J Koo

ainakin Marxin tuosta Hitlerin seurasta - eihän hän tunnustanut edes olevansa marxilainen...

Minulla on Lutherin kirja "juutalaisista ja hedän valheistaan". Se täytyy ymmärtää hebgellisesti ja on hyvä kirja.

Historiallinen tosiasia on, etteivät luterilaiset ruhtinaat ruvenneet polttamaan juutalaisia synagogia, eivätkä Lutherin ajan juutalaiset ymmärtäneet kirjaa sillä tavoin. Älykkäin ihmisinä juutalaiset hyvinkin käsittivät Lutherin "jekun" ja oikean tarkoituksen. Ajan myötä Lutherille oli tullut se vakaumus, että juutalaisia ei voitu voittaa kristinuskoon lempeillä puheilla, vaan oli käytettävä ankaraa puhetapaa. Luther sanoo tässä kirjassaan: "Meidän täytyy rukoillen ja Jumalaa peläten harjoittaa ankaraa armahtavaisuutta, jos voisimme kuitenkin pelastaa, joita kuita liekeistä ja leimusta. Kostaa me emme saa; heillä on kosto tuhat kertaa pahempana kaulansa ympärillä, kuin me voisimme heille toivoa. "On huomattava, että Luther viimmeisessä saarnassaan, neljä päivää ennen kuolemaansa SANOO LUTERILAISTEN haluavansa osoittaa juutalaisille "kristillistä rakkautta ja rukoilla heidän puolestaan, että he kääntyisivät ja ottaisivat Herran vastaan. Tämä oli Lutherin sydämellä ja hänen motiivinaan, kun hän käytti koviakin sanoja

Mitä sitten tulee synagogien polttamiseen ja muihin asioihin Lutherin kirjassa juutalaisista ja heidän valheistaan, monelta on jäänyt huomaamatta Lutherin todellinen tarkoitus. Kun juutalaiset vetosivat Mooseksen lakiin, Luther osoittaa millaisen hirveän kohtalon juutalaiset olisivat ansainneet Mooseksen lain mukaan, kun eivät sitä täyttäneet. Jotta he olisivat voineet noudattaa seremonialakiansa, heidän olisi pitänyt mennä omaan maahansa. Tähän liittyivät maasta karkottaminen ja synagogien polttaminen. Tällä Luther halusi vetää heitä uskomaan Kristukseen pois lain alta ja osoittaa, kuinka paljon parempi ja armollisempi kristillinen usko oli, kuin heidän oma uskontonsa.

Luther ei hyväksynyt esivallan miekan käyttämistä harhaoppisiin, elleivät he tehneet mitään rikosta, johon esivallan oli puututtava. Luther kirjoitti Hubmaierin tapauksen johdosta: "Ei ole kuitenkaan oikein, ja minun tulee todella sääli, kun sellaisia kurjia ihmisiä, niin surkeasti murhataan, poltetaan ja hirvittävästi tapetaan. Pitäisihän antaa kunkin uskoa, mitä haluaa. Jos joku uskoo väärin, niin hänellä on tarpeeksi rangaistusta iankaikkisessa tulessa ja helvetisä. Miksi heitä pitäisi vielä tässä ajassa kiduttaa. Mikäli he erehtyvät yksinomaan uskossa, elleivät he ole kapinallisia tai muuten asetu esivaltaa vastaan? Rakas Jumala miten usein on käynytkin niin, että joku menee erheen tai paholaisen ansaan! Heitä vastaan on puolustauduttava Raamatulla ja Jumalan sanalla ja sillä heitä on vastustettava. Tulella saadaan vähän aikaan" (Luterilainen. n.2. 2oo2).