konekiväärejä kohti!?
Joo kuulemma jaettiin.
Tuo isosetäni muuten kertoi yöstä,jolloin hän joutui kävelemään tielle niitettyjen vihollisten yli.Olivat kaatuneet niin tiheään,että joutui astumaan ruumiiden päälle.
Toinen vanhempi sukulaiseni kertoi joutuneensa kersanttina pidättämään ja takalinjoille toimittamaan komppanian päällikön,joka suurhyökkäyksen paineen alla herkesi ryyppäämään menettäen kokonaan toimintakykynsä.