Jasser Arafat on alkamassa kenties elämänsä viimeisen matkan lähtiessään Pariisiin lääkäreiden tutkittavaksi.
Yksi episodi Lähi-Idän kummallisessa sekamelskassa alkaa olla lopuillaan.
Kun ajattelee palestiinalaisten presidentiksikin kutsutun Arafatin elämänkaarta, tulee etsimättä mieleen kysymys, onko mies tavoittanut elämänsä unelman.
Jos on tavoittanut, mitkä tekijät ovat auttaneet häntä sen saavuttamisessa?
Jos ei ole tavoittanut, mitkä tekijät siinä tapauksessa ovat olleet estämässä tavoitteeseen pääsyä?
Vaikka Arafat on jossain mielessä palestiinalaisten kruunaamaton kuningas, tuskin se on ollut hänen elämänsä tavoite.
Vaikka hän on saanut Nobelin rauhanpalkinnon, ei hänestä sittenkään tullut rauhantekijää, joten tuskin tuo arvostettu palkintokaan oli hänen elämänsä päätavoite.
Voi olla vain yksi tavoite, joka olisi ollut Arafatille unelmien täyttymys:
Itsenäinen Palestiinan valtio!
Nyt, kun hänen otteensa elämästä on irtoamassa, joutuu hän toteamaan, ettei hän eläessään tule näkemään unelmaansa toteutuneena.
Miksi ei?
Iso Kirja kertoo, että tyhmä mies rakentaa hiekalle rakennuksensa, ja se rakennus sortuu.
Viisas mies rakentaa kalliolle, ja se rakennus pysyy.
Rakensiko Arafat unelmaansa hiekalle vai kalliolle?
Minun mielestäni hän rakensi hiekalle, koska unelma, jota toteutetaan vihalla ja väkivallalla, ei koskaan toteudu lopullisesti.
Muistetaan Rooman valtakuntaa ja jo sitä edeltäneitä Assyria-Babyloniaa, Persiaa, Aleksanteri Suuren Kreikkaa.
Ne kaikki rakentuivat väkivallan ja julmuuden periaaatteille ja kukin niistä sortui, haljeten useisiin kappaleisiin.
Samoin on käynyt Hitlerin Saksalle ja Stalinin Neuvostoliitolle.
Jasser Arafat ei ollut kyllin viisas ymmärtääkseen, että unelmansa saavuttaakseen hänen ei pidä pyrkiä siihen väkivallan ja julmuuden keinoin.
Jos hän olisi alkanut rakentaa Palestiinan valtiota Israelin rinnalle yhteiselon ja keskinäisen kunnioituksen periaatteilla, on täysin mahdollista, että hän saisi lähteä tästä elämästä suuresti ihailtuna Palestiinan valtion luojana.
Valittuaan terrorin ja viattomien siviilien tappamisen hyväksynnän, hän samalla murensi haaveensa toteutumismahdollisuudet.
Minun käy oikeastaan sääliksi tuota vanhaa ja sairasta miestä...
Neuvoiko kukaan hänen lähimmistä avustajistaan häntä kokeilemaan rauhantekijän taktiikkaa Israelin kanssa?
Mahtaa tuntua turhauttavalta katsoa taaksepäin omaa elämäänsä ja todeta, että kaikki taisikin olla turhaa;
kaikki ne kymmenettuhannet kuolleet palestiinalaiset ja israelilaiset, kuolivatko he todella turhaan Arafatin väärin asetettujen toimintakeinojen takia?
Meillä kenelläkään ei taida olla viisautta vastata tuollaisiin kysymyksiin.
Pian Arafat joutuu kohtaamaan Jumalansa, oli Hän sitten kristinuskon Taivaan Isä tai muslimien Allah tai juutalaisten Jahve.
Millaiset näytöt Arafatilla on, jotta hän voisi haaveilla ikuisuudesta paratiisissa?
Seuraako maanpäällistä epäonnistumista vielä järkyttävämpi havainto ikuisuuden rajalla:
Minulla ei kenties olekaan Jumalalleni tarpeeksi näyttöä elämäni varrelta paratiisin porttien avaamiseksi!
Lukija!
Olisiko meillä jotain oppimista elämänsä loppusuoralla olevan Jasser Arafatin unelmista ja niiden toteutumisista?
Ettet vain sinä tai minäkin rakenna elämää hiekalle?
Mikä on se kallio, joka myrskynkin tullessa kestää?
Mitä parempaa näyttöä meillä on tarjota Luojallemme todisteeksi siitä, ettei elämämme mennytkään hukkaan kuten kenties Arafatilla meni?
Toteutammeko unelmiamme väkivalloin ja julmasti vai yhteiselon ja rakkauden periaatteilla?
Olisiko seuraavassa viisaudessa jokin neuvo?
