Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva. Tämän uskominen se vasta taito olisi! On totta, että jokainen Kristusta tunnustava on hengen ja tavaran suhteen vaarassa, vaikka muut elävätkin kaikessa rauhassa. Mutta jos tarkkaisimme sitä, mikä meitä odottaa, toki iloitsisimme ja pikemminkin surkuttelisimme maailma parkaa. Sillä mitäpä tuosta, vaikka he mitä hirmuisimmin meitä halveksivatkin. Mehän emme kuitenkaan voi mitään kadottaa. Jos nyt jotakin menetämme niin vain selässä kantamamme säkin, siis vain kuoren. Ytimen me joka tapauksessa säilytämme ja saamme runsaan korvauksen siitä mitä tänne jätämme. Toisilla sitävastoin on vain kuori hetken aikaa. He ovat jo kadottaneet ytimen ja vihdoin heidän on luovuttava kuorestakin ja he jäävät aivan alastomiksi. Silloin kaikki muuttuu. Niillä, joilla nyt on yltä kyllin, ei silloin ole mitään. Kun me hetken ajan kärsimme ahdistusta ja vaivaa, noiden on kärsittävä iankaikkisesti hätää ja tuskaa. En siis ymmärrä, kuinka voisimme toivoa maailmalle suurempaa onnettomuutta kuin on se sokeus ja evankeliumin halveksiminen, jolla sitä on rangaistu. Mieluumminkin tahdon rukoilla maailman puolesta, että se autettaisiin näin kauheasta surkeudesta.
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Joh. 16:22 - torstai 9. lokakuuta
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Joh. 16:22 - torstai 9. lokakuuta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun katseeni Herra on onnistunut saamaan hakeutumaan sinne minne maallinen silmä ei näe. Ja siellä katseeni näyttää vaan päivittäin pysyvän ja niitä asioit katselevan. Se, mikä Jumalan lasta odottaa on tosiaan odottamisen arvoista.
Minua se jännittää suuresti, mutta kun siellä olen niin en suinkaan jänityksestä räjähdä vaan yllätyn kuinka tätä joskus pelk'sin kun pitää kuoleman kautta sinne mennä ( ylöstempausaikaan elävät poikkeus )
Minun vähäisen ymmärrykseni mukaan ylöstempaukseen ei kuulu kuolemaan astumista vaan muuttuminen joksikin muuksi, muuttuminen jollakin tavalla ja aika tavalla erilaiseksi kuin nyt olen. Minusta tulee silloin iloisempi ja huolettomampi ainakin niin olen tuuminut.
Ainakin arkielämän huolet unohtuvat ja elämän rasitukset vaihtuu iloon.