Miksi kaikki kohdallani menee pieleen? Ihme kun olen vielä elossa, joten mitä ideaa on pitää tällainen ääliö ylipäätään olemassa kun se ei muuta osaa kun epäonnistumisen?
Pelkään terveyteni puolesta, joka lievästi sanottuna reistailee, ja sen seurauksena taas kerran kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Olen kuin Job sillä erotuksella että minulla ei ole koskaan mennytkään hyvin!
En kehtaa enää rukoillakaan, koska tiedän etten onnistu päivääkään olemaan kunniaksi Jeesukselle. Jeesukselle tiedoksi, ettei kannata minulta odottaa mitään eikä kannata yrittääkään, koska tulen aina pilaamaan kaiken. Kyllä se nyt on jo nähty.
Luulin vähän aikaa sitten, että voisin mennä lähetystyöhön sairaanhoitajaksi. Näköjään se ei ole Herran tahto, koska kohtaan jatkuvasti kaiken maailman vastoinkäymisiä ettei se ole enää järjellistä. Terveys ei ole koskaan ollut näin huono. Verratessa itseäni muihin kristittyihin ja lähetystyöntekijöihin voin kyllä unohtaa kaikki haaveet, joita minulla on ollut lapsesta saakka.
Nyt kysynkin mitä ihmettä minä täällä vielä teen, koska eihän elämällä muuta tarkoitusta ole kuin Jeesuksen seuraaminen = lähimmäisten hädän kohtaaminen niin aineellisesti kuin hengellisestikin siellä missä minua eniten tarvitaan.
Olen ihan tyhjä enkä jaksa enää rukoilla Jeesusta. Miksi kaikki ongelmat lapsuudesta asti kasautuvat yhteen ihmiseen?
Pelkään terveyteni puolesta, joka lievästi sanottuna reistailee, ja sen seurauksena taas kerran kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Olen kuin Job sillä erotuksella että minulla ei ole koskaan mennytkään hyvin!
En kehtaa enää rukoillakaan, koska tiedän etten onnistu päivääkään olemaan kunniaksi Jeesukselle. Jeesukselle tiedoksi, ettei kannata minulta odottaa mitään eikä kannata yrittääkään, koska tulen aina pilaamaan kaiken. Kyllä se nyt on jo nähty.
Luulin vähän aikaa sitten, että voisin mennä lähetystyöhön sairaanhoitajaksi. Näköjään se ei ole Herran tahto, koska kohtaan jatkuvasti kaiken maailman vastoinkäymisiä ettei se ole enää järjellistä. Terveys ei ole koskaan ollut näin huono. Verratessa itseäni muihin kristittyihin ja lähetystyöntekijöihin voin kyllä unohtaa kaikki haaveet, joita minulla on ollut lapsesta saakka.
Nyt kysynkin mitä ihmettä minä täällä vielä teen, koska eihän elämällä muuta tarkoitusta ole kuin Jeesuksen seuraaminen = lähimmäisten hädän kohtaaminen niin aineellisesti kuin hengellisestikin siellä missä minua eniten tarvitaan.
Olen ihan tyhjä enkä jaksa enää rukoilla Jeesusta. Miksi kaikki ongelmat lapsuudesta asti kasautuvat yhteen ihmiseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En itse ole varma, mutta muut ovat kertoneet kokeneensa parantumista lähelläni, samoin käsistäni. Tuntemattomat laitapuolen kulkijat ovat tulleet juttelemaan ja moni itsemurha on jäänyt tekemättä.
Kaksi ihmistä on luullut minua enkeliksi (johon olen mutissut, että taidan olla aika kaukana siitä..), koska olen sattunut paikalle juuri hädän hetkellä, ja halattuani yhtä äärimmäisen masentunutta hän muuttui silmissä ja kysyi silmät pyöreinä, että "mitä sä oikein teit.. tuntui kuin kuuma, parantava energia olisi mennyt läpi" jne. Itse en tiennyt siinä tekeväni yhtään mitään.
Eli onko tämä joku parantamisen armolahja? Yleensä se on niin dramaattinen, eikä tämä minun juttuni ole mikään dramaattinen, enkä ole mitään armolahjaa edes pyytänyt. Varmaan tällainen kyky onkin kaikilla.
Kuulostaa kuitenkin varmaan oudolta, mutta joskus vain tiedän, mikä sairaus toista vaivaa, mistä se johtuu ja miten sen voi parantaa/ratkaista. Jotkut syövät esim. on tarkoitettu parannettaviksi voimakkaalla rukouksella (päiviä kestävä, mutta vie voimat kun siinä ei tahdo muistaa syödä), samoin verentukokset tai -purkaumat, kun taas jotkut vain kuluttavat omaisten voimia ja sen sijaan pitäisi keskittyä omaisten tukemiseen.
Monet taas ovat ihan tavallisia "arkivaivoja", joista on turha olla huolissaan, koska keho on kuitenkin ensisijainen parantajamme.
En kuitenkaan itse koe tekeväni mitään enkä ole mitään erityisiä ilmoituksia saanut. Tai jos sellaista alkaa etsiä, se ei välttämättä ole mikään "jumalallinen".
Mutta jos tämä on joku lahja, kannattaisiko sitä käyttää esim. jos joku nimenomaan haluaa parantua (mikä kylläkään ei ole ihmisen päätettävissä, mutta ratkaisun voi aina löytää)?
On hyvä muistaa, että vaikka itse suunnittelisikin tekevänsä sitä ja tätä Jeesuksen kunniaksi, voi Jumala nähdä silti ennalta mikä on kullekin paras. Onhan hän sanonut, että niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon on myös Minun ajatusteni polut teidän ajatuksianne korkeammat. Tähän on myös syytä luottaa. Sen tähden, en ota murheita siitä, jos jonakin aikana menee huonosti.
Se on tietysti ikävää, jos koko ajan tuntee olonsa huonoksi. Mutta kun jaksaa pysyä kiinni Jeesuksessa ja hänen käskyissään, niin varmasti sinua vielä muistetaan taivaassa. Näissä suurissa omaa elämää mullistavissa karikoissa uskon lujuus punnitaan.
Sinänsä en tiedä, enkä tunne yhtään ihmistä, jolla olisi kyky tehdä parantavia tekoja ym. Se kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta Jeesus kyllä sanoi, että myös hänen seuraajansa (ainakin Paavali ja Pietari - herättivät jopa kuolleita) tekevät ihmetekoja hänen nimissään.
Niimpä.. saattaa olla, ettei itse kannata järjestellä asioita Jumalan puolesta. Mulla on näet mm. sydänvika vaikka ikää ei paljon ole kertynyt, ja siinä on jo itsessään on kiitettävästi taakkaa kun väsyttää koko ajan. Kyllä se tietty masentaakin, jos itseään vertaa muihin ikäisiinsä, jotka menestyvät työelämässä ja jaksavat harrastaa liikuntaa ym. hauskaa.
Hävettää, sillä minua luullaan yleensä laiskaksi, etten muka yritä. En vain pysty.. tai väsyn niin nopeasti. No, ei pitäisi valittaa.
Niin.. en minäkään tunne parantajia ja luulen, että usein ne perustuvat suggestioon. Tai jos jotain tapahtuu, se on yksinomaan Jumalasta kiinni. Voihan Jumala parantaa ilman välikäsiäkin.