"Niin pysyvät nyt nämä kolme: Usko, Toivo ja Rakkaus,
mutta suurin niistä on Rakkaus."
Yksi episodi Lähi-Idän kummallisessa sekamelskassa alkaa olla lopuillaan.
Kun ajattelee palestiinalaisten presidentiksikin kutsutun Arafatin elämänkaarta, tulee etsimättä mieleen kysymys, onko mies tavoittanut elämänsä unelman.
Jos on tavoittanut, mitkä tekijät ovat auttaneet häntä sen saavuttamisessa?
Jos ei ole tavoittanut, mitkä tekijät siinä tapauksessa ovat olleet estämässä tavoitteeseen pääsyä?
Vaikka Arafat on jossain mielessä palestiinalaisten kruunaamaton kuningas, tuskin se on ollut hänen elämänsä tavoite.
Vaikka hän on saanut Nobelin rauhanpalkinnon, ei hänestä sittenkään tullut rauhantekijää, joten tuskin tuo arvostettu palkintokaan oli hänen elämänsä päätavoite.
Voi olla vain yksi tavoite, joka olisi ollut Arafatille unelmien täyttymys:
Itsenäinen Palestiinan valtio!
Nyt, kun hänen otteensa elämästä on irtoamassa, joutuu hän toteamaan, ettei hän eläessään tule näkemään unelmaansa toteutuneena.
Miksi ei?
Iso Kirja kertoo, että tyhmä mies rakentaa hiekalle rakennuksensa, ja se rakennus sortuu.
Viisas mies rakentaa kalliolle, ja se rakennus pysyy.
Rakensiko Arafat unelmaansa hiekalle vai kalliolle?
Minun mielestäni hän rakensi hiekalle, koska unelma, jota toteutetaan vihalla ja väkivallalla, ei koskaan toteudu lopullisesti.
Muistetaan Rooman valtakuntaa ja jo sitä edeltäneitä Assyria-Babyloniaa, Persiaa, Aleksanteri Suuren Kreikkaa.
Ne kaikki rakentuivat väkivallan ja julmuuden periaaatteille ja kukin niistä sortui, haljeten useisiin kappaleisiin.
Samoin on käynyt Hitlerin Saksalle ja Stalinin Neuvostoliitolle.
Jasser Arafat ei ollut kyllin viisas ymmärtääkseen, että unelmansa saavuttaakseen hänen ei pidä pyrkiä siihen väkivallan ja julmuuden keinoin.
Jos hän olisi alkanut rakentaa Palestiinan valtiota Israelin rinnalle yhteiselon ja keskinäisen kunnioituksen periaatteilla, on täysin mahdollista, että hän saisi lähteä tästä elämästä suuresti ihailtuna Palestiinan valtion luojana.
Valittuaan terrorin ja viattomien siviilien tappamisen hyväksynnän, hän samalla murensi haaveensa toteutumismahdollisuudet.
Minun käy oikeastaan sääliksi tuota vanhaa ja sairasta miestä...
Neuvoiko kukaan hänen lähimmistä avustajistaan häntä kokeilemaan rauhantekijän taktiikkaa Israelin kanssa?
Mahtaa tuntua turhauttavalta katsoa taaksepäin omaa elämäänsä ja todeta, että kaikki taisikin olla turhaa;
kaikki ne kymmenettuhannet kuolleet palestiinalaiset ja israelilaiset, kuolivatko he todella turhaan Arafatin väärin asetettujen toimintakeinojen takia?
Meillä kenelläkään ei taida olla viisautta vastata tuollaisiin kysymyksiin.
Pian Arafat joutuu kohtaamaan Jumalansa, oli Hän sitten kristinuskon Taivaan Isä tai muslimien Allah tai juutalaisten Jahve.
Millaiset näytöt Arafatilla on, jotta hän voisi haaveilla ikuisuudesta paratiisissa?
Seuraako maanpäällistä epäonnistumista vielä järkyttävämpi havainto ikuisuuden rajalla:
Minulla ei kenties olekaan Jumalalleni tarpeeksi näyttöä elämäni varrelta paratiisin porttien avaamiseksi!
Lukija!
Olisiko meillä jotain oppimista elämänsä loppusuoralla olevan Jasser Arafatin unelmista ja niiden toteutumisista?
Ettet vain sinä tai minäkin rakenna elämää hiekalle?
Mikä on se kallio, joka myrskynkin tullessa kestää?
Mitä parempaa näyttöä meillä on tarjota Luojallemme todisteeksi siitä, ettei elämämme mennytkään hukkaan kuten kenties Arafatilla meni?
Toteutammeko unelmiamme väkivalloin ja julmasti vai yhteiselon ja rakkauden periaatteilla?
