Vallankumouksen opissa

Koska nimimerkki " pöhveli hoi!!" eli Aioppilax kirjoitti eräässä ketjussa korostaen talvisodan olleen Neuvostoliiton puolelta suomalaisen vallankumouksen avustamisesta, niin ajattelin tässä tuoda vallankumouksen tukemiseen kuuluvia periaatteita esille.

Myönnän auliisti etten ole käynyt vallankumousopistoa, joten minulta puuttuu muodollinen pätevyys asiassa, mutta teen sen silti.

Ensimmäinen teesi: " Ei mikään suurvalta (tai mikään muukaan maakaan) lähde miehittämään toista maata talvea vasten, on parempiakin ajankohtia, jos tälläinen toiminta on mielessä."

Tähän voidaan vastata, että vallankumouksen ajoittaminen talvea vasten sisältää onnistumisen kannalta samanlaisia riskejä kuin toisen maan valloittaminen. Suurvallalla - mikäli sillä on yhteyksiä vallankumoukselliseen osapuoleen - kykenee kyllä hillitsemään vallankumousväen intoa, niin että odottavat parempaa ajankohtaa sille.

Vallankumouksen tukeminen ei ollut myöskään Neuvostoliitolle mikään automaatio, kuten Varovan kansannousun aikana nähtiin v.1944. Silloin puna-armeija antoi saksalaisten kukistaa puolalaisten kansannousun vaikka olivat kaupungin porteilla. Kyse on siitä, että mikään suurvalta ei tue vallankumousta ellei ajankohta ole sille sopiva. Varsovan kansannousun tukeminen ei ollut Neuvostoliitolle tarkoituksenmukaista.

Sama pätisi myös Suomen kohdalla.


Toinen teesi: " Tosiasiallisesti kyseessä oli Suomen työväestön innoittaminen viemään loppuun se työ, mikä jäi kesken 1918, jolloin neuvosto-venäjä oli liian heikko antamaan apua punakaarteille
Toinen vallankumoukseen kuuluva periaate: Jos naapurin vallankumousta on tarkoitus tukea ilmapommituksilla, niin ilmahyökkäykset kohdistetaan vain sinne, missä vastavallankumous on voimakkainta. Pommeja ei pudoteta siis sinne, missä odotetaan maaperän olevan vallankumoukselle otollinen.

Talvisodassa NL pommitti kaikkia suomalaisia kaupunkeja, joten Neuvostoliiton johdolta puutui selkeä näkemys, millä alueella maaperä olisi ollut vallankumoukselle otollinen.

Myöskään ei ole mitään näyttöä, että naapurin mielessä olisi ollut aseavun lähettäminen vallankumouksen tueksi.

Toinen teesi: "Tosiasiallisesti kyseessä oli Suomen työväestön innoittaminen viemään loppuun se työ, mikä jäi kesken 1918, jolloin neuvosto-Venäjä oli liian heikko auttamaan punakaarteja viemään vallankumouksensa voittokaaseen lopputulokseen."

Tässä on kaksi virhettä: 1) Aito vallankumous ei tarvitse ulkopuolista innoitutsa sen aloittamiseen, vaikka ulkopuolinen apu olisikin muuten hyväksi.

2) V.1918 Neuvosto-Venäjän johto itse yllytti punakaarteja kapinaan, vaikka oli ehkä liian heikko antamaan apua sille, joten oletettu vallankumouksen epäonnistuminen oli itse asiassa Neuvostoliiton vastuulla. On hyvä muistaa, että Suomen punakaarti ei ollut vielä tammikuussa kyllin järjestäytynyt, jotta se olisi voinut onnistua.

Kolmas teesi: " Tämän lisäksi perustettiin ns. Terijoen hallitus, jonka toivottiin saavan suurimman osan Suomalaisista taakseen."

Aito vallankumous ja sellaisen tukemiseksi ei tarvitse perustaa mitään Terijoen hallitusta maan ulkopuolella. Hyvä esimerkki tästä on v.1918 punaisen Suomen perustama kansanhallitus. Jos tukija on tietoinen lähestyvästä vallankumouksesta, niin silloin sen pitäisi olla tietoinen myös perustettavasta vallankumoushallituksesta, jolloin ei tarvitse perustaa keinotekoista nukkehallitusta.

Siinä voidaan olla yhtä mieltä, että NL toivoi Kuusisen Terijoen hallituksen saavan sen verran kannatusta, että se olisi heikentänyt Suomen rintaman yhtenäisyyttä ja tuovan puna-armeijan toiminnalle helpotusta.