Rupean kerimäeksi ja heitän voltin, koska vaivoin kääpiömäisyyttä suuremmat hengentuotteeni eivät suvaitse tulla esitellyiksi reaaliajassa saitilla. Depatti on invalitisoitu ja hakiksen punikit kiehuu. Ulkopoliittisesti (ja sisäpoliittisesti) arveluttava mielipiteeni oli vastaus kirjoitukseen, jossa terijoen demareiden selkärangattomuus yleistettiin koskemaan myös demareiden tervettä ydintä Kekkosen häpeän vuosina. Laitan tuotokseni vielä tähän alle, vaikka kirjoitus sitten tietenkin tulee haluttuun paikkaan "kahtena kappaleena".
"Neuvostoliitto ja sen kenraalikuvernööri (kersantti) Kekkonen valitsivat ensin demareiden johtoon mannertenvälisen nahjuksen, Rafael "Rafu" Paasion ja sen jälkeen Kalevi "kiukkuirmeli" Sorsan. Siihen päättyi "tärkeintä-on-liike"-ajattelu ja pysähtyneisyys valtasi nopeasti koko valtakunnan. Suuren pysähtyneisyyden ajan muistona meillä on pilvin pimein elämänsä ehtoopuolella olevia päättäjiä, jotka museoivat Suomen ja sementoivat omat etunsa ennen suurta harppausta pimeään.
Isänmaalliset demarit vastustivat tällaista kehitystä pitkään ja sinnikkäästi, mutta Neuvostoliiton tukema maalaisliitto (ja sen myöhemmät nimiperilliset) vetivät pidemmän korren. Sääli Suomelle, sääli lapsille ja lastenlapsille."
"Neuvostoliitto ja sen kenraalikuvernööri (kersantti) Kekkonen valitsivat ensin demareiden johtoon mannertenvälisen nahjuksen, Rafael "Rafu" Paasion ja sen jälkeen Kalevi "kiukkuirmeli" Sorsan. Siihen päättyi "tärkeintä-on-liike"-ajattelu ja pysähtyneisyys valtasi nopeasti koko valtakunnan. Suuren pysähtyneisyyden ajan muistona meillä on pilvin pimein elämänsä ehtoopuolella olevia päättäjiä, jotka museoivat Suomen ja sementoivat omat etunsa ennen suurta harppausta pimeään.
Isänmaalliset demarit vastustivat tällaista kehitystä pitkään ja sinnikkäästi, mutta Neuvostoliiton tukema maalaisliitto (ja sen myöhemmät nimiperilliset) vetivät pidemmän korren. Sääli Suomelle, sääli lapsille ja lastenlapsille."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heitä voltti ja häpeä! Et tiedä historiasta mitään. Juuri Kalevi Sorsaa SDP:n on kiittäminen nykyisestä vallasta. Sorsa oli ne "aivot" joka rakensi pohjan nykyiselle SDP-diktatuurille.
Minä tiedän historiasta oleellisen, sen "hengen" joka kertoo tulevaisuuden.
Kalevi Sorsa oli Urho Kekkosen suojatti (ei siis poliittinen vaihtoehto), jonka tehtävänä oli vakiinnuttaa Urho Kekkosen ajattelun "rationaalisuus" demareiden piirissä ja siten paaluttaa Urho Kekkosen valta. Aluksi Sorsa oli tietämätön, myöhemmin kunniaton.
Urho Kekkosen masinoiman kiinteän Neuvostoliitto-yhteyden edut olivat kaupallisesti hyvät niin taloudellisesti kuin virikkeellisestikin, hetken. Vanhan sanonnan mukaan pakkasella housuun kuseminen lämmittää, hetken. Suomelle kävi juuri näin. Talous kasvoi neuvostokaupan ansiosta, ansiot nousivat, nuoret älymystön riippumattomat alkoivat siirtyä "voittajan" puolelle ja rahaa riitti, harvojen vuorineuvosten lisäksi, jaettavaksi myös koko ajan poliittisesti maltillistuvalle duunariluokalle. Kansantalous (päättäjät) eli -70 ja -80-luvun loppupuolelle asti heppoisia kasinovuosia, joiden laskua maksetaan nyt. Usein puhutut talouden kasinotalouden moraalittomuudet ovat seurausta valtiotalouden esimerkistä. Neuvostotalouden säännellyn tiukkuuden muuttuminen venäläiseen kasinotalouteen on yksi yhteen sen kanssa, miten Suomessa oli toimittu muutamia vuosia aiemmin. Yhteiset olivat pelinjohtajat (Summassa tarvittiin suomalaisia, mutta Suomi ei tarvitse summasia).
Maalaisliittojohtoinen politiikka on Kekkosen ja Korsimon ajoista lähtien suosinut pelin politiikkaa, keinot vapautuivat "synnin" taakasta, stålhbergilainen ja paasikiviläinen perustuslaillisuus hylättiin kokonaisvaltaisena ajatteluna. SAK nykymuodossaan on Kekkosen luomus, samoin MTK, jne.
Sorsan ongelmana oli liian iso kravatti ja piippu.
Tietoa historiasta kannattaa aina syventää, siinä on tietenkin vaarana omien jo juurtuneiden käsitysten muuttuminen.
Muun muassa Sorsan omista muistelmista ja Björn Alholmin kirjasta "Toisinajattelija suurlähettiläänä" saa varsin tarkan kuvan, kuinka SDP:n valta luotiin. Alhomin kirja valottaa hyvin sitä, kuinka demarit kaappasivat haltuunsa ulkoasianhallinnon.
Sorsa oli "Kekkosen suojatti" täysin omasta halustaan. Kekkosen lähellä oleminen oli välttämätöntä, jotta "projekti" saataisiin toteutettua. Väinö Leskinen oli tehnyt jo aikaisemmin tehnyt hyvän esityön Kekkosen kylkeen liimautumisessa.
Kun Sorsa sai työn tehtyä, hänet heitettiin piiputtelemaan Hakaniemenrannan lukaaliinsa loppuiäkseen kuin vanha rukkanen. Demarien kritiikki Sorsaa kohtaan on häpeällistä. Ilman Sorsan poliittista neroutta he eivät istuisi satraappina Suomen kansan hartioilla.