Olisiko seuraavassa viisaudessa jokin neuvo?
"Niin pysyvät nyt nämä kolme: Usko, Toivo ja Rakkaus,
mutta suurin niistä on Rakkaus."
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Jos hän olisi alkanut rakentaa Palestiinan valtiota Israelin rinnalle yhteiselon ja keskinäisen kunnioituksen periaatteilla, on täysin mahdollista, että hän saisi lähteä tästä elämästä suuresti ihailtuna Palestiinan valtion luojana."
Jos nyt kuitenkin pysyttäisiin ihan oikeassa historiassa, eikä vääristellyssä: ennen kuin palestiinalaisterroristeista oli kuutu sanaakaan toimi alueella silloista alueen miehittämää brittijoukkoa vastaan ryhmä juutalaisterroristeja 1930-luvulla, joiden tavoitteena oli
a) ajaa britit pois alueelta
b) tappaa alueen kristityt ja muslimit
c) itsenäisen juutalaisvaltion perustaminen.
Ei kaikesta väkivallasta voi syyttää palestiinalaisia, varsinkaan, koska suurin väkivallan kläyttäjä alueella on ja on ollut juutalainen ääriaines, joko valtion johdossa tai yksittäisinä terroristijoukkoina.
uskonnollista tingeltangelia tähän reaalipoliittiseen kysymykseen; kyse on enimmäkseen palestiinalaisten halusta parantaa sorrettua taloudellista asemaansa ja toisaalta juutalaisten tarpeesta saada oma turvattu elinympäristö sekä länsimaiden tarve hallita Lähi-Idän aluetta!
Ei ole "uskonnollista tingeltangelia" pohtia sitä, miten hyvin Jasser Arafatin unelmat ovat toteutuneet.
Kun yhden ihmisen elämäntyö näyttää päättyvän, on aika pohtia hänen aikaansaannoksiaan riippumatta siitä, mitä kulttuuria hän sattuu edustamaan.
Onko aikanaan sinun muistotilaisuudessasi kysymys tingeltangelista vai muusta, jää sinun itsesi ratkaistavaksi.
"Minun käy oikeastaan sääliksi tuota vanhaa ja sairasta miestä...
"
Ei, vaan palstan pahin hurskastelija taas vauhdissa. Minun käy oikeastaan sääliksi...
Lopeta teeskentely prkl.
Mielestäni ketjun aloittaja puhui täyttä asiaa ja täysin kiihkottomasti, rauhallisesti ja ihan ymmärryksellä.
Mutta muutamat nimimerkit jopa kuoleman edessä alkoivat esittää repiviä mielipiteitä ja tuomitsivat tuon kirjoituksen sen sijaan, että olisivat edes yrittäneet sitä ymmärtää.
Nimimerkit:
- Historian laitos
- loginomi
- tässä taas
Meille jokaiselle tulee kerran eteen tuo tilanne, jossa Jasser Arafat nyt on. Silloin meidän tekemisemme punnitaan ja vaakakuppiin laitetaan.
Itse toivon silloin, että vaikkakin toiseen vaakakuppiin pannaan kaikenlaista raskasta ja kuppia alas painavaa, toiseen pantaisiin eräs, joka nostaa kupin minun hyväkseni. Se on Jeesuksen ristinkuolema ja Jumalan armo.
Meillä vielä elävillä - luen mukaan vielä Jasser Arafatinkin - on mahdollisuus ennen pois siirtymistämme pyytää Jumalaa antamaan anteeksi tehdyt synnit ja Jeesusta pesemään verellään sydämemme puhtaaksi. Näin me olemme kelvollisia astumaan Jumalan luo sydän kalliilla sovintoverellä pestynä ja pahoista teoista puhdistettuna.
Vaikka meidän syntimme olisivat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi, vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
Näin meille Jumala lupaa Jesajan kirjassa Raamatussa.
Toivon, että me jokainen mietimme tällaisen kuuluisankin henkilön poismenon ollessa oven edessä, mikä on meidän oma tilanteemme, kun olemme samassa paikassa, kuka ennemmin, kuka myöhemmin.
Shalom ja siunauksia!
lapsesta alkaen ymmärtää uskontoja ja uskovaisia, mutta turhaa se on ollut, turhuuden turhuutta!
Totuus on aina edessäni, armoa ei tarvita; mihin sitä tarvitsen, ikuiseen elämäänkö; mitä sillä tekisin? Taivaan iloihin vai? Voinko iloita Taivaassa jos suuri osa läheisistäni, ystävistäni ja muista ihmisistä kärventyy Helvetin tulessa; ei onnaa!
