Kotini ei ollut mitenkään uskonnollinen vaan sellainen tavallinen, kuuluttiin kyllä kirkkoon, mutta ei niistä mistään puhuttu. Vanhempani eivät olleet kiinnostuneet sellaisista ja nyt olen huomannut, että oikeastaan heillä oli syynä siihen suuret pelot, jotka estivät ede miettimästä asioita. Kait he ajattelivat, että poissa silmistä, poissa mielestä.
Mutta sieltä jäi mieleeni eräs vanha rouva Hely, joka uskoi Jeesukseen. Hän oli aina herttainen ja kiltti kaikille, lapsille ja aikuisille, luontoa, eläimiä kohtaan. Aina siunasi ja antoi vähästään toisille, yleensä nimettömänä, mutta arvasihan tuon keneltä ne oli. Ihmettelin kovin hänen iloaan ja ystävällisyyttään ja toivoaan, sillä yleensä ympärilläni oli perheitä, joissa asiat olivat järjellä katsoen niin paljon paremmin, mutta joissa ihmiset olivat ikävystyneitä, ilottomia kuin elämä olisi kamalaa raatamista vaan vähän aikaa iloittiin jostain uudesta hankinnasta, mutta pian taas se sama apatia. Helyllä oli ikää, juoppo/pahoinpitelevä mies, köyhyyttä, mutta aina ilo silmissä.
Se jätti mieleeni niin voimakkaan muiston siitä mitä oikea usko tuo tullessaan, etten epäröi sitä kohdatessani ja sitä hakiessani. Tiedän mitä se tuo tullessaan ja ilolla sitä itsellenikin etsin.
Mutta sieltä jäi mieleeni eräs vanha rouva Hely, joka uskoi Jeesukseen. Hän oli aina herttainen ja kiltti kaikille, lapsille ja aikuisille, luontoa, eläimiä kohtaan. Aina siunasi ja antoi vähästään toisille, yleensä nimettömänä, mutta arvasihan tuon keneltä ne oli. Ihmettelin kovin hänen iloaan ja ystävällisyyttään ja toivoaan, sillä yleensä ympärilläni oli perheitä, joissa asiat olivat järjellä katsoen niin paljon paremmin, mutta joissa ihmiset olivat ikävystyneitä, ilottomia kuin elämä olisi kamalaa raatamista vaan vähän aikaa iloittiin jostain uudesta hankinnasta, mutta pian taas se sama apatia. Helyllä oli ikää, juoppo/pahoinpitelevä mies, köyhyyttä, mutta aina ilo silmissä.
Se jätti mieleeni niin voimakkaan muiston siitä mitä oikea usko tuo tullessaan, etten epäröi sitä kohdatessani ja sitä hakiessani. Tiedän mitä se tuo tullessaan ja ilolla sitä itsellenikin etsin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyhään Pepsipurkkiin uskomisella pääset samaan lopputulokseen tai jopa parempaan.
Niin ei kai sillä ole väliä mihin uskoo, kunhan uskoo. Toki on itselleni parempi uskoa rakastavaan taivaanisään kuin pepsi-purkkiin. Lopulta onko väliä sillä minkä nimiseen asiaan uskoo? Jos sinun elämäsi perustus on pepsi-purkissa niin hyvä sitten. Minua lohduttaa ja luottamusta antaa ennemmin Jumala. Ilman uskoani tuntuu ettei elämälläni olisi edes mitään tarkoitusta, ei se olisi mukavaa. Ainakin tämä elämä sujuu kivammin kun on jotain perusteltuakin mihin uskoa. Mutta Suomi on vapaa maa, kukin tyylillään.
Todella: pelko estää ihmisiä ottamasta vastaan pelon poistajaa. Jokainen meistä on ainakin alitajuisesti tietoinen omasta syyllisyydestään. Sitä ei vaan haluta rehellisesti kohdata. Vaistonvaraisesti tiedämme (vaikka emme uskossa olisikaan), että asiat eivät ole kunnossa, selvitettyjä Jumalan kanssa. Silloin on helpompi kestää, jos asian siirtää kiireesti pois mielestään.
Ei ole kovinkaan suuren älykkyyden osoitusta jättää selvittämättä, missä tulee viettämään iäisyytensä. Se on sentään elämän tärkein asia valittavaksi. Iäisyys on pitkä aika. Hyvin harva tuntemani ihminen haluaa häviäjän osan, mutta senkin valinnan moni on tehnyt.
estää näkemästä ilmeistä, eli sitä että elämä alkaa siitä, kun ihminen alkaa tiedostaa elävänsä, ja päättyy siihen, kun tiedostaminen loppuu. Uskonto synnyttää pelkoa, ja tarjoaa sitten pelon poistajaa. Kiero ja erittäin tehokas keino tehdä uskollisia ja lojaaleja alamaisia. Raamattuhan on täydellisen alamaisen käsikirja.
Kiitos sinulle tuodessasi valoa tänne!