Minun maailmaani eivät kuulu jumalat, synnit, viimeiset tuomiot, ylösnousemukset jne. maailma ja elämä ovat tässä ja nyt, ja vain tässä ja nyt; muu on krumeluuria ja luulentoa! En kuitenkaan halua kieltää keneltäkään oikeutta viettää aikaansa irrationaalisen parissa,sillä kyllä sekin on kehittävää! Mielestäni jokainen ihminen voi kuolla rauhallisin mielin, ilman pelkoa Kadotuksesta!
Oli mieltä lämmittävää lukea syvällisiä ajatuksiasi, Shalom1!
Asetan ikuisuuteni saman armon varaan kuin sinäkin; muutahan meillä ei olekaan sielumme lunnaiksi annettavaa kuin riippuminen armossa kiinni.
Jesajan kirjan ikuiset sanat kertovat toivomme perustan tyhjentävästi.
Kristinuskon jumala on JHWH,eikä mikään Taivaan Isä. Sama kuin juutalaisilla.
>"Niin pysyvät nyt nämä kolme: Usko, Toivo ja Rakkaus,
mutta suurin niistä on Rakkaus."<
Nämä muistosanat sopivatkin Sharonille todella hyvin
..kuten myös minulle.
Jokainen vastaa omasta sielustaan!
menemättä tällä kertaa siihen anti-palestiinalaiseen debattiin mukaan, mitä kirjoituksesi houkuttelee, totean seuraavaa:
Jumala on Jumala riippumatta siitä, miksi sitä kutsutaan.
Jos olet kristitty, minua hämmästyttää asenteesi siitä, että elämällä jotenkin "ansaittaisiin" taivasosa.
Sehän tulee ihan armosta.
Armon varaanhan meidän jokaisen on paneuduttava.
Tekojemme osuus taitaa rajoittua vain siihen, olemmeko ottaneet henkilökohtaisesti vastaan tarjouksen armahduksesta.
ja huoleesi Jasserin sielun mahdollisesta kadotukseen joutumisesta omien riittiesi mukaisesti sen enemmin, niin toteampa sinullekin vakaumuksesi ehdoton puolestapuhuja, että antoiko Jeesus opetuksineen tällaita neuvoa?
Missään tekstissäsi et koskaan mainitse sanallakaan Hänen meille antamaa uutta ymmärrystä Jumalan lapsina, sekä ilman ansioita saatavasta syntien anteeksiantamisesta.
Ainoastaan usko Häneen riittää jne.
Kiinnitin huomioni tuohon juutalaisten iänikuisesti jankuttamaan riittiin, että ihminen muka pelastuisi hyvillä teollaillaan, kuten lauseessasi annoit ymmärtää.
Onko se tosiaan niin mahdottoman monimutkaista ymmärtää, että meillä kristityillä on pyhä kolmiyhteisyys, käsittäen Isän , Pojan ja Pyhän Hengen? Sinulle ilm. juutalaisena tapellessanne alvariin islaminuskoisten kera ei koskaan ole opetettu Kristuksen perimmäistä sanomaa ristilläänkin toimestanne: "Anna anteeksi Isä, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät"
No, ettepä te kuitenkaan koskaan näytä oppivan, vaikka olisi tuhansittain Jeesuksia ja Gandheja saarnaamassa teille sen toisenkin posken kääntämisen tärkeyttä. Siitä se nimittäin alkaa, jos on alkaakseen.
Hyviä viikonloppuja!
Meillä kristityillä on Uusi testamentti noudattettavaksi.
Olemmeko mekään oppineet keskeisen sanoman viestejä?
jatkuvasti opinkappaleenasi noudattelet Vanhan Testamentin ohjeita? Ilmeisesti tekisi hyvää sinullekin perehtyä Uuden Testamentin sanomaankin, eikä vain pintapuolisesti tuntea sen tekstejä. Yritä edes, vaikka se aluksi kovalta tuntuisikin. Jollet edes omia tuntemuksiasi ja uskomuksiasi tunnusta, miten luulisit sitten "vihollisesi" tunnistavasi?
Arafatin ainoa unelma on ollut Israelin valtio tuho, sitä hän ei ainakaan tule näkemään
Kaikki puheet palestiinalaisten omasta valtiosta ovat puhdasta paskaa, palestiinalaisilla on jo kauan ollut oma valtio, Jordania.
kyllä olet kaikin tavoin oikeassa
ei voinut valita rakennusmaataan, mutta rakennettava kuitenkin oli, ja on! Sitäpaitsi hiekallekin voi nykytiedoin ja tadoin perustaa melkoisi pytinkejä, kunnon maaperäkartoitus ja betonipaalutus ja laatta; siinä istuu tönö kuin tönö kuin nenä päässä! Eli nykyisin poliittisin ja sosiologisin taidoin, sekä YK:n valvonnassa ja suurvaltojen tuella voisivat alueen asukkaat aloittaa hartipankkipuurtamisen!